Outo tilanne, mies sanoo haluavansa olla yhdessä mutta teot jää sitten vähäisiksi...
Hän on kyllä aina ollut passiivisempi kuin minä, mutta keskusteltu on NIIN paljon, että jo luulisi miehenkin ymmärtävän, että MOLEMPIEN on tehtävä suhteen eteen jotain ja aivan varmasti mies tietää, mitä minä häneltä odotan ja mistä tykkään...
Mä järkkään ylläreitä (omalta osaltani näytän edelleen haluavani jne...) hän taas ei.
Joskus hän jopa kieltäytyy (olen lähettänyt meiliä töistä, että illalla ois kivaa tiedossa...) oon sitte itku kurkussa kun minut torjutaan.
Yksinkertaisesti en ymmärrä mitä mieheni ajattelee/haluaa.
Haluaa olla suhteessa MUTTEI TEE MITÄÄN SEN ETEEN??!! Itse tunnen olevani täynnä rakkautta ja haluan jakaa sen hänen kanssaan, kuinka ihanaa olisi useammin olla sylikkäin ja puhua mukavia ja nauttia toisen lämmöstä... Mies todella joskus jopa työntää minut luotaan pois! Ei kuulema "jaksa" edes suudella.
APUA!!!
Hän ei sitten edes tajua LOUKANNEENSA minua, on kuin ei olisikaan ja mun sydän riutuu...
Onko järkeä olla ihmisen kanssa, joka siis ei YMMÄRRÄ että pitäisiköhän tuota puolisoa ottaa hieman huomioon ja tehdä jotain asian eteen?!
Hän on kyllä aina ollut passiivisempi kuin minä, mutta keskusteltu on NIIN paljon, että jo luulisi miehenkin ymmärtävän, että MOLEMPIEN on tehtävä suhteen eteen jotain ja aivan varmasti mies tietää, mitä minä häneltä odotan ja mistä tykkään...
Mä järkkään ylläreitä (omalta osaltani näytän edelleen haluavani jne...) hän taas ei.
Joskus hän jopa kieltäytyy (olen lähettänyt meiliä töistä, että illalla ois kivaa tiedossa...) oon sitte itku kurkussa kun minut torjutaan.
Yksinkertaisesti en ymmärrä mitä mieheni ajattelee/haluaa.
Haluaa olla suhteessa MUTTEI TEE MITÄÄN SEN ETEEN??!! Itse tunnen olevani täynnä rakkautta ja haluan jakaa sen hänen kanssaan, kuinka ihanaa olisi useammin olla sylikkäin ja puhua mukavia ja nauttia toisen lämmöstä... Mies todella joskus jopa työntää minut luotaan pois! Ei kuulema "jaksa" edes suudella.
APUA!!!
Hän ei sitten edes tajua LOUKANNEENSA minua, on kuin ei olisikaan ja mun sydän riutuu...
Onko järkeä olla ihmisen kanssa, joka siis ei YMMÄRRÄ että pitäisiköhän tuota puolisoa ottaa hieman huomioon ja tehdä jotain asian eteen?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin itse samanlainen vässykkä muutama vuosi sitten, jahkasin ja jahkasin ja jahkasin ja lopulta mimmi kyllästy ja lähti kun en tajunnu. Mut olis pitänyt ravistella siihen juttuun messiin, olin vässykkä. Nyt vituttaa ja kaduttaa saatanasti. Se kundis on varmaan samanlaisessa tilassa kun mä olin silloin. Tylyä ehkä, mutta _ehkä_ sinun pitää herättää hänet/(mut)..
Mä skagasin, niin varmaan se sunkin kundis. Rohkase sitä tjtn.
silmät sitte sai tavallaan auki??
Mä olen puhunut kyllästymiseen asti, kertonut minun näkökannan asiaan, mut mies ei yritäkään, tai jos yrittää, niin se jää muutamaan hassuun kertaan ja sitten meno on taas sitä samaa....
Haluaisin niin olla hänen kanssaan, mutta en enää kestä tätä yksipuolista rakkautta.
vastaan.. Eilen lähetin miehelle viestiä, että kuinka sitä rakastan, enkä koskaan halua menettää häntä.. Tuli viesti takas "Yritä nyt päästä tosta halipulastas, kun oot töissäkin.."
Ei tuntunut hirveän mukavalta..
Ja mulla muutenkin halipula tosi usein ja jonkun kerran kun oon mennyt kylkeen kiinni pusuttelemaan, ni on todennut, et noniin riittää taas..
Hälle hellyyden ja rakkauden osoitukseksi ilmeisesti riittää, että käy kouraisemassa pua perseestä, kun oon tiskaamassa ja laittamassa ruokaa..
Alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan, kun ennen oli hyvinkin huomioonottava ja jaksoi paijata.. Nyt vasta reilu vuosi seurustelua takana.. Pistää miettimään mitä tämä on sitten kun toinenkin vuosi on kulunut.. Saanko sitten enää edes sitä perästä kourimista..
Kun kirjoitusta luin, väistämättä tuli mieleen että jospa miehesi tunteet sinua kohtaan ovat yksinkertaisesti hiipuneet. Itsellä on kokemusta tuosta samasta, mutta niin päin, että minä olin se torjuva ja kylmennyt osapuoli. Mutta kauheaa se on, kun ei halua toista loukatakaan. Sillekään ei mitään voi, että ne hellyydenosoitukset ym:t jopa ärsyttää, eikä niihin ainakaan pysty vastaamaan :(
No suhdehan päättyi sitten, ei tunteitaan yksinkertaisesti voi pakottaa.
Voin olla täysin väärässäkin, mutta yksi varteenotettava vaihtoehto tämäkin.
yksinkertaisesti tartu ehdotuksiini pienestä välimatkasta.. Useasti olen ehdottanut, että josko hän tarvitsisi kuitenkin vielä miettimis aikaa ja että sen hänelle soisin, jos siitä vaan ratkaisu löytyy tähän tilanteeseen.. Aina tulkitsee asian niin että MINÄ haluan erota, tai nähdä muita miehiä..
On sanonut, että hänen mielestään on hyvä näin ja on onnellinen..
Mietin vaan, että pitäisikö minun jäädä suhteeseen, jossa minä en ole onnellinen..
Ehkä se rakkaus ei vaan aina sittenkään riitä..
Taidetaan olla ihan samassa tilanteessa. :(
Sitä ehdottelee ja ehdottelee, yrittää tehdä mieliksi ja olla mukava, välillä jättää rauhaankin, jos se vaikka siitä paranisi, mutta mikään ei saa miestä enää jakamaan hellyyttä, missään muodossa. Ja hän on kai ihan tyytyväinen, eikä halua erota.
En minä ainakaan enää tiedä, mitä pitäisi tehdä, ero kai se on edessä, ellei tilanne muutu. Tai sitten otan jostain aikaisemmasta neuvosta vaarin ja ehdotan omia asuntoja, ja olen piika vain itselleni.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, yritä jaksaa. :(
Meissä suomalaisissa on paljon sekä miehiä että naisia, jotka eivät ole koskaan oppineet (fyysisen) läheisyyden, koskettelun ja rakkauden osoituksen tapaa. Heillä ei kotona ilmeisesti ole kosketeltu eikä muutenkaan tunteita näytetty?!
On vain "perheitä", jossa on lukuisa joukko yksinäisiä ihmisiä. Sekä fyysinen että henkinen yhteys ja me-henki puuttuu.
Jos sitä ei ole oppinut, se täytyy ihan kädestä pitäen opetella. Ei ole nopea tie ja siihen täytyy itse olla haluas. Täytyisi saada kokemusta siitä, että se on merkityksellistä ja tärkeää. Mutta mistäs ne kokemukset sitten saa, kun ei ole valmis vastaanottamaan???
Hankala juttu.
mulla ihan sama. minä ainoa joka muutta aikatauluja, otan kaikessa huomioon, haluaisin olla lähellä, ehkä enemmän seksiäkin, yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä, yhteistä tulevaisuutta. toinen vain rasittuu minusta. kiva.