Seurustelimme 2,5 vuotta. Ei tapeltu paljon, kinaa ja kränää oli varsinkin loppuvaiheessa aika paljon. Rakastettiin/rakastetaan toisiamme, mutta mies ei jaksanut enään. Emme ole nyt asuneet yhdessä kolmeen kuukauteen olosuhteiden pakosta, joten ero on toisaalta ollut helppo, kun ei ole tarvinnut jakaa tavaroita.
Ollaan edelleen kavereita, nähdään joka päivä ja meillä menee nyt paremmin kuin silloin kun oltiin yhdessä.
Olen tajunnut tässä parin viime päivän aikana ,että suurin syy tässä erossa olen ollut minä. Ymmärrän täysin että mies ei enää jaksanut. Olenkin nyt pienin askelin alkanut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja uskon, että täältä vielä noustaan.
Takaraivossa on pieni toivonkipinä, vaikka tiedän ,että mies ei ainakaan tällä hetkellä halua olla kuin kaveri. Mietinkin tässä nyt ,että kuinkahan epätodennäköistä on että me enää koskaan palattaisiin yhteen.
Meillä oli isot suunnitelmat tulevaisuudelle ja kumpikin halutaan en vielä toteuttaa - senkin takia olemme nyt kavereita. Haluamme silti vielä samoja asioita.
Ollaan edelleen kavereita, nähdään joka päivä ja meillä menee nyt paremmin kuin silloin kun oltiin yhdessä.
Olen tajunnut tässä parin viime päivän aikana ,että suurin syy tässä erossa olen ollut minä. Ymmärrän täysin että mies ei enää jaksanut. Olenkin nyt pienin askelin alkanut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja uskon, että täältä vielä noustaan.
Takaraivossa on pieni toivonkipinä, vaikka tiedän ,että mies ei ainakaan tällä hetkellä halua olla kuin kaveri. Mietinkin tässä nyt ,että kuinkahan epätodennäköistä on että me enää koskaan palattaisiin yhteen.
Meillä oli isot suunnitelmat tulevaisuudelle ja kumpikin halutaan en vielä toteuttaa - senkin takia olemme nyt kavereita. Haluamme silti vielä samoja asioita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.