Oletteko sinkkuna ikinä kokeneet kauheeta ahdistuksen tunnetta yksinäisyydestänne? Mä koin tänään ekaa kertaa niin hirvittävää ahdistusta siitä, että meinasin ajaa Helsingistä tullessa päin kiviseinämää - hullu ajatus, mutta lohdutti?!
Varmaan johtuu osittain siitä, että katselin onnellisia pareja koko viikonlopun ja ihastelin yhtä uuttaa kotia, kahta upeaa timanttisormusta ja kuuntelin vauvauutisia sekä sain kutsun todistamaan maistraattiin joulukuussa. Ja tunsin pohjatonta yksinäisyyttä.
Varmaan johtuu osittain siitä, että katselin onnellisia pareja koko viikonlopun ja ihastelin yhtä uuttaa kotia, kahta upeaa timanttisormusta ja kuuntelin vauvauutisia sekä sain kutsun todistamaan maistraattiin joulukuussa. Ja tunsin pohjatonta yksinäisyyttä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla sama... kaikilla tuntuu olevan joku, ja se ottaa joskus nuppiin vaikka sitä haluaa että ihmiset on onnellisia...
EI kai sitä voi odottaa, että joku tulee kohdalle. Vai miten tää menee, kun en tiiä miten se on ees ennen mennyt.
että Helsingissä päättyy 70% avioliitoista eroon
ja timanttisormuksista huolimatta kannattaa mennä anopit ja miniät-palstalle vähän lueskelemaan elämän realiteetteja.
Ei ne vauvauutiset niin äärimmmäisen ihania ole.
Ensin raskas odotusaika ja kauhea synnytys ja sitten vaatteet märkänä imetyksestä ja maidon valumisesta ja jatkuvat yövalvomiset korvatulehduskierteineen ja sama rumba päivästä toiseen loputtomiin aamulla klo 6 tarhaan ja työhön, sitten illalla kauppakasseja retuuttamaan ja kiljuvia kakaroita kotiin, joka ovat siinä myllerryksessä häiriintyneet ja yrittävät tuoda esiin sitä pahaa oloaan.
Viikonloput imurointia, kaupassakäyntiä. kuravaatteitten pukemista ja pesemistä ja päinvastoin etc. loputtomiin.
Rahaa lasketaan otsa hiessä kun on asuntolainaa ja täytyis päästä isompaan ja hups! yhtäkkiä toinen osapuoli ilmoittaa, että on löytänyt toisen ja muuttaa pois.
Sitten sitä vasta on hommaa, kun nainen yksin hoitaa lapset ja kaikki asiat.
Voi tulla taloudellisesti tosi tiukkaa, jos on velkaa, kuten nykyisin on otettava tuollaiset 400 000 eukkuu etc.etc.
Mitä on yksinäisyys? Onko vain miehen puute yksinäisyyttä? Kirjoituksestasi sain sellaisen käsityksen, että vietit kuitenkin viikonlopun ystävien tai tuttujen kanssa. Joillain meillä on niin, ettei ole miestä eikä enää ystävätkään pidä yhteyttä, kun on hankittu mies ja/tai lapsia..
Hieman perspektiiviä voit hakea myös siitä, että todennäköisesti olet nuori ihminen ja voit tehdä jotain sen oman löytämiseksi. Sitten on todella yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät voi tilanteeseensa vaikuttaa. Esim ne kaikki yksinäiset vanhukset, jotka eivät välttämättä viikkoihin saa vaihtaa yhtään sanaa toisen ihmisen kanssa. Ovat fyysisestikin rajoitettuja koteihinsa. Ajattelemisen aihetta.. Toivottavasti kuitenkin helpottaa. Huomenna taas arki, ja se helpottaa ainakin minua.
suutahdin hieman viestiäsi. Ensinnäkin, olen aina (myös seurustelusuhteissa eläessäni) pitänyt omia ystäviäni äärimmäisen tärkeinä ja isona osana elämääni. Olen aina tavannut ystäviä säännöllisesti, matkustellut heidän kanssaan, ollut tukena ja seurana myös viihteelle, seurustelu ei ole tätä ikinä muuttanut! Myönnän, että joillakin se muuttaa asiat täysin - ja jälkeenpäin itketään ja kadutaan, kun mies on mennyttä ja samoin ne vanhat kaverit jotka silloin rakastuneena dissattiin. Sitä paitsi minusta on omanlaistaan "köyhyyttä" omistautua vain yhdelle ihmiselle, ei sellainen symbioottinen oleminen vain toimi.
Yksinäisyydellä tässä tarkoitan sitä, ettei ole ketään kenen kanssa jakaa ne elämän tärkeimmät asiat - läheisyys, arjen isojen kysymysten pohtiminen (e. tällä hetkellä omistusasunto) ja se taustatuki, joka hyvässä parisuhteessa tulee automaattisesti sivutuotteena! Hyvä ystävä on paljon, mutta hyvä parisuhde ja rakastettu on vielä paljon enemmän ja erillisellä "tasolla".
En puhu "miehen puutteesta" vaan elämänkumppanin tai rakastetun kaipaamisesta.
Minulla on paljon hyviä kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Pari hyvää ystävää ja loput porukoita, joiden kanssa voipi hengailla ja tehdä juttuja kuten harrastaa tms. Tämä kaikki yksin tai yhdessä ei täytä elämässäni olevaa tyhjää kohtaa joka kuuluu hyvän parisuhteen tuomalle tyydytykselle.
Oletko sä niin ruma ja paska luonteeltasi, vai missä mättää kun et ole miestä saanut? Luulis että kaikki naiset saa jonkinlaisen ukon itselleen.
niin. "Jonkinlaisia ukkoja" mulla on kyllä ollut ihan riittämiin, kolme pitkää suhdetta takana, kaikissa jonkinasteista väkivaltaa, kuten manipulointia ja alistamista. Nyt on sinkkuelämää takana jo kolme vuotta ja olen kieltämättä aika tarkka siitä, kenen kanssa lähden virittelemään suhdetta. En halua toistaa enää mennyttä.
Rumasta voi olla montaa mieltä, mutta en sentään "paska luonne" ole. Sen varmaan todistaa laaja ystäväpiiri ja pari hyvääkin ystävää.
jälkeen n. kuukausi sitten, tunsin suurta helpotusta palatessani yhden miehen talouteeni.
Meitä löytyy moneen junaan.
Niinpä niin.
Mä melkeinpä pelkään seuraavaa päivää kun olen ollut viihteellä ja krapula alkaa helpottamaan. Se masennus mikä silloin tulee siitä, että parisuhde on loppunut ja että on yksin kun kaikilla muilla on mies vieressä on jotain aivan uskomatonta.
Tuossa oli toissa sunnuntai aamuna upea mies vieressä, kivaa oli ollut ja erittäin hyvää seksiä olin saanut, mutta kun masennus iski niin sekään ei tuntunut enää miltään.
Että kyllä se ahdistus ja masennus aina välillä iskee. Viikolla sen voi onneks peittää työkiireillä.
Totta on, että juhlimisen jälkeiset sunnuntait on kaikista kauheimpia eronneelle ihmiselle! Sillon se läheisyyden tarve on pahimmillaan. Aina silloin haluaisin vaan ottaa pari taikanappia ja nukkua maanantai-aamuun asti jottei tarttis rypeä siinä ahdistuksessa. Exää ei varsinaisesti ikävä koska sitä en enää kaipaa mut joku ihana äijä ois tervetullut! Ja onhan niitä tossa pyöriny, mut "se yksi tietty tapaus" on saavuttamattomissa. Oon ihastunu uudelleen ja noi muut on laastareita vaan, mut siks niistä ei ehkä lohtua niin olekkaan! Täytyy vain toivoa että jossain on vielä se mun sunnuntai-päivien( ja kuuden muunkin päivän...)pelastaja!