Tulen hulluksi, olen ihastunut ehkäpä rakastunut. Ikävöin, toivon tulevaisuutta. Mutta en painosta, en kysele, en vaadi, en pyydä luokseni en tuppaa itse hänen luo. Olen aina avoimena ja iloisena tukena ja "käytettävissä". En omaa pahaa oloani kerro, ja vaikka tosiaan ikävöin ja tunteeni ovat voimakkaat pidän ne omana tietonani. Olen toki selkeästi ilmaissut, että niitä on.
Minulle päin soitellaan (usein keskellä yötä ja kun on paha olla). Minun luo tullaan pyytämättä satojen kilometrien päähän. Minua on esitelty kavereille ja kehuttu, että kanssani on helppoa. Miksi sitten yhtäkkiä minusta halutaan eroon ja vielä syynä: "Koen ahdistusta, koen että minulla on pallo jalassa ja olen tilivelvollinen, aika ei riitä oikein mihinkään ja pitäisi vielä riittää kaukosuhteen ylläpitoon. Ahdistun kun huokailet ja olet liian rakastunut minuun, on tapahtunut liian paljon liian nopeasti..."
Mitä helvettiä!!!? Mitä minun nyt kannattaa tehdä? Eivät tunteeni mihinkään ole muuttuneet. Haluan olla hänen kanssaan. Mutta mitä tuollainen käytös voi tarkoittaa? Odotanko vai kannattaako unohtaa? Hän on myöntänyt, että työntää pois luotaan vaistomaisesti eikä ihan täysin tarkoita mitä sanoo. Että tavallaan toivoo että joku jaksaisi olla siinä lähellä vaikka hän kuinka työntää pois. Hänellä on takana rankkoja asioita omaas elämässään, mutta ne ovat takana. Miksi ei katsoa luottavaisena tulevaisuuteen? Tunteiden sekamelska on varmasti melkoinen, mutta miksi ihmeessä kehittää päässään ahdistus, jolle ei ole oikeasti perusteita? Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Minulle päin soitellaan (usein keskellä yötä ja kun on paha olla). Minun luo tullaan pyytämättä satojen kilometrien päähän. Minua on esitelty kavereille ja kehuttu, että kanssani on helppoa. Miksi sitten yhtäkkiä minusta halutaan eroon ja vielä syynä: "Koen ahdistusta, koen että minulla on pallo jalassa ja olen tilivelvollinen, aika ei riitä oikein mihinkään ja pitäisi vielä riittää kaukosuhteen ylläpitoon. Ahdistun kun huokailet ja olet liian rakastunut minuun, on tapahtunut liian paljon liian nopeasti..."
Mitä helvettiä!!!? Mitä minun nyt kannattaa tehdä? Eivät tunteeni mihinkään ole muuttuneet. Haluan olla hänen kanssaan. Mutta mitä tuollainen käytös voi tarkoittaa? Odotanko vai kannattaako unohtaa? Hän on myöntänyt, että työntää pois luotaan vaistomaisesti eikä ihan täysin tarkoita mitä sanoo. Että tavallaan toivoo että joku jaksaisi olla siinä lähellä vaikka hän kuinka työntää pois. Hänellä on takana rankkoja asioita omaas elämässään, mutta ne ovat takana. Miksi ei katsoa luottavaisena tulevaisuuteen? Tunteiden sekamelska on varmasti melkoinen, mutta miksi ihmeessä kehittää päässään ahdistus, jolle ei ole oikeasti perusteita? Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
rassaa hermoja.
Kun en tiedä miten olisin ja viiniä kun juon olen nyt haukkunut jo kerran perusteellisesti.
Taidan lopettaa koko jutun.
mies mutta se on kai naisille täysin mahdotonta
toinen..
tiedät
Etsi mies, joka haluaa oikeasti olla kanssasi. Näe teot ja toimi niiden, älä puheiden perusteella.
Itse ahdistun, jos toinen on liian "helppo"/passiivinen eikä vaadi itselleen mitään. Pitäähän suhteen olla vuorovaikutteinen. Vaadi itsellesikin, muuten toiselle tulee sellainen tunne, että on sinulle koko ajan velkaa kaikesta eikä suhde ole silloin tasa-arvoinen. Sitä paitsi on tärkeää, että toisestakin tuntuu, että on tarpeellinen ja hyödyksi. Helposti rakastuneena korottaa toisen korokkeelle ja unohtaa, että ei se välttämättä ole se mitä toinen kaipaa. Tässä yksi syy miksei tunteista kannattaisi puhua liian aikaisin, toinen on ehkä varovaisempi/hitaampi tunneasioissa ja toisen tunteet saattavat silloin ahdistaa. Sinussa pitäisi olla haastetta, että kiinnostus pysyisi yllä rakastumiseen asti, ja sen jälkeenkin.
Ja olen siis nainen.
Olisin itse kirjoittanut aivan saman.
Annat liikaa. Sussa ei ole haastetta. Mies tod.näk.pitää sua ressukkana joka ei arvosta itseään.
Mutta ei toi miehenkään käytös kovin kypsältä kuulosta. Yleensä ihminen ajautuu seuraan joka jotenkin sopii hänen tilanteeseensa. Mieti mitä sun on tarkotus oppia että seur.kerralla löytäisit paremman tyypin.
Sehän on selkeesti metsästäjä. Se sai sut metsästettyä ja sä olet nalkissa. Nyt kun sussa ei ole enää mitään vastusta, niin se tuntee että hänen työnsä on tehty ja lähtee metsästämään muita naisia.
"Miksi sitten yhtäkkiä minusta halutaan eroon ja vielä syynä: "Koen ahdistusta, koen että minulla on pallo jalassa ja olen tilivelvollinen, aika ei riitä oikein mihinkään ja pitäisi vielä riittää kaukosuhteen ylläpitoon. Ahdistun kun huokailet ja olet liian rakastunut minuun, on tapahtunut liian paljon liian nopeasti..." "
Kuulostaa siltä siltä että mies on varsin epävakaa eikä ainakaan ole valmis suhteeseen. "olen tilivelvollinen" ... mitä helvettiä, onko sinulla paljonkin sellaista mistä et voi kertoa ihmiselle jolle kumminkin voit soitella keskellä yötä kun on "paha olla"? Tällaiset kysymykset kyllä heräävät. Ei taida mies olla todellakaan valmis suhteeseen - sinun kanssasi tai kenties kenenkään muunkaan. "On tapahtunut liian paljon liian nopeasti" ... vähän tulee mulle tunne että mies jumittaa vielä aiemmissa vaikeuksissaan eikä ole valmis jatkamaan eteenpäin. On vähän kyseenalaista kannattaako kenenkään tuhlata elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka ennen kaikkea tarvitsee aikaa omassa päässään selvitelläkseen omat ongelmansa. Etenkään jos niitä ei pysty jättämään taakseen siinä vaiheessa kun oikeasti törmää johonkin keneen voisi oikeasti rakastua.
Kiitti vastauksesta, näinpä se on. Hän ei ole valmis ja on paljon mitä pitää järjestää omassa päässä ennekuin voi edes ajatella uutta suhdetta. En vain ymmärrä miksi en saa odottaa jos vapaaehtoisesti haluan? Miksi pitää karkottaa minut pois vaikka ei sitä oikeasti halua. Näen sen hänestä ja on hän sen sanonutkin. Ei halua että minä olen epäreilussa asemassa jossa annan enemmän kuin saan ja siksi jättää kokonaan ilman. Hullua. Onko tuo nyt sitten fiksua käytöstä vai vain jotain neuroottista uhrautumista. Mitä mun pitäisi tehdä, viiemisin yhteydenottomme on kun laitoin tekstiviestin, että annetaanpa nyt ajan vähän kulua. Sen jälkeen ei mitään. Järjestänkö jonkin yhteisen jutun silläkin uhalla että kaikki menee päin puuta vai annanko olla? Odotan eetä ottaa yhteyttä jos todella haluaa. Pelkään vain että eipä ota vaikka haluaisi kuinka. On tämä nyt niin vaikea tapaus.