Huoh, on tää vaikeeta. Olen seurustellut aika pitkään maailman ihanimman miehen kanssa, jota todellakin rakastan. Muutamaan otteeseen olen sen sanonutkin hänelle, mut aina pienessä humalassa. Tosin tunne ei vain ole molemmin puolinen...
Monesti on tehnyt mieli sanoa se aivan selvinpäin, mutta aina tulee pupu pöksyyn. En halua kuulla sitä samaa lausetta: "Minä en tiedä mitä rakkaus on."
Luhistun ja masennun pelkästä "torjumisen" ajattelusta. Joskus herää kysymys, että miksi olla sellaisessa suhteessa jossa toinen ei tunne samoin... Tiedän että tämä minun ihana poikaystäväni tuntee jotain, muttei kerro että mitä.
Tosin, yhtenä iltana hän sanoi minulle, että olen parasta mitä hänelle on vähään aikaan tapahtunut. Vähäksi aikaa jäin luukku auki, ja kelasin päässäni uudestaan, et sanoiko hän tosiaan niin.
Mutta tarkemmin ajateltuna, kyllä asiat jossain vaiheessa suttaantuu... toivossa on hyvä elää
Monesti on tehnyt mieli sanoa se aivan selvinpäin, mutta aina tulee pupu pöksyyn. En halua kuulla sitä samaa lausetta: "Minä en tiedä mitä rakkaus on."
Luhistun ja masennun pelkästä "torjumisen" ajattelusta. Joskus herää kysymys, että miksi olla sellaisessa suhteessa jossa toinen ei tunne samoin... Tiedän että tämä minun ihana poikaystäväni tuntee jotain, muttei kerro että mitä.
Tosin, yhtenä iltana hän sanoi minulle, että olen parasta mitä hänelle on vähään aikaan tapahtunut. Vähäksi aikaa jäin luukku auki, ja kelasin päässäni uudestaan, et sanoiko hän tosiaan niin.
Mutta tarkemmin ajateltuna, kyllä asiat jossain vaiheessa suttaantuu... toivossa on hyvä elää
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsekin mitä se rakkaus sitten on!
Hyvin monet kertovat rakastavansa toista useita kertoja päivässä, mutteivät silti osaa selittää mitä sillä oikeastaan tarkoittavat.
Ennemmin kuin rakkauden syvintä olemusta miettisin sitä miksi poikakaverisi sanoi, että olet parasta mitä hänelle VÄHÄÄN AIKAAN on tapahtunut. Mikä oli parempaa kuin sinä?
Itse nimittäin sanoin miehelleni "olet parasta mitä minulle IKINÄ on tapahtunut", koska "rakastan sinua" tuntui liian saippuamaiselta siinä tilanteessa.
Olen jo yli kolmekymppinen nainen ja takanani on muutamia suhteita lyhyistä pitkiin. Vasta nykyiselle miehelleni olen sanonut monta kertaa päivässä "mä rakastan sua!". Aluksi se oli oudokseltaan vähän pelottavaa, mutta kun siihen tottuu, se tulee kuin luonnostaan. Johtuu varmasti siitä, että mieheni itse sanoo sen niin huolettomasti. Ei mikään "ei puhu eikä pussaa"- tyyppi suomalaiseksi, mutta osaa hän olla välillä tosi vaikeakin, ettei se lause joka tilanteessa multakaan tule... Onnea vaan rakastamisen sietämättömään keveyteen!