Mainokset antavat kuvaa ihanasta perjouluista,kaikilla on kivaa ja muuta....puppua.
Ehkä joillakin näin on,onnea siitä heille.
Ei meillä kyllä vaan.Äitini elää itsenäisesti on 68 ja matkustelee paljon,on ystäviä jne.
Joulun tullessa hän muuttuu itkuiseksi ja niin yksinäiseksi.
On alkanut tulla dramaattisia puheluita,vihjaillaan heikkokuntoisista vanhuksista jotka menehtyvät jouluna (siis juuri silloin) ja kun kukaan ei välitä.
Olen hänen ainoa tyttärensä ja olen viimeiset kahdeksanvuotta pitänyt pitoja muutamille sukulaisilleni.
Nyt yksinkertaisesti en enää jaksa.
Haluaisin viettää joulun kolmistaan kahden tyttäreni kanssa,mutta.....
Eikä sekään sitten sovi että me menisimme hänen luokseen,vaan nyt hän vaan on päättänyt että jos en suvaitse muita sukulaisia edes jouluna kutsua kylään,hän tulee jokatapauksessa.
Kun on niin monta joulua jo virittänyt,niin toivoisi itsekkin joskus pääsevän vastavuoroisesti kylään.Ilman mitään senkummempia juhla-aterioita.
Kevensin aikoinani juhlapöytää rankasti,ensin jätin alkuruuan pois,sitten siirryin vain muutamaan kuivakakkuun,pullaan ja täyskäriin.
Olen ollut työttömänä ja raha sen kun vaan vähenee.Mutta aina säästän koko vuoden että saan juhlat pystyyn.
Sitten aloin saada myöhemmin puheluita,äitini toiselta sisarelta,että kyllä siellä Tyynen (nimi muutettu) oli sitten paljon erilaisia kakkuja,montaa sorttia.Vihjauksia ja vihjauksia,minä en sitä käsitä jos on pirskeet pitänyt,herkkuja tarjoillut,niin takanapäin valitetaan ja vihjaillaan että muualla on parempaa.
Miksei e mee sinne sitten jouluna?
Jotenkin mittari on aivan täysi,pelkään että repeän jollain lailla,pitäisi olla vaan fiksu niin kauan kun lapsetkin siinä ovat,joo.
Miksi sitten mummilaan ei ääse jouluna,on kysymys johon ei saa vastausta.
Kyllä sen nyt ymmärrän että olen ollut liian kiltti,mutta ne mummustit vanhenee koko ajan,sitten sitä ajattelee että jos on viimeinen joulu ja tulee huono omatunto.
Likat toivoisivat että he voisivat mennä mummin luo käymään aattona,mutta jälleen kun se ei sovi...
Tulikohan tästä nyt kovin sekava kertomus.Koitakaa nyt eläytyä tähän ja sanokaa mitä te teette sukulaistenne kanssa jouluna?
Ehkä joillakin näin on,onnea siitä heille.
Ei meillä kyllä vaan.Äitini elää itsenäisesti on 68 ja matkustelee paljon,on ystäviä jne.
Joulun tullessa hän muuttuu itkuiseksi ja niin yksinäiseksi.
On alkanut tulla dramaattisia puheluita,vihjaillaan heikkokuntoisista vanhuksista jotka menehtyvät jouluna (siis juuri silloin) ja kun kukaan ei välitä.
Olen hänen ainoa tyttärensä ja olen viimeiset kahdeksanvuotta pitänyt pitoja muutamille sukulaisilleni.
Nyt yksinkertaisesti en enää jaksa.
Haluaisin viettää joulun kolmistaan kahden tyttäreni kanssa,mutta.....
Eikä sekään sitten sovi että me menisimme hänen luokseen,vaan nyt hän vaan on päättänyt että jos en suvaitse muita sukulaisia edes jouluna kutsua kylään,hän tulee jokatapauksessa.
Kun on niin monta joulua jo virittänyt,niin toivoisi itsekkin joskus pääsevän vastavuoroisesti kylään.Ilman mitään senkummempia juhla-aterioita.
Kevensin aikoinani juhlapöytää rankasti,ensin jätin alkuruuan pois,sitten siirryin vain muutamaan kuivakakkuun,pullaan ja täyskäriin.
Olen ollut työttömänä ja raha sen kun vaan vähenee.Mutta aina säästän koko vuoden että saan juhlat pystyyn.
Sitten aloin saada myöhemmin puheluita,äitini toiselta sisarelta,että kyllä siellä Tyynen (nimi muutettu) oli sitten paljon erilaisia kakkuja,montaa sorttia.Vihjauksia ja vihjauksia,minä en sitä käsitä jos on pirskeet pitänyt,herkkuja tarjoillut,niin takanapäin valitetaan ja vihjaillaan että muualla on parempaa.
Miksei e mee sinne sitten jouluna?
Jotenkin mittari on aivan täysi,pelkään että repeän jollain lailla,pitäisi olla vaan fiksu niin kauan kun lapsetkin siinä ovat,joo.
Miksi sitten mummilaan ei ääse jouluna,on kysymys johon ei saa vastausta.
Kyllä sen nyt ymmärrän että olen ollut liian kiltti,mutta ne mummustit vanhenee koko ajan,sitten sitä ajattelee että jos on viimeinen joulu ja tulee huono omatunto.
Likat toivoisivat että he voisivat mennä mummin luo käymään aattona,mutta jälleen kun se ei sovi...
Tulikohan tästä nyt kovin sekava kertomus.Koitakaa nyt eläytyä tähän ja sanokaa mitä te teette sukulaistenne kanssa jouluna?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kunhan nyt elät 70-vuotiaaksi ja järjestät joulun vieton eri aikakausina appivanhemmillesi, vanhemmillesi, perheellesi, lapsillesi perheineen, lapsenlapsillesi jne. n 45 v. niin sitten voit kysyä, eikö kukaan kutsu sinua jouluksi minnekään.
Voit olla varma, että ei kutsu. Eivät tule auttamaan jouluvalmisteluissa, eivätkä korjaamaan perässään.
Tuovat tullessaan mätiä ja smetanaa, kauapan joulutorttuja ja glögiä, konjakkipullon kahvipöytään, mutta sinä haet ja paistat kinkut ja laatikot, leivot ja laitat. Ja siivoat.
Miten katsot, että sinulla 8 v. aikana on mitta täyttynyt? Ihan kateeksi käy, jos pystyt irroittautumaan.
Minulta ei kukaan kysynyt eikä kysy vieläkään.
Jokainen vastaa itse itsestään, jos on päässyt itsensä kanssa siihen olotilaan, että arvostaa itseään (joka kuitenkin on elämässä tärkeintä)ei tarvitse toisia palvella, voi olla ystävällinen mutta pitää omista tarpeistaan kiinni.
Eiköhän se ole vain oman egon nostamista jos vetää esim. Jouluna itsensä piippuun.
Itse t5ämän kaiken kokeneena ja itseään kunnioittaen ja elämää oppineena 60 vuotiaana.
Ole sinäkin oman perheesi kanssa, niin teille tulee hyvä joulu. Älä välitä sukulaisten ruikutuksista, itsepä elävät tyytymättöminä sitten.
Mitään syyllisyyttä ei kantsi harteillaan kantaa. Ihan turhaa.
Samaa mieltä.
Minua kiinnostaa kunka äitisi (tai muut sukulaiset) voivat ilmoittaa tulevansa kylään, jos sinä ET kutsu. Aivan vaan yllätyskylään jouluna...
Sitä paitsi kyllähän tuo sinun taloudellinen tilannekin määrittää raaameja juhlinnan ja tarjoilun laajuudelle.
Ota kaikessa rauhassa vaan nekin realiteetit huomioon. Ei siitä hyvä seuraa jos yli varojensa juhlii. Vaikka tosin kerroit säästäväsi koko vuoden joulua varten.
Tee sellainen ratkaisu, joka tuntuu hyvältä omassa sydämeessä, äläkä syyllisty turhista muiden sukulaisten kiukutteluista.
Mieltä kanssasi.
Sä elät nyt lastesi kanssa ja jos lapset haluaa aattona käydä mummolassa niin kerrot äidillesi että tulette piipahtamaan aattona ja jos lapsesi ovat niin että uskovat mummilta paketin saavansa niin sano mummulle että jotain ihan pientä voi ostaa ja paketoida, juotte torttukahvit mummilla ja menette kotiin tyttöjen kanssa, eikä aattona kukaan (KAI) ala kiukkuummaan että pitää päästä mukaan, sanot että olet varannut perhejoulun, johon ainoastaan lapset kuuluvat, jos mummi haluaa tapanina käydä niin tulee vaan ja voisit tuoda kahvipaketin tullessa kun loppuu pitkinä pyhinä..
Sä et ole kenenkään palvelija, sinä olet lastesi äiti, se on sinun tärkein roolisi. Muille sanot että ei käy tänä jouluna kun ei ole vara kokoo sukua syöttää. Minäkään en koskaan halua muita kuin lapsia ympärilleni ja heillekkin olen sanonut että jos haluatte viettää oman joulun poikaystävien ja miesten ka niin kertokaa vaan, koska mä haluaisin oikeasti kokea yksinäisen joulun, en ole koskaan sitä kokenut...vielä :-)
Jokainen viettää jolunsa niin kuin itse haluaa. Itse asensin äidilleni skypen (juttelemme kuvan kera tuntikausia sillä) kotonaviihtyvä kun on. Kylässä käydään ja äitini nauttii rauhasta ja järkkää itselleen kotiinsa ihanan joulun käyden vaikka lähibaarissa. Hän on itsenäinen ylikuuskymppinen eikä mitään valitusvirsiä vedä jos nurempipolvi jo haluaa omaa perhe joulua viettää nauttien omasta rauhasta kun elämä muutenkin on jo sinänsä kiireistä.
Huolehdimme kyllä tiiviisti jo muutenkin toisistamme niin ei tule jouluna mikään paha mieli jos nyt emme mitään suku pirskeitä pidä. Miksi mummo ei huoli lapsenlapsia kylään jouluna? Ihmettelen sillä äidilleni on kaikki aina tervetulleita oli vuodenaika sitten mikä tahansa.
Niin se vaan käy että nykyisin he kutsuvat itseitsensä meille jouluna.
Se käy näin:
Likat käy kyllä mammalla kylässä ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta mamma kysyy tai oikeastaan toteaa,että -"minkäs aikaan me sitten aattona voidaan teille tulla?"
Viime vuonna tytöt kertoivat että me voitais tulla aatto-aamuna käymään,mutta illalla meillä on omat menot.Äidilleni ei sopinut.
Hän soitti minulle ja uhkaili tulevansa kylään,ja -"jos sisälle en pääse,jätän lahjat oven taa!"
No siellä taas seisoi koko kööri oven takana.
Jollain ovelalla tavalla tyttöjä käytetään hyväksi,mutta vanhempi on viisaampi jo 16 ja hoksannut tilanteen.
Voi olla että olen harvinaisen lyhytpinnainen yksilö,mutta en vaan käsitä että minun mielipiteitä ei oteta huomioon.Sitä vaan tulen entistä kiukkuisemmaksi,vaikka on kyse yhdestä illasta,tuntuu tilanne tietysti ulkopuoliselta hieman ylimitoitetulta.
Tosiaan,en saa vastausta kysymykseen siitä miksei edes likat voi mennä sinne aattona.Se ei olisi minulta pois millään lailla.
Kun jouluaatto on mennyt kenestäkään,varsinkin äidistäni ei kuulu moneen kuukauteen yhtään mitään.
Aivan kuin kaikki olisivat haihtuneet tuhkatuuleen,kunnes tulee pääsiäinen jolloin he jälleen odottelevat kutsua.
Loppujen lopuksi on niin kummallista,kun ei meillä ole kovinkaan kummoista tunnesidettä äitinikään kanssa,miksi pitää pitää jouluteatteria?
Kyseenalaistakaa lisää.
No kyllä näitä itsensä kutsuja mummoja löytyy ja tuovat osan suvusta tullessaan. Ja kun kerran sanoo, että nyt tänä vuonna EI käy. Olemme sopineet muuta täksi jouluksi. Niin sehän muistetaan vielä vuosien kuluttuakin. >>Että olisimmehan me tulleet silloinkin, mutta kun ei otettu vastaan.
jouluaattona piilotatte kaikki koristeet,herkut jne. Sitten kun ne kyläilijät tulee, olette iloisen yllättyneitä, ai...mitä kivaa toitte, meillä kun ei ole mitään,en saanut päivärahaa kun oli joku sekaannus... tai voithan siinä "tilipäivän" tienoilla alkaa voivottelemaan, että mihin ihmeeseen ne rahat joutu, ei löydy mistään,nyt ei meille voi tulla. Katot, kerääkö suku kolehdin, että saat lapsillesi joulun.
Ja kuten tuolla ehdotettiin,rupeat laittamaan joka kerta kun saat rahaa, pari-kolmekymppiä jemmaan, samoin kaikki kolikot ja sillointällöin jätät jotakin ostamatta, ja laitat sen summan kanssa joulutilille. Viette tyhjät pullot, ja ne rahat kanssa sinne,kaikki viissenttiset talteen jne. Niillä ropposilla lähdette ensi jouluna vaikka etelään jouluksi.
3 henkeä viikko etelässä ei maksa säästettynä kuukautta kohti kuin 125e, sen saat varmasti kasaan helposti säästämällä vähän sieltä sun täältä. Ja tytöt kanssa rahan keruuseen....ensi jouluna köllittekin sit etelässä.
tai lapsenlapsesi (jos jo teini-ikäisiä tai sen ikäisiä että pärjäävät itsekseen) kahville näinä päivinä. Kysy heiltä, jos he tulisivat laittamaan joulua kanssasi. Luulisin, että teini-ikäiset ja muunkin ikäiset lapset saavat vain tyydytystä siitä, että he saavat valmistella joulua. Paistakaa torttuja yhdessä...yhdet/parit parempiin suihin leipomispalkaksi jne.
Lapset innostuvat yleensä kovasti, kun kotona laitetaan joulukoristeita esille, joulukuusen koristelu jne. Eikä vähäisempänä ollenkaan...sinäkin saisit mukavia muistoja läheisten kanssa touhuamisesta ihan vaan sinä ja he yhdessä. Tietty sinun (aikuiset?) lapsesi olsivat kans tosi tervetulleita valmistelemaan joulua, koska tulevat sinun luoksesi juhlimaan. Mutta toki heillä on omat jouluvalmistelut myös joka verottaa aikaa vähän. Uskon, ettei läheisesi osaa ajatella sinun paheksuvan tilannetta, he ehkä ajattelevat että pidät joulujärjestelyjen hoitamisesta kun mitään soraääniä ei ole kuulunut.
Minäkin olen sitä mieltä, että nuoret luulevat, että me vanhukset haluamme sitä Joulua, mutta monesti haluasimme olla vain itsemme kanssa.
...sinuahan käytetään törkeesti hyväksi vaikkakin oma äiti tai sukulaiset ovatkin kyseessä. Nyt nainen suu auki ja kerralla tiedoksi koko köörille mitä mieltä olet asiasta ja miten haluat seuraavan joulusi viettää. Jokainenhan elää oman elämänsä itse.
se lentokonetouhukin .................siis esim 3-4 tai viikkokin ennen koneen lähtöä.........
Pääsin jo ajat sitten eroon omasta "suku"joulusta. Alkuvuisina oli tukalaa selitellä ja päästellä valkoisia valheitakin saadakseen olla rauhassa. Nyt olen uudessa suhteessa ja selkäni takana uusi "suku" sopii tapaamiset mieheni kanssa. Meillä oli siis yövieraita joiden poistumisesta en saanut pienintäkään vinkkiä etukäteen. Samaten jouluun liittyvä joulukrääsä ja sen paketoiminen ahdistaa. Nykypuolisoni koristaa talon marraskuussa ja tätä juhlaa katsellaan siis kuukausikapualla. Miksi Joulu on niin monimutkainen asia ihmiselle? Tuleeko tästä suhteen kynnyskysymyksiä?
...perinteinen joulu. Kamalinta perinteiseksi mielletyssä joulussa on juuri se, että hartaasti odotettu lomaviikko joka opiskelevalla tai työssä käyvällä ihmisellä olisi oikeus käyttää ansaittuun lepoon, pitääkin tuhlata sukulaisvierailuihin. Itse olen hirvittävän mustasukkainen vähästä vapaa-ajastani ja kertomuksesi yövieraista, joiden poistumisesta ei ole tietoakaan, nostatti myötätunnon sävyttämiä vilunväreitä selkäpiissä. Tosin kyseinen tilanne kuulostaa varsin kammottavalta, tapahtuipa se sitten jouluna tai muuna aikana! Ja varsinkin, jos nämä kyseiset yöpyjät eivät ole muutenkaan mitään rentoja ja mukavia ihmisiä joiden kanssa saa olla rauhassa oma itsensä, vaan nimenomaan juuri sellaisia jäykän tärkeitä SUKULAISIA, joiden seura tuntuu loputtomalta työhönottohaastattelulta! Onneksi en tänä jouluna joutunut kokemaan moista, vaan sen sijaan minä ja mieheni söimme valmisruokia, pelasimme tietokonetta ja kävimme yömessussa. Saimme kerrankin levätä ja nauttia toisistamme.
Ensi jouluna voisitko vaikka matkustaa jonnekin viettämään joulua yksin tai tyttöjesi kanssa? Säästä sitä varten ja vietä sellainen joulu kuin haluat.
Olisiko lähiympäristössä mitään järjestettyjä joulujuhlia joihin menoa voisit mummeleille ehdottaa. Ja sitten vaan pakkaat kamat ja hissukseen häivyt matkalle.
Nykyään on tarjolla semmoisia paketti-maaseutujoululomia, johon kuuluu ylläpito ja majoitus samaan hintaan. Itse tarvitsee vain lapsille lahjat viedä mukana ja pari alusvaatekertaa. Siinä voi (jos vaan rentoutua osaa) ottaa rennosti.
etkö voisi käyttäytyä samallalailla ja mennä vaan tyttöjesi kanssa heti aatto aamusta äitisi oven taakse 'yllätys' visiitille ja jäädä passattavaksi?...toivon että saisit viettää joulun tyttöjesi kanssa kolmen!
Olen todella onnellinen teidän kaikkien vastauksista.
Pelkäsin että purkauksestani tulee muiden silmissä kummallinen itsesäälinen ruikutusvirsi.
Näin jälkeen päin ajatellen olen todella ollut liian myöntyväinen ja kiltti.Pari viimeistä vuotta olen yrittänyt hienotunteisesti pyristellä tilanteesta irti.
Nyt olen saanut voimaa jotta voin ponnekkaasti kieltäytyä olemasta taas yhden illan pitopydän pitäjä.Joku tuolla niin osuvasti mainitsi,ja niinhän se on ollutkin.
Tosiaankin,näiden vuosien aikana ei ole tullut yhtäkään vastavuoroiskutsua,jos nytkään niin ei tapahdu, niin emme ole tärkeitä oikealla tavalla muille.
Nyt on mielessä projekti,sillä meidän pikkuiset eivät menekkään jouluviikolla kyläilemään ja vaan voivat yllättää äitini kukkasilla aattona.
Olenkohan hiiri jos en mene itse.Mutta hermoni on niin suikaleina etten kestä enää ainoatakaan draamakohtausta joulun yksinäisistä vanhuksista!
Katsotaan kuinka tässä käy.
Toivottavasti joku yhtä epävarma,miellyttämishaluinen ja äitykän tossun alla saa osviittaa omaan käyttäytymiseensä.
Näin syvällisesti oikein kun alkaa ajatella,niin minkälaisen kuvan tytötkin minusta saavat.
Mikä malli nuorille naisen aluille!
Haluanko että heistä tulee samanlaisia tossuja kuin minä itse!
No en todella,on aika pistää selkä suoraksi ja sanoa asiansa lujasti mutta ystävällisesti.
enkä passaa. En Jouluna enkä muulloin. Enkä liioin tyrki perhettäni minnekään kylään. Kyllähän vihjeitä on kuulunut joka vuosi, mutta kummasti ne ovat harvenneet, kun en oo moiseen lähtenyt. Miehen sisko mm erosi joku vuosi sitten ja vieti joulun yksin poikansa kanssa. Kyllä silloin soiteltiin ja vihjailtiin, että voi kun olis mukava päästä johonkin jouluna, kun ei kahdelle viitsi edes kinkkua paistaa...
Miehen vanhemmat ovat myös vanhoja ja joka vuosi kuuluu, miten heitä pitäisi hakea (siis hakea - 260 km:n päästä) meille viettämään joulua.
Ei onnistu. Me vietetään perhejoulu. tee sinäkin niin.
T: Itsekäs akka
pasaan kyllä oman väen 5 hlö mutten muita. anoppi tulee pukkia katsomaan ja saa kahvit. thaimaa kutsuu meitä vuoden kuluttua. siivoan kyllä silloinkin, mutten muuta. laitoin kinkun juuri uuniin ja menen nukkumaan. rauhallista joulua kaikille.
En muista ainukkakaan huonoa joulua väliltä lapsuus-pari viimeistä joulua.
Me kaksi vanhinta lasta ollaan muutettu pois kotoa. Meidän uusioperheestä asuu kotona enää vanhemmat (äiti isäpuoli) ja heidän yhteinen lapsensa.
Nyt alkaa joulut ja muut pidemmät pyhät mennä riitaisiksi. En tajua, miksi. Ennen kun asuttiin kaikki kotona, niin tälläistä ei ollut. Isäpuoli on ottanut nyt taloa enemmän johtoonsa kun me toisen miehen lapset ollaan muutettu pois kotoa.
Viime jouluaattona isäpuoli lähti parin tunnin jäähdyttelyreissulla autolla äitin kanssa yhteenotettuaan. Viime juhannuksena äiti joi liikaa viiniä ja alkoi haastaa riitaa isäpuolen kanssa...isäpuoli taisi lähteä taas vähän autoajelulle.
Siis miten voikaan aikuisesta lapsestakin tuntua nuo riitelyt tosi pahalta. Lapsena en ees tiennyt, miten ja miksi joissain perheissä tapellaan jouluna. Jouluhan on ihanaa aikaa...joululahjoja ja yhdessä syömistä ja olemista. Nyt on kokemusta tuosta nurjasta puolestakin. Pahimmalta tuntuu, kun pikkusiskopuoli on vielä niin pieni, että hän joutuu kokemaan näitä painajaisjouluja ja -juhlapyhiä. Itsellä ei onneksi ole kuin mukavia lapsuusjouluja, ja tuntuu pahalta kun pikkusisko ei saa samanlaisia jouluja.
Täytyy myöntää, että itseäni on alannut jännittää pitempien juhlapyhien vietto perheen parissa. Tuleeko riitaa ja muita kysymyksiä nousee mieleen, kestääkö kaikkien hermot jne.
Mieluummin tulen aatto yöksi vaikka tänne omaan vuokrakämppääni, jossa on sentään rauhallista. Mutta sitten saa pelätä vähän pikkusiskon puolesta tai harmistua siis hänen puolestaan, kun hän joutuu kuuntelemaan "vuoden idyllisempänä päivänä" riitelyä. (Fyysistä väkivaltaa ei liity tilanteeseen.)
Muistan kuinka viime juhannuksena kuuntelin nukkumaan mennessä äidin ja isäpuolen riitelyä. Pikkusisko nukkui vieressäni. Vain hetkeä aikaisemmin pikkusisko oli (reilusti yli kymmenenvuotias) purskahtanut itkuun ja tullut yläkertaan sanoen "Voi ei...Ei voi olla totta...Äiti ja isä riitelee" ja juossut alakertaan tyynnettelemään riitelevää paria kiljumalla "Lopettakaa riitely heti!". Äiti oli käskenyt vaan pikkusiskoa ankarasti menemään takaisin yläkertaan kun riitelyn kuuleminen ei sovi pienille lapsille. Vittu mitä keittiöpsykologiaa (toinen pelkää yksin yläkerrassa mitä alakerrassa tapahtuu).
Oli lähellä, etten ottanut pikkusiskoa mukaani ja tilannut vaikka taksia, millä oltais huristettu monen monen kilometrin päähän mun luokse. Eikä käyny kovin kaukana mieles soittaa poliisiakaan rauhottamaan tilanne, tai viemään jompi kumpi riitapukareista yöksi pois. Nähtävästi sitä joutuu tämän juhlapyhäriitelynkin kokemaan vaikka jo aikuinen olenkin.
Tekisi välillä mieli soittaa kotiin ja sanoa, että en tule jos riitelevät. Tai että saavat heittää minut kämpilleni saman tien jos riitely alkaa (asumme aika korvessa eikä minulla ole autoa koska asun itse kaupungissa ihan keskustassa).
Taidetaan velin kanssa mennä "jostain syystä" yllättäen isämme luokse jouluruuan lahjojenjakamisen jälkeen...sillä verukkeella tietenkin että 25.12. pitää olla jo isän luona varhain, koska perinteisesti 25.12. ollaan vietetty isämme kanssa...(Sääli vaan pikkusiskoa joka jää toisen porukan mukaan.)
Nimim. perhosia jo vatsassa
kun isäpuolenne ei tykkää, kun aikuistuneet, jo oman kodin peustaneet lapset siellä pyörii valmiissa pidoissa? eli hän kai ajattelee, että te vähän niinkuin tuppaatte sinne toisen rauhaan. onhan se teidän lapsuuskotinne, mutta siis vain lapsuuskotinne. nyt se on äitisi, hänen miehensä ja heidän lapsensa koti. te olette vähän kuin ylimääräisiä. kokeilepa vaikka tänä jouluna mennä vain aattona, tai jopa aatonaattona kylään ja häipyä sitten hiljaa omaan kämppääsi, voi olla joulu rauhallinen eikä riitelyä tulekaan. sama muina juhlapyhinä.
Minä ja veljeni ollaan reilu parikymppisiä. Veli opiskelee, eikä minulla ole omaa perhettä.
Ollaan oltu kylässä jouluna yleensä pari yötä. Veli joululoman ajan.
Hmm, en usko, että koko totuus olisi tossa. Meillä oli tosi mukavat joulut ennen kaikkien kolmen lapsen kesken, ja aina meillä on ollut se henki ettei lapsia jaotella "meidän lapseen" ja "sun lapsiin". Tottahan se on, että olisi kiva itsekin viettää jo omia jouluperinteitä. Lisäksi meillä on ihan saletti jouluperinne, että vielä elossa olevat isovanhemmat haetaan jouluaatoksi mukaan kanssa...ja joulunviettopaikkaa vaihdellaan vähän vuosittain.
Niin, silleen on kyllä, että isäpuoli pitää selkeesti pesäeroa meihin kahteen lapseen...Mutta samalla on ikäänkuin selviö että hän kuuluu kiinteänä osana meidän elämään muka ja lapset on opetettu siihen, että ollaan samaa perhettä. Nytkö sitten ei saadakkaan olla enää samaa perhettä. Tai vaan niin paljon kuin isäpuoli haluaa. Oliko kaikki aikaisemmat vuodet jotain feikkausta vaan, että uusperherumba saadaan sujumaan. Ja kukaan muu ei tee tuota jakoa kuin isäpuoli.
Isäpuolella ja äidillä on kuulemani mukaan todella erilaiset näkemykset lastenkasvatuksesta...ja isäpuoli ei ottanut kantaa minun ja veljeni kasvatukseen. Sen hoiti äiti ja oikea isäni (he eivät kuitenkaan olleet juurikaan tekemisissä toistensa kanssa vaikka vanhempiamme ovat). Ääni on muuttunut kellossa siitä lähtien, kun muutimme pois kotoa. Jollainlailla se tuntuu vähän epäoikeudenmukaiseltakin (vaikka olenkin jo aikuinen), koska tavallaan henkisesti sitä kotia ei ole enää paljoa jäljellä, jossa kasvoin. Se ottaa ehkä vähän kipeää. Toki tilanne muuttuu aina lapsuudenkotona kuin poikaset lentävät pesästä, mutta tässä tapauksessa se lapsuudenperhe tavallaan on vielä olemassa koska pikkusisko asuu vielä sielä. Äh miten sekavaa.
Isäpuolestani sen verran, että hänen lapsuutensa on ollut aika kurjaa kaikin puolin. Mietinkin, että jos se vaikuttaa sillä tapaa, että nyt kun he ovat kolmistaan kotitalossa niin nuo kielteiset kokemukset pääsevät tulemaan herkemmin pintaan, koska nyt hän on oikeasti ja tavallaan se ainoa isä talossa. Huomaan esimerkiksi miten sisko elää nyt ihan erilaisten sääntöjen alaisuudessa kuin mikä oli tilanne kun oltiin kotona kaikki kolme. Äh, menee aika vaikeaksi. Hmm, mut toisaata ajattelen sitäkin, että onko talo minulle ja veljelleni talo nyt sitten jotenkin "vähemmän lapsuudenkoti" muka kuin silloin aikaisemmin. Minusta ei. Tässä lienee itsellekin vähän kasvun paikka. Hitsi, olisi varmaan pitänyt syntyä siksi yhteiseksi lapseksi sinne taloon eikä tälläiseksi valitila-lapseksi. Tässä elävä esimerkki siitä, miten vanhempien avioeron kanssa lapsi saa elää koko elämän läpi...Se ei ole vaan siihen asti, että kun muutat pois kotoa. Sinulla on kaksi kotia siihen asti kunnes jommasta kummasta kodinhengestä kasvaa naattia nenän päästä.
kivointa olis tietysti olla yhtä suurta onnellista perhettä, mutta teidän tapauksessa se ei taida onnistua. kun olette muuttaneet pois, on tullutkin asetelma "sun lapset" ja "yhteinen lapsi".
ei kuvio tainnut olla ihan selvä silloinkaan kun asuitte kotona, kirjoitit, ettei isäpuoli ottanut kantaa teidän kasvatukseen. ei halunnut ottaa vai ei saanut ottaa?
mun käsitys on, että isäpuoli pitää teitä nykyisin joinakin tunkeilijoina. hän sieti teitä olosuhteiden pakosta kun asuitte kotona, mutta ei varmaan mitenkään kiintynyt ollut.- nyt hän on saanut elää rauhassa perhe-elämää, mihin ei kuulukaan "sun lapsia". sitten te yht´äkkiä pöllähdätte lomilla hänen kotiinsa.
osallistutteko te kodin jouluvalmisteluihin tai muihin töihin siellä ollessanne? siinä voisi olla oiva apu, ettette anna itsestänne kuvaa, että tulette kahta kättä heittäen valmiiseen pöytään. entä huoneet? onko teillä yhä omat huoneet lapsuuskodissa? jos on, se voi tuntua isäpuolesta pakolta yhä "sietää teitä". jos on, voisit vaikka sanoa, että kun niin harvoin enää käyt, voisi tuon sun huonees laittaa johonkin muuhun, voi vähän helpata tilannetta.
ajattelepas aikaa, kun sulla on oma perhe ja haluatte käydä mummun luona. nyt olisi hyvä hetki selvittää asiat.
mites isäsi luona? onko hänellä uutta puolisoa? heillä lapsia? miten sielläs sujuu.
"ei kuvio tainnut olla ihan selvä silloinkaan kun asuitte kotona, kirjoitit, ettei isäpuoli ottanut kantaa teidän kasvatukseen. ei halunnut ottaa vai ei saanut ottaa?"
Ei halunnut ottaa. Sielä himassa on isäpuolella sen verta kummalliset tavat, että hän rajaa myös omia isompia eli arvokkaimpia tavaroitaan vain omaan käyttöönsä...ees hänen vaimonsa (äitini) ei mielellään saisi niitä käyttää (auto, peräkärryt..)
"osallistutteko te kodin jouluvalmisteluihin tai muihin töihin siellä ollessanne?" Osallistutaan jonkun verran. Esim. ruoan laitto, kattaminen, osaan ruokakustannuksista, siisteyden ylläpitäminen ollessamme kotona käymässä jne. Mutta olen ottanut itse tavallaan jos sitä asennetta, että kun kerran olen aikuinen ja asun omillani niin tulen tavallaan kylään vanhempieni luokse, eli äiti tai isäpuoli voivat tarjoutua keittämään kahvia jos emäntänä/isäntänä haluavat sitä taloon poikenneelle tarjota. Ja että viivyn muutaman tunnin keskustelemassa kuulumiset, enkä jää kuhnailemaan sohvalle koko illaksi kuin olisin omassa kodissani. Että sinäänsä tuo on vähän kaksipiippuinen juttu: kun olen aikuinen niin vanhempien pitäisi tajuta että minua kohdellaan silleen kuin kohdellaan taloon tullutta vierasta (keitetään kahvit oma aloitteisesti vieraalle jos meinataan tarjota jotain, istutaan juttelemaan kuulumiset kuten muiden vieraitten kanssa, ja varaudutaan siihen että olen sen aikaa kun keskusteltavaa on ja lähden takaisin kotiin sinkkuboxiini). Helposti se menee yksipuoliseksi: eli oletetaan ettenhän mä asu enää siinä paikassa, mutta sitten huudetaan sohvalta että "Ota jääkaapista mitä haluat ja jos sieltä sattuu jotain löytymään...Mä lähden nyt tästä saunaan". Eli periaattees oletetaan että istun himassa kuin lapsuus- ja nuoruusaikana hengaamassa noitten himameiningeissä. Pidän siitä, että ollaan välittömiä puolin ja toisin mut jotain rajaa. Ja silleen outoa, että pikkusiskosta ei saa puhua siskopuolena ollenkaan (tehdä jakoa) mutta meitä "sun lapsia" sitten kyräillään. Mut siis ihan oikeasti jos tarkkoja ollaan niin "sun lasten" näkeminen ja heidän kanssaan oleminen pitäisi olla mukava tapahtuma eikä jotain ikävää. Meidätkin on opetettu siihen, että isäpuoli hyväksytään täytenä perheenjäsenenä. Täytyy myöntää, että isäpuoli sahaa nyt vähän omaa oksaansa, koska kyllähän sen tietää että jos alkaa kyräillä muita niin ne muut eivät pidä kyräilevästä henkilöstä.
No musta niillä on ihan tarpeeksi sitä "omaa kotiaan" sielä kolmestaan "korvessa" monenkymmenen kilsan päässä. Tavataan tän perheen kanssa ehkä kerran kuukaudessa eikä sitäkään aikaa ees pakosta heidän luonaan vaan muualla. Ei pitäis paljoa napata lasten vierailu kerran kuussa (yhtenä iltana pari tuntia istuskella sohvalla tai keittiönpöydän ääressä, tai korkeintaan jään illalla yöksi ja aamulla takaisin omalle paikkakunnalle..juu eli ton verran korvessa on paikka).
"entä huoneet? onko teillä yhä omat huoneet lapsuuskodissa?" Omia huoneita ei ole enää. Huoneille on keksitty muita tarkoituksia.
"mites isäsi luona? onko hänellä uutta puolisoa? heillä lapsia? miten sielläs sujuu."
Isälle ei ole perustanut uutta perhettä. Naisystävä löytyy, mutta isä ja naisystävä eivät asu yhdessä. Isällä on vain me 2 lasta (mä ja veli).
Kai se ydinasia tässä on tavallaan se mielipaha siitä, että ensin meidät on hitsattu yhteen olemaan samaa perhettä äidin, isäpuolen ja pikkusiskon kanssa ja nyt kun tilanne ei ole enää ajankohtainen niin se periaate voidaan kumota kun se ei enää hyödytä isäpuolen näkökulmaa. Ei kai isäpuoli voi sanoutua irti siitä, mihin hän on omilla toimillaan perheen saanut (tuo ettei tehdä jakoa sisarpuoliin). Ja teitäähän sen, että jos me ollaan lapsista ja nuorista asti kasvettu siihen että ollaan tasavertaisia niin se on aika kipeä paikka kun sitä aletaan perua nyt vanhempana. Lapsi kuitenkin tottuu ja kiintyy läheisiinsä eri tavalla kuin aikuinen. Isäpuoli ei tosin ole mikään lastenkasvatuksen järjenjättiläinen, ettei sen puoleen harmita.
eli juuri toi, että on isäpuoli ja sisarpuolet, mutta ei enää "kotia", johon mennä käymään. Koti ikäänkuin katosi, kun muutin pois sieltä. Olen opiskelija tyttö, mutta nykyisin olen vain vieras joka saa toki ottaa itse ruokaa jääkaapista ja jolle huikataan että "moi" menen nyt saunaan. Olen koko ajan kuin "ylimääräinen", ja niinhän olenkin, ainakin isäpuoleni mukaan.
Musta on todella väärin, että monet uusperheen lapset tavallaan "heitetään" pois perheestä, ikäänkuin roskaa, josta pitää päästä eroon, jotta päästään elämään "omaa elämää" ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Mistä ponnistaa kun elämä potkii päähän, kun ei ole mitään "turvaverkkoa", on vain "ylimääräinen lapsi"?
Varmaan äiti ei enää olisi halunnut lasta (olen kolmesta nuorin) kun isä alkoi näyttää alkkiksen merkkejä. Jotenkin minulle on jäänyt vain ja ainoastaan likasangon osa tässä perheessä. Ei minkäänlaista armoa, saati rakkautta, minulle ole osoitettu.
Kotiin ei ole menemistä, koska sieltä saan korkeintaan pahan mielen, riitaa ja sontaa niskaani.
Että ei se aina ole siitäkään kiinni että onko oma perhe vai uusioperhe jossa on isä/äitipuoli ja sisaruspuolia.
Olen 50-nainen ja menemme sisaruksieni kanssa äitini luokse jouluksi. Äiti on 76-vuotias, mutta hyvin pirteä.
Meillä taas on ongelma sellanen, että meistä lapsista ei kellään ole parisuhdetta (4).
Osasyy siihen lienee äitini. Hän kohtelee meitä kuin pieniä kersoja ja jos sanon takaisin jostakin alkaa itsesäälin ruikutus.
Mie niin laitoin ja ootin mukavaa joulua ja työ tuutte tänne vaan riitaa haastamaan.
Omien puoliensa pitäminen merkitsee äidilleni riidan haastamista??
Laitamme jouluruokaa, siivoamme ja tiskaamme. Muuten on melko kivaa, mutta se "lapsen rooli" on todella rasittava taas ottaa päälleen kolmeksi päiväksi.
Äitini oli väkivaltainen lapsuutemme aikana. Siitä on jäänyt pelkoja sisimpään ja esim, en uskalla oikein sanoa edes vastaan, kun voi tulla kunnon sivallus?
Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, ettei minua kukaan LYÖ enää aikuisena!
Joutuisin soittamaan äidilleni poliisit? Kuvitelkaa, 76-vuotias muija putkassa selvin päin.
Meillä ei käytetä alkoa. Äidilläni on ikävä henkinen ote, joka varmaan jollain merkillisellä tavalla estää myös kumppanin löytymisen???
Emmehän muuten kaikki asuisi yksin.
Mitä mä tekisin. Kertokaa viisaita ajatuksia?
Meille on tulossa kolmas joulu ilman minun äitiäni. Antaisin melkein mitä vain että voisimme edelleen viettää joulua kuin ennnekin porukalla. Nyt me vietämme sitä ilman äitiä.
vietetään joulu ilman minun äitiäni...Aina ei näköjään osaa olla vanhempien mieliksi! 6 lasta kaipaa mummoa.
Hmm...minunkin äitini oli ja vissiin vieläkin väkivaltainen olio.
Hän ei koskaan lyönyt,vaan töni,jätti sormia "vahingossa" oven väliin,löi oven nenän edestä kiinni kun ei "huomannut".
Minun kaksi miesystävää lähtivät lipettiin kun huomasivat kummoinen anoppi on tulossa.
En tiedä,ei kai ollut tarpeeksi rakkautta ilmassa minua kohtaan kun niin karkuun juoksivat.
Mutta jos miesystävälle ensimmäisenä sanotaan että -"tämä talo ei sulle sitten perinnöksi tule",voi vaan aavistaa miltä se toisesta tuntuu.
Seuraavalle mieskaverille huomautettiin jotta hän ei ikänään ole töitäkään tehnyt,kun on niin sileät kädet.
Kerrroin miesystäväni olevan ikävässä paikassa kun liike meni konkkaan,ei siinä hommassa kyllä känsiä tullut,sen myönnän.
Konkurssitieto taas veti ystäväni habituksen aivan ihmisarvoakin alemmaksi.
No nyt olen ollut yksin jo seitsemän vuotta ja niin viisastunut ,jotta jos joskus joku mies ilmaantuu kuvioihin,niin sen kyllä äidiltäni salaan.
En uskalla sanoa äidilleni mtään vastaan,koska vieläkin pelkään häntä.
Vaikka kuinka kotoa lähtiessäni yritän ajatella että olen aikuinen,mutta yksi ainoa katse luhistuttaa kaiken ja olen kuin hyytelökasa.
Olen ajatellut ihan oikeasti että hän on maailman ilkein ihminen.
minun äitini nukkui pois 2.6-06 "joten hän ei enään tule meille kahville". haudalle vein kynttilän ja olin hiukan surullinen. hänen on nyt kuitenkin hyvä olla.
Ei sen joulun pitäisi olla kiinni mainoksien antamista mielikuvista, vaan joulun pitäisi lähteä meistä itsestämme. Jokainen meistä tekee oman näköisen joulumme. Tänä jouluna, viime päivinä olen oppinut että joulu ei vaadi paljon, jotta voimme tuntea viettävämme joulua. Työssäni olen saanut nähdä ja kokea miten pienestä joulun tunnelma on kiinni. Koditon ja perheetön ihminenkin voi viettää onnellista joulua. Se mikä meille on itsestään selvää tai minkä koemme itsestäänselvyydeksi voi toiselle olla unelmien täyttymys. Eipäs unohdeta miten hyvin meillä loppujen lopuksi on asiat, kunhan ei haikailtasi sitä mitä meillä ei ole, vaan keskityttäisi niihin hyviin asioihin mitä meillä on...niihin itsestään selvyyksiin...Hyvää joulua...Joulu ei tule ulkoapäin vaan sisältämme, meistä itsestämme.
Mielestäni on aika törkeää jo se, että sinä olet työttömänä, ja joudut silti kustantamaan toistenkin joulunvieton kerta toisensa jälkeen. Saatikka et saa viettää joulua haluamallasi tavalla. Äitisi on surkutteleva ja huomionhakuinen, mutta entäpä jos silti tekisitkin tänä jouluna toisin; määräisit, että tänä jouluna sinä järjestät joulunvieton vain sinulle ja tyttärillesi ja tulette käymään mummon luona kylässä. Mummolla on kyllä resursseja järkätä omakin joulunsa, samoin muilla sukulaisilla. Perusteeksi mummalle voit sanoa, että haluat tällä kertaa tehdä näin, eikä sinun sitä tarvitse aikuisena ihmisenä kenellekkään selitellä. Tuskin mumma yhden joulun takia itsensä tappaa, jos ei sitä ole kerran arkenakaan tehnyt. Sukulaisten "siellä oli niin hyvää ruokaa" -vihjailut voit kuitata sukulaisille niin, että no ompas hyvä, että voittekin tunkea sitten heidän joulupöytään, sillä tänä vuonna aion viettää rauhallista joulua tyttärieni kanssa, ilman pöydän täydeltä sukulaisia. Et todellakaan ole joulun noita-akka, se että tekee kerrankin joulusta sellaisen, millaisen itse haluaa, ei ole tässä tapauksessa itsekästä. Älä pode huonoa omatuntoa siitä, jos niin teet, vaan nauti jouluta täysin siemauksin :)
Kyllä se vähän haljua onkin tää joulun hössötys.Meikäläinen on ihan oman päänsä takia hössöttänyt.No, kun on tuota perhettä siunaantunut niin senkin takia on mukamas pitänyt niin kovasti laittaa.Mutta nyt naksahti muutos.Se on ensi joulun menyy sellainen:perunatja kastike,kinkku ja rosolli.Ja se täytyy riittää!Jouluaattona riisipuuro.Leivonta jää pelkästään joulutorttuihin.Sitä tekee turhan takia sitä seitsemää sorttia.Ja lahjat tulee olemaan ihan vaatimattomat,joka lapselle ja lapsenlapselle ainoastaan yksi paketti.Lahjat ostan syksyllä paljon ennen jouluhössötyksen.Nyt sitten vain ensijouluna kuuntelen joululauluja ja huilailen.En kutsu vieraita jouluksi ollenkaan.Kyllä sen huomion olen tehnyt,pieni on kaunista ja arvokasta nykyaikana.Ja on omien korvien välissä että miten jouluaan viettää.Enää en siedä itselläni joulutressiä,ei kai kukaan muukaan enää:)
tehnyt tätä toimitustaan unhottaisi seuraavan marraskuun ja ehon joulumarkkinahössötyksen ja -tyrkytyksen alettua, niin hän kirjoittakoon sen muistiin vaikkapa tulewan wuoden kalenteriin lokakuun kohdalle tai tallentaisi sen muutoin varmaan ja syksyllä pengottavaan paikkaan - muistutukseksi. Pieni pätkä liikkuvaa tallennetta mitä pahimmasta jouluhulabaloosta virkistäisi muistia kuluneiden suvikuukausien jälkeen.
PS. Turvallista vuodenvaihteen viettoa!
Jokainen meistä on oikeutettu viettämään joulua kuten haluaa. Siis jos tänävuonna väki vielätunkee luoksesi niin ilmoita ensi vuonna jo Marraskuussa varanneesi matkan pariksi viikoksi etelään tai ihan sama minne tyttöjen kanssa .Sanot että lähtö on viikko ennen aattoa ja palaatte uudelle vuodelle jos eivät usko niin on kumma. !
Siitä purkki masennuslääkkeitä tollaseen. Tai hakeudu psykologille sen mummos kanssa ongelmistanne puhumaan.
mielelläni hakeutuisin psykologille mummo-ongelman vuoksi, mutta kun armas mummo ei LÄHDE. Ei sitten millään. Olen pyytänyt nätisti ja vähän jo rumastikin, mutta aina tulee EI.
Ongelmat ovat kuulema meissä, ei hänessä?
Itse en jaksaisi pitää kulissia. Jos sukua ja perhettä tunkemassa väksisin,sanoisin pidetään nyyttärit. Jokainen siis toisi jotain.Voisitte jopa sopia,kuka tuo mitäkin.
Työssäkäyvät eivät tajua työttömän yh:n rahahuolia jos et itse niistä kerro.
Tee ihan just niinkuin haluat. Et ole muille velkaa yhtään mitään.