Olen itse, sanotaan vaikka Hanna. Ja mieheni eksä oli Tuula. Anoppini kutsuu mua tosi usein Tuulaksi, vahingossa vai "vahingossa"?
Että mua loukkaa tuollainen!!!!! Miten te olette saaneet moisen loppumaan, mä olen sanonut miehellekin että SANO sille äitillesi että mä en ole mikään Tuula vaan Hanna! Kukaan meistä ei ole tämän exän kanssa missään tekemisissä.
Todella raivostuttavaa! Nimi on h-kohtainen asia, en koskaan, viikonkaan seurustelun / tuntemisen jälkeen ole koskaan ketään kutsunut exien nimillä! En sekoa edes lemmikeiden nimissä ja anoppi kutsuu mua vieläkin väärällä nimellä.
Hän ei ole mikään vanhuudenhöppänä, alle 60-v ja virkeä ihminen kaiken puolin.
Että mua loukkaa tuollainen!!!!! Miten te olette saaneet moisen loppumaan, mä olen sanonut miehellekin että SANO sille äitillesi että mä en ole mikään Tuula vaan Hanna! Kukaan meistä ei ole tämän exän kanssa missään tekemisissä.
Todella raivostuttavaa! Nimi on h-kohtainen asia, en koskaan, viikonkaan seurustelun / tuntemisen jälkeen ole koskaan ketään kutsunut exien nimillä! En sekoa edes lemmikeiden nimissä ja anoppi kutsuu mua vieläkin väärällä nimellä.
Hän ei ole mikään vanhuudenhöppänä, alle 60-v ja virkeä ihminen kaiken puolin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
seuraavan kerran ja jos vielä kutsuu väärällä nimellä, niin sano et sokeako olet?
Tai sano että eipä tuo kait kovin kummoinen nainen ole ollut, kun ei poikansa enää hänen kanssaan ole, minun nimeni muuten edelleen on...
;)
mykkä vaiko holhouksen alla oleva ?
Vai onko jokin muu syy, miksi haluat miehen puhuvan sinun puolestasi. J
os olet itse kykenevä puhumaan, oikeise itse anopin erehdys aina kun se tulee.
Tuollainen on enemmän kuin yleistä, oikeastaan se tapahtuu kenelle tahansa anopille kenellä on ollut joku toinenkin miniäökokelas ja ihan yhtä hyvin mies voisi joskus epähuomiossa puhutella sinua entisen heilansa nimellä.
Ei pidä olla niin lapsellinen nirppanokka että sellaisesta loukkaantuu.
Vanhemmat kutsuvat lapsiaan aina väärillä nimillä, kyllä sen jokainen lapsuudestaan muistaa. Ei tarvita kuin 2 lasta, niin äiti sekoitti ne keskenään miltei joka päivä.
Miksi ei siis miniöissäkin? Itse kutsun jälkikasvuani pitkällä ritirampsulla nimiä, joista joku sitten osuu oikeaan.
Asiaan pitää suhtautua huumorilla, ei se ole henkilökohtaista. Aivot nyt vain toimivat sillä tavalla.
oli lapsi, sekoitin usein hänet ja kaksi koiraamme. Jokainen heistä, kun teki aina silloin tällöin jotain sellaista, että oli äkkiä kiljaistava.
Itselläni ei ole ainakaan pienintäkään vaikeutta muistaa ihmisten eikä eläinten nimiä! Ja tiedän monia ihmisiä jotka ovat samanlaisia kuin minä! Nimi on todella h-kohtainen asia!
Onhan se nyt jumalauta....
Toisaalta vanhemmat varmaan edelleen ovat kaikkien lastensa kanssa tekemisissä. Jos ex-miniän kanssa ei olla oltu enää aikoihin niin miksi ex ja nykyinen sekoitetaan?
Toisaalta vanhemmat varmaan edelleen ovat kaikkien lastensa kanssa tekemisissä. Jos ex-miniän kanssa ei olla oltu enää aikoihin niin miksi ex ja nykyinen sekoitetaan?
Kyllä se on toisen kunnioittamista, että opettelee nimen oikein. Eri asia, jos niitä vaimoja olisi useita (jonka lakikin jo estää), silloin voi mennä sekaisin niin kuin lapsien nimissä.
Kyllä se on toisen ihmisen kunnioittamista, että vaivautuu opettelemaan hänen nimensä. Ei kai se ihan sama ole mikä miniän (tai jonkun muun) nimi on? Ja jos on ihan sama niin kertonee jotain...
Ja kun lakikin kieltää, että vaimoja ei voi olla kuin yksi niin ei se kovin vaikeata voi olla?
Mutta kannattaa aina korjata, jos toinen sanoo väärin.
Ei tulisi esim. mieleenkään kutsua nykyistä miestä siksi Pauliksi, jonka kanssa seukkasin vuosina 1992-1995.
Äitini huuteli, myös koko sisarussarjan nimeä etsiessään sitä oikeaa.
Nyt tiedän, oli alkavan Dementian alku oire.
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=amh&p_selaus=4385
Äiti asui poikamies veljen kanssa, äidin muistin katoaminen huomattiin vähän liian myöhään.
Kuolin syy oli alzheimerintauti joka vei sitten aika nopeasti 2,5 vuotta toteamisesta.
olevan, että lapsen puolison "paikka" kun kerran "täytetään" tietyn nimisellä henkilöllä, niin se nimi jää jotenkin päälle.. useinhan täältä saa lukea, että mies kutsuu vaimoaan ex-naisen nimellä - se musta saattaisi tuntua pahalta, mutta anopin lipsahduksesta en välittäisi.
Minulla menee 15 vuoden jälkeenkin sekaisin isäni, veljieni, mieheni ja poikieni nimet. Jos pitää nopeasti huutaa jotakuta poikaani niin siitä tulee melkoinen rimssu kun käyn kaikkien nimien ekat tavut läpi.
Ei anoppi sitä varmaan pahalla tarkoita. Kunhan sekoilee nimissä.
Kovasti tuntuu olevan ihmettelyä, miksi loukkaannut tuollaisesta asiasta.
Kokeilepa anoppisi ymmärtäväisyyttä kutsumalla miestäsi "entisten nimillä", sitten vain kikattelet perään, että miten se "Pera" vaan aina pääseekin huulilta...
Anoppiasi voit ihan vapaasti kutsut vaikkapa Tessuksi. Sanot vain anoppisi niin kovasti muistuttavan erästä koiraa, joka sinulla oli lapsena. Sekään ei erottanut häntää ja muita heiluvia asioista toisistaan.
Syystä sinä loukkaannut. Jos minulle moinen virhe kävisi, niin pyytäisin sitä kyllä nolona anteeksi. Joskus tuollainen virhe on ihan ymmärrettävä, mutta ei toistuvana.
Laita anoppi huomaamaan. Jos hänelle on ihan ok, että sinulla sekoaa miehesi ja muiden miesten nimet, niin sitten voit uskoa, että anoppisi ei oikeasti tarkoita mitään eikä voi asialle mitään.
Ehdottomasti hyvä keino on tuo Peran hokeminen ja hihittely parantaa juttua! :)
Johan on ellei tuollainenkaan pure!
He vain vaihtavat strategiaa. Heillä tuntuu aina löytyvän täpötäysiä pusseja, mistä nostavat uudenlaisia, toinen toistaan ikävämpiä ilkeyksiä, jos vanhat koetellut keinot sattuvat loppumaan.
Lyön vaikka vetoa että jos tuo ketjun aloittaja yrittää iskeä takaisin SAMALLA keinolla, niin anoppi loukkaantuu verisesti (mm. koska miniähän tekee ilman muuta nimenvaihdon tarkoituksella kun taas hän, anoppi, vain ihan vahingossa vaikkakin toistuvasti...) ja vaihtaa kaistaa eli keksii jonkin vielä inhottavamman piikittelykeinon. Sanokaa mun sanoneen.
minulla ainakin menevät kaikki nimet sekaisin - miniöitä ei ole, mutta sisko, tytär ja koira, kaikki iloisessa sekamelskassa :) Muuten ovat jo tottuneet, mutta kun siskoa puhuttelin koiran nimellä niin silloin hän kyllä ärähti...
kokemusta siitä kun olet sielä anoppilassa ja sua kutsutaan väärällä nimellä ja korkeintaan hymähdetään tai jotain - kun huomataan tehty virhe.
Se on ihan eri asia jos joku naapuri sanoo sua vahingossa Mäkeläksi vaikka olet Koskinen.
sie, sehän riippuu paljon myös siitä sanooko se sen ihan piikitelläkseen vai onko aito erehdys kyseessä, kuultaa kai äänestä?
Nolostuuko kun sanoo väärin kai sitä nyt anteeksi pyytäis tuollaisessa erehdyksessä ja oppis muistamaan - onhan tuo loukkaavaa.
Mitäs jos kysyt suoraan seuraavan kerran kun "erehtyy" että "Sanotko tuon aina vahingossa vai onko sillä joku tarkoitus. Ja että se loukkaa sinua kovin, voisiko painaa nimesi mieleen".
Omituisia vastauksia minusta että nimet menee aina sekaisin. Aina??? Joskus ihan ymmärrettävää, mutta jos aina, niin kai jo muistissa vippaa tai sitten ihan tarkoituksella sanoo. On se nyt kumma jos ei osaa oikeaa nimeä sanoa...jos ne ainakin on erilaisia. Tietty jos on ihan samantapaisia ni voi kai sekoilla useinkin, kai?
Anopillani on kolme miniää, puhuttelee meitä aina joskus toistemme nimillä ihan vain epähuomiossa eikä ole dementti. Äitini nimitti aikoinaan herkästi omaa poikaansa veljensä nimellä, minä huomaan aina silloin tällöin kutsuvani 17-vuotiasta tytärtäni vahingossa sisareni nimellä, kun heissä on niin paljon yhtäläisyyksiä. Tietysti "erehtymällä" tahallaan voi vinoillakin, mutta usein on kyse vaan arkipäiväisestä ja vaarattomasta lievästä sekoilusta. Kun kuulet itseäsi nimitettävän Tuulaksi, korjaa tyynesti Hannaksi ja that´s it!
tosiaan. Sitäkö yrität selittää?
Älä nyt höpötä!
Etkö itse tunnista ilkeää ihmistä, jos vastaan tulee? Vai oletko heti sitä mieltä, että noinhan minäkin aina... sitten olisi syytä jo vähän miettiä, että miksiköhän.
Eri asia kun tää anoppi on kaikkien näiden miniöiden kanssa tekemisissä. Muttta miksi anoppi jatkuvasti muistelee ex-miniäänsä joka ei ole valovuosiin ollut millään lailla kuvioissa? Mistä se nimi aina tupsahtaa huulille?
Taitaa olla nimilappu hyvä vaihtoehto!
enää yhtään ristiriitojen määrää näissä suhteissa. Jos jokainen piste ja pilkku viilataan moneen kertaan läpi. Koittakaa nyt otta vähän rennommin...
No on se nyt vähän eri asia olenko mä Mirja vai mun miehen eksä Riitta!!!!
Kyllä sen on ihan pikkusen väliä!
Vain pilkkuja ja pisteitä niin minäkin voisin kirjoittaa nyt ihan omalla nimelläni, tässä näin. Mun mielestä tollanen asia, jossa jompikumpi pahottaa kovasti mielensä eikä ole kyse vain lapsien nimien erehtelystä vaan oikeasti ja toistuvasti menneen henkilön nimen toistelu nykyisen tilalla, ei ole mikään sellanen, josta pitää noita kärpäsen härkä-jutuilla saarnata. Jos on dementiasta tai mahd. alzhaimerista kyse, niin se ei ole pieni asia. Jos on pahantahtoisuudesta kyse, niin se ei ole pieni asia. Jos on puhtaasta vahingosta kyse, niin se on todella hieno asia kun se virhe saadaan korjatuksi. Eihän tuollainen törppöily ole niin mahdottoman tärkeää, etteikö sitä voisi korjata.
Nyt vaan sitten anopille sanomaan. Ja minä varmaan niin pirullinen, että jos ei tajua eikä sairaudesta kyse, niin menisin nimittämään anoppiankikin ex-anopin nimellä ja sitten yhdessä kaikki keskusteltaisiin ihan kuin toisille ihmisille. :D
Miksi ihmisten on aina mitätöitävä sellaiset asiat, jotka eivät välttämättä itselle ole iso juttu mutta toiselle voi olla? Jos jollekin se suvussa kiertäneen reseptin hukkuminen on kamala juttu niin sitten se on, olisi se minusta miten turhanpäivästä tahansa.
Aivan sama ongelma oli ittellä. Anopin lisäksi avomieheni veli myös kutsui mua exän nimellä. Ja olimme jo sentään olleet yli vuoden yhdessä. Noh kerran hieman alkomaholia ottaneena räjähdin asiasta ja sen jälkeen on oikea nimi jäänyt mieleen..
minua myös anoppi nimittänyt exän nimellä. vaikkakin "vahingossa", mutta silti tuntui tosi raivostuttavalta!!!