Olen vastikään eronnut avopuolisostani ja meillä on yhteinen 2kk vauva.
Asuimme yhdessä n. vuoden, mutta viimeiset puoli vuotta oli yhtä tuskaa asua saman katon alla. Mies valitti sähkön ja veden kulutuksestani, väitti etten tee kotitöitä vaikka minähän ne pelkästään teinkin.. kerroin myös ettei pienen vauvan kanssa ehdi kaikki hommia yksin hoitaa,eikä se todellakaan kuulu äidin hommaksi vaikka äitiyslomalla onkin..
suihkussakaan ei saanut olla niinkuin normaalit ihmiset.. ainoa rentoutumishetki koko päivänä ja siitäkään ei saa nauttia kuin pari minuuttia kun toinen on huutmassa oven takana että eiköhän se jo riitä..
valoja ei sais päiväsaikaan käyttää??!
sitten sanoin että nyt se on ero.. Muutin nyt väliaikaisesti vanhempieni luokse kunnes mies pakkaa kamansa ja lähtee yhteisestä asunnostamme.
olemme pitäneet yhteyttä sen ajan ja mies on tavannut vauvaa pari kertaa viikossa..
nyt hän ilmoitti että on ollut meitä kova ikävä.. kukaan ei oo kotona odottamassa kun hän tulee töistä.. ja myönsi että olenhan tehnyt kotona jotakin kun asunto oli aivan läävässä kun siellä käytiin.. viikko yksin oli ihan mukavaa aikaa mutta loppuaika alkoi käydä aika raskaaksi kun meitä ei ollut..
sitten alkoi kerjäämään seksiä, kun ei kuukauteen ollut saanut.. sanoi että kaipaa hellyyttäkin jne..
noh, kyllähän me sitten sitä harrastettiin kun mies ympäri puhui minut niin kauniisti..
se tais olla virhe..
sitten puhuttiin jo että jos seuraavana päivänä taas nähtäisiin mutta ei nähtykkään sitten kun oli varmaan hemmetinmoinen morkkis.. oli ollut edellisen yön putkassa.. sekin mua niin helvetisti ärsyttää ettei isänä osaa olla yhtään järkevä tekemisissään vaan joutuu aina kännissä vaikeuksiin..
alkoholin käyttö on liiallista, joka viikonloppuna juodaan. en hyväksy sitä.. sekin on myös osasyy eroamiseen. aina oltiin kavereittensa kanssa jossakin ja minä ja vauva yksin kotona..
mitä teen tän ukon kanssa??
olen kuitenkin koko loppuelämäni tekemisissä hänen kanssaan yhteisen lapsemme takia.. toivon että hän aikustuisi ja ottaisi perheensä huomioon ensisijaisesti sitten vasta muut asiat.
pohjimmiltani haluan niin kovasti takaisin mutta tiedän ettei meidän yhteiselosta tule mitään jos se on samanlaista kuin tähänkin asti, jos vain hän pystysi muuttumaan....
nyt hän on vasta menossa armeijaan.. siellähän niistä miehiä kasvaa mutta en mene tästä takuuseen..
onko kellään mitään sanottavaa mistä voisi olla apua?? tää raastaa mua niin kovasti..
Asuimme yhdessä n. vuoden, mutta viimeiset puoli vuotta oli yhtä tuskaa asua saman katon alla. Mies valitti sähkön ja veden kulutuksestani, väitti etten tee kotitöitä vaikka minähän ne pelkästään teinkin.. kerroin myös ettei pienen vauvan kanssa ehdi kaikki hommia yksin hoitaa,eikä se todellakaan kuulu äidin hommaksi vaikka äitiyslomalla onkin..
suihkussakaan ei saanut olla niinkuin normaalit ihmiset.. ainoa rentoutumishetki koko päivänä ja siitäkään ei saa nauttia kuin pari minuuttia kun toinen on huutmassa oven takana että eiköhän se jo riitä..
valoja ei sais päiväsaikaan käyttää??!
sitten sanoin että nyt se on ero.. Muutin nyt väliaikaisesti vanhempieni luokse kunnes mies pakkaa kamansa ja lähtee yhteisestä asunnostamme.
olemme pitäneet yhteyttä sen ajan ja mies on tavannut vauvaa pari kertaa viikossa..
nyt hän ilmoitti että on ollut meitä kova ikävä.. kukaan ei oo kotona odottamassa kun hän tulee töistä.. ja myönsi että olenhan tehnyt kotona jotakin kun asunto oli aivan läävässä kun siellä käytiin.. viikko yksin oli ihan mukavaa aikaa mutta loppuaika alkoi käydä aika raskaaksi kun meitä ei ollut..
sitten alkoi kerjäämään seksiä, kun ei kuukauteen ollut saanut.. sanoi että kaipaa hellyyttäkin jne..
noh, kyllähän me sitten sitä harrastettiin kun mies ympäri puhui minut niin kauniisti..
se tais olla virhe..
sitten puhuttiin jo että jos seuraavana päivänä taas nähtäisiin mutta ei nähtykkään sitten kun oli varmaan hemmetinmoinen morkkis.. oli ollut edellisen yön putkassa.. sekin mua niin helvetisti ärsyttää ettei isänä osaa olla yhtään järkevä tekemisissään vaan joutuu aina kännissä vaikeuksiin..
alkoholin käyttö on liiallista, joka viikonloppuna juodaan. en hyväksy sitä.. sekin on myös osasyy eroamiseen. aina oltiin kavereittensa kanssa jossakin ja minä ja vauva yksin kotona..
mitä teen tän ukon kanssa??
olen kuitenkin koko loppuelämäni tekemisissä hänen kanssaan yhteisen lapsemme takia.. toivon että hän aikustuisi ja ottaisi perheensä huomioon ensisijaisesti sitten vasta muut asiat.
pohjimmiltani haluan niin kovasti takaisin mutta tiedän ettei meidän yhteiselosta tule mitään jos se on samanlaista kuin tähänkin asti, jos vain hän pystysi muuttumaan....
nyt hän on vasta menossa armeijaan.. siellähän niistä miehiä kasvaa mutta en mene tästä takuuseen..
onko kellään mitään sanottavaa mistä voisi olla apua?? tää raastaa mua niin kovasti..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itse elänyt vastaavanlaisessa tilanteessa lähes 20 vuotta sitten. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos vanhemmat eivät olisi auttaneet. Minä olin suhteessa aikuinen, huomasin, että minulla oli kaksi lasta. Ajattelin että asiat ratkeavat jos en ole niin ehdoton, annoin miehelleni vähän tilaa - vaikeinta tosin oli armeija-aika; yhteistä aikaa oli vähän, ymmärsin että mieheni halusi olla lomilla myös ystäviensä kanssa. Usein isovanhemmat ottivat lapsemme hoitoon ja kävimmekin sitten mieheni kanssa yhdessä ulkona. Nämä yhteiset hetket vaikka ystävienkin keskellä yhdistivät meitä paljon, palautui taas mieleen se miksi alunperin olemme päätyneet yhteen. Armeija muutti miestäni paljon, hän oppi ottamaan vastuuta perheestään. Siellä hän huomasi kaipaavansa meitä tosi paljon.
Siivoamisesta ja energian kulutuksesta valittaminen kuulostaa typerältä, elämässä on oikeasti tärkeitäkin asioita, kuten huolehtiminen lapsesta. Kumpi on tärkeämpää; pitää vauvaa sylissä kun imuroida tai pyyhkiä pölyjä?
Tämä teidän kannattaa puhua selväksi ihan heti, mistä syystä tämä valitus esim. veden ja sähkön kulutuksesta johtuu? Ja jos kämppä tuntuu miehesi mielestä epäsiistiltä, miksi hän ei tee asialle jotain itse?
Miehesi pitää ymmärtää, että pienen vauvan kanssa elämä on täysipäiväistä työtä.
Se mikä minulle ensin tulee mieleen on että suhteenne voi hyvinkin jatkua jos molemamt sitä toivotte mutta älä herran tähden saman akton alle muuta. Jos sen teet niin tilanne ei muutu miksikään. Teille voisi olla hyvä asua erillänne ja tavata kuitenkin, ihan niinkuin silloin joskus seurustellessa :D
Siinä on yksi ajatus.
***
Hei!
Luin viestisi, ja huomasin, että aika lailla samoissa ongelmissa liikutaan.
Meilläkin mies jatkuvasti ajattelee vain omaa parastaan. Ei sitä, mikä on parasta perheelle..
Juominen meni jo sen verran pahaksi, että ei voitu asua yhteisessä kodiss, joten muutin pois.Aluksi mies oli koko ajan yhteydessä, ja kävi poikaa moikkaamassa. Nyt on monesti joko jättäny tulematta, tai sitten tulee monta tuntia myöhässä, ku ei selvinny eilisestä kapakkareissusta ajoissa.
Ja aina oli juomisen syynä oli ero. Kun harmittaa ja haluaa perheensä takas. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska olen antanut niin monta saumaa, jakun mikään ei tule muuttumaan. Miehen itsekästä käytöstä se minusta on, kun ei osaa ottaa vastuuta ja alkaa ajatella elämää myös muiden kannalta! Ja lapsi oli kuitenkin yhteinen päätös, ja molempien toiveessa.
kyllä tule muuttumaan. oletan, että siitä on kyse tuossa sähkön ja veden säästössä. mies taitaa muutenkin olla vielä nuori ja lapsellinen?
juominen ei ole normaalia. Ehkä se on hyväksyttävää opiskeluajan kohelluksissa, mutta ei parisuhteessa eikä lapsellisessa perheessä senkään vertaa. Juominen ei muuksi muutu kauniista lupauksista huolimatta. Karua mutta 90% tapauksista totta.
olenkin jo sanonut että sillä on alkoholiongelman merkkejä muttei se muutu jos itse sitä ei myönnä..
mies nyt vetelee tukka putkella, soitteli vähän aikaa sitten ja ilmoitti että on menossa firman risteilylle ja on siellä yön ja sen jälkeen lähtee 3 viikoksi thaimaaseen. Ja ulkomaanreissusta ei otettu mun kantaani huomioon tai edes meidän vauvan, joka tarvitsee isäänsä myös lähelleen aika ajoin.itsekkyyttähän se on.. sanoi että tarvitsee virkistysloman ennen armeijaan lähtöä.. olisimme lähteneet toki mukaan mutta ei noin pienen lapsen kanssa paahtavan auringon alle noin vaan lähdetä.
En aio kyllä ajatellakaan yhteenmuuttoa ennenkuin näen selvät merkit siitä että mies on muuttunut.
Tämä erillään asuminen saattaa parantaa asioita pidemmän päälle, mutta nyt tuntuu kuitenkin siltä että on vain minä ja vauva eikä isää ollenkaan..
miehen vanhemmat tukee minua vauvanhoidossa ja ihan kaikessa ja he toivoisivat että palattaisiin joskus vielä yhteen. Sekin tuntuu niin pahalta että kaikki muut meidän ympärillä toivovat tätä mukaanlukien minä mutta mies ei taida haluta muutakuin juopotella ja olla oman elämänsä sankari. olemme samanikäisiä mutta tää herra taitaa tulla kehitystä jäljessä vuosia! suhteemme alkuaikoina kaikki oli ihanaa mutta vähitellen kaikki alkoi mennä alamäkeä.. minä yksin yritin pitää suhdetta kasassa..
toivon että tähän joskus tulee muutos,odotan ja odotan.... mutta en minäkään aio loppuelämääni tumput suorina seistä, joskus saattaa eteen tulla joku toinen elämääni.. vaikka eihän se aina vaihtamalla parane :/
Kiitos kun olitte avuksi..:)
voitte kirjotella myös lisääkin kokemuksistanne ja mielipiteistä jne
Hei!
Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että ex-miehesi ei todellakaan ole aikuinen vielä, vaan huitelee ja menee kuin pojankoltiainen miten sattuu. Toisista kasvaa ajan mittaan aikuisia, toisista ei välttämättä koskaan. Toivon todella, että mies aikuistuu joskus...
Välillä tuntuu surulliselta, että niin monet lapset elävät erossa jommasta kummasta vanhemmastaan vain sen takia, että vanhempi ei osaa ottaa vastuuta itsestään, saati sitten pienestä ihmisestä, joka tarvitsee turvaa ja tukea koko ajan. Mutta on hyvä huomata, että sinä tunnet vastuusi ja käsität tilanteen oikean laidan!
Kannattaa pitää välimatkaa suhteesta, mutta toki lasta voitte hoitaa yhdessä, jos mies vaan haluaa. Samoin molempien isovanhempien on hyvä olla mukana lapsenhoidossa! Saat lapselle useampia hoitajia ja myös hyvän turvaverkoston pienelle perheellesi.
Mielestäni sinun ei kannata suostua seksiinkään, vaan pidä suhdetta puhtaalla kaveripohjalla, kunnes huomaat muuttuuko miehen käytös vai ei. Älä usko heti ensimmäisiin kerjuisiin, vaan anna ajan kulua reippaastikin. Ja sano ajatuksesi myös suoraan: että nyt olette vain kavereita, kuljette omia polkujanne ja että sinun ei tarvitse odotella miestä loputtomiin!
Muiden ihmisten suostuttelujen ja toiveiden takia sinun ei kannata ottaa suhteesta paineita, vaan tee itsellesi ja muillekin selväksi, että tämä on sinulle ja kaikille parempi ratkaisu, myös vauvan kannalta. Harmistunut, yksinäinen ja katkeroitunut äiti odottamassa luuhaavaa miestä kotiin ei ole välttämättä hyväksi lapsellekaan.
Voimia, rohkeutta ja kaikkea hyvää sinulle! Ja mukavaa joulunaikaa pienen ihmisen kanssa! :)
lähde suhteesta kokonaan pois. olisinpa ite uskaltanut aikoinaan!!
Mun avomieheni on samantapainen. Viikonloput viihteellä,minä kotona lapsen kanssa. Minä teen 99% kotitöistä vaikka miehelläkin olisi aika tehdä niitä(ei töissä,opiskelut alkaa tässä kk). Kun oli töissä ja poissa kotoa 10 tuntia päivässä niin se viikonlopun rentoutuminen tapahtui kaljan voimalla,ei minun eikä lapsen kanssa. Minä oikeastaan elelin kahdestaan lapsen kanssa. Olen jo vakavissai harkinnut pois muuttoa jos mies ei ala ajattelemaan lastamme ja minua ennemmin kuin alkoholia ja kavereiden kanssa hauskan pitoa. Täytyy myöntää että olen antanut liikaa periksi miehelleni, se on ihan oma moka...
Onneksi en ole ainoa tän ongelman kanssa :) vaikka ei siinä mitään toivomista olekaan että jollain muullakin menee huonosti...
nyt on yli kuukausi kulunut...
Mies lähti armeijaan juuri. Hyvin minä ja vauva pärjätään kaksisteenkin.. Pääseehän se sieltä pari kertaa kuussa vapaalle niin saa nähä kumpi alkaa olla tärkeämpää.. viina kaverit vaiko me?
Onhan se varma että kun se sieltä pääsee niin yksi yö on pyhitetty hauskanpidolle mutta luulen että loppu aika sitten meidän kanssa ennenkun lähtee taas takas.. Olihan sillä ollut hirveä ikävä kuulemma silloin jo kun lähti Thaimaaseen, puolet ehti ajasta olla ja halus jo tulla takas..
noh pärjäilemisiä=)