niinhän sitä sanotaan että tosi rakkaus sitoutuu...kaikki pitää aina tajuta liian myöhään kun olet jo laittanut itsesi kokonaan peliin ja valmis antamaan kaikkesi,sitoutumaan loppu elämäksi niin huomaatkin että toinen ei sitä haluakaan ja teet kaikkea,tyhmääkin vaan siitä pelosta mitä et enään hallitse...toinen vaan kääntää selkänsä ja olitkin vaan hyväksi käyttöä varten jotta toinen pääsi yli entisestä ja samalla vaan metsästikin jotain ihan muuta ...ei sua...kaikki ne sanat ..teot..tiedätkin että ne olikin vaan tarkoitettu sille toiselle ja sinut jätetään siinä vaiheessa kun tie on saatu raivattua auki sen toisen luokse...eihän sua olisi koskaan edes tarvittu ,satuit vaan ilmestymään siihen ns.hyvään saumaan ja toit hetken jotain jotta hän pystyi suunnittelemaan elämänsä tän toisen kanssa..ja kun olit aina vaan tiellä niin sut oli helppo vaan lakaista pois ...toivottavasti koet joskus jotain niin pahaa etä voisit edes pienen osan tuntea mun surusta ja tästä pettymyksestä...
tosi rakkaus sitoutuu...
ylimenovaihe
213485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
oletko sattumoisin nainen? Koska siltä tuo taas jälleen kerran kuulostaa.
meitä on paljon samaa kokeneita. Ei sitä sellainen tajua, joka ei ole kokenut sitä...tuntenut voimakkaasti ja pistänyt itsensä peliin. On todella vaikea jatkaa eteenpäin , uskoa ja luottaa enää.
Itseni kohdalla voin sanoa että rakastan niin että sattuu, enkä tiedä miten selviän.
Kirjoittaja on ymmärtääkseni nainen, mutta osuu tuota vastaavanlaista miehillekkin eli minullekkin, toinen ei osaa/ voi rakastaa kun ei tunne samoin kun minä.Merkillistä on ettei tämä toinen osaa/ pysty kertomaan oikeastaan mitään,ilman että kovistaa ja kysyy, jolloinka yleensä ympäri pyöreää tai ärsyyntymistä. Itse olen jo pyyhkeen kehään heittänyt ja nyt vain odotan ja katselen koska salainen arkku aukeaa, vai aukeaako laisinkaan?
Olet oikeassa. Joskus on parasta heittää pyyhe kehiin, kun ei muuta voi.
Itselläni melkein vuoden suhde mieheen, johon yritin luottaa. Rakastuin häneen pikkuhiljaa ja tänä päivänä tajuan ettei hän ollut valmis suhteeseen. Tekee tosi kipeää kun sydän rakastaa, mutta itsekunnioitus on tallella.
Haluan olla ainoa nainen tai ei ollenkaan.
Tällä hetkellä etsin vastauksia omasta itsestäni ja annan hänen olla.
miten se ilmeni ettei hän ollut valmis,asuitteko esim yhdessä viel,siis ehdittekö??
että hänellä oli koko ajan profiili/ilmoitus netissä.
Se kertoo ettei hän ole varma. Eihän ihminen väkisin voi olla varma, mutta se että odottaa minulta uskollisuutta ja on mustasukkainen, ei ole oikein.
Emme asuneet yhdessä, ei ole kiirettä, on jo sen verran tätä elettyä elämää.
Tärkeintä on kuitenkin olla itselleen rehellinen ja luottaa itseen, sitten voi sitä toisillekin olla.
...tulipa hämyinen olo, kun tuota luin, kuin suoraan minun tarinastani, tosin hänen puoleltaan ei mustasukkaisuutta, mutta profiili ja muuten pelissä mukana netissä, luo hyvin epämukavan olotilan jos toinen roikkuu netissä, vaikka toinen tietää sen häiritsevän. Mekin vajaa vuosi yhdessä, kummallakin omat asunnot.
Kun lämpöä annat, lämpö saat. Ei aina pidä paikkaansa, jos toinen kykenemätön.
Tietenkin jos on sinut itsensä kanssa niin voi olla rehellinen, mutta jos ei uskalla murtaa kuortaan vaan käpertyy ja elää sisään päin, ei voi olla silloin rehellinen eikä todellakaan luota itseensä.
Hei siellä,
Mikäon ihmisillä,jotka tekenäin?
Onkoheillä joku kipeä asia elämässään?
Itse olen ajatellut että se jonkin sortin addektio heille, sekä tietenkin he eivät käsittääkseni ole sinuja itsensä kanssa, he eivät vain yksin kertaisesti tiedä mitä haluavat. Minusta tuo ei ole oleellista, vaan se on että haluatko itse että oma pääsi on sekaisin asiasta ja se kalvaa ja satuttuu sisimmässäsi muistuttamassa sinulle kokoajan? Kysy, yritä keskustella, kerro miltä sinusta tuntuu, jos vastaus/ vastaukset eivät ole riittäviä, tee siitä omat johtopäätöksesi ja kysy itseltäsi tätäkö itse haluat, kun saat tuohon vastauksen itseltäsi on ratkaisevien tehtävien aika, ole luja, ole lempeä, rakastava, mutta muista että kysymyksessä on sinun elämäsi.
Haluatko elää lopun elämäsi epäselvyydessä sekä pää sekaisin???
Älä mieti hänen motiivejaan, mieti omiasi, kannattaako?
..tuon sinun viestisi, muutaman vuoden liian myöhään:(
Mutta jospa joku lukisi sen ajoissa:)
asuttiinkin saman katon alla jonkin aikaa..en ymmärrä miksi kun toi toinen nainen oli silti aina kuvioissa..ehkäp odottivat sitä hyvää saumaa et millon tie oli vapaa tai jotain..niin eihän se elämä niin mene et jos antaa niin saa itsekin,vaikka olisi halunnut antaa koko sydämensä jonka ikävä kyllä annoinkin=( niin silti en saanut mitään..paskan maku vaan jäi tost neljästä vuodesta ja turhaan kulutetusta ajasta..harmi kun ei saa silmiään auki ajoissa vaan tyhmänä uskoo kaikkeen mitä pas...toinen selittää..
Tällaisia me miehet ollaan. Koita kestää se. Anteeksi että käytin sua hyväkseni ja pidin vaan lastarina sen tietyn ajan. Mutta elämä jatkuu ja sinäkin löydät varmasti uuden ja ihanan miehen. Onnea siihen!
mutta tutulta kuulostaa..mikä on se että käytetään hyväksi "laastarina" ja kun ovet auki niin lähdetään sen toisen kainaloon? eikö parempi olisi olla vaan hiljaa eikä sepitellä turhia lupauksia jotka kuitenkin on tarkoitettu vaan sille toiselle..vai pitikö olla joku jonka tunteilla leikkii ja harjoittelee sanoja sitä toista varten...käsi sydämmellä ainakin voin sanoa että sen tiedän ainakin että kukaan ..ei kukaan tule rakastamaan tätä miestä enään koskaan niin kuin minä eikä anna sille sitä mitä hän olisi tarvinnut!
olen todella pessimistinen ja kyyninen tuollaisen valtavan onnen suhteen, jollainen saattaisi joskus tulevaisuudessa kohdata. Liian monesti olen saanut olla ihana nainen, johon halutaan tutustua, ihastua, olla ja rakentaa alkavaa suhdetta. Se on mieletön tunne tuntea miehen ihastuvan sinuun ja huomata pian, että olet myös itse korviasi myöten ihastunut. Ihastuneena laittaa itsensä likoon täysillä, vaikka tietääkin että voi käydä huonosti. Uuden suhteen alussa et kuitenkaan ensimmäisenä haluaisi ajatella, pelotella itseäsi loukatuksi tulemisen vaaralla.
Minulle se on kuitenkin nykyään ensimmäinen ajatus, kun näenkin jokun meilenkiintoisen tyypin. Tiedän liiankin hyvin, että uutta onnea voi aina toivoa ja odottaa. Voi unohtaa ja päästä yli entisistä huonosti päättyneistä suhteen aluista. Olla taas luottavainen tulevaisuuden suhteen, että jos sittekin kohtaisi joskus sellaisen ihmisen, jonka kanssa pystyisi kehittää, rakentaa jotain mikä kestää yli alkuhuuman ja ihastuksen..
Kuitenkin kun on konenut samat kaavat liian useasti, ei enää osaa odottaakkaan mitään muuta. Vaikka suhteella olisi ollut minkä tahansa laiset alkuasetelmat, olen jotenkin kummasti löytänyt itseni kerta toisensa jälkeen nuolemasta haavojani. Haaveilen toki siitä, että joskus kaava muuttuu ja löydän itseni elämässä ihanaa suhdetta miehen kanssa josta en nyt osaa edes haaveilla. Tällä hetkellä en osaa kuintenkaan löytää tietä ulos tällaisesta "kaavasta"... Miten uskallan päästää itseni ihastumaan, kun liian usein olen kokenut petetyksi tulemisen? Kuinka purkaa kaava??
jos tästä maasta löydät hyvän ja uskollisen naisen onnittelen.
Olet tainnut törmätä ikäviin ihmissuhteisiin kun noin puhut... Itsekkin ikäviä kokeneena jaksan silti luottaa ihmisiin.
Meitä naisia mollataan aika paljon, mutta itse olen saanut tuta myös miehien kaksinaismoraalin... Puhutaan ja luvataan, mutta toimitaan aivan toisin...
-juuri jätetty-
uskollinen , hyvä nainen. En katsokaan muihin miehiin. En ole pahan näköinenkään. Mieheni(ystäväni) sanoi että saisin kenet vaan, silti hän pakenee. Ei halua olla lähelläni.
Hän halusi yhteistä tulevaisuutta, puhui pääni pyörälle. Alussa osoitti ihastumisensa.
Ikäänkuin hän haluaisi nyt perääntyä mutta juuri kun aloin luottamaan...
Sanoin hänelle että en häntä pidättele jos haluaa mennä ja katsoa, mutta yhtäaikaa hän ei voi olla kanssani ja katsella muita.
Löysin hänen profiilinsä netistä..oli ollut siellä koko seurustelumme ajan.
Sydämeni on särkynyt..hän ei mitenkään osoita pahoitteluansa.
Aivan sama tarina täälläkin. Ei kuitenkin kannata miettiä liikaa. Hän ei vaan pysty parempaan. Luultavasti hän uskoi itsekin että halusi tulevaisuutta kanssasi, mutta oikea sitoutuminen on jotain aivan muuta kuin pilvilinnat. Tsemppiä!
..koira.
Näitä nettifriikkejä näköjään sit riittää..
Hyvää oloa myös sulle!
T.kissa
juuri tätä. itsellä takana n. vuosi seurustelua ja ehtinyt rakastumaankin korvia myöden mutta... se toinen osapuoli ei vaan paljasta sisintään. Jarruttaa kun kyselen. omista tunteistaan ei puhu. Ja kuitenkin osaa olla tosi mukava muuten. Miksi ei toiselle kerrota heti alkuunsa ellei olla kiinnostuneita vakavassa mielessä? Miksi pitää valehdella ja särkeä? Tiedän että jos tämä kaatuu, menee luotto täysin. Ei nimittäin olisi eka kerta kun mulle näin tapahtuu. Tiedän. Olen tymä ja sinisilmäinen kun uskon. Minkäs teet kun tunteet astuu peliin? Ja yksin ei ole hyvä olla? Jokainen rakkautta kaipaa.
sinun ystäväsi. Hän ei näe sinua varmaan muuten, kuin ystävänä.