Olen kartuttanut omaisuutta ja mahdollistanut mieheni opiskelun ja maksanut kaikki asumis- ym. kulut, avioliittomme (viisivuotta)keston ajan. Mieheni on tehnyt vain kotitöitä ja leiponut pullaa.
Tapasin upean miehen ja minulla on ollut rinnakkaissuhde, noin vuoden. Olen ihastunut häneen ja tämä nuorimies on saanut vereni virtaamaan ja hormoonitasoni hyrrämään siihen tahtiin, että ajattelin hakea avioeron. Kaikki muu on selvää, mutta exäni ei halua erota ja vaatii omaisuudestani nykyarvon mukaan puolet. Tämä jos mikä ei sovi oikeustajuuni, koska joutuisin maksamaan omakotitaloni ja huvilani uudestaan! Omaisuus on minun nimissäni ja minä yksin olen sen maksnutkin. Mieshän tekee vain tilin olemalla kanssani! Halvemmaksi olisi tullut leipomon ja gigolon käyttö. Eikö tässä tilanteessa ositusta voisi kohtuullistaa?
Tapasin upean miehen ja minulla on ollut rinnakkaissuhde, noin vuoden. Olen ihastunut häneen ja tämä nuorimies on saanut vereni virtaamaan ja hormoonitasoni hyrrämään siihen tahtiin, että ajattelin hakea avioeron. Kaikki muu on selvää, mutta exäni ei halua erota ja vaatii omaisuudestani nykyarvon mukaan puolet. Tämä jos mikä ei sovi oikeustajuuni, koska joutuisin maksamaan omakotitaloni ja huvilani uudestaan! Omaisuus on minun nimissäni ja minä yksin olen sen maksnutkin. Mieshän tekee vain tilin olemalla kanssani! Halvemmaksi olisi tullut leipomon ja gigolon käyttö. Eikö tässä tilanteessa ositusta voisi kohtuullistaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hanki paras mahdollinen lakimies ja lääkäri.
Miksi erota miehestäsi, voithan hakea hänet vaikka houlhoukseen ja hoitoon.
Ei kukaan mies ala naiselle pullanpaistajaksi.
Jonkun sortin mielenvikaa tai ainakin mielialanhäiriöitä tuollaisella on.
Älä ainakaan noin tyhmälle jaa mitään!
Myy hänet vaikka jollekulle muulle uraputkinaiselle, joka suostuu käyttämään tätä yksinkertaista tomppelia hyväkseen.
Omaisuuden voi jakaa myös sopimalla ihan miten vaan jos kumpikin osapuoli suostuu ja se on ihan lainmukainen jako. Meillä ei ollut avioehtoa. Mulla esim omakotitalo Helsingissä jäi minulle ja myös kolme lasta ja en vaatinut exvaimoltani mitään elatusmaksuja lapsista ja annoin vielä rahaa mukaan. Talletin jakokirjan maistraattin, ettei sitä voi muuttaa. Jakokirjan tekoa varten hankin kirjastosta asiakirjaoppaan ja kirjoitin sen mukaan koko jakokirjan ja pyysin exvaimon allekirjoituksen siihen ja hankin allekirjoituksen todistajat ja sillä selvä. Kannatan.
Jos ei ole avioehtoa niin kaikki on yhteistä ja.
Omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, näin se vain on. Tiedän miehen joka on maksanut jo oman talon neljä kertaa.
ihan niin kuin kumpikin yhdessä haluaa. Mutta jos ei jompikumpi halua niin silloin noudatetaan avioliittolakia. Eli kenenkään ei tarvitse suostua ns sopimusjakoon. Olen nimittäin tehnyt niin ja se on täysin pätevä ja myös lakikirjassa sanotaan niin.
Se on tietenkin aivän väärin ja kaiken oikeustajun vastaista, että pullanpaistaja miehesi saa omaiuudestasi puolet. Avioliittolaki kannustaa saamattomia ja kykenemättömiä ihmisiä tekemään tilin valitsemalla itselleen pystyvä kumppani.
Kirjoituksesi oli havainnollinen ja kiva esimerkki asiasta. Hyvin epäuskottava tosin. Luulenpa, että olet oikeasti mies, joka haluaa herättää keskustelua asiasta.
Kukaan nainen ei suostuisi elättämään kotona pullaa paistavaa aviopuolisoa. Nainen on niin laskelmoiva ja itsekäs. Naisten, varsinkin ns. uranaisten, elämäntapa on niin tuhlaileva, että viidessä vuodessa ei asuntoja maksella. Nainenhan ei luovu samalla tavalla vaateostoksistaan, harrastusmenoistaan ja kotisälän hankkimisesta kuin mies sinä aikana, kun taloa säästetään.
Minulla oli omakotitalo hankittu ennen avioon menoa. Ei sitä omaisuutta ole vain aviossa ollessa hankittiu. Sitäpaitsi en ole vaatefriikki, vaikka pukeudunkin ja varani riittävät siihen mitä kulutankin. Nimittäin osaan laskea ja sen mukaan kuluttaa!
Jos ap:n kirjoitus on totta eikä provo, niin haluan muistuttaa ap:lle, että etkö lainkaan sitten näe sitä pullanpaistaja-miehesi arvoa??? Miten sinä olisit siinä uraputkessasi painanut, ellei sinulla olisi kotona sitä kodinhoitajaa ollut??? Eli tämähän on nyt varsin tyypillinen tilanne, sukupuoliroolit vain "toisin päin".
saa halvemmalla! Tosin mieheni ei kotia hoitanut, leipoi kylläkin. Minulla käy siivooja 1xvko ja vaatteeni huollan itse ja osan pesula. Lapsia ei ole, joten mistäpä mies tilin tekee?
Kysytkö ihan tosissasi pystyvältä ihmiseltä, mitä ntämä olisi tehnyt, jos kotona ei olisi pullan paistajaa? Herra Jumala, kuinka naivia!
Jos työssä käyvällä pystyvällä ihmisellä ei ole kotona pullanpaistajaa, silloin kotoa puuttuu pullat. Jos pullaa tekee mieli, ne ostetaan silloin konditoriasta. Kenenkään ura ei vähääkään ole kiinni pullan paistosta tai sukkien pesusta. Sitä varten on SOL ja Fazer..
Eipä sitä juuri 5 vuoden liittoa kohtuullisteta. Aika painavat syyt pitäisi olla. Lähinnä kai siniun pitäisi pystyä näyttämään, että miehesi alunpitäen pyrki käyttämään sinua taloudellisesti hyväkseen. Tämäkään ei yleensä ole ollut riittävä syy.
Liittosi taloushan on järjestetty suomalaisittain varsin tavallisella tavalla: toinen tienaa ja kantaa vastuun, toinen harrastaa kotia ja välttää vastuuta. Sinun tapauksessasi sukupuoliroolit vaan ovat toisin päin, kuin tavallisesti.
Oma neuvoni on: ota ero, maksa itsesi ulos, äläkä vaivaa asialla enään päätäsi. Jos miehesi heittäytyy aivan sika-ahneeksi, maksa silti ja unohda koko ukko. Pystyvä ihminen tekee helposti uuden omaisuuden. Toiseen liittoon sitten avio-oikeuden täysin poissulkevan avioehdon turvin.
Kyllä viiden vuoden avioliittoa voidaan kohtuullistaa, kun kohtuullistamisessa kiinnitetään huomiota puolisoiden toimintaan yhteisen talouden hyväksi. Jos mies on vain opiskellut ja vaimo on opiskeluajan miestä elättänyt, on mies saanut siinä ihan tarpeeksi, ei ole tarvinnut kituuttaa opintorahalla ja -lainalla. Jos ei puolisoilla ole lapsia, joiden vuoksi toinen puoliso olisi jäänyt kotiin, tasajako-ositusta voidaan kyllä kohtuullistaa.
Lakihan selkeästi antaa mahdollisuuden kohtuulistamiseen. Käytännössä näin ei tehdä yli 5 vuotta kestäneissä liitoissa. Eipä ainakaan minun tietooni sellaisia tapauksia ole tullut. Ehkä tilanne tässä on eri, kun toimitaan naisen hyväksi miehen etua vastaan. Jos sattuu tuomariksi sopiva eronnut nainen, se saattaa onnistua.
Niin, omaisuus mikä nimissäsi on ja pysyy jos niin tahdot avioeron jälkeenkin.
Mutta ellei teillä ole avioehtoa, omaisuutesi on mukana osituksessa korottamassa nettovarallisuuttasi ja vaikuttamassa tasinkoon ... sillä puolisoiden nettovarallisuudet tasataan yhtäsuuriksi.
Millä omaisuudellasi tai vaikka pankkilainalla kuittaat tasingon, on sinun päätettävissäsi.
Nettovarallisuushan on: " oma omaisuus plus puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä veloista" .
Usein puolisot kohtuullistavat ositustaan aivan vapaaehtoisesti, sopivat ettei esim. perintönä saatua kesämökkiä otetakaan mukaan nettovarallisuuslaskelmiin ... fiksua ja aivan "laillista".
Elleivät sovi, ja toinen vaatii kohtuullistamista ... on hänen viimeinen keinonsa hakea käräjäoikeudelta pesänjakajaa. Pesänjakaja ottaa palkkionsa pesän varoista ennen jakoa ja MAHDOLLISTA kohtuullistamistaan (eli, poikkeaa laissa säädetystä osituksesta ... mikä kyllä mahdollista tietyin edellytyksin).
Kohtuullistaminen riippuu hyvin paljon tilanteesta, ja sinun kannattaa olla aiheesta puheissa pikaisesti juristin kanssa.
Kannattaa keskustella ensin alkuun lakimiehen kanssa asiasta. Sanot ihan suoraan että sä omistat kaiken ja sä olet maksanut kaikesta. Talonkin ostit jo ennen avioliittoa. Voit sä jutella sen uuden nuoren gigolosi kanssa myöskin. Suosittelen varovaisuutta myös sen miekkosen kanssa. Kun ei noista nuoristamiehistä aina tiedä.
Minulla sai vaimo puolet eikä tehnyt kotona edes pullaa tai siivonnut. Roskapussinkin vieminen oli ylivoimasta. Nauta makas vaan sohvalla televisiota katsellen ja valitti kaikesta.
Joku ihmettelee miksi menin ylipäätään naimisiin, no koska tuo sikailu alkoivasta naimisiin mentyämme.
roskapussin ja siivouksen hoiti ja hoitaa siivousliike. En sitä keneltäkään ilmaiseksi edes odota.
Mitäs itse valitat, jos omaisuuteni olisi avioliittomme aikana karttunutta ja vaikka mieheni olisi vain sohvalla maannut, en puhuisi mitään!