Ystävyydestä ihastumiseen

Ei kai tässä nyt kauheasti tule mitään mieleen mutta sen sanon, että tee kuin sydämesi sanoo ja mikä tuntuu oikealta. Ettei sitten joskus kaduta... :)

Ei kai tuohon mitään erikoista voi sanoa. Tee kuten sydän käskee. Jos todella näet tämän toisen miehen potentiaalisena elämänkumppanina, toimi sen mukaisesti. Mutta kerro asiasta ajoissa nykyisellesi, ettei kehenkään satu liikaa. Toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun, toivotan kaikkea hyvää. :)

Tässä taas esimerkki siitä kuinka miehen ja naisen välinen ystävyys ei toimi.

Haluat pitää nykyisen miehesi varalla. Etkö uskalla toimia, kuten sinun tuossa tilanteessa pitäisi. Et rakasta miestäsi, päästä hänet elämään omaa elämäänsä. Hän tuhlaa turhaan aikaa sinuun. Ajattelet erittäin itsekkäästi. Haluat raukkamaisesti varmistaa, ettet vaan jää yksin. Mieheni teki minulle samoin, joten tiedän miltä tuo tuntuu. Hän varmisteli juuri kuten sinä, uuden suhteensa ja kun huomasi saavansa varmasi uuden naisensa, jätti minut tylysti. Ja asia tuli minulle täysin yllättäen. Miehesi puolesta sanon vain, että päästä hänet nyt heti. Tuska tulee olemann hänelle aivan hirveä, kun asia lopulta paljastuu. On raukkamaista pitää miestäsi varalla ja pilata hänen elämänsä. Eroa heti tulipa uudesta virityksestäsi jotain tai ei. Ja opettele sitten olemaan vaikka yksin ja miettimään asioita.

välität miehestäsi, niin jätät hänet. Olet todella itsekeskeinen omaan napaan tuijottaja.
Haluaisitko itse seurustella jonkun kanssa joka ajatteleekin jotakuta toista naista ja pitää sinua vain varalla.
Olet todella huono kumppani nykyisellesi. Hän ei ole se oikea jos tunnet noin. Kukaan maan päällä ei halua, että aika tuhlaantuu väärän ihmisen kanssa ja miehesi ei edes tiedä että olet rakastumassa toiseen. Kauheaa. Käytä kerrankin sitä pientä järjenhiventäsi ja tee niinkuin pitää.

Niin. Tiedän. Olette oikeassa, minun pitäisis jättää nykyinen mieheni. Mutta se vaan ei ole niin helppoa, sain kukkalähetyksen mieheltä ja kortin, jossa hän vuodattaa tunteitaan.

Tehdäkseni itsestäni entistä enemmän itsekkään ja hölmön, niin tuossa joku vastaajista sanoi, mainintsi minulle siitä onko tuo uusi potentiaalinen. Noh.. mikäli vertaan tätä uutta nykyiseeni, niin he ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Nykyinen on kunnianhimoinen hyvässä asemassa, hyvin tienaama mies. Kun taas tämä ystäväni, on aivan normaali duunari, jolla on sydän paikallaan. Taloudellisesti ajatelleen nykyinen olisi paljon parempi.

Mutta sanotaan näin, että moni nainen ei luopuisi nykyisestäni, ei hänessä vikaa ole. Mutta tämä ysätäväni nyt vaan sattuu kosketaamaan jotain sisälläni, enkä itsekkään tiedä mitä.

Kerroin aamulla muutamalle ystävättärelleni, jotka ovat hyvinkin erilaisia luonteeltaan. Tietenkin tämä akateeminen, kunnianhimoinen ystävättäreni sanoi minulle että hän ei enää puhuu minulle jos jätän nykyiseni tämän uuden sijaan. Hän tietenekin vitsaili, mutta sanoi kuitenkin että "Ajattele nyt itsekin, se tuplaa sun tulot kunnolla ja voitte muuttaa hienoon taloon ja saada kauniita menestyviä lapsia. Ei kannata päästää tollasesta miehestä irti" Joopa joo.... materialistinen on maailma. Tiedostan toki taloudellisen hyödyn tästä miehestä, mutta tämä "american dream" nyt ei enää houkuta... Kaksi muuta ystävätärtäni taas käskivät minun joko unohtaa tunteeni tähän toiseen ja keskittyä mieheeni, tai jättämään mieheni ja antaa elämän näyttää miten käy.

Puhuin elen ystävälläni (siis tälle miehelle) tunteistani nykyistä kohtaan, ja hän kehotti minua puhumaan miehelleni, ja yrittämään löytää ratkaisu asiaan. Sanoin hänelle, että olisin onnellisinja ylpein mikäli seurustelisin hänen kanssaan. Koska hän nyt vaan sattuu olemaan niin ihana ja suuren sydämen omaava hurmuri. Hän meni täysin sanattomaksi eikä osannut sanoa oikein mitään. Mutta tunteistani häntä kohtaan en ole puhunut mitään.

Hmmm... ehkäpä kerään rohkeuteni ja puhun nykyiselleni tänään..

"Toisaalta en halua menettää häntä, mutta toisaalta olisin valmis jättämään, jos tietäisin, että saisin tämän toisen itselleni. "

Vittu että oot typerä ämmä.
Et halua menettää? Helvetti mitä lausevalintoja kun oikeast tarkoitat:

"olen yks vitun urpo ämmä joka ei ole ikinä oppinut olemaan itsekseen. Elän toisten kautta ja jos en saa uutta uhria, en voi laskea edellistäkään menemään".

Helvetti että ärsyttää tommoset ääliöt jotka kuvittelee puhuvansa suurista tunteista, mutta todellisuudessa on yks itsekäs paska.

Viikon ehdoton limbo:

"Heidän suhteensa on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta hän itse ei sitä tiedosta, koska rakastaa naista."

Et VOI olla tosissas... Kannattaisko keskittyä ihan vaan oman pääkopan ja oman parisuhteen analysointiin...?!

meillä kävi vastaavalla tavalla, paitsi etten tiedostanut missään vaiheessa olleeni ihastunut tuohon tuttavamieheen, olinpahan vain katsellut silloin kun näin ja viihdyin hänen seurassaan. En siis missään vaiheessa häntä yrittänyt iskeä tms. Minä olin huonossa suhteessa ja pohtinut eroa pitkään, mieheni ajatteli samalla tavalla, mutta vain kituutimme yhdessä vailla tietoa paremmasta, kun oli tullut se talokin ostettua yhdessä.

En ollut tietoinen siitäkään, että tämän tuttavamiehen oma avioliitto oli huonoilla kantimilla, kun miehen oma puoliso minulle vain kehui, miten hyvin heillä menee.

No, mies sitten eräänä syysiltana tilaisuuden tullen tuli luokseni tunnustamaan, että on ollut alusta asti minuun ihastunut. Se oli täydellinen yllätys... Sitten nähtiin pari kertaa, puhuttiin asioista. Puhuin myös mieheni kanssa ja päätimme erota.

Tämä toinen mies otti erouutiseni yllätyksenä (oli kai ensin kuvitellut että voisi viettää jonkin sortin kaksoiselämää, mutta sehän ei minulle sopinut). Niinpä hän sitten pohti asioita omalla tahollaan ja haki lopulta avioeroa itsekin. Miehen vaimo otti asian todella raskaasti, kuvitteli että meillä oli ollut jonkin sortin salasuhde, mikä ei paikkaansa pitänyt. Vihaa minua ja pitää yksin syypäänä koko tapahtumaketjuun, kodinrikkojana jne jne. Muutin omaan kämppään, vaimo heitti miehen omalta kotitilaltaan pihalle (ensin ilman tavaroitaan edes....) ja mies tuli tietenkin minun luokseni, sanoi itse että olisi ollut hullua yrittää muuttaa johonkin muualle kun kuitenkaan emme olisi malttaneet olla erossa toisistamme. Vaimo kuvitteli pitkään (ja uskoakseni yrittänee vieläkin miestä takaisin), että kyse on vain jostain ohimenevästä villityksestä.

Nyt olemme muutaman kuukauden asuneet yhdessä, ja olemme todella onnellisia. En uskonut että tällaista voisi olla edes olemassa. Oman exäni kanssa olemme hyvissä väleissä. Aika näyttää, mihin tämä johtaa. Ex-vaimohan tässä on huonoimmassa tilanteessa, mutta en kyllä ala itseäni syypäänä pitämään heidän suhteensa huonouteen tai edes tähän koko tapahtumaketjuun. Näin kävi, elämä osaa yllättää...