Mulla ei äiti eikä isä hyväksynyt silloista tyttöystävää, ei ollut tarpeeksi hyvä heille.
Yrittivät pakottaa ja kiristää minua luopumaan.
Meillä oli silloin kotitilan jatkaminen suunnitteilla.
Tein päätöksen joka tuntui sillä hetkellä vaikealta.
En voinut ymmärtää tai hyväksyä heidän kantaansa.
Seisoin omani takana ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme pois.
Aloitimme "uuden" elämän.
Vältyimme totaaliselta helvetiltä.
En ole katunut asiaa.
Yrittivät pakottaa ja kiristää minua luopumaan.
Meillä oli silloin kotitilan jatkaminen suunnitteilla.
Tein päätöksen joka tuntui sillä hetkellä vaikealta.
En voinut ymmärtää tai hyväksyä heidän kantaansa.
Seisoin omani takana ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme pois.
Aloitimme "uuden" elämän.
Vältyimme totaaliselta helvetiltä.
En ole katunut asiaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos kaipaat ulkopuolisen kommentin toimistasi, en voi kun todeta että olet tehnyt juuri niin kuin kuuluukin! Olet aikuinen ihminen ja vapaa päättämään asioistasi. Mies joka pysyy vaimonsa rinnalla tällaisessa tilanteessa on mies eikä vanhempiaan totteleva hiiri. En tiedä miksi tyttöystäväsi ei miellyttänyt vanhempiasi, ehkä hänessä oli puutteita aviovaimona eikä hän täyttänyt korkeita kriteereitä, mutta hän on sinun vaimosi ja varmaan ihan hyvä siinä.
Vaikka elämä voi tuntua raskaalta tällaisen päätöksen jälkeen ja vielä vieraalle paikkakunnalle muuton jälkeen, kyllä se siitä asettuu taas uomiinsa. Ja kyllä ne vanhemmatkin ajan mittaan asiaan tottuvat.
Jatka samaan malliin.
ja varmasti oikea! Oma vaimohan valitaan aina itselle...Onnea elämäänne!
Onnittelut Sinulle. Pysyit tyttöystäväsi ja oman kantasi takana. Olet tosiaan mies etkä mikään hiiri. Jos eivät vanhempasi voineet tyttöystävääsi hyväksyä, se olkoon heidän asiansa. Itsellesihän sinä puolison otat, etkä vanhemmillesi.
Samaa mieltä olen edellisten kanssa, ja haluan vielä hiuomauttaa, että joskus aikuinen ihminen saattaa toimia niin, että tekee ainakin tilapäisesti omasta elämästään helvetin. On se kuitenkin silloinkin itse tehty ja ikioma, ei toisten valmiiksi tarjoama!
On paljon kuninkaallisiakin luopunut kruunustaan naisen tähden,siis suuri on rakkauden voima.
ja hyvä niin,enempiä selittelemättä.
Niin, tapahtuneesta kulunut aikalailla tasan 20 vuotta, muttei sitä silti unohdakkaan.
Lopulta ne välit sitten katkesikin kokonaan, tai katkaisin kun aina kaikkea mikä liittyi minun perheeseeni vähäteltiin ja väheksyttiin.
Isoveljeni sittemmin mentyä naimisiin kaikki tuki suuntautui sinne. Hänen vaimonsa oli vauraammasta perheestä, se olikin se ratkaiseva juttu.
Jos olisimme silloin jääneet olisimme kalvettu varmasti hengiltä.
Onneksi uskalsin ja osasin valita silloin oman tieni.
TEIT AIVAN OIKEAN RATKAISUN!Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne,tosin olimme tapaamatta appivanhempia"vain"pari vuotta!Tilanne vain yksinkertaisesti kärjistyi siihen pisteeseen,ettemme enää jaksaneet moista käytöstä perhettämme kohtaan.(suurimmalta osalta se kohdistui minuun,miniään).Sittemmin olemme"sanattoman"sovinnon tehneet,mutta olemme mieheni kanssa joutuneet huomaamaan,ettei se käytös meitä kohtaan juurikaan ole vuosien varrella muuttunut!Olemme kanssasi pistäneet saman asian merkille,että ne miniät,jotka ovat ns.arvokkaammasta perheestä saavat parempaa palvelua/kohtelua!Mutta..kaikesta huolimatta Onnellisia Hetkiä Elämäänne!