40 kriisi,hyvinä ja huonoina aikoina...?

voisiko nyt sitten olla niin että avioliittomme kestää kaiken?

olemme olleet yhdessä 14 vuotta ja 2005 vuoteen kaikki oli ns. "hyvää" aikaa sen suurempia riitoja tai tapahtumia.

2005 alkuvuodesta kaikki vaan meni yhtäkkiä todella lukkoon ja parisuhteemme alkoi näyttää olevan tiensä päässä, itselleni tuli varmaan se kuuluisa 40 kriisi ja aloin tehdä kaikkea mistä olin muka jäänyt paitsi elämässäni ja parisuhteessa...

aloin uusia harrastuksia ja "menoja", otin vapaata töistä ja rellestin ja menin kuten halusin välittämättä vaimoni tunteista ja sanomisista, itseasiassa sain vain pontta lisää aina kun hän alkoi puhua ja sättiä minua asioista...tahti senkun koveni ja aloin sekoilla toisten naisten kanssa (ihme ja kumma vaikka olisi ollut mahdollisuus en pettäny,en tiedä miksi?!). tämä sekoilu meni kyllä niin pitkälle että olin poissa viikkoja kotoa ja nukuin eri naisten,ystävieni luona sekä hotelleissa.

kotiin palattuani aloitin heti keskustelun erosta ja siitä kuinka hoidamme käytännön asiat....en todellakaan tajua mitä tein.

olin siinä ajatuksessa että löydän muka paremman naisen itselleni ja koen tämän kanssa muka jotain erikoisempaa kuin pitkäaikaisen parini kanssa...mitä olisin kokenut? en mitään kun näin jälkikäteen ajattelen asioita....

olimme vuosia olleet tosin käymättä ulkona ja pitämättä todella hauskaa yhdessä joten sitä ilmeisesti hain muista naisista, näinkö nämä toiset naiset omana vaimonani pitäessäni ravintolassa hauskaa heidän kanssaan ? en tiedä mutta ilmeisesti koska oikeasti toivoin aina että hän olisi ollut kanssani siinä.

yhtäkkiä jokin vain loksahti kohdalleen parisuhteessamme vaimon otettua asiat jotenkin haltuun minun siihen pystymättä, olin niin lukossa kun olin muka kaiken jo päättänyt ja valmis eroon....hän kuitenkin alkoi tehdä asioita suhteemme eteen ja sai minutkin mukaan....

mikä pistää ihmisen hajoittamaan sen mitä on vuosia rakennettu yhdessä, mikä on niin ihmeellistä että voi luopua kaikesta siitä mitä on yhdessä saatu ja toteutettu....näitä olen pohtinut vastausta löytämättä...mutta hieman ajatellut sen olevan hulluus?

nyt olemme olleet yhdessä pitämässä hauskaa ja teemme asioita yhdessä ollen iloisia ja osoittaemme rakkauden toisiamme kohtaan.

olen hänelle rehellisesti kertonut kaikki tekemiseni ja sanonut että en edes odota häneltä anteeksiantoa vaikka anteeksi olenkin pyytänyt käytöstäni, mutta ymmärrän että olen loukannut häntä todella pahasti, hän kuitenkin urheasti sen peittää....olen jo takaraivossani valmistautunut että hänkin saattaa saman tehdä minulle ja itseasiassa sitä taidan odottaakin, tekeekö vai ei se jää nähtäväksi.

olemme kaikki asiat puhuneet ja yllätyin itsekin kuinka paljon pystynkin puhumaan asioista ja keskustelemaan niistä vaimoni kanssa kun vaan pääsen alkuun, siihen tarvittiin ilmeisesti kaikki tuo idiotistimi ja vaimon sitkeä halu jatkaa avioliittoamme niin hyvinä kuin huonoina aikoina.....

kaikesta saan kiittää VAIMOANI JOTA RAKASTAN ENITEN MAAILMASSA !!!

KIITOS SINULLE VAIMONI ETTÄ JAKSAT JA JAKSOIT MINUA KAIKESTA HUOLIMATTA NIIN HYVINÄ KUIN HUONOINA AIKOINA !

T:aviomiehesi
0316
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


kriisi40aviomies kirjoitti:

voisiko nyt sitten olla niin että avioliittomme kestää kaiken?

olemme olleet yhdessä 14 vuotta ja 2005 vuoteen kaikki oli ns. "hyvää" aikaa sen suurempia riitoja tai tapahtumia.

2005 alkuvuodesta kaikki vaan meni yhtäkkiä todella lukkoon ja parisuhteemme alkoi näyttää olevan tiensä päässä, itselleni tuli varmaan se kuuluisa 40 kriisi ja aloin tehdä kaikkea mistä olin muka jäänyt paitsi elämässäni ja parisuhteessa...

aloin uusia harrastuksia ja "menoja", otin vapaata töistä ja rellestin ja menin kuten halusin välittämättä vaimoni tunteista ja sanomisista, itseasiassa sain vain pontta lisää aina kun hän alkoi puhua ja sättiä minua asioista...tahti senkun koveni ja aloin sekoilla toisten naisten kanssa (ihme ja kumma vaikka olisi ollut mahdollisuus en pettäny,en tiedä miksi?!). tämä sekoilu meni kyllä niin pitkälle että olin poissa viikkoja kotoa ja nukuin eri naisten,ystävieni luona sekä hotelleissa.

kotiin palattuani aloitin heti keskustelun erosta ja siitä kuinka hoidamme käytännön asiat....en todellakaan tajua mitä tein.

olin siinä ajatuksessa että löydän muka paremman naisen itselleni ja koen tämän kanssa muka jotain erikoisempaa kuin pitkäaikaisen parini kanssa...mitä olisin kokenut? en mitään kun näin jälkikäteen ajattelen asioita....

olimme vuosia olleet tosin käymättä ulkona ja pitämättä todella hauskaa yhdessä joten sitä ilmeisesti hain muista naisista, näinkö nämä toiset naiset omana vaimonani pitäessäni ravintolassa hauskaa heidän kanssaan ? en tiedä mutta ilmeisesti koska oikeasti toivoin aina että hän olisi ollut kanssani siinä.

yhtäkkiä jokin vain loksahti kohdalleen parisuhteessamme vaimon otettua asiat jotenkin haltuun minun siihen pystymättä, olin niin lukossa kun olin muka kaiken jo päättänyt ja valmis eroon....hän kuitenkin alkoi tehdä asioita suhteemme eteen ja sai minutkin mukaan....

mikä pistää ihmisen hajoittamaan sen mitä on vuosia rakennettu yhdessä, mikä on niin ihmeellistä että voi luopua kaikesta siitä mitä on yhdessä saatu ja toteutettu....näitä olen pohtinut vastausta löytämättä...mutta hieman ajatellut sen olevan hulluus?

nyt olemme olleet yhdessä pitämässä hauskaa ja teemme asioita yhdessä ollen iloisia ja osoittaemme rakkauden toisiamme kohtaan.

olen hänelle rehellisesti kertonut kaikki tekemiseni ja sanonut että en edes odota häneltä anteeksiantoa vaikka anteeksi olenkin pyytänyt käytöstäni, mutta ymmärrän että olen loukannut häntä todella pahasti, hän kuitenkin urheasti sen peittää....olen jo takaraivossani valmistautunut että hänkin saattaa saman tehdä minulle ja itseasiassa sitä taidan odottaakin, tekeekö vai ei se jää nähtäväksi.

olemme kaikki asiat puhuneet ja yllätyin itsekin kuinka paljon pystynkin puhumaan asioista ja keskustelemaan niistä vaimoni kanssa kun vaan pääsen alkuun, siihen tarvittiin ilmeisesti kaikki tuo idiotistimi ja vaimon sitkeä halu jatkaa avioliittoamme niin hyvinä kuin huonoina aikoina.....

kaikesta saan kiittää VAIMOANI JOTA RAKASTAN ENITEN MAAILMASSA !!!

KIITOS SINULLE VAIMONI ETTÄ JAKSAT JA JAKSOIT MINUA KAIKESTA HUOLIMATTA NIIN HYVINÄ KUIN HUONOINA AIKOINA !

T:aviomiehesi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu