Olen perusvanhana aikainen, kunnioitan ja arvostan vanhoja perinteitä. Olen seurustellut jo useita vuosia miesystäväni kanssa ja mielestäni suheteemme on jo niin valkiintunut, että olisi mukava virallistaa se ja olla oikesti aviopari.
Emme tosin ole edes kihloissa ja miesystäväni on sitä mieltä, että naimisiin meno ja muu tämmönen on tosi vanhanaikaista ja turhaa. "Rakastaa voi ilman niitäkin velvoitteitakin", hän on monesti sanonut.
Meillä oli monen vuoden ajan juttua yhteisestä lapsesta (itselläni on jo lapsia), jota olisin niin kovasti toivonut, mutta miesystäväni ei lämmennyt ajatukselle. Ikäni karttuessa jouduin sen haaveeni hautaamaam lopullisesti. Nyt mietin joudunko taas antamaan periksi jne. Rakastan häntä kovasti ja hänen onni on myös minun onni, mutta nämä periaatteelliset kysymykset kovasti askarruttaa...
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten asian ratkaisitte ??
Emme tosin ole edes kihloissa ja miesystäväni on sitä mieltä, että naimisiin meno ja muu tämmönen on tosi vanhanaikaista ja turhaa. "Rakastaa voi ilman niitäkin velvoitteitakin", hän on monesti sanonut.
Meillä oli monen vuoden ajan juttua yhteisestä lapsesta (itselläni on jo lapsia), jota olisin niin kovasti toivonut, mutta miesystäväni ei lämmennyt ajatukselle. Ikäni karttuessa jouduin sen haaveeni hautaamaam lopullisesti. Nyt mietin joudunko taas antamaan periksi jne. Rakastan häntä kovasti ja hänen onni on myös minun onni, mutta nämä periaatteelliset kysymykset kovasti askarruttaa...
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten asian ratkaisitte ??
Vastaukset 2
Vanhimmat
että miehesi on selvillä avioliiton lainsäädännöstä? Että perheen asema perheenä lain silmissä on oikeastaan vasta sitten turvattu kun avioliitto on solmittu, perintäasiat yms. moni ei ihan oikeasti näistä teidä, ajattelee että se koko naimisiinmneo on vain naisten kotkotuksia ja papin aamen kun se tosiasiassa on kaikkea muuta :D
***
Kannattaa ainakin kysyä mieheltä että miten haluaa että hänen/sinun omaisuuden käy kun toinen teistä kuolee. Haluaako että sinun omaisuutesi periytyy sinun lapsillesi ja hänen omaisuutensa hänen vanhemmilleen. Avioliiton solmimisen jälkeen sinä perisit hänen omaisuutensa hänen kuollessa ja hän taas puolet sinun omaisuudestasi ja puolet menisi lapsillesi. Entä asunto? Jos teillä on se yhteisomistuksessa niin jos toinen kuolee niin toinen saa lähteä ellei pysty lunastamaan sitä perillisiltä kun taas aviopuolisolla on ikuinen asumisoikeus asuntoon. Tietysti avioehdolla voidaan perimisasioita säädellä ja testamentilla jos avoparista on kyse mutta ellei testamenttia ole tehty niin sitä ei myöskään noudateta. Kuolema ei aina varoita tulostaan.
Lisäksi kannattaa miettiä että haluatteko että jomman kumman onnettomuuteen joutuessa tieto siitä annetaan jollekin muulle kuin toisillenne. Eli lähiomaiselle. Avopuoliso ei ole lähiomainen, ellei esim ko sairaalaan ole niin ilmoitettu. Aviopuoliso on.
Kolman mielestäni olennainen asia on kuoleman sattuessa avolesken taloudellinen tilanne. Jokainen työssäkäyvä maksaa palkastaan joka kuukausi maksuja jotta hänen kuoltuaan lesken ja lasten asema olisi turvattu. Sinun tapauksessasi maksut eivät mene täysin hukkaan jos lapsesi olisivat alaikäisiä kuollessasi mutta avomiehesi tapauksessa (jos hänellä ei siis ole lapsia) maksut olisivat menneet täysin hukkaan eli sinä et saa leskeneläkettä kun ette ole naimisissa.
Avioliitto tuo itse asiassa enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia. Sen tarkoitus on antaa parille yhteiskunnan tunnustama sidos toisiinsa. Avioparia kohdellaan lainsäädännössä aivan toisin kuin avoparia, oli se järkevää tai ei. Kysy nyt edes mieheltäsi että miksi hän vapaaehtoisesti haluaa jättäytyä näiden oikeuksien ulkopuolelle.
Rakastaa voi ilman velvoitteitakin. Rakastaa velvoitteiden kanssakin ja itse asiassa ne velvoitteet astuvat kuvaan vasta siinä vaiheessa kun ollaan erotaan eikä ole tehty avioehtoa.