1.Poikasi ja miniäsi muodostavat perheen. Sinä et kuulu tähän ydinperheeseen. Kuulut perheeseen, mutta et ole perheenjäsen. Miniäsi vanhemmat eivät myöskään kuulu tähän ydinperheeseen.
2. Poikasi ja miniäsi rakentavat yhteistä elämää, he kumpikin ovat omia persooniaan ja omaavat omanlaisensa ajatusmaailman. Jos puutut heidän asioihinsa aiheutat vain harmia. Sinun on helppo katsoa heidän arkeaan sivusta "viisaampana", sinä et kuitenkaan elä sitä, joten älä puutu.
3. Poikasi ja miniäsi koti on heidän kotinsa. Sinun vanhoja kauhtuneita verhoja ja vanhoja astioitasi ei siellä kaivata. On törkeää jos tyrkkäät pojallesi vanhat kamasi kysymättä miniältäsi mielipidettä, tarvitseeko hän verhoja, kippoja ja kuppeja. Tällä vasinkin osoitat sen, ettet pidä miniääsi itsenäisenä aikuisena päätöksentekijänä poikasi ja hänen muodostamassa perheessään vaan kävelet häpeilemättä hänen ylitseen. Jos miniä ilmoittaa, ettei hän tarvitse verhojasi, vie ne kirpparille tai jos sinulla on oma tytär niin tyrkytä hänelle. Hän ainakin saa sanoa mielipiteensä verhoistasi sinulle suoraan..
4. Sama koskee pyhiä ja lomia. Fiksu anoppi kysyy myös miniän mielipiteen järjestelyistä ja kyläilyistä. Jos miniä nyt sattuukin haluamaan omaa rauhaa jonakin jouluna, ei siinä pitäisi olla anopilla mitään valittamista. Edelleenkin, on kyse poikasi ja miniäsi perhe-elämästä, ei sinun. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut kaipaavat enemmän omaa rauhaa kuin toiset ja jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteensä ja omaan rauhaan myös lomilla ja pyhinä.
5. Pahin virhe mitä anoppi tekee on kävellä nuorenparin kotiin kuin omaansa. Fiksu anoppi ilmoittaa etukäteen vierailustaan ja on ottanut selvää mistä miniä pitää. Hän tuo tuliaisiksi sen "arabiakupin tai kipon" josta tämä mainitsi, ei omaa vanhaa kulahtanutta nimikkomukiaan.
6. Anoppi ei arvostele miniän sisustusta, sillä miniällä on luultavasti useimmissa tapauksissa jopa parempi maku kuin anopilla. Miniän maku on moderni ja tässä ajassa. Poikasi ja miniäsi huusholli on heidän kotinsa, ei sinun ja he tekevät siitä näköisensä, oli se sitten mielestäsi ruma tai ei niin se ei sinulle kuulu, sinä et siellä asu.
7. Anoppi ei utele poikansa ja miniänsä parisuhde asioita, yleiset kuulumiset ovat asia erikseen. Tottakai anopille kuuluu se, mitä hänen pojan elämässään tapahtuu, mutta parisuhde on pyhä, siitä anoppi pitää NÄPPINSÄ EROSSA!! Fiksu miniä ei tietenkään paljasta anopille mitään, vaikka tämä yrittäisikin tungetella ja udella.
8. Ja se kaikista tärkein, Pojan äiti päästää pojan lentämään pesästä ja katkaisee napanuoran. Hän ei itsekkäästi yritä omistaa lastaan vaan päästää tämän rakentamaan omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on äidin vastuulla ja vain epäitsekkäästi ja aidosti rakastava äiti pystyy sen tekemään.
Jos näitä ohjeita anoppi noudattaa hän saattaa yllätyksekseen huomata kuinka nuorenparin vierailut hänen luonaan kasvavat ja kuinka miniä miellään pyytää myös anoppia kylään ja kaveriksi verho-ostoksille.
Aluksi nuorenparin aika menee kuherrellessa ja rakastellessa, joten anopin on syytä olla kärsivällinen. Kuhertelu aika menee ohi ja nuortaparia alkaa kiinnostaa muukin elämä.
Kun anoppi ei kävele miniän ylitse vaan suhtautuu tähän kuten keneen tahansa aikuiseen ajattelevaan ja tuntevaan ihmiseen, saa hän yllättäen miniänsä vilpittömän ihailun, arvostuksen ja kunnioituksen osakseen. Alkaa aito ja lämmin ystävyys, eikä miniän tarvitse kokea anoppia uhkana, josta pahimmat seuraukset ovat sellaisia, joissa miniä vie pojan poissa anopin ulottuvilta tai, jossa poika joutuu valitsemaan äitinsä ja tyttöystävänsä väliltä.
Anoppi tässä yleensä häviää...ja mitä siitä seuraa? Surua ja murhetta kaikille, lapsille ja lapsenlapsille. Ja miksi? Vain siitä itsekkäästä omistamisen ja puuttumisen halustaan, kun ajatteli että vanhempana ja elämää kokeeneena tietää vastauksen kaikkeen...
Jos voittaa niin mikä on sen hinta? Saa poika elää ilman ydinperhettä, elää äitinsä elämää ei omaansa..
2. Poikasi ja miniäsi rakentavat yhteistä elämää, he kumpikin ovat omia persooniaan ja omaavat omanlaisensa ajatusmaailman. Jos puutut heidän asioihinsa aiheutat vain harmia. Sinun on helppo katsoa heidän arkeaan sivusta "viisaampana", sinä et kuitenkaan elä sitä, joten älä puutu.
3. Poikasi ja miniäsi koti on heidän kotinsa. Sinun vanhoja kauhtuneita verhoja ja vanhoja astioitasi ei siellä kaivata. On törkeää jos tyrkkäät pojallesi vanhat kamasi kysymättä miniältäsi mielipidettä, tarvitseeko hän verhoja, kippoja ja kuppeja. Tällä vasinkin osoitat sen, ettet pidä miniääsi itsenäisenä aikuisena päätöksentekijänä poikasi ja hänen muodostamassa perheessään vaan kävelet häpeilemättä hänen ylitseen. Jos miniä ilmoittaa, ettei hän tarvitse verhojasi, vie ne kirpparille tai jos sinulla on oma tytär niin tyrkytä hänelle. Hän ainakin saa sanoa mielipiteensä verhoistasi sinulle suoraan..
4. Sama koskee pyhiä ja lomia. Fiksu anoppi kysyy myös miniän mielipiteen järjestelyistä ja kyläilyistä. Jos miniä nyt sattuukin haluamaan omaa rauhaa jonakin jouluna, ei siinä pitäisi olla anopilla mitään valittamista. Edelleenkin, on kyse poikasi ja miniäsi perhe-elämästä, ei sinun. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut kaipaavat enemmän omaa rauhaa kuin toiset ja jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteensä ja omaan rauhaan myös lomilla ja pyhinä.
5. Pahin virhe mitä anoppi tekee on kävellä nuorenparin kotiin kuin omaansa. Fiksu anoppi ilmoittaa etukäteen vierailustaan ja on ottanut selvää mistä miniä pitää. Hän tuo tuliaisiksi sen "arabiakupin tai kipon" josta tämä mainitsi, ei omaa vanhaa kulahtanutta nimikkomukiaan.
6. Anoppi ei arvostele miniän sisustusta, sillä miniällä on luultavasti useimmissa tapauksissa jopa parempi maku kuin anopilla. Miniän maku on moderni ja tässä ajassa. Poikasi ja miniäsi huusholli on heidän kotinsa, ei sinun ja he tekevät siitä näköisensä, oli se sitten mielestäsi ruma tai ei niin se ei sinulle kuulu, sinä et siellä asu.
7. Anoppi ei utele poikansa ja miniänsä parisuhde asioita, yleiset kuulumiset ovat asia erikseen. Tottakai anopille kuuluu se, mitä hänen pojan elämässään tapahtuu, mutta parisuhde on pyhä, siitä anoppi pitää NÄPPINSÄ EROSSA!! Fiksu miniä ei tietenkään paljasta anopille mitään, vaikka tämä yrittäisikin tungetella ja udella.
8. Ja se kaikista tärkein, Pojan äiti päästää pojan lentämään pesästä ja katkaisee napanuoran. Hän ei itsekkäästi yritä omistaa lastaan vaan päästää tämän rakentamaan omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on äidin vastuulla ja vain epäitsekkäästi ja aidosti rakastava äiti pystyy sen tekemään.
Jos näitä ohjeita anoppi noudattaa hän saattaa yllätyksekseen huomata kuinka nuorenparin vierailut hänen luonaan kasvavat ja kuinka miniä miellään pyytää myös anoppia kylään ja kaveriksi verho-ostoksille.
Aluksi nuorenparin aika menee kuherrellessa ja rakastellessa, joten anopin on syytä olla kärsivällinen. Kuhertelu aika menee ohi ja nuortaparia alkaa kiinnostaa muukin elämä.
Kun anoppi ei kävele miniän ylitse vaan suhtautuu tähän kuten keneen tahansa aikuiseen ajattelevaan ja tuntevaan ihmiseen, saa hän yllättäen miniänsä vilpittömän ihailun, arvostuksen ja kunnioituksen osakseen. Alkaa aito ja lämmin ystävyys, eikä miniän tarvitse kokea anoppia uhkana, josta pahimmat seuraukset ovat sellaisia, joissa miniä vie pojan poissa anopin ulottuvilta tai, jossa poika joutuu valitsemaan äitinsä ja tyttöystävänsä väliltä.
Anoppi tässä yleensä häviää...ja mitä siitä seuraa? Surua ja murhetta kaikille, lapsille ja lapsenlapsille. Ja miksi? Vain siitä itsekkäästä omistamisen ja puuttumisen halustaan, kun ajatteli että vanhempana ja elämää kokeeneena tietää vastauksen kaikkeen...
Jos voittaa niin mikä on sen hinta? Saa poika elää ilman ydinperhettä, elää äitinsä elämää ei omaansa..
Vastaukset 29
Vanhimmat
anopit tietää tuon kaiken ilman miniän ohjeitakin! Turhaa vaivaa siis kaikki. Eletty elämä - jotain siitä kyllä jää, tulet huomaamaan...
No miksi anopit käyttäytyy usein sitten toisin jos kerran tietävät tuon kaiken? Kyse onkin siis pelkästä ilkeyden halusta?
ohjeet. Noiden mukaan elin minäkin, kuten myös aikaisemmin anoppini, rakas sellainen, mutta eipä miniälle kelvannut. Noiden ohjeiden perusteella luokittelen itseni ihan kelpo anopiksi, joten miksiköhän nyt sitten miniä pitäisi luokitella....
pitkälle kouluttautunut ja erittäin hyvän ulkonäön omaava poikani ei ole huolinut suomipissiksiä kuhertelemaan.
On kato sen verran fiksu.
Minun ylitseni ei yksikään miniä kävelisi ja en miniän seuraa kaipaisi en. Poikani on meille, miehelleni ja minulle kaikki kaikessa ja molemmat pojat.
On ihanaa käydä heidän osakkeissaan ja huvilakiinteistöissään,joissa kaikki on siistiä viimeisen päälle ja minä voin tehdä verhoehdotuksia ja suunnitella kukkaistutuksia ja kaikesta voidaan puhua.
Mikä ihana autuuus!
Onneksi poikani tietää mikä olisi seuraus suominaikkosten sekaannuttua elämään.
Eihän siinä miehellä ole mitään omaa elämää, mahdollisuutta käydä vanhemmillaan joka päivä ja olla muutama tunti ja tavata veljeään ja käydä erilaisissa tilaisuuksissa, kun akka ja kakarat huutaa kurkku suorana ja vaatii vaikka mitä.
Ei siinä olisi mahdollista käydä huvilalla, kun nirppanokkaminiä siellä nyrpistelisi ja kakaroilla paskat housuissa. Kyllä sitä lapsen ottaisi, jos sillä olisi täysin tuntematon kohdunvuokraaja, eikä tarttisi olla missään tekemisissä minkäänlaisen miniänretaleen kanssa.
Mutta näin on hyvä.
Sinkkuna parasta.
Onneksi läheisiä ihmisiä ja lapsia.
Minun poikaani ei saa kukaan kusipääminiä mitään otetta. Pysykää vanhat huorat (monella 70 panoa)
eri miesten kanssa siinä vittumaisessa helvetissänne ja määräilkää jotakin tossua, joka ei teidän kanssanne kauaa viitsi. Olette surkimuksia.
kauhuanopista. Olet käynyt täällä aikaisemminkin riekkumassa ja tekstisi on mielestäni sairasta. Minä en omia poikiani kahlitsisi noin. Ap teksitssä oli paljon asiaa, jokainen eläköön oman elämänsä niin kuin parhaaksi katsoo.
Myönnän että niitä "pissiksiäkin" on olemassa mutta myös kaltaisiasi noita-akkoja.
Itse vetäydyn mieluummin sivuun, jos minua ei hyväksytä kuin käyttäytyisin samoin kuin sinä. Lasteni elämää en halua pilata oman itsekkyyteni vuoksi.
ihmiset eivät kohtaa :). Tässä tultiin taas siihen, mikä ei ollut tuon kirjoituksen pointti: meitä on jokalähtöön, myös miniöitä.
asian siltä kannalta, että minullakin on vielä opittavaa. Ikävä kyllä, mikään ei kasvata ihmistä niin paljon kuin vastoinkäymiset. Niin pahaa ei ole, etteikö siitä jotain hyvääkin seuraa, vaikka kipeää tekeekin.
Nämä ohjeet jos lukee sekä miniät että anopit, niin hyvä tulee (:
Eläkäämme toisiamme kunnioittaen, kukin omanlaistansa elämää.
olen täysin samaa mieltä :)
elämäsnsä tuollaisten itsekkäiden pissis-tyyppisten naisten kanssa.
Jos ei ole omaa elämää, niin ei ole mitään.
Jos ei saa käydä vanhempiensa ja veljensä kotona, ei ole mitään.
Minun poikani ovat yliälykkäitä, joten eivät itse
huom itse lyö päätänsä seinään.
Ei tartte erosotkuja selvitellä, sillä sitähän se on nykymaailmassa eikä tartte tehdä avioehtoakaan.
Kaikki hyvin ja aina paranee.
Minua kohdellaan kuin kuningatarta poikien ja miehen puolesta ja ihan heidän omsta aloitteestaan. Lisäksi poikani ovat kannustaneet minua 43 v:na kirjoittamaan alle puolessa vuodessa ylioppilaaksi yksityisesti ja nyt on
kirjoja vino pino vähän siellä sun täällä ja taas ovat kannustamassa ja sijoittamassa omaisuuttani, ettei minun tarvitse mennä minnekään kunnalliskotiin, kun tästä vanhenen.
No tässä, kenties jonkun tulevassa anopinkokelaassa, ainakin alkaa olemaan ruutia, oikea homma! Son hyvä, että löytyy vähän särmää!
Aiheen alottajan tekstiä luin, no, mutta hän vaikuttaa vielä nuorelta. Annetaan siis löysiä, ok?
On ilman muuta hyväksyttävä, että miniä on nuori. Kyllä miniäkin sen hyväksyy, että anoppi on vanha. Samat käyttäytymissäännöt koskevat kylläkin kaikenikäisiä.
1.Poikasi ja miniäsi muodostavat perheen. Sinä et kuulu tähän ydinperheeseen. Kuulut perheeseen, mutta et ole perheenjäsen. Miniäsi vanhemmat eivät myöskään kuulu tähän ydinperheeseen.
-selvästikkään et ole vielä päättänyt kuulunko perheeseen vaiko en ;((
2. Poikasi ja miniäsi rakentavat yhteistä elämää, he kumpikin ovat omia persooniaan ja omaavat omanlaisensa ajatusmaailman. Jos puutut heidän asioihinsa aiheutat vain harmia. Sinun on helppo katsoa heidän arkeaan sivusta "viisaampana", sinä et kuitenkaan elä sitä, joten älä puutu.
- anoppi tuskin puuttu poikansa perhe-elämään ellei miniä häntä siihen sotke mm. haukumalla miestään tai valittamalla muuten vain
ja kumpa he rakentaisivatkin sitä yhdessä mutta säännöt on miniä laatinut ja niitä on kaikkien noudatettava, niin miehen kuin anopinkin
3. Poikasi ja miniäsi koti on heidän kotinsa. Sinun vanhoja kauhtuneita verhoja ja vanhoja astioitasi ei siellä kaivata. On törkeää jos tyrkkäät pojallesi vanhat kamasi kysymättä miniältäsi mielipidettä, tarvitseeko hän verhoja, kippoja ja kuppeja. Tällä vasinkin osoitat sen, ettet pidä miniääsi itsenäisenä aikuisena päätöksentekijänä poikasi ja hänen muodostamassa perheessään vaan kävelet häpeilemättä hänen ylitseen. Jos miniä ilmoittaa, ettei hän tarvitse verhojasi, vie ne kirpparille tai jos sinulla on oma tytär niin tyrkytä hänelle. Hän ainakin saa sanoa mielipiteensä verhoistasi sinulle suoraan..
- jos en vanhoista verhoistani luovukkaan niin mitä pitäisi tehdä kun miniä havittelee hopeisia ruokailuvälineitäni ja kärttää miestään ne ottamaan itselleen
4. Sama koskee pyhiä ja lomia. Fiksu anoppi kysyy myös miniän mielipiteen järjestelyistä ja kyläilyistä. Jos miniä nyt sattuukin haluamaan omaa rauhaa jonakin jouluna, ei siinä pitäisi olla anopilla mitään valittamista. Edelleenkin, on kyse poikasi ja miniäsi perhe-elämästä, ei sinun. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut kaipaavat enemmän omaa rauhaa kuin toiset ja jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteensä ja omaan rauhaan myös lomilla ja pyhinä.
- voi toki joulun haluan olla rauhassa itsekkin, siihen en miniää kaipaa mieltä pahoittamaan, poika tulkoon käymään lastensa kanssa
5. Pahin virhe mitä anoppi tekee on kävellä nuorenparin kotiin kuin omaansa. Fiksu anoppi ilmoittaa etukäteen vierailustaan ja on ottanut selvää mistä miniä pitää. Hän tuo tuliaisiksi sen "arabiakupin tai kipon" josta tämä mainitsi, ei omaa vanhaa kulahtanutta nimikkomukiaan.
- aivan totta, ne vanhat arabiat kyllä kelpaisi miniällekkin, mutta olen huomannut että eivät kyllä sopisi enää kaappeihin ja pöytäpinnat ja lattiatkin on niin täynnä törkyä että ei sinnekkään, ilmankos se vaatiikin etukäteis ilmoitusta vierailusita, ei sen sotkun keskelle mahdu ellei ensin siivota
6. Anoppi ei arvostele miniän sisustusta, sillä miniällä on luultavasti useimmissa tapauksissa jopa parempi maku kuin anopilla. Miniän maku on moderni ja tässä ajassa. Poikasi ja miniäsi huusholli on heidän kotinsa, ei sinun ja he tekevät siitä näköisensä, oli se sitten mielestäsi ruma tai ei niin se ei sinulle kuulu, sinä et siellä asu.
-maku -asia on makuasia, kuka sitten määrittää kenellä se on hyvä ja kenellä huono, jos viihtyvät tylsässä värittömässä kämpässä josta puuttuu täysin kodikkuus, olkoot tyytyväisiä,
miniä on sisustanut ja se kyllä näkyy
7. Anoppi ei utele poikansa ja miniänsä parisuhde asioita, yleiset kuulumiset ovat asia erikseen. Tottakai anopille kuuluu se, mitä hänen pojan elämässään tapahtuu, mutta parisuhde on pyhä, siitä anoppi pitää NÄPPINSÄ EROSSA!! Fiksu miniä ei tietenkään paljasta anopille mitään, vaikka tämä yrittäisikin tungetella ja udella.
-voi olisipa minulla se fiksu miniä niin minun ei koskaan tarvitsisi kuunnella sitä valitusta tiskivuoroista ja miehen pitkistä työpäivistä
8. Ja se kaikista tärkein, Pojan äiti päästää pojan lentämään pesästä ja katkaisee napanuoran. Hän ei itsekkäästi yritä omistaa lastaan vaan päästää tämän rakentamaan omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on äidin vastuulla ja vain epäitsekkäästi ja aidosti rakastava äiti pystyy sen tekemään.
- niin, poika lensi vapaana pesästään jo 15 vuotta sitten ja sai hetkenaikaa olla vapaa kunnes sai kaulaansa tuon kiristävän riimun joka ei taida koskaan antaa löysiä.
"-selvästikkään et ole vielä päättänyt kuulunko perheeseen vaiko en ;(("
Kuten sanoin, kuulut perheeseen, mutta et kuulu ydinperheeseen.
"- anoppi tuskin puuttu poikansa perhe-elämään ellei miniä häntä siihen sotke mm. haukumalla miestään tai valittamalla muuten vain
ja kumpa he rakentaisivatkin sitä yhdessä mutta säännöt on miniä laatinut ja niitä on kaikkien noudatettava, niin miehen kuin anopinkin"
hmm, fiksu anoppi ei puutukkaan ja kuten sanoin fiksu miniä ei kerro parisuhde ongelmista anopille vaikka tämä utelisikin. Unohdin sanoa sen että fiksu miniä ei valita miehestä tämän äidille. Fiksu miniähän vain kehuu.
"- jos en vanhoista verhoistani luovukkaan niin mitä pitäisi tehdä kun miniä havittelee hopeisia ruokailuvälineitäni ja kärttää miestään ne ottamaan itselleen"
-no on sitten kyllä melkoinen miniä, itselleni ei tulis mielenkään havitella mitään anopin tavaroita.
4. Sama koskee pyhiä ja lomia.
"- voi toki joulun haluan olla rauhassa itsekkin, siihen en miniää kaipaa mieltä pahoittamaan, poika tulkoon käymään lastensa kanssa"
Ja kukahan tästä eniten kärsii, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lastenlapset jotka joutuvat valitsemaan sitten äitinsä ja mummon väliltä koska nämä ovat riidoissa. Taidatte molemmat olla melko itsekkäitä. LAPSET ensin! Ja eniten minua pisti silmään tuo: " tulkoot käymään lastensa kanssa ", lapset eivät siis ole miniän?
"- aivan totta, ne vanhat arabiat kyllä kelpaisi miniällekkin, mutta olen huomannut että eivät kyllä sopisi enää kaappeihin ja pöytäpinnat ja lattiatkin on niin täynnä törkyä että ei sinnekkään, ilmankos se vaatiikin etukäteis ilmoitusta vierailusita, ei sen sotkun keskelle mahdu ellei ensin siivota"
Ei ollut puhe vanhoista arabioista, vaan ihan uusista. Miksiköhän heillä sitten on sotkuista? Ettei vaan olisi totta ne miniäsi marinat pojastasi, jos hän tosiaan on niin laiska että on kasannut kaikki kotityöt miniäsi harteille. Opetitko pojastasi nykyaikaisen miehen joka osallistuu kodinhoitoon vai passasitko pilalle?
"-maku -asia on makuasia, kuka sitten määrittää kenellä se on hyvä ja kenellä huono, jos viihtyvät tylsässä värittömässä kämpässä josta puuttuu täysin kodikkuus, olkoot tyytyväisiä,
miniä on sisustanut ja se kyllä näkyy"
Jos se on heidän mielestään kodikasta? Tietysti se on tylsä kun miniä sen on sisustanut ja sieltä puuttuvat ne sinun valitsemasi verhot.
"-voi olisipa minulla se fiksu miniä niin minun ei koskaan tarvitsisi kuunnella sitä valitusta tiskivuoroista ja miehen pitkistä työpäivistä"
Ei kuulosta fiksulta miniältä jos valittaa koko ajan miehestä tämän äidille. Ei se ole oikein, jos mies on niin laiska että ei kotitöihin osallistu ja ei itse halua olla kotirouvana niin pakatkoot kamppeensa ja lähtekööt. Jos miniäkin on töissä niin en yhtään ihmettele jos valittaa, opetitko poikasi niin ettei hän osallistu kotitöihin? Eihän kukaan kaikkea yksin jaksa tehdä kun nykyään työelämän vaatimukset ovat melkoiset!
"- niin, poika lensi vapaana pesästään jo 15 vuotta sitten ja sai hetkenaikaa olla vapaa kunnes sai kaulaansa tuon kiristävän riimun joka ei taida koskaan antaa löysiä."
Valitan jos näin on :(
No niin, nyt varmasti olemme samaa mieltä siitä, että niin anoppeja kuin miniöitä on montaa sorttia. Mikä ohje käy toiselle, toista se ei koske ollenkaan. Eli ihan yleispäteviä ohjeita on kyllä vaikea antaa muuta kuin:
olkaa suvaitsevaisia, ihmiset !
Kovin hanakasti tartuit kuitenkin morkkaamaan poikaani ja kun kysyit niin vastaan noista kasvatus asioista.
Kaikki mahdolliset virheet varmasti olen kasvatuksessa tehnyt, mutta tulos on kyllä kiitettävä.
Poika on ollut itsenäinen jo nuoresta miehestä lähtien ja osannut huolehtia sekä vatteensa, ruokansa, siivoukset, leipomiset ja kaikki muutkin hommat mitä talouteen kuuluu.
Ja ukkomiehenä ollessaan hoitaa taloudessa edelleen suurimman osan kotitöistä töittensä lisäksi. Vaimo kun on kotiäitinä niin hänellä ei sellaiseen tietenkään jää aikaa ja nykyvaimot ovat lapsenteon jälkeen niin väsyneitä, masentuneita ja onnettomia ressukoita kaikkine ongelmineen, että senkään takia heiltä ei voi mitään vaatia.
Lapsensaanti ei tänäpäivänä nimittäin ole suuri onni ja ilo kuten ennen vaan mitä suuremmassa määrin rasite parisuhteelle ja uhka naisen mielenterveydelle.
"olkaa suvaitsevaisia, ihmiset !"
Tuota, miten sinä osoitat suvaitsevaisuutta kun leimaat kaikki nuoret äidit masentuneiksi ja laiskoiksi reppanoiksi? Sinulla ei varmaankaan ole omaa tytärtä? Käsityksesi nykyajan nuorista naisista on marginaalinen ja virheellinen. Katsoit varmaan tv:stä mainoksen, jossa kerrottiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja tästä päättelit, että kaikki nykyajan nuoret naiset kärsivät siitä.
Ja vaikka olisitkin poikasi kasvattanut itsenäiseksi, on hän saattanut työelämän vaatimusten takia muuttua niin laiskaksi kotona, että ei viitsi osallistua kotitöihin. Hänen mielessään jo roskien vienti ulos, saattaa olla kaikkien kotitöiden tekemistä kun todellisuudessa se miniä siellä tekee suurimman osan. Onko poikasi peräti ainut lapsi?
Muutoin tietäisit, että jos perheessä on useita pieniä lapsia, menee äidin aika tosiaankin, enimmäkseen lasten hoitoon, ruokintaan, pukemiseen, nukuttamiseen ja vahtimiseen, varsinkin jos mies ei osallistu lastenkaan hoitoon. Yhden lapsen hoitaminen on verrattaen helppoa.
Ja väärässä olet tuossakin: lapsi on onni, tulevaisuus on vain nykyään niin toivoton monilla nuorilla. Monilla anoppi ikäisillä on ollut mahdollisuus vakituisiin työpaikkoihin, turvattuun elantoon jne. Nuoret elävät epävarmuudessa, miten elättää ja turvata lasten elämä kun työpaikkoja ei ole. Tässä vain yksi esimerkki tuosta toivottomuudesta.
Mitkään mainokset eivät ole mielipiteitteni muokkaajia enkä myöskään puhunut KAIKISTA nuorista äideistä.
Tuon kuvan saa siitä kun kuuntelee heitä itseään.
Sen mitä poikani kotonaan tekee, olen omin silmin nähnyt, eikä se rajoitu todellakaan roskapussin vientiin.
Niin, yhden lapsen hoito on verrattain helppoa varsinkin kotiäidillä jonka ei tarvitse käydä töissä eikä tehdä kotitöitä.
Sellaista taloudellista ehdinkoa ei tänäpäivänä tunneta mitä se saattoi olla vielä esim. 70 -luvun äideillä. Joten siitä ei varmasti nuorten äitien toivottomuus johdu.
Monilla on mies joka elättää ja ruhtinaallissti ja lisäksi tulot lapsista, omat asunnot, autot molemmilla, taloudenhoitoon kaikki mukavuudet, lapsille valmiit ruuat. Ja siitä huolimatta vain kitistään ja kun todellisia ongelmia ei ole niin sen ongelmanhan voi tehdä vaikka anopista.
Ja niitä ongelmiahan ei anoppi ikäisten sukupolvella ole ollut minkäänalisia kun on ylepeästi siedetty miesten alkoholimit ja väkivallat ja uhrauduttu. Ollaanko sitten katkeria nuorille naisille kun nämä voivat olla itsekkäämpiä?
Jos olet sen omin silmin nähnyt niin taidat viettää siellä aika paljon aikaasi? Ihan päivittäinkö käyt heidän kotonaan istuksimassa? Ja jos vietät vähän aikaasi siellä niin onhan poika saattanut vierailusi ajaksi muuttaa käytöstään, eihän kukaan halua vieraille näyttää todellista luontoaan, elämänkumppanillehan se lähinnä vain näytetään.
Voi, ajatteleppas miten suuri joukko naisia mahtuu tämän päivän anoppi-ikäisiin, ei varmasti ole ongelmilta vältytty, ihan siis todellisiltakaan.
Kukaan tuskin voi kadehtia itsekästä ihmistä !?
Juu, olen sen verran siellä käynyt(lähes viikottain), että tiedän. Ja tunnenhan poikani jo yli 30 vuoden ajalta, eli siis en ole hänelle vieras henkilö kenelle pitäisi jotain muuta näytellä kuin mitä on eikä se muutenkaan kuulu hänen luonteenpiirteeseensä eikä harrastuksiinsa, näytteleminen.
Miksi muuten pitäisi näytellä ja olla vieraskorea, eikö kaikilla ole helpompaa kun ihmiset avoimesti ovat sitä mitä ovat eivätkä teeskentele jotain muuta ??
että pojan äiti on vieras??????????????????
Tämä on helppoa. Äiti voi olla läheinen ja saa olla läheinen. Mutta kun hän on lapsensa kodissa (lapsi voi olla sinkku tai perheellinen ihan kuinka vaan), niin äiti on sielä vieraana eli on vieras.
Ja jos suhteet toimii, niin hän on läheinen vieras.
Hyvien suhteitten yhtenä edellytyksenä on, että toisen kodissa vieraana oleva tietää käytöstavat. Jos ei ymmärrä mitä lapsen kodissa sopii sanoa ja tehdä, niin voi käyttää samaa "koodia" kuin ystävien kodeissa. Yleensä niissä ei moitita sisustusta tai pengota kaappeja. Tai tuomita perheen lähes kaikki ratkaisut ja valinnat vääriksi. Kaikki anopit ei suinkaan tee näin, mutta omani nyt sattuu olemaan tätä lajia.
sinkkupoikani kodissa vieras, vaan hänen äitinsä, menikö perille, eikä poikani meidän kodissa ole vieras vaan ihan meidän perheeseen kuuluva poikamme.
Meillä ei näin käynyt, mutta on ollut oikeastaan anopin menetys. Nuo verhot ja kipot jo näin 22 vuoden jälkeen naurattavat, mitä hirveimpiä tavaroita kantaa mies kesälomareissulta mummolasta. Kun minä mm. tarvin anopin virttyneitä verrareita kuulemma lasten kanssa leikkipuistossa. Hänen hernekeitoin värisiä liinoja, 70-luvulla ostettuja kankaita, puretuista villapuseroita kerittyjälankakeriä, lehtien kylkiäisinä saatuja koruja jne. Kaiken mahdollisen olen tehnyt väärin lastenhoidossa, kodin hoidossa, parisuhteessa jne. Teen parhaani, että anopin näen jotain kerran viidessa vuodessa.
kohta 6 - mistä lähtien moderni sisustus on osoittanut "parempaa makua" :D
Arvosteluun ei toki ole toisen kotona oikeutta kenelläkään, jokaisella oikeus ostaa kamansa vaikka Maskusta ....
no se nyt ei varmaan ollu tuon kirjoituksen pääpointti :) oikea sananvalinta olisi ehkä ollut: nykyaikaisempi maku tai jotain sinneppäin.
kirjoituksen pääpointti ??
Ja muuten, miksi toisen huushollista ei voi sanoa mielipidettään tai arvostella sitä ?
Koskeeko tuo kielto vain anoppia vaiko myös parasta ystävää tai omaa äitiä tai puolisoa tai omia lapsia ?
Luulenpa että vain anoppia ;(
Itse en koe loukkauksena jos joku sanoo asunnostani negatiis´visenkin mielipiteensä. Päinvastoin, saatanpa ottaa vinkkinä muutokseen...
Hyvä kirjoitus, mutta vanha kielenkäyttäjäpilkun*piip* silmä iskee aina epäolennaiseen :)
Ymmärrän pointin sikälikin, että vaikka meillä ei kummallakaan ollut anoppia, olimme molemmat orpoja, niin olimme tiivisti idänkaupan kanssa tekemisissä. Ex-Neuvostoliiton maiden ihmiset ovat sydämellisiä, vieraanvaraisia, ystävällisiä, lämpimiä ja - anteliaita. Loput arvannetkin....
jos anoppi toimiikin juuri tuolla tavalla ja siitä huolimatta on vain ongelmia miniän kanssa. Missä silloin voi olla vika ???
1. ok
2. ok poikkeus miniän äiti
3. ok poikkeus miniän äiti joka saa sisustaa ja viedä ne verhonsa yms. kukista alkaen nuoreen kotiin
4. ok täysin selvä miniä vie perheensä äitinsä ja isänsä luo
5. ok koskaan ei sovi ollaan joko käymässä tai juuri lähdössä miniän sukulaisiin
6. ok sehän on miniän ja hänen äitinsä sisustama
7. ok mitkään nuoren parin asiat ei kuulu ainakaan anopille ja apelle mutta tietysti miniän vanhemmille kuuluu
8. ok mutta tietysti anoppi ensin auttaa poikaa saamaan sen nimiän haluaman asunnon johon miniä ei halua/ voi sitoutua taloudellisesti
lisäksi anoppihan ei saa hankkia lapsenlapselleen mitään koska kaikkialta muualta saadaan niin paljon ettei kaikkea ehdi käyttää niin johonkinhan se raja täytyy vetää.
Anoppi noudattaa kyllä saamiaan ohjeita mutta toivoisi että ne ohjeet olisi samat myös sinne toiselle puolelle nuorta perhettä.
Anoppi toivoo että miniä tajuaa mitä tekee ennen kuin perheen toisen puoliskon silmät avautuu ja hänkin haluaa pitää perheeseensä yhteyttä ja käyttää lapsiaan myös omien vanhempiensa luona.
1 Olen samaa sukua poikani kanssa ja poikani on kirjoilla lähin sukulaiseni.
2. Olen ”feministi” ja kasvatin poikani tasa-arvo ajatukseen.
3. Noo miniälle kelpasi hyvin ostamani verhot, sekä keittiön kesäverhot.
Matot ja huonekalut, sekä astiat ja pienkoneet, olivat jo poikani poikamies boxissa ja kelpasivat hyvin.
4. Niin yhteisestä sopimuksesta vietämme tavallamme pyhiä.
5. En todellakaan ostele pääsylippua millään tavalla. Vierailen kutsuttuna, en vie mennessäni mitään, ellei ole joku merkkipäivä.
6. Minun kotini on sekoitus vanhaa ja uutta.
Poikani koti on sekoitus saadusta ja hankitusta tavarasta, sekä miniän sinkku boxisi tavarat.
7. Anoppi ei soittele vävyn äidille ja puutu/tiedota nuoreten seksielämästä, se on inhottavaa.
8. Ja se kaikista tärkein, tytön äiti päästää tytön lentämään pesästä ja katkaisee napanuoran. Hän ei itsekkäästi yritä omistaa lastaan vaan päästää tämän rakentamaan omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on äidin vastuulla ja vain epäitsekkäästi ja aidosti rakastava äiti pystyy sen tekemään. Soitot 2-4 kertaa päivässä ovat liikaa vaikkei vävy niistä valitakaan.