Millaisia kokemuksia kaukosuhteen hiipumisesta? Kuinka viestit/muu yhteydenpito muuttuu?
Olen ollut lähes vuoden kaukosuhteessa ulkomailla asuvaan mieheen, hän on vieraillut luonani ja minä hänen. On ollut aivan mahtavaa ja rakkautta on ollut ilmassa runsain määrin. N. kuukauden päästä pitäisi tavata ja nyt hän on muuttunut etäisemmäksi ja viileämmäksi viesteissään. Mietin, että onko miehen helpompi kestää väliaikaista eroa "unohtamalla" kuin naisen. Onko kokemuksia? Ahistaa!
Olen ollut lähes vuoden kaukosuhteessa ulkomailla asuvaan mieheen, hän on vieraillut luonani ja minä hänen. On ollut aivan mahtavaa ja rakkautta on ollut ilmassa runsain määrin. N. kuukauden päästä pitäisi tavata ja nyt hän on muuttunut etäisemmäksi ja viileämmäksi viesteissään. Mietin, että onko miehen helpompi kestää väliaikaista eroa "unohtamalla" kuin naisen. Onko kokemuksia? Ahistaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ollut kaukosuhteessa kaksi vuotta ja onhan ne viesteilyt muuttuneet jonkin verran alun "kiihkeyden" jälkeen. Ja täällä kaukana sitä aina miettii, että mitähän nyt, onko toinen alkanut väsyä suhteeseen vai mitä.
Meillä viestejä lähetellään päivittäin useita kuitenkin edelleen. Asutaan kuitenkin molemmat Suomessa ja tavataan kerran tai kaksi kuukaudessa.
Lohduttaudun sillä, että mies kuitenkin koko ajan suunnittelee kaikenlaista meitä varten ja siten uskon hänen kuitenkin olevan vakavissaan edelleen.
Minä olen täysin varma tunteistani ja olisin valmis elämään hänen kanssaan vaikka lopun elämää. :)
Yhteyden otot harvenevat ja ovat lyhyempiä kuin ennen,mies joka ei ole halunnut mennä yksin minnekään haluaakin mennä esim.pikkujouluihin,pitää puhelinta äänettömänä,minun kumppanini tuli ja kertoi sormuksen irronneen työpaikan pukukopin lattialle eikä ollut löytänyt sitä vaikutti hyvin välinpitämättömälle asian suhteen vaikka alussa oli tärkeää että sormus oli kädessä molemmilla.Että tällaisia merkkejä!
Minun kaukosuhteeni päättyi muutama päivä sitten.
Muutamia merkkejä joita huomasin miehessä:
- ei enää sanonut rakastavansa/ikävöivänsä (sanonut näin ennen päivittäin)
- hän ei iltaisin enää vastannut puheluihini
- syytti minua "toisista miehistä" vaikka todellisuudessa hän itse petti
- oli kiukkuinen minua kohtaan
ym.ym.
Itsellä samanlaisia kokemuksia;
Noin kuukauteen en edes kuullut kumppanini kutsuvan minua kullaksi (kun aiemmin sen kuuli päivittäin). Hellyyden osoituksia ei enää tullut silloinkaan kun tavattiin ja yhtäkkiä TV meni minun edelleni.
Minulle tiuskittiin jatkuvasti vaikka mitään ärisemisen aihetta ei edes ollut. Siitäkin sanoin, mutta selityksenä tuli aina että on työstressiä ym.
Kun aiemmin oltiin miehen kanssa sovittu että tavataan viikonloppuna, niin paria päivää ennen sainkin kuulla että "mitä jos et tulisikaan kun minulle tulee pari kaveria" Siitä kyllä suutuin kun minä en muka olisi mahtunut mukaan, olinhan kuitenkin hänen naisensa emmekä olleet nähneet kolmeen viikkoon.
Puhelut vähentyivät tai niihin ei enää toinen osapuoli edes vastannut. Viestit lyhenivät ja lopulta niitä ei enää tullut kuin sitten kun itse ensin lähetin jotain.
Lopulta suhde päättyi siihen kun en kuullut miehestäni mitään viikkoon ja hän lähetti viestin jossa kertoi haluavansa erota. Asia oli pyörinyt itselläkin mielessä pitkään mutta odotin että olisimme nähneet, sillä mielestäni on raukkamaista jättää toinen puhelimen välityksellä.
Myöhemmin sain tietää että hänellä oli toinen nainen (mitä olin epäillytkin, mutta mies kielsi asian kun kysyin siitä suoraan) ja he muutivat yhteen. Että eipä kyllä harmita enää.. kaukosuhteessa luottamus kuitenkin on todella tärkeää, kuten muutenkin suhteessa.
No tämä oli aika hyvä merkki:
Ulkomaalainen tyttöystäväni tykkäsi kirjoitella pitkiä kirjeitä.
Kerran hän kertoi kirjeessään eräästä mielenkiintoisesta miehestä jonka oli opiskelupaikkakunnallaan nähnyt.
Nelisivuisesta kirjeestä kolme sivua käsitteli mitä tuo mies oli sanonut tai tehnyt.
Kaukosuhteet sujuvat lähes aina aluksi hyvin.
Mutta..
Lopulta toinen osapuoli alkaa kylmäksi.
Keskustelut vähentyvät pikkuhiljaa tai kerralla rajusti.
Enää läheskään jokaisessa keskustelussa ei kuule sitä klassista "rakastan sinua" lausetta, taikka imartelua, merkkejä kaipauksesta jne.
Lemmen leisku laskeutuu.
Kun puheluihin/sähköposteihin/viesteihin ei enää vastata,kylmyys on niin selvä että omat luutkin ovat täynnä jääpuikkoja.
Kaukosuhteet eivät kannata,ellei ole masokistinen persoona.
Kuitenkin kaikkea hyvää sinulle ja suhteellesi.
Nyt kyllä tuli itselle kamala olo... niinkö siinä sitten loppujen lopuksi käy...
Kyllä. Niin siinä normaalisti käy..
Katse silti ylöspäin,saatat sinäkin vielä saada jostain muusta asiasta hymyn kasvoillesi :)
Sen tietää heti, kun suhde alkaa hiipua...Mutta sitä vaan ei tahdo uskoa. Merkkejä on ilmassa kaiken aikaa. Mutta kun mies valehtelee, sitä uskoo loppuun saakka toisesta hyvää, kun on rakastunut. Sen uskoo lopullisesti vasta, kun toinen nainen on kotona odottamassa, ehkä tarkoituksella...
Sen tietää muuttuvista asioista. Ensin muuttuu yksi asia, sitten toinen, sitten kaikki.
Ensin puhelut vähenee, sitten tekstiviestit lyhenee ja vähenee...Sitten mies alkaa haalia ylitöitä viikonlopuiksi. Sitten ei mennä yhdessä konserttiin eikä edes ruokakauppaan...Ruokaa ei ole koskaan ostettu valmiiksi, kun tulet sieltä satojen kilometrien päästä. Siivoukset on tekemättä. Ei iloita enää vieraista, koska ei viitsisi enää olla enää pari.
Ja jos miehelle tulee se puhelin tärkeäksi...Tekstiviestien näpyttelyä lenkilläkin...Silloin häntä jo viedään...
se olla myös NAINEN,eikä vaan mies.
Ja hyvin usein niin onkin.
Minun tilanteeni on että olen kaukosuhteessa kiireisen yh-äidin kanssa. Alussa tavattiin lähes joka viikonloppu, noin jokatoinen kerta lapsi oli mukana. Oli paljon ja pitkiä puheluita ja tekstiviestejä joka päivä.
Nykyään tavataan 1-2 kertaa kuukaudessa ja lapsi on aina mukana. Ei enää soitella kovin usein eikä edes lähetellä tekstiviestejä. Seksi ei nyt innosta eikä sekään että tunnen olevani vara-lapsenvahti.
Jotain pieniä ihmeitä pitää tapahtua äkkiä jos tämä suhde meinaa jatkua