Tätä palstaa itsekkin avioero surussani lukeneena,
haluan tuoda myös toisenlaista näkökulmaa asioihin.
Elämässä aina voi olla asiat vielä huonomminkin!!
Itse luulin että oma elämäni murentuu eron tuskan alle, mutta nyt olen huomannut että on olemassa vielä paljon suurempaakin kipua.
Sen rinnalla erosurut tuntuvat lähes helpolta...
Se kun menettää ihan oikeasti, ihan lopullisesti jonkun läheisen, rakkaan ihmisen.
Kuolema voi tulla ja korjata lapsesi, äitisi, siskosi.. kenet vain, yhdessä hetkessä ja ihan milloin vain.
Siksi kannattaa yrittää edes nauttia elämästä,
vaikka välillä olisi vaikeaakin, älkää tuhlatko elämää suremalla vuosia esim päättynyttä liittoa.
Elämä on liian kallisarvoinen surtavaksi.
anna surulle aikansa, mutta älä anna sille koko elämääsi.
Ero on rankka, mutta sen yli pääsee kun ei jää suruunsa makaamaan.
Elämä on arvokasta.
Hyvää elämää kaikille (:
haluan tuoda myös toisenlaista näkökulmaa asioihin.
Elämässä aina voi olla asiat vielä huonomminkin!!
Itse luulin että oma elämäni murentuu eron tuskan alle, mutta nyt olen huomannut että on olemassa vielä paljon suurempaakin kipua.
Sen rinnalla erosurut tuntuvat lähes helpolta...
Se kun menettää ihan oikeasti, ihan lopullisesti jonkun läheisen, rakkaan ihmisen.
Kuolema voi tulla ja korjata lapsesi, äitisi, siskosi.. kenet vain, yhdessä hetkessä ja ihan milloin vain.
Siksi kannattaa yrittää edes nauttia elämästä,
vaikka välillä olisi vaikeaakin, älkää tuhlatko elämää suremalla vuosia esim päättynyttä liittoa.
Elämä on liian kallisarvoinen surtavaksi.
anna surulle aikansa, mutta älä anna sille koko elämääsi.
Ero on rankka, mutta sen yli pääsee kun ei jää suruunsa makaamaan.
Elämä on arvokasta.
Hyvää elämää kaikille (:
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rakkaan ihmisen sairastuminen vakavasti ohittaa kyllä avioerosta tulevat ihmissuhde - ja taloudelliset murheet. Isäni kuoli ja on päässyt tuskistaan. Kuolema oli hänelle ja meille kaikille hänestä välittäville ja häntä hoitaneille helpotus. Isä hoidettiin omassa kodissaan loppuun asti, koska hän niin toivoi ja äitini jaksoi ja halusi. Ikävä muttuu kai joskus muistoiksi ilman tätä surua? Nyt täytyy jaksaa ajatella, miten selviän avioerosta, on puolison kanssa yhteistä velkaa, yhteisvastuullisia velvoitteita firmasta, jne. Luulen olevani vahva, mutta joskus seinät kaatuu päälle. Näiden keskustelupalstojen kautta olen saanut ns. vertaistukea ja jopa tarpeellista lain tulkintaa. Kiitos M16
kuoleman siis äitini paljon helpompana, kuin tähän eroon liittyvän tuskan.
Tietysti meillä kaikilla on erilaiset suhteet vanhempiimme ym ja koemme asiat eritavalla.
joten jokainen tavallaan ja tsemppiä kaikille sureville, oli se suru sitten tullut mistö tahansa.
mutta totta, ei kannata sen antaa alkaa hallitsemaan koko elämää, vaan koitetaan löytää iloisiakin asioita (:
Mutta kun tilanne on semmoinen, että molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Isä kuoli 10 vuotta sitten jä äiti vuosi sitten. Äitin kuolemaa suren vielä joka hetki, hän oli niin lähellä.
Sitten tulee tilanne semmoiseksi, että mies ei enää rakasta. Yhteistä taivalta yli 17 vuotta ja kaksi lasta. Suru menetetyistä vanhemmista niin suuri ettei jaksa ajatusta erosta.
Ei jaksa ajatella sitä tyhjyyttä kun kaikki on poissa.
Jäljellä lapset tietenkin ja voimaa pitäisi niistä saada irti, ilman niitä rasittamatta.
Mutta kun ei vaan jaksa....