Aikani ihmeteltyäni syytä siihen, että miksi miehet eivät juurikaan osoita kiinnostusta minua kohtaan, sain ilmeisesti vihdoinkin selville mahdollisen syyn, ja se syy sai minut suuren ällistyksen partaalle.
Olen kuulemma niin pelottavan ja ylpeän näköinen, ettei minua uskalla kukaan lähestyä. Melkoisen turhauttavaa sanoisin, eihän noille omille kasvonpiirteilleen juuri mitään voi tehdä.
Onhan se tietysti myönnettävä, etten ole sellainen jatkuvasti hymyilevä, nauravainen ja sosiaalinen porukan ilopilleri. En vain osaa olla sellaista mitä en ole, eikä näytteleminenkään kiinnosta.
Olen kuulemma niin pelottavan ja ylpeän näköinen, ettei minua uskalla kukaan lähestyä. Melkoisen turhauttavaa sanoisin, eihän noille omille kasvonpiirteilleen juuri mitään voi tehdä.
Onhan se tietysti myönnettävä, etten ole sellainen jatkuvasti hymyilevä, nauravainen ja sosiaalinen porukan ilopilleri. En vain osaa olla sellaista mitä en ole, eikä näytteleminenkään kiinnosta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen miehenä itse kuullut kanssa noita juttuja, että olisin ylpeän näköinen, tai jopa pelottavan näköinen. Totta se on, ei kukaan voi omalle naamavärkilleen mitään. Joten miksi stressata? Ei se ole sun ongelma, se kauneus on katsojan silmässä, myöskin tässä tapauksessa.
Älä missään nimessä sorru näyttelemään, se jos mikä on falskia. Ajattele sillälailla, että suurin osa ihmisistä on lyhytnäköisiä. Sen takia heillä on tarve luokitella ihmisiä kasvonilmeiden perusteella. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä edes tarvitse.
Joten älä stressaa.
olen törmännyt. :(
olen kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta ihmiset kuvittelevat minusta aivan jotain muuta mitä olen.
tulen hyvin toimeen miesten kanssa niin se ei ole hyvä asia, koska naiset pelkäävät että vien heidän miehensä. mä vaan en yksinkertaisesti tule toimeen kanattavien ja omista ongelmistaan puhuvien naisten kanssa. mun suuhun sopii mielummin vaikka härskit seksi jutut.
sekin siinä sitten vielä on kun olen hyvännäköinen, niin kuvitellaan etten voi olla pelkkä kaveri miesten kanssa.
varmaan jotkut täällä alkaa morkata tota sun kommenttia, mutta mä ymmärrän sua täydellisesti. mulla on myös se "onglema", että mua helposti pidetään ylimieleisenä ym. vaikka todellisuudessa olen avoin ja mukava.
hymyilyttää sun kirjoitukses, osu niin nappiin myös mun suhteeni. Itseänikin varmaan pidetään ylpeänä (vaikka se onkin ujoutta) ja pelottavana. Ongelmana tässä on se, että en ole oikeasti kumpaakaan. Usein kohtelukin on sen mukaista, että olisin jotenkin kova tms. Vaikka oikeasti olen ihan mielettömän herkkä. Elämä on vain kovettanut kuoren ympärilleni.
Itse olen perusluonteeltani iloinen etc. mutta vaatii luottamusta toiseen ihmiseen ennen kuin voin olla oma itseni. Muistan kerran kun eräs ihminen sanoi, että olen todella vihaisen näköinen ja nyt kesällä kyseinen henkilö sanoi, että on se ihana ku sä oot aina niin iloinen ja tollanen. Minut pitää oppia tuntemaan kunnolla ennen kuin voi oikeasti sanoa minusta yhtään mitään. Mutta usein ihmisillä ei ole enää "aikaa" siihen. Tehdään johtopäätökset nopeasti toisesta. No sellaistahan se on.
Jossakin vaiheessa otin nämä kommetit ihan tosissani ja ajattelin että jospa he ovat oikeassa. Mutta nyt olen tajunnut, että kyllähän minä itse itseni tunnen paremmin. Olen ymmärtänyt myös sen, että olen erittäin sinut itseni kanssa eikä mun tarvitse teeskennellä mitään. Sekin on monesti punainen vaate monelle, että joku uskaltaa olla sellainen kuin oikeasti on..
mieltä sun kanssa.
olen kanssa loppujen lopuksi todella ujo, mutta omalla tavallani.
siksi olen kuoren kanssa kasvattanut ympärilleni.
en päästä ketään liian lähelle. :)
hyvää jatkoa vain sinulle.
itselleen ja myöntää että jokinorsuhan se sieltä peilistä katselee :)
olla rehellinen itselles ja myöntää ettei juttus ole hauskoja.. Toisaalta norsut on kyllä mielettömän suloisia eläimiä, lojaaleja etc. Muistaa ihmisen pitkän ajan kuluttua. Samaa ei voi sanoa kanssaihmisistä..
No tuota.. Entä jos hoitaisit lähestymisen itse? Ainakin siihen pisteeseen asti, että kiinnostuksen kohde tajuaisi ensivaikutelman pettäneen ja ettet olekaan pelottava tai ylpeä? Ei sen luulisi vaativan näyttelemistä, jos vaikka sanoo muutaman ystävällisen sanan.
Itsehän tietty päätät, kumpi on pahempi: ilman seuraa jääminen vai iänikuisen "vain mies saa tehdä aloitteen" -doktriinin rikkominen. :)
ihan kuulostaa mun elämältä...ja mäkin tykkään olla enemmän miesten kuin naisten seurassa. Paitsi jos ei lasketa mun ihan parhaita ystäviä mukaan. Kannustan aloitteen tekemiseen. Siinähän voi itse valita parhaimman oloisen äijän...
Miulle on joskus sanottu et oon niin kiukkusen/vittuuntuneen näkönen et miulle ei kukaa uskalla mitää sanoo! Ko ei voi tietää et tuleeko nyrkistä vai mitä.. Miu perusilme on vaa sellain et siit vois kuvitella vaikka mitä..
Käyttäydyt siten miltä näytät, niin ilmankos poikasia pelottaa.
jos ei oo vamppyyri-domina lookki. Osta heti mustaa peeveeceetä ja stiletot ni jo alkaa manuja pyörii nilkoissa. Maksavatki vielä päälle tallomisest.
Happammuus ihmisessä johtuu myöski siitä ku ei saa. Se on semmonen tuhon kierre, joka lakkaa het ku saa.