Se yksi mies...

Tapasinpa täälä suomi24:sen kautta miehen... Ensikertaa livenä tavatessamme juttelimme koko yön kunnes nukahdin hänen sohvalleen. Aamulla jatkui... Lopulta olinkin ollut koko vkonlopun hänen luonaan ja jossain vaiheessa rakastunut. Hän oli kokenut samanlaisia asioita kuin minä ja jostain syystä hänen kanssaan oli helppo keskustella, helppo kertoa mitä oikeasti sydämmessä oli. Ensi kertaa elämässä (vaikka olenki pariinkin otteeseen seurustellut yli vuoden) tuntui, että jos hän tahtoisi olla kanssani, kävelisin kaikkien muiden yli. Aivan sama mitä muut ajattelisivat. Hän ei kuitenkaan tahtonut. Hän piti kyllä minusta, mutta ei tarpeeksi seurustellakseen. Tämä särki mun sydämen. Jotenkin pääsin niin lähelle, mutta en kuitenkaan tarpeeksi... Muistelen usein ja kaipaan niitä jutteluita. Kyllä nykyäänkin yhteyksissä mutta harvemmin.... Miksi näin...? *huoh*
2931
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mulle kävi just samat...tavattiin suomi24:ssa. Kirjoteltiin viikko meilejä, tavattiin ja siitä lähti 3 viikon ihana juttu. Oltiin niin "lähellä" henkisellä tasolla toisiamme ja menin ihastumaan pahemman kerran kunnes tämä kundi sanoo ettei ole päässyt yli exästään. Olin viiko hajalla, tosi hajalla. Tuntu et tukehdun suruuni, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Kyllä se sinullakin siitä. Siis ku luin sun textin ni ajattelin jo et oliko kenties sama äijä joka tekee tätä useinkin meille naisille...hitto. Toivottavasti ei. Jaksamisia! Kyllä me löydetään ne herra oikeat vielä! Varmasti. :) Pää pystyyn!

Äänestä

Sitä saa mitä tilaa. Sinun jos kenen ei kannata täällä pillittää ns. särkynyttä sydäntä, koska olet itsekin särkenyt toisen sydämen pettämällä. Tai no, hän ei siitä saanut tietää, mutta olisi pettynyt jos olisi saanut tietää. Pysy nyt vaan sinkkuna ja jaa reikääsi halukkaille, niin paljon että on paikat kipeänä. Mieti seurustelua vasta sitten, kun sä todella olet valmis olemaan yhden kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


TiNu kirjoitti:

Tapasinpa täälä suomi24:sen kautta miehen... Ensikertaa livenä tavatessamme juttelimme koko yön kunnes nukahdin hänen sohvalleen. Aamulla jatkui... Lopulta olinkin ollut koko vkonlopun hänen luonaan ja jossain vaiheessa rakastunut. Hän oli kokenut samanlaisia asioita kuin minä ja jostain syystä hänen kanssaan oli helppo keskustella, helppo kertoa mitä oikeasti sydämmessä oli. Ensi kertaa elämässä (vaikka olenki pariinkin otteeseen seurustellut yli vuoden) tuntui, että jos hän tahtoisi olla kanssani, kävelisin kaikkien muiden yli. Aivan sama mitä muut ajattelisivat. Hän ei kuitenkaan tahtonut. Hän piti kyllä minusta, mutta ei tarpeeksi seurustellakseen. Tämä särki mun sydämen. Jotenkin pääsin niin lähelle, mutta en kuitenkaan tarpeeksi... Muistelen usein ja kaipaan niitä jutteluita. Kyllä nykyäänkin yhteyksissä mutta harvemmin.... Miksi näin...? *huoh*

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu