Elän suhteessa naisen kanssa jota rakastan enemmän kuin ketään olen koskaan rakastanut. Mutta meidän suhdekkaan ei ole ollut aina sieltä ruusuisemmasta päästä. On riitoja niinkuin terveessä suhteessa pitää aina ollakkin, mutta välillä ehkä liikaakin. Nyt tämä vuosi on ollut välillä jo liiankin rankka taistelujen suhteen ja olen jo miettinyt että onko tämä kaikki sen arvoista.
No,kävin taannoin reissussa ystävien kanssa ja baariin päästyämme tapasimme paikallisia joitten seurassa istuimme koko illan. Keskustelin erään naisen kanssa pitkään ja henkeviä sillä meillä oli kummallakin ollut samanlaisia sattumia elämän varrella. Hänellä oli lapsia niinkuin minullakin ja eli onnellisessa suhteessa.Nainen ei kiinnostanut minua siinä mielessä, mutta hänen kanssaan oli mukava keskustella niitä näitä. Kun ilta päättyi ja olimme keskustelleet omien suhteittemme iloista ja suruista, päätin sanoa tälle naiselle että jos antaisin hänelle hyvänyön pusun. Hän kysyi että onkohan se järkevää kun sinulla on toi sormuskin sormessa. Minä sanoin että jos en sen illan jälkeen tunne mitään katumusta niin ehkä se on merkki oman suhteen todellisesta kunnosta.
Mutta kuinkas kävi...nyt on mennyt siintä illasta jo muutama viikko enkä saa vieläkään mielenrauhaa. Ajattelen asian niin että se on tietysti hyvä merkki että minua kaduttaa aivan sairaasti, sillä se osoitti että minä rakastan edelleen naistani enkä halua mennä pilaamaan tätä juttua. Mutta taas toisaalta minua harmittaa tapa jolla sitä testasin....
No,kävin taannoin reissussa ystävien kanssa ja baariin päästyämme tapasimme paikallisia joitten seurassa istuimme koko illan. Keskustelin erään naisen kanssa pitkään ja henkeviä sillä meillä oli kummallakin ollut samanlaisia sattumia elämän varrella. Hänellä oli lapsia niinkuin minullakin ja eli onnellisessa suhteessa.Nainen ei kiinnostanut minua siinä mielessä, mutta hänen kanssaan oli mukava keskustella niitä näitä. Kun ilta päättyi ja olimme keskustelleet omien suhteittemme iloista ja suruista, päätin sanoa tälle naiselle että jos antaisin hänelle hyvänyön pusun. Hän kysyi että onkohan se järkevää kun sinulla on toi sormuskin sormessa. Minä sanoin että jos en sen illan jälkeen tunne mitään katumusta niin ehkä se on merkki oman suhteen todellisesta kunnosta.
Mutta kuinkas kävi...nyt on mennyt siintä illasta jo muutama viikko enkä saa vieläkään mielenrauhaa. Ajattelen asian niin että se on tietysti hyvä merkki että minua kaduttaa aivan sairaasti, sillä se osoitti että minä rakastan edelleen naistani enkä halua mennä pilaamaan tätä juttua. Mutta taas toisaalta minua harmittaa tapa jolla sitä testasin....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kasva aikuiseksi!
sinua naurattaa ja mikä minusta tekee lapsellisen?
kevytmielisemmin suhtautua jos joku vieras ämmä vähän hömpöttää sua baaris :D
vieras ämmä oo "hömpöttäny" ketään...vaikka en ihan tajuu kaikkii noita savolaisii sanontoja...
hömpöttäminen savoa?
en paremmin tule ja sano.
Jos olisin sinun housuissasi, tuntisin samoin. Mutta kuten huomaat noista muista kommmenteista, he eivät ymmärrä ollenkaan mitä tarkoitat :-). JOS ja KUN minä rakastan jotain ihmistä, en kyllä pussaile etenkään satunnaisia kapakkatuttavuuksia. Miten sulla muuten tommonen tuli mieleen jos yleensäkin ottaen otat tuon sitten noin raskaasti jälkeen päin? Tapahtuneelle et voi enää mitää, mutta ota nyt opiksesi tuosta kuitenkin.
...jonka sain selville kahden kuukauden päästä tapahtuneesta. Erona vain se että mieheni mukaan mitään fyysistä ei ollut tapahtunut, mutta yhteydenpito näiden kahden välillä on kuitenkin jatkunut päivittäin ravintolaillan jälkeen. Kuulemma tälle kyseiselle naiselle on vaan helppo puhua ja avautua elämän asioista, ilman mitään sen syvempiä tunteita. Nyt mieheni katkaisi välit naiseen koska asia loukkaa minua, mutta tämä näinen ei uskokaan asiaa niin vähällä.
Anyway, olen sisimmissäni niin loukattu tästä asiasta, että päässä vaan pyörii koko ajan ajatus asian kostamisesta miehelleni. Tiedän ettei se mitään auta, mutta tunnen itseni jollain lailla vaan niin petetyksi. Juttelee ja viestittelee toisen naisen kanssa salaa pitkin päivää ja minulle, omalle vaimolleni ei pysty puhumaan mitään tuntojansa. Silti kuitenkin kuulemma rakastaa mua yli kaiken ja ei haluaisi erota.
missään yhteyksissä ko. naisen kanssa enkä tulekkaan olemaan...Mutta joskus on kiva keskustella täysin ventovieraan kanssa henkeviä kun kummallakaan osapuolella ei ole toisesta mitään ennakkoluuloja tai mielipiteitä....ja nuo aikasemmat kommentit on jokaisen omia mielipiteitä....Joku ei ymmärrä ja joku ymmärtää... Itse en tiedä miksi menin moista tekemään, mutta todistinpahan kylläkin väärällä tavalla itselleni että oma seurustelu on ehkä kuitenkin taistelemisen arvoinen...Minäkin olen aikoinaan kokenut pettämisen nurjan puolen...enkä aio sitä toiselle tehdä...niinkuin aikaisemmin kirjoitin niin minä en ollut ko.naisesta kiinnostunut millään tavalla seksuaallisesti...päätin vain pienessä simassa tehdä hieman typerän testin....enkä olisi itsekkään uskonut miten se voi painaa mieltä näin paljon...ihmettelen ihmisiä jotka oikeasti elävät ns. kaksoiselämää, jos vielä oikeasti jollakin tasolla välittää sen hetkisestä kumppanista...täytyy olla rautaiset hermot ja tunteeton...
kuuleppas Tiina. Vaimolleni kävi aivan samoin. Ainoana erona vaan on se että kun sain tietää asiasta hän vakuutti että olen ainoa. Puhelin vain meni piiloon ja ralli jatkuu verhon takana.
Tunnen kuule olevani niin narussa oleva pässi että tästä on vaikee päästä irti. Vituttaa ja vituttaa. Mikään ei tunnu niin paskalta kun tiedostaa olevansa salaisuuksien verhon takana.
Mutta... tästä noustaan. Ei kostoa, ei katkeruutta, ei vihaa... Vain tietoisuus siitä että itse osaan päättää myös omasta elämästäni.
Voimia sinulle.