Sain tässä viime viikolla tietää (kälyni kertoi), että anoppini on ollu anoppinsa kiusaama. Enää en ihmettele, miksi hän ei minulta kysele eikä asioihini puutu. Ei hän muutenkaan puhele.
Minä vain toivoisin että kyselisi. En ole kertaakaan hänen kanssaan oikeasti jutellut, kun itsekin olen niin hiljainen. Kun heillä käyn, pääni humisee tyhjää, ei ole mitään puhuttavaa. Kun ei minulle puhuta... Niin. Voisi sanoa etten ole vielä tutustunut anoppiini ollenkaan. En ole kyllä appeenkaan enkä mieheni sisaruksiin, paitsi yhteen. Ne on niin hiljaisia...
Joskus tuntuu hankalalta mennä käymään anoppilassa, kun tietää, että taas istun kahvipöydässä sanomatta sanaakaan...
On tämä silti paljon parempi tilanne kuin se, että anoppi puuttuisi ihan kaikkeen ja olisi hankala. Olisi vaan niin mukava jos voisi anopin kans keskustella asioista. Hän taitaa tietää meidän kuulumiset vain mieheni kautta, kun hän käy sielä paljon useammin.
Pitää vain toivoa että ajan myötä tultais tutummiksi ja osattais joskus asioista jutellakin. :)
Minä vain toivoisin että kyselisi. En ole kertaakaan hänen kanssaan oikeasti jutellut, kun itsekin olen niin hiljainen. Kun heillä käyn, pääni humisee tyhjää, ei ole mitään puhuttavaa. Kun ei minulle puhuta... Niin. Voisi sanoa etten ole vielä tutustunut anoppiini ollenkaan. En ole kyllä appeenkaan enkä mieheni sisaruksiin, paitsi yhteen. Ne on niin hiljaisia...
Joskus tuntuu hankalalta mennä käymään anoppilassa, kun tietää, että taas istun kahvipöydässä sanomatta sanaakaan...
On tämä silti paljon parempi tilanne kuin se, että anoppi puuttuisi ihan kaikkeen ja olisi hankala. Olisi vaan niin mukava jos voisi anopin kans keskustella asioista. Hän taitaa tietää meidän kuulumiset vain mieheni kautta, kun hän käy sielä paljon useammin.
Pitää vain toivoa että ajan myötä tultais tutummiksi ja osattais joskus asioista jutellakin. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.