The Best Disco in Town on tietenkin se tuttu Ritchie Family-klassikko, mutta myös hyvä konsertti-DVD, jonka bongasin postimyynnistä. Show on taltioitu v. 2003 Lontoon Wembley Arenalta ja ohjelmisto on seuraava:
Kid Creole & the Coconuts: Stool Pigeon´/Annie, I´m not Your Daddy/I´m a Wonderful Thing Baby
The Real Thing: Can You Feel the Force/Can´t Get by without You/You to Me Are Everything
Rose Royce: Wishing on a Star/Love Don´t Live Here Anymore/Car Wash
Alexander O´Neal: If You Were Here with Me Tonight/Fake
Shalamar: There It Is/Friends/A Night to Remember
Tavares: Don´t Take Away the Music/More than a Woman/Heaven Must Be Missing an Angel
Chic: Everybody Dance/Dance, Dance, Dance/I Want Your Love/I´m Coming out/Upside down/He´s the Greatest Dancer/We Are Family/Le Freak/Good Times
Osa yhtyeistä oli ollut telakalla useita vuosia ennen konserttia, joten kokoonpanot olivat mielenkiinnon alla. Rose Roycessa ovat alkuperäismiehistöstä jäljellä Henry Garner, Kenny Copeland ja kakkosalbumilla koskettimet haltuunsa ottanut Michael Nash - Reggie Brown hoitaa soololaulun. Maailma on nähnyt monenlaista Shalamar-kokoonpanoa, mutta lavalla ovat originaalikaverit Howard Hewett ja Jeffrey Daniels. Tavares esiintyy triona Chubby, Pooch ja Butch Tavares. Chicissä Nile Rodgersin kanssa jammailee basisti Gerry Barnes, rumpalina loistaa Omar Hakim ja terhakkaasta soololaulusta vastaavat Sylver Sharp ja Jessica Wagner.
Konsertin hifi-taso ei ole häävi ja instrumenttien balanssi ei ole monestikaan kohdallaan. Joissakin esityksissä show-meininki ajaa musiikillisen tason yli, mutta silti DVD on disco-nostalgikolle nautittavaa seurattavaa. Levyn ehdoton huipennus on Chicin show: esimerkiksi Dance, Dance, Dance lähtee rullaamaan siihen tapaan, että sitä on tällä palstalla turha ryhtyä enemmälti kehumaan - sanat nimittäin loppuvat kesken. Myös Rose Royce laittaa salin jytisemään Car Washin aikana. Hermostuneesti lavalla säntäilevä Alexander O´Neal ei ole mitenkään visuaalinen ilmestys, mutta kenellekään ei jää epäselväksi, osaako poika laulaa. Myös Chubby Tavaresin tuttu lauluääni on edelleen voimissaan (More than a Woman), vaikka mies itse alkaa jo harmaantua.
Bonus-materiaalina tulee Nile Rodgersin ja Real Thingin haastattelut ja hyvä backstage-filmi, jossa kameramies pääsee lähemmäksi muusikoita kuin lavashown aikana. Soundcheckissä kuullaan katkelmat Shalamarin Make that Movesta ja Tavaresin A Penny for Your Thoughtsista.
Kid Creole & the Coconuts: Stool Pigeon´/Annie, I´m not Your Daddy/I´m a Wonderful Thing Baby
The Real Thing: Can You Feel the Force/Can´t Get by without You/You to Me Are Everything
Rose Royce: Wishing on a Star/Love Don´t Live Here Anymore/Car Wash
Alexander O´Neal: If You Were Here with Me Tonight/Fake
Shalamar: There It Is/Friends/A Night to Remember
Tavares: Don´t Take Away the Music/More than a Woman/Heaven Must Be Missing an Angel
Chic: Everybody Dance/Dance, Dance, Dance/I Want Your Love/I´m Coming out/Upside down/He´s the Greatest Dancer/We Are Family/Le Freak/Good Times
Osa yhtyeistä oli ollut telakalla useita vuosia ennen konserttia, joten kokoonpanot olivat mielenkiinnon alla. Rose Roycessa ovat alkuperäismiehistöstä jäljellä Henry Garner, Kenny Copeland ja kakkosalbumilla koskettimet haltuunsa ottanut Michael Nash - Reggie Brown hoitaa soololaulun. Maailma on nähnyt monenlaista Shalamar-kokoonpanoa, mutta lavalla ovat originaalikaverit Howard Hewett ja Jeffrey Daniels. Tavares esiintyy triona Chubby, Pooch ja Butch Tavares. Chicissä Nile Rodgersin kanssa jammailee basisti Gerry Barnes, rumpalina loistaa Omar Hakim ja terhakkaasta soololaulusta vastaavat Sylver Sharp ja Jessica Wagner.
Konsertin hifi-taso ei ole häävi ja instrumenttien balanssi ei ole monestikaan kohdallaan. Joissakin esityksissä show-meininki ajaa musiikillisen tason yli, mutta silti DVD on disco-nostalgikolle nautittavaa seurattavaa. Levyn ehdoton huipennus on Chicin show: esimerkiksi Dance, Dance, Dance lähtee rullaamaan siihen tapaan, että sitä on tällä palstalla turha ryhtyä enemmälti kehumaan - sanat nimittäin loppuvat kesken. Myös Rose Royce laittaa salin jytisemään Car Washin aikana. Hermostuneesti lavalla säntäilevä Alexander O´Neal ei ole mitenkään visuaalinen ilmestys, mutta kenellekään ei jää epäselväksi, osaako poika laulaa. Myös Chubby Tavaresin tuttu lauluääni on edelleen voimissaan (More than a Woman), vaikka mies itse alkaa jo harmaantua.
Bonus-materiaalina tulee Nile Rodgersin ja Real Thingin haastattelut ja hyvä backstage-filmi, jossa kameramies pääsee lähemmäksi muusikoita kuin lavashown aikana. Soundcheckissä kuullaan katkelmat Shalamarin Make that Movesta ja Tavaresin A Penny for Your Thoughtsista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Disco Inferno on myös varsin hyvä 70- ja 80-luvun vaihteen discohittejä esittelevä DVD. Se on koottu TV-esiintymisistä etupäässä saksalaisesta Musikladen TV-showsta ja esitykset ovat playbackeja. Äänentoisto on hifi-tasoa, sillä levyltä löytyvät sekä Dolby Digital- että DTS-ääniraidat. Myös kuvanlaatu on hyvä.
Ainut miinus tulee Boney M:n videosta, joka on toteutettu ajan tyylin TV-tekniikan mukaisesti niin, että välillä ruutu on jaettu pieniin kuviin. Se häiritsee, sillä kuva menee liian pieneksi ainakin pienellä TV-ruudulla. Pieni miinus on myös se, että kappaleiden väliin on laitettu ärsyttävä tähtiefekti, jolla uusi kappale nimineen miksataan seuraavaan.
Osa videoista menee selkeästi camp-huumorin puolelle, esim. Imaginationin esitys. Huvittavaa on myös seurata, miten yleisö istuu kuin seipään nielleet hievahtamatta paikoillaan esim. Boney M:n Daddy Cool-esityksen aikana. Saavutus sinänsä!
Lipps Inc.-yhtyeen video näyttää edelleen todella raikkaalta. Kuriositeettina esityksessä on se, että kappaleen alkuperäinen musta laulaja on korvattu vaalealla mallitytöllä. Minkähän takia? Ilmeisesti bändi oli tuottajan studioluomus, jota ei ollut todellisuudessa olemassa.
Tallenne on joka tapauksessa todellinen nostalgiapaukku kaikille 70-luvulla nuoruutensa eläneille.
Tässä kappalelista:
1. Village People - Y.M.C.A.
2. Kelly Marie - Feels Like I'm in Love
3. Lipps Incorporated - Funkytown
4. Odyssey - Use It Up and Wear It
5. James Brown - Rapp Payback
6. Donna Summer - She Works Hard for the Money
7. Baccara - Yes Sir, I Can Boogie
8. Alicia Bridges - I Love the Night Life
9. Chic - Le Freak
10. Sugarhill Gang - Rapper's Delight
11. The Gap Band - Burn Rubber on Me (Why You Wanna Hurt Me)
12. Imagination - Changes
13. Billy Ocean - Love Really Hurts Without You
14. Kool and the Gang - Celebration
15. Sister Sledge - All American Girls
16. Gibson Brothers - Mariana
16. The Jacksons - Blame It on the Boogie
18. Evelyn Thomas - High Energy
19. The Four Tops - Don't Walk Away
20. Boney M - Daddy Cool
21. Odyssey - Going Back to My Roots
Myös Village Peoplen Japanissa ilmeisesti 70-luvun lopulla taltioitu konserttivideo Live in Japan on camp-henkinen ja nostalgisia tunteita herättävä. Pakkaus antaa kuvan laadukkaasta tallenteesta, mutta moni kakku päältä kaunis.
Video olisi muuten todella mukiinmenevä konserttitaltiointi tästä gaypiirien suosimasta diskoihmeestä, mutta kehno äänitys läsäyttää esityksen heti alkuunsa. Lupauksia herätävä stereoääni DVD:n alussa muuttuu varsinaisen konsertin alkaessa surkeaksi monoääneksi, jonka äänelaatu on sietämättömän huono. Ääni on kohinaista, vailla bassoja ja diskantteja, ja kuuluu kuin kaivon pohjalta yleisön äänen läpi. Sen takia videosta ei voi juuri nauttia pelkästään musiikin vuoksi.
Harmi, sillä laulu tulee livenä, ja hifiäänellä varustettuna DVD olisi hyvä läpileikkaus yhtyeen hiteistä. Syynä kehnoon ääneen on varmasti sen aikainen TV-tekniikka, joka lienee rajoittanut äänen parentelua tietokoneella. Toinen syy voi olla, että on menty helpointa tietä, ja äänelle ei edes ole yritetty remasterointia.
ABBA in Concert on todella hyvä tallenne. Ääni on miksattu DTS- ja Dolby Digital 5.1 muotoon ja lisäksi löytyy Dolby Digital 2.0 ääniraita. Myös kuvanlaatu on hyvä. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille ABBA-faneille ja miksei muillekin.
Syynä hyvään äänentoistoon on epäilemättä se, että tallenne on alun perin äänitetty stereona ja tallenteen uudelleen prosessointi on tehty suurella rahalla vaivoja säästämättä.
Sama koskee loistavaa, täysin restaroitua ABBA The Movie-elokuvan DVD-versiota. Ääni on jopa nykyisten standardien mukaan todella hyvä, mutta se tehtiinkin jo alun perin nelikanavaiseksi.
Suosittelen molempia, sillä ABBA oli livenä todella hyvä.
Konsertteja katsellessa tuntuu käsittämätöntä, että ryhmää pidettiin aikoinaan sutudiobändinä ja jopa yhtye itse väitti, että ei ollut livenä hyvä! Se ei kyllä pitänyt lainkaan paikkaansa. Esim Hole In Your Soul rokkaa todella mahtavasti ja ryhmä silminnähden nauttii esiintymisestä.
The Best Disco in Town - DVD:n kansiteksteissä olikin virhe: Nile Rodgersin aisaparina bassoa soittaa Jerry Barnes eli sama mies, joka Katreese Barnesin kanssa muodosti aikoinaan Juicy-duon. Juicy itse levytti kolme LP:tä ja parivaljakko kynäili ja tuotti hyviä biisejä muille artisteille, mm. Gwen Guthrien Love in Moderation ja Deodaton Happy Hour.
Tuossa Disco Danin mainitsemassa Disco Inferno-DVD:ssä tosiaan yleisön käytös on hupaisaa katsottavaa: kuinka siltä onnistuu tuo käsien läpsyttäminenkin väärään tahtiin! James Brownin esitys on tosi hyvä.