Parisuhdetta takana kymmenisen vuotta, ei lapsia eikä yhteistä omaisuutta. Erinäisiä ongelmia on ollut vuosien varrella(1krt vuodessa),mutta niistä on selvitty tähän asti. Miehen alkoholinkäytöstä lähinnä johtuen. On haistatellut minulle humalassa, joskus töninyt. Olemme seuraavana päivänä jutelleet ja hän on pyydellyt anteeksi. Minä tietysti anteeksi antanut:). Hän ei ole alkoholisti,mutta väkevä viina ei hänelle sovi.Mallia on saanut varmaan myös lapsuudenkodistaan. Nyt hän oli juonut väkeviä baarireissulla ja kotiin tullessa oli ihan tuhannen kännissä. Minä näin punaista ja hermostuin todella. Mies pyysi lopettamaan,mutta minä jatkoin huutamista.. Hän sitten nousi istumasta seisomaan nyrkki pystyssä ja sanoi minulle,että lyö minua turpaan! En tiedä,olisi varmaankin niin tehnyt,jos olisin ollut lähempänä.
Aamulla ei muistanut mitään ja sanoi,että jättää nyt väkevien juonnin pois.. noh,minä sanoin,että mennään terapeutille juttelemaan tai lähden. Olen niin monesti anteeksi antanut,että itsellä alkaa jo usko mennä. Ja toisaalta,en haluaisi niin tyhmä olla,että minut pitää oikeasti hakata ennenku luovutan. Mutta sitä tässä mietin,että onko terapeutista apua tälläisissä asiossa? Mies on kuitenkin halukas jatkamaan yhteistä elämää ja muuttumaan.
Aamulla ei muistanut mitään ja sanoi,että jättää nyt väkevien juonnin pois.. noh,minä sanoin,että mennään terapeutille juttelemaan tai lähden. Olen niin monesti anteeksi antanut,että itsellä alkaa jo usko mennä. Ja toisaalta,en haluaisi niin tyhmä olla,että minut pitää oikeasti hakata ennenku luovutan. Mutta sitä tässä mietin,että onko terapeutista apua tälläisissä asiossa? Mies on kuitenkin halukas jatkamaan yhteistä elämää ja muuttumaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi sinun piti alkaa yöllä huutaa miehelle jos tiesit sen väkeviä juotuaan pahapäiseksi. Olisit antanut sen nukkua känninsä pois ja urputtanut vasta aamulla.
Kyllä minä sen vielä jotenkin ymmärrän, että nainen elää väkivaltaisessa suhteessa kun ei koe parempaakaan ansaitsevansa. Mutta sitä en ymmärrä miksi naisten pitää ehdoin tahdoin provoisoida väkivaltaista ukkoaan lyömään. Jos kumppanini olisi väkivaltainen, yrittäisin kaikin keinoin välttää ärsyttämästä ärsyttämästä häntä ainakin kännissä.
Ei kai se kaikki vika voi tässä tapauksessa vain naisessa olla? Kyllä minun mielestä pitää voida silloin hermostua,kun on sen aihetta! Eikä olla hissukseen sen pelossa,että saa turpiinsa. Jos eletään normaalissa, tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Kyllä se vika on siellä miehen päässä,jos pitää alkaa käsiksi käymään, oli akkana millainen lepakko tahansa. Menköön vaikka lenkille,jos ei pysty suutaan aukaisemaan.
Useimmilla miehillä on sen varran järkeä että he eivät mene aukomaan taksi- tai nakkijonossa päätään itseään isommalle humalaiselle miehelle. Miksi naiset eivät voi käyttää tervettä harkintakykyä vastaavasti? En nyt tarkoita, että naisen pitäisi alistua miehen tahtoon, mutta vähän nainen voi kai käyttää harkintaa siinä milloin suunsa avaa ja kuinka asiansa ilmaisee vaikka kuinka pännisi. Jos nainen ei siihenkään kykene niin sitten mielestäni on ihan oikeus ja kohtuus että hän saakin turpaan. Tyhmyydestä sakotetaan.
Vaikka en missään nimessä voi hyväksyä parisuhdeväkivaltaa, niin tuossa on kyllä myös peiliin katsomisen paikka.
Nyt on nimittäin niin, että jokaisella ihmisellä impulssikontrolli on hieman hukassa humalassa ja typerintä mitä voi kuvitella, on mennä räyhämään humalaiselle, varsinkin jos humalainen ei ole tehnyt muuta kuin ollut humalassa. Jos kuvittelet, että se suuttuminen tuossa tilassa on jotenkin erityinen piirre, niin mene kokeilemaan ja räyhäämään vaikka nakkikioskin jonoon. Selvällekin ihmiselle räyhääminen ilman syytä, saa useimmat suuttumaan, saati sitten kun on alkoholin vaikutuksen alainen.
Asia on sitten ihan eri, jos ukko on töpeksinyt kännipäissään, siitä sopii sanoakin, mutta näistä pelkästään nalkutuksen ilosta nalkuttavista olen pysytellyt tiukasti erossa, kun yhtä sellaista lapsuuden kodissa katselin.
Kun 13 vuotta sitten tapasin vaimoni tiesin heti, että tuossa se on. Meillä annetaan tilaa kummallekin. itse juon hyvin harvoin, mutta silloin melko reippaasti, eikä ole koskaan ollut mitään ongelmia. En ole itse käyttäytynyt huonosti, eikä vaimokaan ole narissut, sen sijaan naureskellut ja kiusoitellut kyllä. Ja kun muija joskus menee jonnekin, kuten nyt Tallinnaan, ei minulla ole mitään tarvetta urputtaa, vaikka se siellä juo viinaa. Se on hänen asiansa ja hän siitä krapulan kärsii.
Kun lukee noita miespuolisten narsistien uhrien tekstejä, huomaa että toisen kontrolloiminen harmittomista asioista ja niistä vittuilu ovat vakioaseita. Ihan samoja aseita käyttävät näemmä naisetkin, joskaan eivät luonnollisesta syystä useinkaan heiluta nyrkkiä.