Mikä on mielikirjasi?
Ja kenelle sitä kaikkein mieluiten ääneen lukisit?
:-):-)
Ja kenelle sitä kaikkein mieluiten ääneen lukisit?
:-):-)
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Raamattu. En ole lukenut kokonaan, mutta lempikirjaksi sen tekee sen Voima: miljardeja ihmisiä pystytään kontroilloimaan ja ohjailemaan yhden kirjan avulla. Uskomatonta.
jos Sinun pitäisi valita yksi ihminen maapallolta jolle sitä lukisit...niin kenelle?
JOS pitäisi valita kenelle sitä tuputtaisin, niin luultavasti ajatolla Ali Khameneille. Eipähän olisi enää tylsää sen jälkeen.
Pauline Reagen O:n tarina. En tosin lukisi sitä kenellekään ääneen.
Henry Charrierin Papillonia voisi lukeakin.
Niin ja suomalaisista Hotakaisen Juoksuhaudan tietä.
"Herra Jack:in ihmeellinen huone"..?
:-)
ps. Charriere kirjoitti myös jatko-osan, joskaan ei lähellekkään yhtä hyvän.
Mutta Pirunsaari tuli kyllä kertaheitolla tunnetuksi.
Herra Jackin kirjoittajan tyyli ei ainakaan minussa herättänyt mitään kicksejä. Miehet kirjoittavat pornoa, Pauline Reage kirjoitti erotiikkaa ja siinä on vissi ero.
Charrieren Banco ei ole mielestäni läheskään Papillonin veroinen, vaikkakin ihan mielenkiintoinen jatkumo edelliselle.
On aina ollut Kama Sutra ja olen sikäli onnellinen, että tämä kirja on myös kuvitettu, joten...jos ääneen lukeminen alkaa kyllästyttää, siirryn pantomiimin.
Ja kenelle...I Don´t Know!
Kyllä noissa pitkään myyntitilastoissa olleissa kirjoissa taitaa joku juttu olla. Mulla on mun isoäidiltä aikoinaan "saatu" tai miten se nyt vaan jäikin .... tuo kirja. No kuvat puuttuu jä käännöskin taitaa olla hieman erikoinen... ei ole ihan uusimpia painoksia... Hmmm... Näin talvea vasten Kama Sutran lukupiiri... No empä ole tuota kirjaa avannut varmaan 15 vuoteen...
Tiedätkös mitä, myös minulla tuolla hyllyllä kuvallisen lisäksi tuo "aataminaikanen" kirja, vaan arvaa mitä? Ei se kirja eroa muutoin kuin että, kuvat puuttuu, samat asen...! :)
Ps. Myönnän kyllä että pikkaisen nuo kuvat helpottavat ymmärtämään, mitä.. missä.. milloinkin!
Avaa nyt! ;)
Muistaakseeni siinä mun kirjassa on sellaiset vaaleen ruskeat( Beiget?) kannet... ja punaisella lukee Kama Sutra Joo taidanpa avata tossa hieman myöhemmin :)
Laitetaan joskus kirjallisuus-matinea pystyyn!
Nyt on pakko lähteä yhdelle oluelle ennen kotiinmenoa... vähän vilvoittelemaan ajatuksia ja laskeutumaan viikonloppuun.
Vaalean ruskeat (beiget?) kannet ja punaisella kirjaimet!
En ole varmaan 15 vuoteen avannut! Ja muistat.... HehHeh! :)
Ps. Jeps, lähden myös....en oluelle, mutta jaffaa kuluu sitäkin enemmän!
Steinbeck - Vihan hedelmät.
Tuota voisi lukea aika monelle nousukkaalle ja muille kapitalismia kritiikittömästi ylistäville.
oli pääosassa aikoinaan Henry Fonda.
Mahtava laman ajan kuvaus muuten.
Suosittelen Nathanael Westin "Heinäsirkan aikaa" oheislukemistoksi:-)
täällä riehuu? Luuletko lukeneesi enemmän kuin muut? Ehkä vielä paremmalla maulla?
tämä vain. Puutteessa kun ollaan:-)
Koska jokaisessa dorkassa asuu pikkufasisti.
Pikkufasisti on piesty hiljaiseksi kovakantisella "pääomalla".
Toivottavasti kyseessä ei ollut se Karl-sedän satukirja.
on Axel Munthen Huvila meren rannalla.
Ja tiedän erinomaisen hyvin kenelle sitä mieluiten (ja ainoastaan) ääneen lukisin l. rakkaalleni.:D
sieltähän eli Caprilta eräskin Rooman keisari haikaili menneitä loiston päiviään:-)
Marsin aikakirjat
Mul on ääni menny.
kirjoitti paljon ja laadukkaasti. Tietänet, että jo Tarzanin "luoja" Edgar Rice Burrougs kirjoitti Marsista:-)
monta, että niistä on vaikeaa nostaa mitään toisten yläpuolelle.
Mutta esim. Joseph Hellerin Me sotasankarit oli aika hervotonta luettavaa.
Vuorisen kirjat ja kakkahuumori naurattivat.
Omalla tavallaan Sven Hasselin sotakirjat ovat hilpeääkin luettavaa, Tolkienin TSH-trilogia jne, jne...
Ehkäpä haluaisin lukea Hasselin sotakirjoja jollekkin uus-natsille ja katsoa, josko sen ruskean kuonan saisi karisemaan ihmisen mielestä.
Catch-22 on kyllä ihan omaa luokkaansa kuvatessaan pommittajalentäjän "työnkuvaa":-)
Ender-saagan kakkososa eli Speaker for the Dead taitaa olla se kaikkien aikojen ykkönen.
En kyllä näe itseäni lukemassa scifiä ääneen etenkään yhdellekään naiselle, paitsi ehkä pahoista nukahtamisvaikeuksista kärsivälle muiden lääkkeiden petettyä. :)
Nörttitytöt taas ovat luonnollisesti lukeneet kyseisen alan merkkipaalun jo itsekin, eivätkä täten olisi kiinnostuneita sitä omasta suustani kuulemaan.
ehdoton suosikki
sitä luetaan rakastetulle iltasatuna :)
en ihan väärin muista "iltasadun" kirjoittaja Antoine de Saint-exupery toimi myös jossain vaiheessa elämäänsä lentäjänä:-)
- Mikä kapine tuo on?
- Ei se ole mikään kapine. Se lentää. Se on lentokone, minun lentokoneeni.
Olin oikein ylpeä, kun sain kertoa hänelle, että minä lensin. Siihen hän huudahti:
- Ihanko totta? Olet siis pudonnut taivaasta!
- Niin, vastasin vaatimattomasti.
- Ai, sehän on hassua...
Ja pikku prinssi purskahti iloiseen nauruun, joka ärsytti minua tavattomasti.
:)))
Miltä tähdeltä sinä olet? :)
luen mieluiten satuja, ja mieluiten Elsa Beskowin. Auringonmunalla olisi hyvä aloittaa.
Taskareiden lukeminen ääneen on kanssa hauskaa, koska pitää selittää erikseen mitä ruuduissa tapahtuu ja sitten saa äännellä jotta "viuuuuh", "bäjäjäjäng" ja "vrouuuuuuuum". :)
Voisihan sitä myös kuiskalla korvaan Nerudan tai Kailaan säkeitä...
Omat suomalaiset suosikit löytyvät Waltarin, ulkomaiset Mankellin ja Kinsellan nimen alta. Tällä hetkellä. Ja Hornbyn.
Waltarin Sinuhesta löytyy paljon myös elämänfilosofiaa.
Yksinäisen miehen juna lienee ollut jonkinlainen kulttikirja Waltarin Tulenkantaja-aikoina. Modernismi teki tuloaan...
Ruotsalaiset dekkarit lienevät aina tasokkaita; jo ihan Sjöwall-Wahlöö:n ajoista lähtien(poissulkien tietty Maria Lang).
Pidän itse myös Nick Hornby:stä:-)
Hävettää tunnustaa, mutta Sinuhe on ainoa Waltari, jota en ole lukenut...
Dekkareiden suhteen olen aloittelija, mutta kunhan saan Wallander-sarjan päätökseen niin aion kyllä laajentaa tätäkin piiriä :)
90-luvun (ja 2000- myös) ehkä tärkeimmät teokset. Suomentaminen vain pahasti kesken. Maailman vetävintä kerrontaa, ideoita kappaleessa enemmän kuin normikirjailijoilla koko romaanissa.
No hetkonen, *funtsaa*
Aku Ankka no kyllä hyvä, niin ja pikku Piko on myös jette hyvä. Asterix ja Obelix täytyy lukea aina kun käsiin saa :D
...siitä lähtee, että sitä pitäisi jollekin ääneenkin lukea, niin varmaan Raymond Carverin novelleja. Olisi mielenkiintoista keskustella sitten niistä jonkun mielitietyn (jos ensin sellaisen löytäisi) kanssa niistä, että miten toinen ne näkee ja ymmärtää.
Carverin novellit ei meinaa kaikki ihan avautua. Pitkään mietin sitäkin novellia, jossa oli se imurikauppias, että mikä senkin idea oikein oli. Ehkä täältä löytyisi joku kirjatoukka, joka sen on lukenut ja ymmärtänyt ja valaisisi asiaa.
Jos niissä ei olekaan mitään "ideaa" siinä mielessä, että novelleja täytyisi "tulkita" jotenkin? Kunhan on erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. Siinähän se Carverin idea piilee, että saa `tavallisten` ihmisten kuvauksesta irti jotain, joka panee lukijan pohtimaan?
pidin erityisesti Carverin novellikokoelmasta "Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta". :-)
...
Rana ridibunda...
Sellainen kirja jonka tahdon lukea ääneen on david eddingsin Belgarionin taru kaikkine kiemuroineen.
Sellainen taru luetaan omalle lapselle kuhan se vähän varttuu. Nii tai ees syntyy
Thomas Mannin "Tohtori Faustus" ehdottomasti. Lukisin sitä itselleni..