Tervehdys taasen kaikki ihanat ihmiset ja etenkin naiset. Nyt ajattelin ottaa esille hyvin kipeän aiheen josta tunnutaan vaiettavan mutta annetaan sen silti elää pinnan alla, nimittäin naisen pettämisen kaikki muodot.
Jonkin ihmeellisen käsitysketjun ja tilanteiden etenemisen kautta naisen pettämistä ei ole pidetty koskaan niin itsestäänselvänä kuin miehen. En tiedä mihin tämä väite/kuvitelma perustuu mutta en näe itse, enkä tilastollisesti siinä mitään totuusperää. Siispä pureudutaan aiheeseen hieman tarkemmin.
Nainen selittää pettämisen hyvin usein "uhrin" näkökulmasta. Nainen on ollut tahtomattaan joidenkin tapahtumaketjujen uhri ja näin "joutunut" pettämään. Tietoista valintaa ei myönnä monikaan ja syyt ovat yleensä jossain muualla kuin itsessä. Yleensä siinä miehessä, jonka kanssa pitäisi elää kunnioittavaa yhteiseloa. Kaikkein eniten psyykkisesti häiriintyneet naiset saattavat jopa syyllistää miehensä, vaativat ymmärrystä, uhkailevat, parkuvat, riehuvat ja käyttäytyvät täysin holtittomasti, jotta saisivat pettämisensä siirrettyä johonkin toisaalle itsestään. Tällaiselle naiselle pitäisi kyetä antamaan anteeksi. Tuntuu käsittämättömältä yhtälöltä.
Naisen pettämisen syitä ovat myös tarve seikkailuun, johtuen juuri prinssiunelmasta, jonka mukaan joku lihaksikas ja menestyvä uros veisi naisen Malediiveille sukeltelemaan tai Alpeille laskettelemaan tai Coloradovuorille kalliokiipeilemään. Nainen luulee monesti, että Hollywoodtuotanto voi tulla kotiovelle asti ja on siksi valmis pettämiseen.
Nainen on valmis pettämään myös perheensä jos hän jonain kauniina päivänä päättää kyllästyä lapsiinsa, mieheensä ja pateettiseen elämäänsä. Sensijaan, että nainen tekisi jotain konkreettista ongelmien poistamiseksi tai keskustelisi niistä, hän menee mielummin lähiökuppilaan ja pettää. Näissä tapauksissa syytä yleensä saa lypsämällä lypsää ja miehelle vastausta ei koskaan anneta, johtuen siitä, ettei haluta syyllistää itseä perheensä laiminlyövänä friikkinä. Sensijaan hyvän harkinnan jälkeen asia kerrotaan kyllä parhaimmalle naisystävälle, koska hän todennäköisesti naisena ymmärtää asian. (Valitettavasti nämä ovat niitä hölösuita vastoin tahtoaan ja kertovat seuraavalle, ja seuraavalle ja seuraavalle.. kunne asia paljastuu lopulta perheellekin) :-)
Nainen voi yhtälailla pettää taloudellisista syistä, ajattelemattomuuttaan, muotioikusta (on trendikästä pettää ja laukata esim. ulkomaalaisten mukana)
Nainen voi myös herkästi hairahtua ulkomaanmatkalla tummasilmäisen hurmurin herkkiin puheisiin siitä, miten ainutlaatuinen JUURI tämä nainen sattuu sille miehelle olemaan. Ainakin sillä viikolla :-)
Erityisen hyviä perustelemaan oman pettämisensä hyväksyttävyyden, ovat aiemmin mainitsemani prinsessanaiset. Prinsessan elämä on jotain niin korkeaa ja eteeristä, että siellä voi tehdä mitä vain ja vastuu ei kosketa heitä. Prinsessuuden nimissä voi pettää mikäli on vailla romantiikkaa, läheisyydentunnetta, ymmärtämistä.
Kaikenkaikkiaan naisen pettämislogiikalle ei ole olemassa mitään systemaattista selitystä. Naisen pettäminen on puhtaasti impulssi. Sitä ei välttämättä edellä mikään pitkäaikainen keskustelu jonkun vieraan kanssa tms. kommunikointi. Pettäminen ja tarve siihen voi syntyä käytännössä missä ja milloin vain.
Itse en ole pettämistä koskaan jaksanut ymmärtää. En itseltä, en muilta. Itse en ole koskaan joutunut omassa elämässäni todistamaan pettämistä tai petetyksi tulemista mutta kuulen tästä silti hyvin usein monilta eri tahoilta. On naisia, jotka kehuskelevat sillä, on perheellisiä, on parisuhteessa muutoin olevia. On miehiä, on naisia mutta yllättävän paljon naisia. Johtunee otoksestani, koska tuttavapiirissäni on valtavasti naisia, kenties jopa enemmän kuin miehiä.
Kuvailkaa, kertokaa, analysoikaa. Miksi syntyy halu kieltää? Olkaa kriittisiä itsellenne ja muistakaa, että vastuu sanelee myös teidän puheenne.
Mielenkiinnolla jatkoa odotellen, Jyystäjä.
Jonkin ihmeellisen käsitysketjun ja tilanteiden etenemisen kautta naisen pettämistä ei ole pidetty koskaan niin itsestäänselvänä kuin miehen. En tiedä mihin tämä väite/kuvitelma perustuu mutta en näe itse, enkä tilastollisesti siinä mitään totuusperää. Siispä pureudutaan aiheeseen hieman tarkemmin.
Nainen selittää pettämisen hyvin usein "uhrin" näkökulmasta. Nainen on ollut tahtomattaan joidenkin tapahtumaketjujen uhri ja näin "joutunut" pettämään. Tietoista valintaa ei myönnä monikaan ja syyt ovat yleensä jossain muualla kuin itsessä. Yleensä siinä miehessä, jonka kanssa pitäisi elää kunnioittavaa yhteiseloa. Kaikkein eniten psyykkisesti häiriintyneet naiset saattavat jopa syyllistää miehensä, vaativat ymmärrystä, uhkailevat, parkuvat, riehuvat ja käyttäytyvät täysin holtittomasti, jotta saisivat pettämisensä siirrettyä johonkin toisaalle itsestään. Tällaiselle naiselle pitäisi kyetä antamaan anteeksi. Tuntuu käsittämättömältä yhtälöltä.
Naisen pettämisen syitä ovat myös tarve seikkailuun, johtuen juuri prinssiunelmasta, jonka mukaan joku lihaksikas ja menestyvä uros veisi naisen Malediiveille sukeltelemaan tai Alpeille laskettelemaan tai Coloradovuorille kalliokiipeilemään. Nainen luulee monesti, että Hollywoodtuotanto voi tulla kotiovelle asti ja on siksi valmis pettämiseen.
Nainen on valmis pettämään myös perheensä jos hän jonain kauniina päivänä päättää kyllästyä lapsiinsa, mieheensä ja pateettiseen elämäänsä. Sensijaan, että nainen tekisi jotain konkreettista ongelmien poistamiseksi tai keskustelisi niistä, hän menee mielummin lähiökuppilaan ja pettää. Näissä tapauksissa syytä yleensä saa lypsämällä lypsää ja miehelle vastausta ei koskaan anneta, johtuen siitä, ettei haluta syyllistää itseä perheensä laiminlyövänä friikkinä. Sensijaan hyvän harkinnan jälkeen asia kerrotaan kyllä parhaimmalle naisystävälle, koska hän todennäköisesti naisena ymmärtää asian. (Valitettavasti nämä ovat niitä hölösuita vastoin tahtoaan ja kertovat seuraavalle, ja seuraavalle ja seuraavalle.. kunne asia paljastuu lopulta perheellekin) :-)
Nainen voi yhtälailla pettää taloudellisista syistä, ajattelemattomuuttaan, muotioikusta (on trendikästä pettää ja laukata esim. ulkomaalaisten mukana)
Nainen voi myös herkästi hairahtua ulkomaanmatkalla tummasilmäisen hurmurin herkkiin puheisiin siitä, miten ainutlaatuinen JUURI tämä nainen sattuu sille miehelle olemaan. Ainakin sillä viikolla :-)
Erityisen hyviä perustelemaan oman pettämisensä hyväksyttävyyden, ovat aiemmin mainitsemani prinsessanaiset. Prinsessan elämä on jotain niin korkeaa ja eteeristä, että siellä voi tehdä mitä vain ja vastuu ei kosketa heitä. Prinsessuuden nimissä voi pettää mikäli on vailla romantiikkaa, läheisyydentunnetta, ymmärtämistä.
Kaikenkaikkiaan naisen pettämislogiikalle ei ole olemassa mitään systemaattista selitystä. Naisen pettäminen on puhtaasti impulssi. Sitä ei välttämättä edellä mikään pitkäaikainen keskustelu jonkun vieraan kanssa tms. kommunikointi. Pettäminen ja tarve siihen voi syntyä käytännössä missä ja milloin vain.
Itse en ole pettämistä koskaan jaksanut ymmärtää. En itseltä, en muilta. Itse en ole koskaan joutunut omassa elämässäni todistamaan pettämistä tai petetyksi tulemista mutta kuulen tästä silti hyvin usein monilta eri tahoilta. On naisia, jotka kehuskelevat sillä, on perheellisiä, on parisuhteessa muutoin olevia. On miehiä, on naisia mutta yllättävän paljon naisia. Johtunee otoksestani, koska tuttavapiirissäni on valtavasti naisia, kenties jopa enemmän kuin miehiä.
Kuvailkaa, kertokaa, analysoikaa. Miksi syntyy halu kieltää? Olkaa kriittisiä itsellenne ja muistakaa, että vastuu sanelee myös teidän puheenne.
Mielenkiinnolla jatkoa odotellen, Jyystäjä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...oli kyseessä sitten nainen tai mies, impulssi tahi harkittu teko.
En allekirjoita väitettäsi, että sukupuoli määrittelisi pettämisen joko impulssimaiseksi tai harkituksi (jos nämä ovat vastakohdat, ymmärsinkö oikein?). Selittelykin, uskoisin, on kiinni enemmän persoonasta.
Prinsessoista saattaisin ollakin samaa mieltä, mutta niitä on kyllä miehissäkin. Vastuuta pakenevia ja syyn muiden niskoille heittäviä ihmisiä valitettavasti riittää molemmissa sukupuolissa.
Miun mielestä pelisääntöjen sopiminen ja niiden mukaan "pelaaminen" on ok. Mutta silloin ei enää kai ole kyse pettämisestä, jos vieraissa käynti on "sallittua" ja molempien mielestä ok.
Mielestäni ihmiset pystyvät kyllä erinomaisen ja ainutlaatuisen viestintäkykynsä vuoksi sopimaan ja keskustelemaan asioista, olipa sopijaosapuolina sitten niinkin erilaiset (ah! ;) oliot kuin mies ja nainen. ;)
Nový most
Ei voi pettää ellei ole ensin luvannut. Avioliittolupaukselle en paljon painoa panisi. Se luvataan vain että päästään naimisiin. Ja juuri muita lupauksiahan ei heru naisesta, ei miehestä. Molemmat taitavat tietää elleivät ole ihan lapsellisia että sellaiset "minä lupaan aina..."-valat ovat höpönhöpöä.
Olisijo korkea aika päästä eroon kaikesta "ikuisesta". Kaikkihan me tiedämme että suhteet kestävät keskimäärin vuoden pari ja päättyvät sitten.
olen joutunut narsistisen miehen uhriksi. 10 vuotta hän aliarvio ja haukkui minua. Suorastaan ajoi minut pettämään. En löytänyt mitään keinoa päästä pois. Olin vankilassa, joka oli minun kotini. Siivosin ja pyykkäsin, mutta mies vaan makasi sohvalla ja joi kahvia. Minun ostamaani kahvia. Mies ei itse koskaan ostanut edes.
No sitten kerran lähikuppilan terassilla tapahtui. Olin ehtinyt hieman jo humaltua, kun pöytääni istui suorastaan komea mies.(omaani verrattuna). Mies esittäytyi Osmaniksi.
Se olikin sitten menoa.
Mies osasi kehua, kuinka viehättävä olen ja kaikkea muuta jännää. Olin tietysti otettu, kun omalta ukoltani en sellaista saanut kuulla.
Oikeasti taisin näyttää kauniilta siellä terassin nurkkapöydässä. Olinhan laittautunut, enkä usko, että mies muuten olisi kehunut.
Asiat johti toiseen ja kolmanteen.
Päädyttiin miehen asuntolalle.
Tunsin käytävällä, kuinka tämä suklaasilmäinen pelastajani kävi jo kuumana. Mutta en kuitenkaan ollut menossa pettämään. Ainoastaan ottamaan yhden drinkin. Niin mieskin halusi, koska hänellä on vaimo Istanbulissa.
Miehen seitsemän veljeäkin oli kotona. En nyt muista nimiä. No joku oli Muhamed ja yksi taisi olla Ahbullah. Tämä mies oli kylläkin vähän tummempi kuin muut. Kuulemma normaalia Turkissa.
Kuulin myös kuinka turkissa kaikki jaetaan veljesten kesken ym... Kuuntelin ymmärtäväisenä.
Miksei Suomessa ole noin hienoja miehiä ihmettelin. Miehet siinä pelasivat jotain peliä josta en mitään tajunnut. Seurasin kuitenkin innokkaasti. Sen verran ymmärsin, että siinä pelattiin kuka on eka ja toka jne...
Seuraavasa pelissä oli vaan ykkös ja kakkos kortteja. Neljä miestä sai kakkosen ja kolme ykkösen. En tiedä, kuka siinä voitti. Kaikilla tuntui olevan hauskaa. Seuraava muistikuva onkin unesta. Olin siinä unessa wc:ssä. Ponnistin valtavan kokoista pökälettä. Koko peräpää oli tulessa. Heräsin kuitenkin lopulta kipuun ja ymmärsin, että yksi näistä kakkoskortin miehistä olikin tämä pökäleen tekijä. Abdullah lykki apinan raivolla. Ajattelin miestäni. Olisitpa näkemässä mitä sait aikaan. Tätä touhua jatkui pitkälle seuraavaan päivään, kunnes kaksi näistä miehistä talutti minut pihalle. Itse en ollut kävelykunnossa. Vielä kaksi viikkoa tuosta tapahtumasta kävelin, niinkuin lännenmiehet.
Sairastin neljä eri sukupuolitautiakin.
Ukkokin innostui sängyssä, kun huusin palosireenin lailla. En olisi muuten antanut, kun hipaisukin teki kipeää, mutta halusin tartuttaa taudit tähän kaiken pahan alku juureen. paskaukkoon..
t. Briitta Tuulikello
ps. sama kyykytys jatkuu. pesen pyykkiä ja juoksen kaupassa.
ihmisiä on nykyään todella harvassa, jos on enää ollenkaan. En tosin ymmärrä minkälaista reaktiota oikein odotat? Mitkäs ne suoraselkäiset tavat hoitaa tilanne olivatkaan, otetaanko miehiltä oppia?
Niin, mielipiteesi on melkoisen kyyninen mutta varmaan ihan oikeutettua. Tosin, en myöskään hyväksy sitä, että ajatellaan asiaa noin, etä "minkälaista reaktiota oikein odotat"? Odotan ajattelevien ihmisten vastuuta. Eihän nyt terveen järjen käyttö näissä asioissa voi olla niin vaikeaa? En minä sano, että keneltä tässä oppia kannattaa ottaa mutta päätään voisi tietysti käyttää. Ihmiset kouluttautuu ja esiintyy julkisuudessa niin sivistyneinä että, mutta sitten tavallinen AJATTELU ja järjenkäyttö on ihan tuntematon käsite. Turhaa kai tässä möykkää jos kaikki haluavat vain jatkaa monotonista matkaansa silmät lasittuneina...
Jyystäjä
ihan samalla perusteellisuudella neuvoa ihan kädestä pitäen miten se homma hoidetaan tyylikkäästi kun nyt kerran listasit miten sitä ei tule hoitaa. Nimittäin ainakin minulle ajattelu on juuri niin vaikeaa! No yritetään sitten.
"Kaikkein eniten psyykkisesti häiriintyneet naiset saattavat jopa syyllistää miehensä, vaativat ymmärrystä, uhkailevat, parkuvat, riehuvat ja käyttäytyvät täysin holtittomasti, jotta saisivat pettämisensä siirrettyä johonkin toisaalle itsestään."
Hysteerikkojen käytökseen en osaa sanoa mitään kun oma pinnani ei missään tilanteessa ihan noin pahasti rakoile. TOISAALTA täysin kylmä suhtautuminenkaan ei liene soveliasta, olettaen että tämä pettämistapaus jotenkin sitä miestä liikuttaa? On kurjaa kun on kurjaa yksin. Jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat kohtauksia todisteeksi siitä ettei toisellakaan niin hienosti mene. Jos toteaa rauhallisesti asian niin kohta toinen ihmettelee että EIKÖ EDES TUNNU MISSÄÄN?
"Nainen selittää pettämisen hyvin usein "uhrin" näkökulmasta. Nainen on ollut tahtomattaan joidenkin tapahtumaketjujen uhri ja näin "joutunut" pettämään. Tietoista valintaa ei myönnä monikaan ja syyt ovat yleensä jossain muualla kuin itsessä."
Hmm. Todetaan rauhallisesti että on tullut tehtyä virhe, sen kummemmin perustelematta. Ensihämmennyksen jälkeen kuitenkin monelle tulee mieleen että no miksi? Selityksiä ei siis saisi antaa? Jos selittää että siksi kun olen inhottava ihminen niin joissain tapauksissa silti voi seurauksena olla jatkojankutus että miksimiksimiksi, täytyyhän olla joku syy! Itsensä haukkuminen sitäpaitsi on sitä säälin kerjäämistä, katso kohta yksi.
Miten kummassa tästä kohdasta nyt ollenkaan selvitään puhtain paperein? Jotkut voivat jatkaa suhdetta pettämisen jälkeenkin, ja suhde kaipaisi varmaankin jonkinlaista perushuoltoa siinä vaiheessa? En sano että missään tilanteessa pettäminen olisi kenenkään muun kuin pettäjän vika, mutta kyllähän siinä nyt yleensä on olosuhteillakin osuutta asiaan, ja ne olosuhteet pitäisi saada paremmiksi ettei niin käy toiste. Onko sinun vastauksesi tähän siis "turpa kiinni pettäjä, älä ala syyttelemään toisia ja olosuhteita omasta pettämisestäsi!"
No tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan kohtaan: "Sensijaan, että nainen tekisi jotain konkreettista ongelmien poistamiseksi tai keskustelisi niistä, hän menee mielummin lähiökuppilaan ja pettää."
Kuten tuli todettua, pettämisen jälkeen on siis turha enää keskustella ongelmista, sillä se on silkkaa vastuunsiirtoa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katua ja madella ja ripotella tuhkaa päälleen (mutta hillitysti!). Ongelma tässä ongelmien ratkomisessa ja keskustelussa on se, että sitä on kohtalaisen vaikea tehdä yksin. Tavallisen perusmiehen (ja sellainenhan se pitää olla ettei olisi pinnallinen prinsessaharhoista kärsivä bimbo jos jotain muuta haaveilee) kanssa tilanne on usein se, että jos herralla on kaikki hyvin niin talossa ei ole ongelmia. Akka se vaan jaksaa nalkuttaa kotitöistä.
ONNEKSI monella onkin tähän parempi vaihtoehto käytössä kuin pettäminen, nimittäin ero. Hämmästyttävää on tosin se, kuinka ero saattaa tulla miehelle yllätyksenä vaikka naisella olisi ollut paha olla kymmenen vuotta. Niin tai näin, ero ei ole suhteen ongelmien RATKAISU, erolla saadaan ongelmat katoamaan suhteen myötä. Mutta miten niitä suhteen ongelmia voisi yksinäisyydessä ratkoa jos toista ei kiinnosta? Ihan vilpitön kysymys on tämä, kertokaahan jos tiedätte?
"Nainen on valmis pettämään myös perheensä jos hän jonain kauniina päivänä päättää kyllästyä lapsiinsa, mieheensä ja pateettiseen elämäänsä."
Eikö siis naista ole petetty jos hänen elämänsä on kurjaa eikä ketään edes kiinnosta? Jos suhteen ja perheen pitäisi olla yhteisyritys jossa vetovastuussa on kaksi aikuista ihmistä?
"Naisen pettämisen syitä ovat myös tarve seikkailuun, johtuen juuri prinssiunelmasta, jonka mukaan joku lihaksikas ja menestyvä uros veisi naisen Malediiveille sukeltelemaan tai Alpeille laskettelemaan tai Coloradovuorille kalliokiipeilemään."
Tiputa tuosta tuo prinssi niin saat ihan normaaleja piristysehdotuksia arkeen ja elämään, haaveita ja säästökohteita. Mutta usein vain on niin että sitä omaa muijaa ei viitsitä viedä edes ulos syömään. Jos ei ole kauas varaa niin jotain muuta kyllä voisi keksiä jos haluaisi, lennot moniin kohteisiin on nykyään puoli-ilmaisia. Mutta koska nämä asiat ovat naisen haaveita, ei miehen, niin niitä ei tarvitse noteerata kuin korkeintaan halveksuen, kuten juuri teet.
Ja mitä prinsseihin tulee, niin kyllä ne haaveet ainakin aikuisilla on varmaan ihan terveellä pohjalla. Ei kukaan unien perässä pelkästään lähde elämäänsä romuttamaan, mutta jos otat itse prinsessan naiseksesi niin sitä saat mitä tilaat. Jos otat jonkun JOKA VOI PETTÄÄ KOSKA SE ON TRENDIKÄSTÄ (?!?!!?!?) niin silloin täytyy kyllä sanoa että alkaa olla jo omissa hoksottimissasikin vähän vikaa. Tämä on verrattavissa joidenkin naisten hinkuun rakentaa elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa ja varaan jonka varaan ei ikinä mitään pitäisi yrittääkään rakentaa.
Itse haaveilet isotissisistä blondeista? Ehkä ne ne naiset ovatkin oikeassa jotka meuhkaavat äijiensä pornonkatseluista? Ethän tietäisi itsekään huolestua noin paljon prinssiunelmista ellet olisi itse valmis lähtemään heti jos PAmela Andersson vinkkaa, vaimoa eli ei?
Kuten huomaat, en todellakaan osaa käyttää päätäni. En keksi mikä olisi oikea tapa toimia jos pettäminen on jo tapahtunut. Terveen järjen käyttö näyttää olevan minulle vaikeata.
- vaan etsii omaa seksuaalisuuttaan (kaikkee paskaa siitä kuuleekin)
-vika olikin siinä toisessa ja siksi oli "pakko" pettää (kaikkee paskaa sitä kuuleekin)
Jos mies käy vieraissa (ja asia käy ilmi) siitä saa silmittömän kostorangaistuksen (snkin sika jne.) Jos nainen käy vieraissa (ja asia käy ilmi) mies saa silmät ja suun täyteen opetusta (no nyt tiedät miltä se tuntuu jne.) lopputulos on aina sama.
Minun motiivini pettämiseen olivat:
Tapasin ihanan miehen johon tulisesti ihastuin.
Oma parisuhde ei toiminut.
18 vuotta tylsää arkista painimista taloudellisissa ongelmissa sekä ajan puute hoitaa
yhteistä parisuhdetta. Myös halun puute.
Pääsimme mieheni kanssa tuulettumaan vain itseksemme emme yhdessä.
Ei lastenhoitajaa.
Riittämättömyyden ja voimattomuuden tunne omassa
parisuhteessa.
Olin täysin tietoinen pettämisestä.
Ei ollut mitään prinsessaunelmia koko asiasta.
Ei seikkailun tarvetta.
Ei odotusta coloradovuorille kiipeilystä.
Podin huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä mutta
ihastumisen tunne vei voiton.
Inhimillistä?
En kiellä pettämistä.
Olen todellakin niin kauhia ihminen kuin kuvasit. Kotiäiti,jolla on periaatteessa kaikki hyvin ja pitäisi olla oikein onnensa kukkuloillaan. En todellakaan tiedä miksi petän ukkoani,ehkä en rakasta häntä todella tai kunnoita jne. Tai sitten olen todellakin hirviö jolla ei ole tunteita ei osaa ajatella mikälie. Oiskohan nuoruuden kaipuuta vai oisko suhteen huono seksi syy tai todellakin olen todella sekaisin.
kaikki pettäjät pitäisi tappaa, ihan kylmästi vaan naru kaulaan.
Suomessahan aika usein vastasyntyneen lapsen biologinen isä ei olekaan äidin aviomies. Tästä oli jossain lehdessä vähän aikaa sitten, mutta en muista tarkemmin prosentteja. Muistaako joku?