Olemme ystäväpiirissämme ruvenneet ihmettelemään tietyn kaavan yleistymistä ja nyt kysyisinkin miehiltä (ja miksei tietty myös täällä kirjoittavilta naisilta) mistä on kysymys.
Jostain syystä tiellemme on alkanut osua keski-ikäisiä miehiä, jotka tuntuvat heittäytyvän aika pian suhteen vakiintumisen jälkeen lapsen rooliin parisuhteessa.
Jos ovat ennen suhdetta olleet täysin kykeneviä hoitamaan vaatehuollon, kodin siivouksen ja ruuanlaiton, eivät enää suhteessa osaa tehdä yhtikäs mitään, vaan esittävät täysin avutonta ko tehtävien edessä.
Jos ovat aikaisemmin muistaneet hoitaa laskunsa ajallaan, käydä kaupassa, hoitaa auton huollot jne. jne. unohtuvat ne nyt poikkeuksetta ja vaimoke saa hoitaa homman.
Jos ovat aikaisemmin saaneet rahansa riittämään talouden menoihin, ei niistä vaimokkeen tulon jälkeen riitä edes pakollisiin menoihin puolia, vaan oletetaan vaimokkeen vielä maksavankin enemmän perheen yhteisistä kuluista.
Jos ovat ennen yhteenmuuttoa heränneet aivan itse herätyskelloon ja ehtineet töihin, edellyttävät nyt vaimokkeen herätystä, vaikka herätyskello huutaisi tunnin verran vieressä.
Jos tuovat suhteeseen entisestä liitostaan lapsia, jättävät lapsen kasvatuksen tyystin uuden kumppaninsa tehtäväksi. Itse he ryhtyvät lastensa kavereiksi ja unohtavat kaikki kasvatusperiaatteet. Ja jopa rupeavat lasten tavoin kapinoimaan talossa vallitsevia sääntöjä vastaan.
Jos ovat ennen suhdetta kantaneet vastuunsa lapsistaan ja kotieläimistään ja tulleet ajoissa kotiin töistä näiden vuoksi, eivät siitä enää välitä, kun ovat vaimokkeen saaneet taloon. Nyt tulee milloin mitäkin pakollisia kaljareissuja kavereiden kanssa ja tuiki tärkeitä iltapalavereita, joiden vuoksi vaimoke istuu harva se ilta yksin kotona miehen lasten ja kotieläinten seurana.
Näitä tapauksia ei ole vain yksi tai kaksi, vaan lähes jokainen meistä uusiosuhteita rakentaneista naisista on törmännyt vastaavaan ilmiöön. Emme halua olla äitejä miehillemme vaan tasavertaisia kumppaneita. Mitä on tapahtunut? Missä on mennyt vikaan?
Jostain syystä tiellemme on alkanut osua keski-ikäisiä miehiä, jotka tuntuvat heittäytyvän aika pian suhteen vakiintumisen jälkeen lapsen rooliin parisuhteessa.
Jos ovat ennen suhdetta olleet täysin kykeneviä hoitamaan vaatehuollon, kodin siivouksen ja ruuanlaiton, eivät enää suhteessa osaa tehdä yhtikäs mitään, vaan esittävät täysin avutonta ko tehtävien edessä.
Jos ovat aikaisemmin muistaneet hoitaa laskunsa ajallaan, käydä kaupassa, hoitaa auton huollot jne. jne. unohtuvat ne nyt poikkeuksetta ja vaimoke saa hoitaa homman.
Jos ovat aikaisemmin saaneet rahansa riittämään talouden menoihin, ei niistä vaimokkeen tulon jälkeen riitä edes pakollisiin menoihin puolia, vaan oletetaan vaimokkeen vielä maksavankin enemmän perheen yhteisistä kuluista.
Jos ovat ennen yhteenmuuttoa heränneet aivan itse herätyskelloon ja ehtineet töihin, edellyttävät nyt vaimokkeen herätystä, vaikka herätyskello huutaisi tunnin verran vieressä.
Jos tuovat suhteeseen entisestä liitostaan lapsia, jättävät lapsen kasvatuksen tyystin uuden kumppaninsa tehtäväksi. Itse he ryhtyvät lastensa kavereiksi ja unohtavat kaikki kasvatusperiaatteet. Ja jopa rupeavat lasten tavoin kapinoimaan talossa vallitsevia sääntöjä vastaan.
Jos ovat ennen suhdetta kantaneet vastuunsa lapsistaan ja kotieläimistään ja tulleet ajoissa kotiin töistä näiden vuoksi, eivät siitä enää välitä, kun ovat vaimokkeen saaneet taloon. Nyt tulee milloin mitäkin pakollisia kaljareissuja kavereiden kanssa ja tuiki tärkeitä iltapalavereita, joiden vuoksi vaimoke istuu harva se ilta yksin kotona miehen lasten ja kotieläinten seurana.
Näitä tapauksia ei ole vain yksi tai kaksi, vaan lähes jokainen meistä uusiosuhteita rakentaneista naisista on törmännyt vastaavaan ilmiöön. Emme halua olla äitejä miehillemme vaan tasavertaisia kumppaneita. Mitä on tapahtunut? Missä on mennyt vikaan?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olipas älykästä, hyvin harkittua tekstiä! Noinhan se juuri on! Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan vielä yhtä hyvää selitystä tälle ilmiölle. Itse en pysty sitä selittämään muulla kuin miehen laiskuudella ja mukavuudenhalulla.
Mistä tiedät miten ne miehet ovat hoitaneet asioitaan ennen kuin ne on alkaneet oleen sun kanssa? Ehkä ei kannata luottaa kaikkeen mitä mies sanoo, vaan asioista pitää ottaa ihan oikeasti selvää.
Toinen syy voi olla se että useimmat naiset passaavat ja hemmottelevat miestä suhteen alussa eivätkä jaksa rakastuneena nipottaa lattialla lojuvista sukista ja kalsareista. Jos mies tottuu sellaiseen ylellisyyteen, niin ei hän halua enää luopua siitä.
Kylläpä kyllä, tuttu ilmiö myös nuoremmilla miehillä.
Olen huomannut, että monet tyttökaverini kertovat miehensä laiskistuneen kaikissa hommissa suhteen edettyä.
Joskus olen mieskavereilleni maininnut asiasta, miksi näin on? Eräs rehellinen sanoi: "Pitäähän sitä alussa olla mieliksi..."
Eräs tyttökaverini meni taannoin naimisiin ja sen jälkeen mies ei kotihommia ole tehnyt vaikka ennen oli hyvinkin aktiivinen. Se on kuulemma vaimon homma, mies on sanonut suoraan. Pitänee varoa naimisiin menoa...
Eikä siinäkään olisi mitään vikaa, jos nainen saisi sitten olla 100% nainen ja valita kotivaimon uran, kuten edellisten sukupolvien naiset saivat.
Edelliset sukupolvet kun hoitivat asian niin, että mies toi rahan taloon ja nainen hoiti kodin ja roolijako oli selvä.
Mutta nyt tuntuu siltä, että mies olettaa että hänen naisensa hoitaa kodin kuten hänen äitinsäkin on hoitanut, mutta lisäksi vielä tuo vähintään puolet perheen rahoistakin.
Ei kyse ole siitä, etteikö nainen saisi valita kotivaimon roolia, useimmista nykynaisista vaan ei ole siihen vaativaan rooliin. Ennen vanhaan tytöt oppivat pienestä pitäen talousaskareet ja kävivät kotitalous- tai emäntäkoulun ennen naimisiin menoa. Mitä nykynaiset muka osaavat? Tilata pitsan.
Jos nainen ei osaa siivota, laittaa herkullista ruokaa, vastata vaatehuollosta, tuottaa miehelle nautintoa sängyssä, kasvattaa lapsista mallikansalaisia, sisustaa tyylikkäästi ja viihdyttää henkevästi miehen vieraita, on kai parempi että nainen menee töihin ja maksaa oman elatuksensa.
Kumpiko on tyhmä se joka pyytää, vai se joka tekee?
Mutta mikä siinä sitten on, että jos nainen osaa kaiken tuon edellisen, on hänen pakko edelleen myös elättää miehensä.
Ja jos nainen sitten tekee töitä kodin ulkopuolella, eikö voisi olettaa, että silloin miehen tehtäväksi jää siivota, laittaa herkullista ruokaa, vastata vaatehuollosta, tuottaa naiselleen nautintoa sängyssä, kasvattaa lapsista mallikansalaisia, sisustaa tyylikkäästi ja viihdyttää henkevästi naisen vieraita. Jonkunhan nekin työt on tehtävä.
Mutta kun ei! Mies ei edelleenkään näe itselleen mitään roolia kotihommissa vaan edellyttää naiselta kaiken listaamasi siltikin.
Joko työt jaetaan niin, että molemmilla on selkeästi omat roolit tai sitten ne jaetaan fifty-fifty. Mutta etpä sinäkään sellaista vaihtoehtoa tarjonnut, olit vaan sitä mieltä, että jos ei naisen laatutaso kelpaa sinulle, tulee hänen kompensoida sitä vielä menemällä töihinkin. Kotityöt on silti naisen tehtävä, eikös juu?
Mitäs muuten sinä sitten tarjoat töissä olevalle naisellesi?
että lapset vain jätetään kasvattamatta ja koti hoitamatta, jos toinen osapuoli ei ota niistä vastuuta?
Tää nyt oli tällainen lohkaisu, että mikä ihme saa nuo naiset passaamaan äijiään? Ei taatusti tapahdu suhteen alusta saakka.
Eka passataan äijä piloille ja sitten valitetaan kun ukko ei tee mitään.
Kuka perkele ei tykkää loisia jos toinen tekee kaikki.
Tarkotti varmaan että helpompi naisen on hoitaa vaan itseään ja muksua kuin vielä saamatonta miestäkin. Kukaan ei pakota jäämään jos mies ei miellytä. Yksin lienee helpompaa.
naiset oppivat tekemään perushuollot autoonsa, asentamaan kodin tekniset vempaimet, kantamaan raskaat kantamukset jne. jne. Aina puhutaan että miesten pitäisi automaattisesti tehdä puolet "naisten" hommista, mutta koska miehet ovat vaatineet naisia tekemään vastapainoksi puolet "miesten" hommista? Eikö lopputulos ole sama kun miehet tekevät "misten" hommat ja naiset "naisten" hommat. Aika fifty fifty taitaa mennä.
On varmasti helpompaa olla yksin lasten kanssa, mutta kun minulla ainakin on sellainen käsitys, että lapsilla olisi parempi olla ehjässä (riidattomassa ja muuten ongelmattomassa) perheessä kuin yksinhuoltajan hoteissa, jos on varaa valita.
Eli jos tekisinkin päätöksen vain sen perusteella, mikä minulle olisi helpointa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Mutta olen sitä mieltä, että lapsilla on oikeus myös isään, oli tuo sitten kuinka saamaton tahansa.
Vaikka naiset edelleen tekisivät "naisten työt" ja miehet "miesten työt", ei jako takuulla menisi tasan. Mitenkään aliarvioimatta mainitsemiasi "miesten töitä", mutta esim. renkaiden vaihto on työtä, joka toistuu kaksi kertaa vuodessa. Myöskään lamppuja ei tarvitse kotiin vaihtaa päivittäin, mutta tiskikone on täytettävä ja tyhjennettävä, pyykit pestävä, asunto imuroitava jne. vähintään kerran viikossa (tavallisesti useamminkin).
Vaikka työnimikkeiden lukumäärä olisi sama, se ei tarkoita, että miesten ja naisten töihin käytettäisiin sama tuntimäärä viikossa/vuodessa. Siksi jako ei mene vanhoilla normeilla tasan, vaan tehtävät olisi jaettava uudelleen ilman vanhentuneita etuliitteitä. Minä ainakin osaan vaihtaa lamput ja autorenkaat ja aion siihen hommaan myös osallistua, vaikka muuttaisinkin joskus yhteen jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
Minä asennan kotimme tekniset vempaimet, kannan yleensä yhdessä naapureiden kanssa raskaat kantamukset, poraan tauluille reiät seinään, vaihdan autooni renkaat. Joskin on tunnustettava, että auton huollot hoidan huoltamolla, mutta niin tekee miehenikin.
Ja tämän kaiken teen siis omien töitteni, kodin töiden ja lastenhoidon ohella.
Niin siis mitäs meidän pitikään puhua... niin juu, siitä fifty fiftystä?
että miehen loisiminen on aina ja kaikissa tapauksissa naisen vika?
Tästä voimme siis vetää johtopäätöksen, että jos nainen ei hemmottele ja palvele miestään seurustelusuhteen alussa, hän jää ilman miestä.
Mutta jos hän niin tekee, syyllistyy hän äijän passaamiseen piloille ja voi syyttää siis vain itseään, kun mies alkaa loisia.
Ja jos hän ei suostu hyväksymään loisimista, on hän perheen rikkoja ja itsekäs ämmä, joka on ansainnutkin yh-äidin kurjan statuksen ja kaikki ne kohtuuttomat kommentit joita olemme täältäkin saaneet lukea.
Ei mene hyvin meillä naisillakaan.
että monet nykyisin keski-ikäiset miehet ovat saaneet kotoaan mallin, jossa nainen eli äiti tekee kotityöt, ja jatkaa siten vanhaa hyväksi havaitsemaansa perinnettä.
Sen sijaan en usko tuohon väitteeseen, jonka joku toinen tässä ketjussa esitti, että se on hyvin yleistä nuorempienkin ikäpolvien joukossa. Malli kotoa on kuitenkin ollut jo huomattavasti erilainen. Totta kai kaikista ikäluokista löytyy miehiä, jotka eivät tee kotona mitään, mutta mikä pakottaa olemaan sellaisen miehen kanssa, jonka käytös ei miellytä?
Koska ihminen on itsekäs otus, niin kuten scale kirjoitti, aika moni on valmis käyttämään tilannetta hyväkseen, jos toinen sen tarjoaa. Eli vaatikaa miehiltänne vastuullisuutta älkääkä tarjotko pakotietä.
Suurin osa keksi-ikäisistä miehistä on naimisissa ja pysyvätkin, kunhan hoitavat asiansa kunnolla. Sitten on tämä toinen puoli, joka ei hoida asioitaan ja tulee sitten vaimonsa jättämäksi. Näistä sitten pitäisi keski-ikäisten sinkkunaisten löytää mieleisensä.
Minusta nämä miehet ovat hullunrohkeita, kun jättävät kotityöt naisen kontolle. Siinä käy ennenpitkää niin, että on omassa kodissaan huutolaispojan asemassa. Vaimo pitää jöötä kuin äiti konsanaan ja lopulta saa miehestä tarpeekseen.
Minä ainakin teen kotona osani. Se takaa minulle päätösvaltaa yhteisissä asioissamme ja sitäpaitsi lisää viihtyisyyttä kotona, koska asiat on hoidettu mieleiselläni tavalla. Vaimo tosin ensi alkuun ihmetteli haluani sotkeutua "naisten asioihin". Ei kuulemma kuulunut minulle, millaiset verhot meillä on. No totta helvetissä kuului, koska se oli minun omistamani asunto.
Jotkut miehet ovat sen verran arkoja että ottavat
miehen roolin näköjään pikkuhijaa.
Ehkä parempi olisi tehdä heti selväksi että
naisen kuuluu huolehtia monista asioista.
"Tasa-arvo" on naisten keksintö eikä toimi luonnossa. Sitäpaitsi jotkut yksinkertaiset
kuvittelevat tasa-arvoa olevan kun jokainen
tiskaa oman kuppinsa tai vuorotellen vaihdetaan
autonrekaat.
Tasa-arvo sopii johonkin äänestysoikeuteen mutta
ei edes yhdenvertaiseen palkkaukseen koska miestä
pidetään edelleen perheen elättäjänä vaikka lapset
eivät edes asuisi kotona.
Nainenhan luonnostaan nauttii kun saa huolehtia.
Sen huomaa vaikka auton ratissa.
nainen huolehtii auton ratissa? No, on kai naiset ehkä huomaavaisempia kuskeja? Tuo auton ratti ei nyt vaan oikein taivu perinteiseen käsitykseen edes hoiva-ammatiksi. Alanko rekka-kuskiksi tyydyttääkseni hoivaviettiäni?
Hei juu. Ehkä olisi selvempää että sanotaan nyt ihan suoraan että miesten kuuluu rakentaa talo omin käsin ja hoitaa siellä huollot ja pihan kunnot myös. Voin sitten kyllä illalla ennen nukkumaanmenoani tuoda termarissa vähän kahvia sulle rakennuksille että jaksat painaa vielä monta tuntia. Samalla voit vilkaista pikaisesti siinä tauolla mikä autoani vaivaa.
Itselleni kävi näin: Alussa yritin toimia niinkuin ennekin, mutta vähitellen yhä suurempi osa töistä liukui hänelle, koska en kuulemma tehnyt niitä oikein. Minulle selvisi vähitellen, etten oikeastaan osaa tehdä mitään kunnolla ja vain sotken paikkoja. Viimein tietokoneen asennuskin siirtyi hänelle (sekin väärin tehty) ja itse kykenin lähinnä katsomaan televisiota (mutta videoita käytin väärin). Eihän se sitten voinut enää jatkua.
Niinpä,
kun luen tätä ketjua, huomaan, että pääosin vastauksena alkuperäiseen aloitukseeni tulee syyn siirtämistä naisen niskoille.
Milloin nainen on passannut miehensä piloille.
Milloin hän on valittanut työn laadusta.
Milloin taas ei ole edes ansainnut kotivaimon roolia.
Onko siis todellakin niin, että vika on vain meissä naisissa? Teemme siis niin tai näin, olemme aina ansainneet kohtalomme?
Tällaista vastuunsiirtoa käyttävät juuri lapset, henkilöt, jotka ovat vielä liian kehittymättömiä ymmärtämään myös oman vastuunsa ja omat velvollisuutensa.
Maailmassa ei ole aina olemassa "sitä suurta syyllistä" jota voi syyttää siitä, että elämässä on myös tylsiä tekijöitä. Aikuinen ihminen tämän tajuaakin, mutta lapsen asteelle jäänyt syyttää aina jotakuta toista ja yrittää kaikin tavoin kapinoida ja välttyä omista tehtävistään.
Yhteenvetona tästä toteankin siis:
Miehen logiikka = lapsen logiikka.
Lukuunottamatta tietysti Ratikkakuskin logiikkaa, joka on aikuisen ihmisen logiikkaa = vaikka tietyt asiat ovat tylsiä, on niihin parasta suhtautua, jotta elämä olisi jatkossakin hyvää. ;-)
Joillakin naisilla on kuitenkin tarve olla oikeassa, eikä silloin voi juuri hoitaa asioita muuten kuin miten hän haluaa. Yritin ihan tosissani eri keinoja, mutta on kovin vaikeaa jos jokainen mielipide tulkitaan valtataisteluyritykseksi.
Omassa tapauksessani myönnän virheeni: olisi vain pitänyt olla tiukempi omissa tavoissani ja työnjaossa, eikä aina antaa periksi (mutta en jaksanut katsoa sitä itkua). Keinot sitten loppuivat kun tilanne vähitellen muuttui yhä hankalammaksi (äitinsä tavat tulivat yhä enemmän käyttöön).
Passauttamisesta alkoi myös tulla syytöksiä, vaikka en koskaan pyytänyt mitään ja usein ne asiat mitä hän minun päätti tarvitsevan olivat oikesti asioita, joita en olisi koskaan halunnut.
Työn laadussa ei muuten ollut oikeasti aihetta valitukseen, mutta kun asian voi tehdä myös niin monella tavalla muutoin kuin juuri sillä "oikealla tavalla". Myös se oli ongelma millä hetkellä mitäkin tehdään.
Usein lapsellisuuteen vetoaminen kertoo näkökannan kapeudesta, tai siitä että ei ymmärretä toisen tilannetta. Itseasiassa lähes kaikkia toimiamme voidaan joltain näkökannalta arvostella lapsellisiksi ja kypsymättömiksi. Mielestäni tilanteessa, jossa vedotaan jonkun lapsellisuuteen, pitäisi samlla määritellä mitä on aikuisuus. Omassa tilanteessa olisi aiheellista kysyä kumpi on lapsellinen: se joka ei siedä muita mielipiteitä, vai se joka sietää tuota ensimmäistä.
Vastuuteen liittyy myös se, että mikäli itselle on tarpeen olla vastuussa kaikesta, pitää myös olla vastuussa "henkilökunnan" työssäviihtymisestä.
Ihmisiä ja tilanteita on niin monenlaisia. Ei ole hyödyllistä etsiä kaiken kattavaa vastausta. Olisi myös syytä katsoa monien vastausten taakse, sillä usein syvimmät näkemykset on peitetty arkisella tekstillä.
Onko pakko ottaa se keski-ikäinen luusereista luuserein mies ja kuvitella että kyllä hän siitä skarppaa ainakin nyt toisella kertaa. Ei se edellinenkään suhde ihan muuten vaan poikki mennyt ja ero tullut.
Ehkä yksinkertaisesti teillä on ollut taipumus rakastua unelmiinne, ei siihen oikeaan mieheen.
Mutta totta on sekin,että hemmottelemme miehiämme! Itse teen juuri niin,MUTTA kun pyydän tekemään hän tekee kyllä,Ei aina viitsi toki pyydellä...no sitten teen itse,tarkoitan että haluankin siis tehdä.Hän käy kaupassa,laittaa ruokaa,petaa useimmiten pedit,huoltaa molemmat autot kaikkinensa.Vie pyykit narulle.Heitä pitää hieman ohjastaa kotitöissä.Sit hän osaa porsastaa ja löhötä sohvalla,mut niin osaan minäkin :)))))))
Miksi ihmeessä meidän pitää pyytää?
Eikö aikuinen ihminen tajua ihan itse pyytämättäkin, että ruokaa tarvitaan kaappiin, pyykit pitää pestä, laskut pitää maksaa, lapsille pitää olla kuria?
Mitäs täällä kirjoitellaan. Enkös minä ole jo tuhat kertaa sanonut, että tähän aikaa ei kirjoitella ja miten sinä olet taas kirjoittanut ihan pieleen. Taasko pitää sanoa noista välimerkeistä. Kyllä naapurin Mauno ainakin osaa tuon homman paremmin ja niin se Minna siitä aina sanookin. Annaskun minä taas näytän. No niin, hus nyt pois siitä jaloista häiritsemästä. Aina teitä saa passata ja vahtia.
toki pyytämättäkin.No kaikki liittyy kaikkeen.Esim kumpi on aikaisemmin kotona,kauppa työmatkan varrella,mitä muuta liittyy vapaa aikaan ,harrastukset yms. Se vain on sellaista säätämistä,joten pitää meidän naisten osata "neuvotella" asiat kohilleen,kun tiedämme että miehille esim.huusjollin puhtaanapito ei ole niin jokaviikkoista kuin meille naisille tai pyykkikoria ei tartte ootella pursotukseen asti täyteen ja viimistä puhasta sukkaparia myöten vaan pestään tiheämpään.Tarkoitan että miehet on suurpiirteisempiä kaiken ton suhteen.Niin he ovat toimineet myös yksin eläessään!! Kaikki tuplaantuu jopa triplaantuu jne,kun asutaan yhdes,joten mies ei heti hokase tilannetta tavallaan,siksi toisinaan pyydetään eli toimitetaan häntä hieman :))