Koti ihminen vs. Menevä ihminen

Itsekin olen kotona viihtyvää sorttia. Enkä halua että mies olis vastaavasti menevä. Pidemmänpäälle minua ottaisi päähän kun olisin kotona ja joutuisin väistämättä hoitamaan kotityöt kun mies pitää hauskaa. Enkä halua katsella kun mies lojuu sängynpohjalla viikonloput krapulaa selvitellen.

Edellisessä suhteessa mies oli hiukan menevämpi ja lopulta juuri minun osuuteni kotitöistä kasvoi niin suureksi että riitahan siitä tuli. Nykyään olen kimpassa vähän saman tyylisen kanssa ja meillä menee hyvin.

Voihan tuollainen kuvailemasi suhdekin toimia, jos meneminen/ kotona viihtyminen ei haittaa toista. Exältäni sain myöhemmin kuulla että häntä oli vähän häirinnyt se että minä vain mörköilin kotona. Mutta nyt voin tehdä sitä hyvällä omalla tunnolla, koska pidän siitä.

Mieheni on joka viikonloppu baarissa, sillä on aina joku firman saunailta/kissanristiäiset. Se ei koskaan pyydä mukaan mihinkään.(Eräs viikonloppu yritin mennä väkisin sen mukaan baariin mutta sanoi "ettei ota mua",) kahden henken risteilykin ykkösluokassa menee varmaan roskiin kun hän ei suostu lähtemään kanssani. Mun kanssa se katselee vain elokuvia sisätiloissa. Itseni mielestäni mikään ruma nainen ei katso peilistä joten mulla tilanne alkaa oleen jo niin kypsä että lähden meneen. Toivottavasti teillä kuitenkin löytyy yhteinen sävel...

melkein aina yhdessä, eli aika meneviä ollaan molemmat. Harvoin tulee viikonloppua, et oltais kotona. Ollaan oltu yhdessä jo kolmisen vuotta ja ikää itsellä n.30v ja miehellä vieläkin enemmän. Todella nuorekkaita ollaan ja clubeissa käydään useesti.
Joskus tulee sellainen olo ettei jaksa ja toinen ois kuitenkin menossa. Eipä toinen juurikaan jätä toista koskaan yksin kotiin vaan meillä on aina hauskempaa yhdessä, kuin jos mentäis vaan kavereiden kanssa.
Ihan hyvä niin...

On kyllä samanlaisia kokemuksia, mutta meillä se on niin, että minä menisin useammin ulos, mutta mieheni taas tykkää olla paljon enemmän kotona ihan kahdestaan. Esim. tulee pikkujouluista jo klo 22-23 kotiin :) Baareista ei välitä yhtään!

Me olemme keskustelleet asiasta, ja molemmat on joutunut joustamaan. Ja niinhän se hyvä parisuhde toimii, molempien on luovuttava jostakin... :) Toki edelleen käyn ulkona moikkaamassa kavereita (eihän niitäkään saa unohtaa), mutta viihdyn myös kotonakin tosi hyvin. Voisin sanoa, että käyn esim. baareissa keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa.

Mutta lyhykäisyydessään pitää tehdä kompromisseja... :)

Tuo on ihan oikeasti oikea ongelma, vaikka nyt se kuullostaa pieneltä asialta. Ne todelliset ongelmat astuvat sitten vasta kuvaan kun teillä on lapsia ja huomaat aina olevasi yksin kotona lapsia hoitamassa. Mikset olisi, sillä "sinähän tykkäät olla kotona". Jossain vaiheessa sitten mies kasvaa irti perheestä eivätkä lapsetkaan häntä tunne. Valittaa että nainen on kylmä eikä sitä läheisyyttäkää saa. Näin se vaan menee varsin usein...

taas jälleen kerran kotona ja nainen on jossain menossa.

Tämä ei voi jatkua näin. Naiseni ei välitä siitä mitä minä tunnen tai haluan.

Se on loppu nyt.

Asustelen avoliitossa poikaystäväni kanssa. Jotenkin ollaan ajauduttu sellaisiksi, että yhdessä pyöritään aina (harrastetaan, käydään kaupungilla, baareissa, kavereitakin nähdää kimpassa). Joskus oon miettinyt, että onko tää jotenkin haitallista, kun näin läheisessä suhteessa ollaan. Tosin päivät ollaan erillään, kun mies töissä ja mä koulussa :D

Poikaystäväni ei yleensä viitsi lähteä työpaikkansa pikkujouluihin tai kavereidensa kanssa baariin. Tai jos lähtee, niin pyytää mut mukaansa. Kuulemma sillä on tylsää ja ikävää, jos en lähde mukaan. Olen kyllä sanonut, että kyllä se voi mennä juhlimaan, jos vaan haluaa (ilman,että lähden mukaan). Mutta ei tuo viel tähän päivään mennessä oo menny. Ei kai sitä voi sit pakottaakaan :)Ollaan puhuttu, että omia menoja saa olla yms. Mutta jotenkin meillä on ajauduttu niin, että ei sitä sit jotenkin viitsi lähteä. Ollaan tultu vanhoiksi, vaikka ollaan päälle parikymppisiä ;P Usein ollaan kotosalla, vuokrataan leffa, laitetaan hyvää ruokaa, herkutellaan, halitellaan yms. Vaikka ei tehdä mitään erityistä ja välillä on tylsää, niin arki sujuu meillä aika "lupsakkaasti" :)Tietty nyt välillä riidelläänkin (erityisesti minä oon aika tempperamenttinen tyyppi), mutta erimielisyydet ollaan kyl sovittu.

Olen itse kokenut hyväksi asiaksi sen, että ollaan melko samanlaisia tässä "menoasiassa". En ainakaan itse viihtyisi, jos poikaystäväni olisi jokainen viikonloppu menossa. Totta kai sitä saa mennä joskus, mutta rajansa kaikella. Ja kyllä tää asia aika pitkälti riippuu ihmisestä; toiset kokee kumppanin baari-illat eri tavoin. Jos kokee itsensä onnelliseksi suhteessa, jossa toinen bilettää useammin ja toinen viihtyy enemmän kotona, niin miksi sitä asiaa sitten muuttamaan. Jatkaa sillä järjestelyllä ja nauttii suhteestaan :) Onhan viikossa niitä muitakin hetkiä ja päiviä kuin viikonloppu (jolloin niitä bileitä on) ;)