Selailtuani tätä palstaa, tein johtopäätöksen, että naiset eivät kovinkaan usein ryhdy suhteeseen miehen kanssa siksi, että he rakastaisivat häntä.
Syinä näyttäisivät olevan yksinäisyyden pelko tai ylipäänsä yksinäisyyden poistaminen, sinkkuuden häpeätahran puhdistaminen, kateus parisuhteessa oleville ystävättärille tai halu saada lapsia.
Miehellä ei niinkään tunnu olevan merkitystä, kunhan nyt on vain riittävän komea, että kehtaa esiintyä hänen kanssaan ystävien ja sukulaisten seurassa. Ja mielellään niin komea, että tekee muutaman heistä kateellisiksi.
Tämä on loppujen lopuksi myönteinen asia komeille miehille, sillä moni nainen ei juurikaan ulkonäkömme lisäksi välitä, minkälaisia olemme, kunhan vain olemme hänen kanssaan.
Syinä näyttäisivät olevan yksinäisyyden pelko tai ylipäänsä yksinäisyyden poistaminen, sinkkuuden häpeätahran puhdistaminen, kateus parisuhteessa oleville ystävättärille tai halu saada lapsia.
Miehellä ei niinkään tunnu olevan merkitystä, kunhan nyt on vain riittävän komea, että kehtaa esiintyä hänen kanssaan ystävien ja sukulaisten seurassa. Ja mielellään niin komea, että tekee muutaman heistä kateellisiksi.
Tämä on loppujen lopuksi myönteinen asia komeille miehille, sillä moni nainen ei juurikaan ulkonäkömme lisäksi välitä, minkälaisia olemme, kunhan vain olemme hänen kanssaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kysyt "mihin naiset rakastuvat", jos kerran "tiedät" jo vastauksen:
"Syinä näyttäisivät olevan yksinäisyyden pelko tai ylipäänsä yksinäisyyden poistaminen, sinkkuuden häpeätahran puhdistaminen, kateus parisuhteessa oleville ystävättärille tai halu saada lapsia.
Miehellä ei niinkään tunnu olevan merkitystä, kunhan nyt on vain riittävän komea, että kehtaa esiintyä hänen kanssaan ystävien ja sukulaisten seurassa. Ja mielellään niin komea, että tekee muutaman heistä kateellisiksi."
...muilla palstoilla varmasti useat naiset ovat eri mieltä. Käy lukemassa noita tunteet, rakkaus jne. palstoja. Aika suppeas otanta sulla johtopäätökseen, sanon.
Vilkaisin myös palstoja Rakkaus, Ihastuminen ja Ihannemies.
Kahdessa ensimmäisessä näytetään läheteltävän nimettömiä ihastuksen ja rakkauden tunnustuksia, joihin vastaavat henkilöt, joille ne tuskin on tarkoitettu. Siellä ei käydä analyyttistä keskustelua siitä, mikä ihastuksen tai rakastumisen olisi aiheuttanut.
Ihannemies -palstalla on muuten samanlaista keskustelua kuin täälläkin, paitsi että sieltä löytyy myös hieman linkitettyjä kuvia (miesmalleihin).
Sitä paitsi mielipidettäni ovat olleet muodostamassa myös arkielämän keskustelut.
Ei tuo nyt ihan pidä paikkaansa. Itse en ole sitä uskollisinta sorttia, olen ollut parisuhteessa, joka päättyi pari kuukautta sitten ja pettänyt siinä mennen tullen. Ero olis varmasti tullut jo aiemmin jos olisin kertonut miehelle muista miehistäni, ei vieläkään sitä usko minusta, ero tuli muista syistä.
Mutta.
Ei me naiset haeta sitä, että olis vain joku. On totta, että esim. itse en osaisi olla yksin vaikken pysty olemaan uskollinen -myös naisissa on tällainen vika olemassa- mutta kyllä sen miehen jonka kanssa on pitää olla jotain muutakin. Ei tarvitse olla mikään uskomaton adonis, mutta kiva ulkonäkö, ja se, että sen kanssa on kiva olla. Että tullaan hyvin toimeen ja juttuun toistemme kanssa. Ne on aika tärkeitä asioita. Itse olen ollut lähinnä alfa-uroksiin menevä, ex'kin oli sellainen, mutta en olis katsellut sitä kahta viikkoa pidempään ellei siinä luonteessa olis ollut sitä jotakin. Ja luonteeseen sitten rakastuinkin. Se vei ja minä vikisin. Ja kyllä rakastin häntä -omalla tavallani.
Syynä miksi mä olin sen kanssa taisi kuitenkin olla se, että se oli siinä. Vaikkakin kuten sanottu sillä oli luonnetta ja sen kanssa tuntu, että oli vahva olkapää johon nojata. Kun tiedän itseni niin varmasti olis sinkkuna ollut monta kertaa parempi, en voi olla kateellinen ystävilleni jotka ovat parisuhteessa koska hoitavat hommat monta kertaa paremmin ja lapsia haluan mutten vielä.
Että sellaista.
"Syynä miksi mä olin sen kanssa taisi kuitenkin olla se, että se oli siinä...tuntu, että oli vahva olkapää johon nojata."
Eikö tuo viittaa kuitenkin siihen, että mies oli enimmäkseen vain läsnäolonsa vuoksi valittu torjumaan yksinäisyyttä vaikka muitakin perusteluita toki löytyi?
Siinä et poikkea mitenkään länsimaisista naisista, että petit miestäsi - tutkimuksesta riippuen n. 30-50% naisista tekee sitä, ja nämä ovat vain haastattelututkimuksia, joten oikeat luvut ovat suurempia.
Kaikesta huolimatta saatat vain olla poikkeus kuvailemaani todennäköisyyteen, sillä vaikutat niiltä harvoilta sinkuilta, joka saa omat vaatimukset täyttävää seuraa hieman liiankin kanssa.
"Olethan niin komea että kehtaa näytellä kavereillekin"
miehessä siihen, että hän pystyy kuuntelemaan minua ja keskustelemaan kanssani sekä kohtelee minua joka tilanteessa hyvin.
Mieluummin otan tavallisen näköisen kuin komean miehen.
Hyvin sanottu. Mutta paheiden summa on vakio. Jokaisessa on myös huonoja puolia. Kukaan ei ole täydellinen, vaikka äkkiseltään niin ulos päin näyttäisikin. Sanotaan, että vakka kantensa valitsee.
Käytännössä on niin, että mies ei pääse naisen puheille eikä häntä ainakaan kuunnella, jollei hän ole naisen mielestä komea. Ruman (tai tavallisen) miehen henkireikiä ovat tilanteet, joissa on jokin olennainen syy (iskemisen lisäksi) puhua naiselle tai nainen on niin humalassa, että arvostelukyky ei toimi.
Monille "tavallisen näköinen" on riittävän komea.
Tai voi olla, että sinusta tavallisen näköinen mies on esimerkiksi muiden miesten (etenkin rumien) mielestä komea.
Tai sitten takana voi olla jo tässä yhteydessä mainittu käsitys "paheiden summa on vakio" - en kyllä ymmärrä, miksi moinen taikausko on voimissaan.
Tavallinen on turvallisempi. Siis viis mistään muusta kuin siitä, että saan oman miehen mitä muut eivät halua (ainakaan niin todennäköisesti)?
Mikä muu olisi syynä jos vaihtoehtoina olisi täysin kaksi identtistä miestä toinen vain olisi komeampi. Miksi et ottaisi komeampaa muuten?
Mutta jos mies vaatii naiseltaan samaa hän on mitä rasvaisin sika. Kummaa miten moraali on niin suhteellista.
Jos vaikka minä haluaisin naisen joka seksuaalisesti tyydyttäisi minut aina halutessani, kokkaisi ja olisi läsnä, niin millainen kitinä siitä syntyisikään. Erona on se että me miehet emme useinkaan jaksa valittaa asioista, kun loppuenlopuksi sillä ei ole mitään merkitystä.
Jaa, mihin minä rakastun/ihastun...? Se on vaan se jokin siinä toisessa, mikä kolahtaa. Ja ulkonäkö ei ole se jokin. Tietysti se hieman vaikuttaa, mutta minuun on kolahtanut niin pitkä, pätkä, laiha kuin myös potrempi poika... Elämässä on se tullut opittua, että kaunis ulkokuori ei takaa kauneutta ihmisen sisimmässä..
Suhteeseen ryhdyn vasta sitten, kun kolahtaa kunnolla! Sinkkuuden poistaminen ei ole elämäni päätehtävä... :)Vaikka kivahan se olis, jos vois jakaa elämänsä miehen kanssa.
Oisko se rakastumisen syy, eli se jokin, sitten pilke silmäkulmassa, avoimuus ja kaunis sielu...?