Omaisuuden ositus

Niinhän tämä elämä usein menee, että nainen käyttää avioliitossa rahansa kodin irtaimistoon ja juokseviin menoihin (ruoka, vakuutukset, sähköt, lastenhoitomaksut, verhot, matot yms.) ja mies kartuttaa kiinteää omaisuuttaan. Miehet eivät huomaa sitä raha määrää, mikä vuosien myötä on tähän "tavalliseen elämiseen laitettu" ja sitten erossa urputtavat jäävänsä vähemmälle.

Pankaahan nyt myös miehet käsi sydämmelle ja katsokaa asioita rehellisesti niin huomaatte, että asialla on kaksi puolta.... Se naisen raha ja työpanos tulee kyllä sen yhteisen pesän hyväksi, siitä vaan ei jää konkreettista jälkeä...

Kaikki yhteiseen pesään kirjoitti:

Niinhän tämä elämä usein menee, että nainen käyttää avioliitossa rahansa kodin irtaimistoon ja juokseviin menoihin (ruoka, vakuutukset, sähköt, lastenhoitomaksut, verhot, matot yms.) ja mies kartuttaa kiinteää omaisuuttaan. Miehet eivät huomaa sitä raha määrää, mikä vuosien myötä on tähän "tavalliseen elämiseen laitettu" ja sitten erossa urputtavat jäävänsä vähemmälle.

Pankaahan nyt myös miehet käsi sydämmelle ja katsokaa asioita rehellisesti niin huomaatte, että asialla on kaksi puolta.... Se naisen raha ja työpanos tulee kyllä sen yhteisen pesän hyväksi, siitä vaan ei jää konkreettista jälkeä...

se mene täsmälleen toisinpäin.
Nainen käyttää rahansa ihan mihin tahtoo, itseensä enimmäkseen ja mies kustantaa elämisen, asunnon, harrastukset, matkat ja kaiken muun.
Ja eron tullessa mies maksaa toiseen kertaan sen asunnon, autot ja muun yhteisen omaisuuden että pääsee eroon siitä hyväksikäyttäjästä.

käsitykseni mukaan kirjoitti:

se mene täsmälleen toisinpäin.
Nainen käyttää rahansa ihan mihin tahtoo, itseensä enimmäkseen ja mies kustantaa elämisen, asunnon, harrastukset, matkat ja kaiken muun.
Ja eron tullessa mies maksaa toiseen kertaan sen asunnon, autot ja muun yhteisen omaisuuden että pääsee eroon siitä hyväksikäyttäjästä.

Jaa, no sit sulla on ollut kovin itsekäs vaimo. Mun kohdalla meni just noin kun edellä kirjoitan. Eli maksoin elämisen (no, tosin asuntokin oli mun ja avioehto oli olemassa), mutta akateeminen hyvätuloinen mies keräsi muuta omaisuutta itselleen...) Olin siis tyhmä, kun en vaatinut menoja laitettavan puoliksi. Nyt olen onneksi viisaampi :) Eli erossa jäi se mitä mulla oli eli asunto, ei muuta. Miehelle autot, veneet ja tukevat pankkitilit...

tyhmästä päästä kärsii koko keho, kun en vaatinut menoja laitettavan puoliksi. Nyt olen onneksi viisaampi :)

ex-rouva kirjoitti:

Jaa, no sit sulla on ollut kovin itsekäs vaimo. Mun kohdalla meni just noin kun edellä kirjoitan. Eli maksoin elämisen (no, tosin asuntokin oli mun ja avioehto oli olemassa), mutta akateeminen hyvätuloinen mies keräsi muuta omaisuutta itselleen...) Olin siis tyhmä, kun en vaatinut menoja laitettavan puoliksi. Nyt olen onneksi viisaampi :) Eli erossa jäi se mitä mulla oli eli asunto, ei muuta. Miehelle autot, veneet ja tukevat pankkitilit...

tyhmästä päästä kärsii koko keho, kun en vaatinut menoja laitettavan puoliksi. Nyt olen onneksi viisaampi :)

No, eikös se mennyt ihan oikein: Sinä sait ne sinulle tärkeät lasinpalat, värikkäät verhokankaat, astiat ja omat vaatteesi.

juurihan sanoit, että ne on yhtä tärkeää kuin se miesten hankkima "näkyvä" omaisuus. Kaikki naiset eivät ole yhtä reiluja kuin sinä. Toiset yht'äkkiä avioerotilanteessa huomaavatkin, että heidän hankkimansa vanhaa mallia olevat kläningit, naurettavalta näyttävät kyntteliköt ja yläkomerosta löytyvät maljakot eivät olekaan keränneet arvoa. Miehen hankkima asunto on. Ja ei kun riitelemään..

ex-rouva kirjoitti:

Jaa, no sit sulla on ollut kovin itsekäs vaimo. Mun kohdalla meni just noin kun edellä kirjoitan. Eli maksoin elämisen (no, tosin asuntokin oli mun ja avioehto oli olemassa), mutta akateeminen hyvätuloinen mies keräsi muuta omaisuutta itselleen...) Olin siis tyhmä, kun en vaatinut menoja laitettavan puoliksi. Nyt olen onneksi viisaampi :) Eli erossa jäi se mitä mulla oli eli asunto, ei muuta. Miehelle autot, veneet ja tukevat pankkitilit...

tyhmästä päästä kärsii koko keho, kun en vaatinut menoja laitettavan puoliksi. Nyt olen onneksi viisaampi :)

Siis avioehtoko teki sen, että teillä jako meni noin?

Olen ymmärtänyt, että mikäli ei avioehtoa, niin kaikki jaetaan puoliksi, jos ei liitto lyhyt eli voi hakea kohtuullistamista

käsitykseni mukaan kirjoitti:

se mene täsmälleen toisinpäin.
Nainen käyttää rahansa ihan mihin tahtoo, itseensä enimmäkseen ja mies kustantaa elämisen, asunnon, harrastukset, matkat ja kaiken muun.
Ja eron tullessa mies maksaa toiseen kertaan sen asunnon, autot ja muun yhteisen omaisuuden että pääsee eroon siitä hyväksikäyttäjästä.

niinkin, että vaimo maksaa miehensä aiemmasta liitosta olevien lapsien ruuat ja muut hankinnat sen lisäksi, että huolehtii yhteisten lapsien hoitomaksuista ja vaatehankinnoista... Tervetuloa toisenlaiseen todellisuuteen..!

Omaisuuden voi myös jakaa ihan niin kuin kahdestaan sovitaan eikä yhtään välittää mistään avioliitolaista. Se on ns sopimusositus tai -jako. Me esimerkiksi sovittin, että mulle jää omakotitalo ja auto ja kolme lasta ja exvaimon ei tarvii maksaa lasten elatuksesta mitään ja annoin vielä rahaa mukaan. Sitten vein ko osituksen maistraattiin säilytettäväksi, ettei voi kukaan muuttaa sitä. Lähti ihan hyvillä mielin kun ei jäänyt mitään velvoitteita. Että silleen, mutta yritäppä saada vaimo suostumaan tällaiseen, mulla se onnistui. Otin sitten kolmen vuoden kuluttua uuden vaimon ja hänen kanssaan tein heti avioehdon.

Avioliittolain mukaanhan se menee. Ihmeellistä kai siinä lähinnä pon se, että avioliittolaki on täysin ristiriidassa kaiken muun oikeustajumme kanssa siitä, miten omistusoikeus syntyy ja kuinka se säilyy.

Laki on siinä jäänyt puolitiehen, että osa miehen kyvyillään tekemästä omaisuudesta voitaisiin ihan yhtä hyvin perustein määrätä jaettavaksi talonmiehen vaimolle, tarhan tädille, lasten koulun rejtorille ja läheisen terveyskeskuksen hoitureille. Ihan yhtä paljon he ovat miehen omakisuuden kertymää "mahdollistaneet".

ihmeellistä kirjoitti:

Avioliittolain mukaanhan se menee. Ihmeellistä kai siinä lähinnä pon se, että avioliittolaki on täysin ristiriidassa kaiken muun oikeustajumme kanssa siitä, miten omistusoikeus syntyy ja kuinka se säilyy.

Laki on siinä jäänyt puolitiehen, että osa miehen kyvyillään tekemästä omaisuudesta voitaisiin ihan yhtä hyvin perustein määrätä jaettavaksi talonmiehen vaimolle, tarhan tädille, lasten koulun rejtorille ja läheisen terveyskeskuksen hoitureille. Ihan yhtä paljon he ovat miehen omakisuuden kertymää "mahdollistaneet".

Omaisuus menee puoliksi, jos ei avioehtoa. Sama juttu, ei mies sen karttumiseen ollut "tikkua ristiin laittanut" ja sai puolet. Aivan oikein, kun en avioehtoa ollut laatinut. Kaikkivoipaisuudessasi älä kuvittele, että vain miehet hankkii ja naiset kuluttaa. Omituinen ajatusmaailmasi ja itkusi.

naaras kirjoitti:

Omaisuus menee puoliksi, jos ei avioehtoa. Sama juttu, ei mies sen karttumiseen ollut "tikkua ristiin laittanut" ja sai puolet. Aivan oikein, kun en avioehtoa ollut laatinut. Kaikkivoipaisuudessasi älä kuvittele, että vain miehet hankkii ja naiset kuluttaa. Omituinen ajatusmaailmasi ja itkusi.

Hienoa, että edes joku ämmä kärsii mahosta ja mielisairaasta laista! Enemmän tällaista. Edes joku akka saa syödä omaa oksennustaan.

HYVÄ EX-MIEHESI!!!

ihmeellistä kirjoitti:

Avioliittolain mukaanhan se menee. Ihmeellistä kai siinä lähinnä pon se, että avioliittolaki on täysin ristiriidassa kaiken muun oikeustajumme kanssa siitä, miten omistusoikeus syntyy ja kuinka se säilyy.

Laki on siinä jäänyt puolitiehen, että osa miehen kyvyillään tekemästä omaisuudesta voitaisiin ihan yhtä hyvin perustein määrätä jaettavaksi talonmiehen vaimolle, tarhan tädille, lasten koulun rejtorille ja läheisen terveyskeskuksen hoitureille. Ihan yhtä paljon he ovat miehen omakisuuden kertymää "mahdollistaneet".

...että avioliitot kariutuu.

Itse olen vielä mieheni kanssa aviossa mutta tuskin kovin pitkään. Oman mieheni arvostus minua kohtaan on ihan samaa luokkaa, kuin mitä täällä raivoavilla mammanpojilla.

Oma ukkoni tienaa kuin kroisos ja minä olen keskituloinen. Niin se vain on, että minä makselen lapselle kaiken ja esim. sapuskat, pesuaineet, liinavaatteet yms. Mies kartuttaa omaisuuttaan. Ihan käytönnön syistä näin, sillä mieheni harvoin eksyy ruoka- tai lastenvaate kauppaan. Miehen nimissä on asunto ja se on tietenkin suojattu avioehdolla. Hänen mukaan se on aivan oikein, sillä saanhan "nauttia" tästä hienosta asunnosta. Niin tosiaan, esim. saan jynssätä ukon paskoja vessan pöntöstä, limoja lattiakaivoista yms. mukavaa. Mies ei kotitöihin koske.

Nyt olen hoitovapaalla, hoidan pientä lastamme. Mies on luonnollisesti sitä mieltä, että kun en mitään tee niin hänen ei kuulu "elättää" minua vaan pieni kodinhoidon tuki riittäköön minulle taskurahoiksi = ruokarahoiksi ja lapsen menoihin.

Täällä jo joku kertoi, että vaimo ei ole mitenkään osallinen hänen kertyneeseen omaisuuteen. Jos lapsia on, niin jonkun täytyy lapsista huolehtia myös silloin, kun isäntä on työreissuilla ja töissä. Itse olen ainakin ollut hulluuden partaalla, kun mies on työreissuilla esim. Las Vegasissa ja itse valvon viidettä yötä putkeen sairaan lapsen kanssa. Arkitodellisuus on minulla vähän erilaista, kuin miehelläni. Itse koen asian siten, että minä "uhraan" oman palkkatuloni, kun hoidan lasta ja mahdollistan miehen tienaamisen. En voi kerryttää siten omaisuutta.

Ei ihme, että avioliitot kariutuu, kun vaimot ovat vain "elätettäviä kurppia" ja loiseläimiä. Pahalta tuntuu, että miehet eivät todellakaan näe vaimojensa panosta yhteiseen talouden eteen. Vain se oma jumalainen panos merkistee.

Olen kyllä samaa mieltä, että joku kohtuus omaisuuden jakoon tarvitaan esim. silloin, kun toinen puoliso on perinyt huomattavan omaisuuden. Tavallisissa palkansaaja perheissä mielestäni asia on eri.

Kun saan lapseni tarhaan ja pääsen itse töihin, niin mieheni saa ihan vapaasti jäädä tänne lukaaliinsa ja hommata jonkun toisen kodinhoitajan. Mielummin elän vaatimattomammin ja onnellisena, kuin miehen kanssa joka ei paskan vertaa arvosta vaimoaan. Voi ihan vapaasti etsiä uuden "vaimon", onnea vaan sitten sillekin liitolle.

Se omaisuus, mitä avioehdolla ei ole suojattu, niin aivan varmasti haluan siitä 50%, vaikka mieheni on ne pääsääntöisesti maksanut.

Kyllä se olen minä, jota tässä avioliitossa on hyväksikäytetty. Olen pettynyt avioliittoni. Mieheni halusi ilmaisen piian, minä halusin elämänkumppanin.

elätettävä kurppa kirjoitti:

...että avioliitot kariutuu.

Itse olen vielä mieheni kanssa aviossa mutta tuskin kovin pitkään. Oman mieheni arvostus minua kohtaan on ihan samaa luokkaa, kuin mitä täällä raivoavilla mammanpojilla.

Oma ukkoni tienaa kuin kroisos ja minä olen keskituloinen. Niin se vain on, että minä makselen lapselle kaiken ja esim. sapuskat, pesuaineet, liinavaatteet yms. Mies kartuttaa omaisuuttaan. Ihan käytönnön syistä näin, sillä mieheni harvoin eksyy ruoka- tai lastenvaate kauppaan. Miehen nimissä on asunto ja se on tietenkin suojattu avioehdolla. Hänen mukaan se on aivan oikein, sillä saanhan "nauttia" tästä hienosta asunnosta. Niin tosiaan, esim. saan jynssätä ukon paskoja vessan pöntöstä, limoja lattiakaivoista yms. mukavaa. Mies ei kotitöihin koske.

Nyt olen hoitovapaalla, hoidan pientä lastamme. Mies on luonnollisesti sitä mieltä, että kun en mitään tee niin hänen ei kuulu "elättää" minua vaan pieni kodinhoidon tuki riittäköön minulle taskurahoiksi = ruokarahoiksi ja lapsen menoihin.

Täällä jo joku kertoi, että vaimo ei ole mitenkään osallinen hänen kertyneeseen omaisuuteen. Jos lapsia on, niin jonkun täytyy lapsista huolehtia myös silloin, kun isäntä on työreissuilla ja töissä. Itse olen ainakin ollut hulluuden partaalla, kun mies on työreissuilla esim. Las Vegasissa ja itse valvon viidettä yötä putkeen sairaan lapsen kanssa. Arkitodellisuus on minulla vähän erilaista, kuin miehelläni. Itse koen asian siten, että minä "uhraan" oman palkkatuloni, kun hoidan lasta ja mahdollistan miehen tienaamisen. En voi kerryttää siten omaisuutta.

Ei ihme, että avioliitot kariutuu, kun vaimot ovat vain "elätettäviä kurppia" ja loiseläimiä. Pahalta tuntuu, että miehet eivät todellakaan näe vaimojensa panosta yhteiseen talouden eteen. Vain se oma jumalainen panos merkistee.

Olen kyllä samaa mieltä, että joku kohtuus omaisuuden jakoon tarvitaan esim. silloin, kun toinen puoliso on perinyt huomattavan omaisuuden. Tavallisissa palkansaaja perheissä mielestäni asia on eri.

Kun saan lapseni tarhaan ja pääsen itse töihin, niin mieheni saa ihan vapaasti jäädä tänne lukaaliinsa ja hommata jonkun toisen kodinhoitajan. Mielummin elän vaatimattomammin ja onnellisena, kuin miehen kanssa joka ei paskan vertaa arvosta vaimoaan. Voi ihan vapaasti etsiä uuden "vaimon", onnea vaan sitten sillekin liitolle.

Se omaisuus, mitä avioehdolla ei ole suojattu, niin aivan varmasti haluan siitä 50%, vaikka mieheni on ne pääsääntöisesti maksanut.

Kyllä se olen minä, jota tässä avioliitossa on hyväksikäytetty. Olen pettynyt avioliittoni. Mieheni halusi ilmaisen piian, minä halusin elämänkumppanin.

"Ei ihme, että avioliitot kariutuu, kun vaimot ovat vain "elätettäviä kurppia" ja loiseläimiä. Pahalta tuntuu, että miehet eivät todellakaan näe vaimojensa panosta yhteiseen talouden eteen. Vain se oma jumalainen panos merkistee."

minäkin olen "uhrannut" yli kymmenen vuotta työelämästäni neljän lapsen hoitoon, toki vapaaehtoisesti ja ihan mielelläni. miehen mielestä kuitenkin olen lähinnä lomaillut kotona, eihän lasten ja kodinhoito mitään työtä nyt ainakaan ole. tärkeämpää on uran luominen, edustaminen, baareissa pörrääminen ja omaisuuden kartuttaminen. mies lupasi jo eronkin ottaa kunnes joku kertoi hänelle että kaikki omaisuus meneekin puoliksi, hänen kelomökkinsä lapissa ei olekaan yksin hänen (ja "salaisen" naisystävän, heh)!! eipä tuo ole sen jälkeen erosta puhunut.

naaras kirjoitti:

Omaisuus menee puoliksi, jos ei avioehtoa. Sama juttu, ei mies sen karttumiseen ollut "tikkua ristiin laittanut" ja sai puolet. Aivan oikein, kun en avioehtoa ollut laatinut. Kaikkivoipaisuudessasi älä kuvittele, että vain miehet hankkii ja naiset kuluttaa. Omituinen ajatusmaailmasi ja itkusi.

Sekoitat kaksi asiaa avio-oikeuden ja omistussuhteet. Jos toinen omistaa kesämökin, hän sen omistaa avioeron ja osituksen jälkeenkin jos niin tahtoo ... avioliitto tai -ero EI VAIKUTA omistussuhteisiin (tai velkavastuisiin).

MUTTA, ne vaikuttavat nettovarallisuuteen ja siihen paljonko "rikkaampi" maksaa tasinkoa toiselle. Tasingon maksaja voi päättää millä omaisuudellaan tasingon maksaa.