Tällainen ongelma stressaa: kesällä pitäisi mennä naimisiin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa (molemmat 30 v) ja nyt olemme alkaneet todenteolla keskustella rahan käytöstä avioliitossa eikä yksimielisyyteen ole päästy millään. Ongelma on siinä, että itse olen akateeminen köyhä pätkätyöläinen, (vaikka työstäni ja alastani kovasti tykkäänkin), mutta mieheni on yritysmaailmassa korkeassa ja kovapalkkaisessa asemassa ja tienaa monta kertaa enemmän kuin minä.
Miehellä on selvät periaatteet: aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kaikki kulut avioliitossa jaetaan 50-50. Kun huomautan, että tuloni ovat tosiaan monta kertaa pienemmät, hän kuittaa sen sillä, että mitäs valitsin alunperin niin huonosti palkatun alan. Hän on sanonut ihan suoraan, ettei ala ketään elättämään, raha on hänen omaansa. Tiettyyn pisteeseen ymmärrän tuon, sillä en tahdo olla mikään siipeilijä, mutta mielestäni hänen asenteensa on kohtuuton.
Yritin ehdottaa yhteistä tiliä talous- ym. yhteisten menojen kattamiseksi, jonne kumpikin laittaisi esim. neljäsosan tuloistaan. Mielestäni se olisi ollut reilua, hänestä taas ei, koska silloinhan minä eläisin pääosin hänen tuloillaan. En oikeasti ymmärrä, miksi minun pitäisi maksaa esim. puolet sähkö- ja vesilaskuista, vaikka itse en niin isoa asuntoa tahtoisi enkä kaikkia niitä hänen sähkölaitteitakaan!
Jo nyt seurustellessa on ärsyttänyt ihan hirveästi, että hän tahtoo käydä esim. kalliissa ravintoloissa, mutta edellyttää minun maksavan itse ruokani vähistä rahoistani. Tavallaan huvittaa, millainen aviopari me oltaisiinkaan: esim. hänellä joka vuosi uusi, kallis auto, minulla aina sama vanha ruostunut corolla. ;)
Nyt viimeinen pisara on häämatka. Hän tahtoo Australiaan kalliille lomalle, minulle riittäisi jo ihan Ruotsin risteilykin. Hän sanoo, että häämatka maksetaan sitten puoliksi. Yritin selittää, että rahani ei millään riitä niin kalliiseen matkaan. Hän sanoi, että ota lainaa tai hanki parempi työpaikka. Minä harkitsen nyt ihan tosissani koko häiden perumista ja miehen jättämistä.
Tavallaan kyllä ymmärrän sen, että rikas mies on huolissaan, ettei nainen pääse käyttämään häntä taloudellisesti hyväksi. Mutta minäpä en ole kuka tahansa nainen, vaan hänen tyttöystävänsä seitsemän vuoden ajan. Tutustuimme ja ihastuimme, kun olimme molemmat köyhiä opiskelijoita. Joten nyt mielestäni olisi ihan kohtuullista, että hän suostuisi pitämään osaa rahoistaan meidän yhteisinä rahoina.
Miehellä on selvät periaatteet: aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kaikki kulut avioliitossa jaetaan 50-50. Kun huomautan, että tuloni ovat tosiaan monta kertaa pienemmät, hän kuittaa sen sillä, että mitäs valitsin alunperin niin huonosti palkatun alan. Hän on sanonut ihan suoraan, ettei ala ketään elättämään, raha on hänen omaansa. Tiettyyn pisteeseen ymmärrän tuon, sillä en tahdo olla mikään siipeilijä, mutta mielestäni hänen asenteensa on kohtuuton.
Yritin ehdottaa yhteistä tiliä talous- ym. yhteisten menojen kattamiseksi, jonne kumpikin laittaisi esim. neljäsosan tuloistaan. Mielestäni se olisi ollut reilua, hänestä taas ei, koska silloinhan minä eläisin pääosin hänen tuloillaan. En oikeasti ymmärrä, miksi minun pitäisi maksaa esim. puolet sähkö- ja vesilaskuista, vaikka itse en niin isoa asuntoa tahtoisi enkä kaikkia niitä hänen sähkölaitteitakaan!
Jo nyt seurustellessa on ärsyttänyt ihan hirveästi, että hän tahtoo käydä esim. kalliissa ravintoloissa, mutta edellyttää minun maksavan itse ruokani vähistä rahoistani. Tavallaan huvittaa, millainen aviopari me oltaisiinkaan: esim. hänellä joka vuosi uusi, kallis auto, minulla aina sama vanha ruostunut corolla. ;)
Nyt viimeinen pisara on häämatka. Hän tahtoo Australiaan kalliille lomalle, minulle riittäisi jo ihan Ruotsin risteilykin. Hän sanoo, että häämatka maksetaan sitten puoliksi. Yritin selittää, että rahani ei millään riitä niin kalliiseen matkaan. Hän sanoi, että ota lainaa tai hanki parempi työpaikka. Minä harkitsen nyt ihan tosissani koko häiden perumista ja miehen jättämistä.
Tavallaan kyllä ymmärrän sen, että rikas mies on huolissaan, ettei nainen pääse käyttämään häntä taloudellisesti hyväksi. Mutta minäpä en ole kuka tahansa nainen, vaan hänen tyttöystävänsä seitsemän vuoden ajan. Tutustuimme ja ihastuimme, kun olimme molemmat köyhiä opiskelijoita. Joten nyt mielestäni olisi ihan kohtuullista, että hän suostuisi pitämään osaa rahoistaan meidän yhteisinä rahoina.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mielestäni olet ihan oikealla linjalla. Jos mies todella rakastaa sinua hän haluaisi yhteistä hyvää eikä pitäisi itsekeskeisesti kiinni omista rahoistaan. Ei tuommoinen meillä ainakaan tulisi kysymykseenkään!
kirjoituksestasi tuli kylmiä väreitä, miehesi vaikuttaa kylmältä...trr...
Olisi kyllä tosiaankin oikeus ja kohtuus että miehesi osallistuisi enemmän noihin kuluihin kuin sinä, koska tienaakin enemmän. Luulisi olevan ihan päivänselvä asia. Miksi hän tahtoo mennä kalliisiin ravintoloihin ym. paikkoihin ja vielä olettaa että sinä maksat koko lystin puoliksi, kun varsin tietää että sinulla on siihen vähemmän varaa. Tuntuu vähän oudolta ja narsistiselta ajattelutavalta.
Harkitse todella tarkkaan sitä naimisiinmenoa tuossa tilanteessa, olen kyllä sitä mieltä itse että don`t do it.
meillä sama juttu, eli vaimoni tienaa noin kymmenen kertaa vähemmän...minä noin 180t€/v hän noin 20-25t€/v
kuitenkin ollaan yhdessä, minä ostelen kaiken tarpeellisen (ovat yhteisissä nimissä) ja hän maksaa esim. asumiskuluista vähän....loput soppailee, eikä ole koskaan valittanut kun ajelen pihalle uusia lelujani....tykkää niistä itsekin, vähän.
ostelen kyllä hänellekin kaikkea kivaa aina...
mutta onnellisin hän on kun tuon kukkia ison kimpun, siksi en ymmärrä naisen logiikkaa ollenkaan, ostin jokin aika sitten hänelle 35t€ auton ja vastaus oli "ihan kiva" toin viikonloppuna kukkia kotiin ja hän kaulaili,puhua kälätti kuinka kauniita jne. illalla tuli makuuhuoneeseen seksikkäissä vaatteissa ja rakasteli melkein hengiltä....ei ummartaa minä.
jos raha on tärkein paree jättää avioliitto väliin.
Hei Roopesetä! Mitäs jos näin naisena hiukan sinua avitan ;)
Mies ajattelee:
- ostan kukkapuskan, saan 20 pistettä
- ostan turkin, saan 100 pistettä
- ostan auton, saan 1000 pistettä.
Nainen ajattelee:
- saan kukkapuskan, 1 piste
- saan turkin, 1 piste
- saan auton, 1 piste
- saan mieheni huomion koko illaksi 100 pistettä.
Jokos menee jakeluun ?
ei mee joo.
mutta tartteeko mennäkään ihan oikeesti, vaimoni ja minä nautimme toistemme kanssa elämisestä ja raha vain on väline jolla autetaan onneen pääsyä, se ei taka sitä vaikka niin minäkin miehenä luulen.
olen kyllä ihan hyvin sisäistänyt mikä teille naisille on tärkeää, että kyllä kirjoituksessa oli hieman vitsiäkin.
olen kuitenkin samoilla linjoilla apk:n kanssa että väärin tuleva miehensä toimii, todella väärin ja ei todellakaan rakasta tulevaa vaimoaan.
suren jo nyt heidän puolestaan.
ja minä annan vaimolle kaiken huomioni aina.
nytkin olen kotona hoitamassa kotitöitä jotta jää ilta ja viikonloput aikaa olla yhdessä.
kiitän kuitenkin hyväst huomiostasi.
t:roope
Jätä miehesi ja nopeasti. Ei hyvässä parisuhteessa käyttäydytä tuolla tavoin. Hän selvästi haluaa kontrolloida tekemisiäsi ja haluaa myös alistaa sinua rahan avulla.
Tuollaista kohtelua ei pidä sietää.
Joopa-joo. Ei todellakaan hyvältä näytä. Eihän teidän suhteenne miltään rakkaussuhteelta vaikuta. Kyllä miehesi on tavaran ja materian perässä juoksija. Surullista.
Eikä tuo miehesi asenne tule vuosien myötä mihinään paranemaankaan. Eli sinuna kyllä peruisin moiset hääsuunnitelmat ja anna miehen katsella itselleen nainen ,jolla on varaa tuohon elintasoon. Miehesi kun ei selvästikään halua rahaa sinuun käyttää. Mikä aviomies se sellainen on? Itsekäs omaneduntavoittelija.
Ja kaipa siippasi on avioehdonkin ottanut puheeksi?
Juu, avioehto tottakai. Siitä en edes viitsinyt hänelle valittaa, kun en tosiaan ole hänen rahojensa perässä. Ärsyttää vaan hirveesti, kun hän ihan tosissaan kuvittelee olevansa fiksu, reilu ja oikeudenmukainen ja selittää, miten hänen samaa tulotasoa olevansa kaveritkin toimivat ihan samoin.
Joo, avioehto on ihan ok. Mutta tajuatko ollenkaan mihin olet pääsi pistämässä? Ajattele nainen! Ajattele!
olet menossa tuon samaisen miehen kanssa naimisiin ??? Siis haluat varmistaa että elämäsi jatkuu samanlaisena jatkossakin ???
Ongelmana on se, että mies ei ollut tuollainen kun häneen tutustuin ja ihastuin. Tai ainakaan opiskeluaikana ei raha-asioista niin puhuttu, kun kummallakaan ei rahaa paljoa ollut. Mutta jos mitään kompromissia ei ala löytymään, ei häitä kyllä pidetä ja suhde päättyy siihen. :(
Luuletko sinä hyvä ystävä, että jollain suullisilla sopimuksilla tulisi olemaan jotain vaikutusta tähän mieheen? Hei, haloo! Kun papin aamen kajahtaa, niin peli jatkuu samanlaisena. Tiedän kokemuksesta.
jatkuu...itse törmäsin samanlaiseen mieheen hän vain sexin jälkeen kun oli saanut vain itse sanoi että eiköhän sinun olisi AIKA LÄHTEÄ ja hänelläkin on omaisuutta...älä mene naimisiin sinulle löytyy vielä aito rakastava ihminen...olet nuori vielä...sydämellä toinen sydän
Kyllä siellä avioliittolaissakin taitaa olla jotain sellaista präntättynä, että kumpikin osalistuu elatukseen omien resurssiensa mukaisesti, ei 50/50?
Mutta sillähän ei ole tässä tapauksesa merkitystä, kun mies on mikä on. On tainnut raha nousta miehellä päähän. Minunkin ex-miehelleni kävi niin. Köyhinä opiskelijoina tavattiin, mutta siinä sitten vaan vuosien ja tulojen karttuessa kaikki vinksahti päälaelleen.Ei ollutkaan miehellä enää rahaa yhteiseen pesään (jonka minä omistin) vaan rahat menivät harrastuksiin ja miesten leluihin. Minä ja lapset olimme vain tuhlailevia rahareikiä...
Mieti tarkkaan josko todella haluat tämän miehen aviopuolisoksesi? Huomaathan jo nyt, että raha ei tuo rakkautta vaan voi sen myös karistaa...
Kyllä se on hurskastelua väittää ettei rahalla ole vaikutusta rakkaudessa. Keskituloista ja keski-ikäistä miestä ei juuri kukaan huoli. Se on sama miten rahat jaetaan, jos ei ole varaa huvitteluun niin kyllä mies saa vaihtua varakkaampaan.
Minulle on tärkeintä parisuhteessa se mitä saadaan yhdessa rakennettua ja kuinka siitä on minulla ja kumppanille iloa.
Rikkautta on löytää ja elää omaa elämää.
joudutko töihin suoraan synnytyslaitokselta, että rahasi riittävät puoleen lapsen kuluista? Tuskin tosin on kovin lapsirakas tuo miehesi. Entäpä jos sairastut etkä voi käydä töissä?
Lapsista ollaan vähän puhuttu, hänellä on kyllä halu "jatkaa sukua", joka kyllä minullekin periaatteessa sopii (tosin en ole tällä hetkellä varma, kelpuutanko häntä lasten isäksi). Tahtoisin olla lasten kanssa kotona noin kolme vuotta, ja tiedän, ettei hän siitä ajatuksesta pidä laisinkaan.
Myös tuo sairaus-juttu on kyllä käynyt mielessä. Enpä tiedä, heltiäisikö häneltä sitten minulle rahaa, jos sairastuisin vakavasti? Tosin tuon ajatteleminenkin tuntuu pahalta....
Et siis uskalla ajatella asioita loppuun saakka? No, eihän niitä voikaa eikä tarvitsekaan, mutta niitä todennäköisyyksiä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon.
Et siis myöskään uskalla ottaa puheeksi esim. tuota hoitovapaa-ajatustasi?
Ja ajattelepa nyt: Avioehtonne tulee tod.näk. olemaan, että "kummallakaan ei ole avio-oikeutta ennen aviolittoa tai sen aikana hankittuun omaisuuteen tai sen tuottoon".
Tämän kaltainen mieshän kerää itselleen koko ajan varallisuutta ja pakottaa sinut elää kitkuttelemaan omillasi - ja hyvässä lykyssä elättämään vielä lapsesikin. Vai palkkaako hän kodin- ja lastenhoitajan, jotta sinä voit olla tienaamassa sitä omaa (ja lastesi) elatusta? Itse tuskin ainakaa näihin kodin askareisiin osallistuu, kun hänenhän täytyy olla tienaamassa.
Rakkaus on sinun tapauksessasi varmaan sokea : (..todellakin vaikuttaa sulhasesi tyypiltä joka haluaa itsekkäästi pitää kiinni omistaan ja samalla saa näppärästi alistettua sinua taloudellisesti. Mitä hän odottaa sinun tekevän siis kun ei ole varaa maksaa edes häämatkasta omaa osaasi, ottavan kulutusluottoa vai?
Oma mieheni omaa samantyyppisiä piirteitä, tosin maksaa enemmän kuluja kuin minä, meilläkin palkassa epäsuhtaa eli mies tienaa yli puolet enemmän kuin minä. Silti hän tajuaa ettei palkkani riitä ihan kaikkeen (!) ja maksaa esim. lomamatkoja ym.
Alkuasetelma on jo niin onneton, että ongelmia on varmasti tiedossa lisää myöhemmin. Avioliitoissa kun tuppaa olemaan kriisikohtia, vaikka lähtökohta olisi hyväkin. Miten ikinä selviäisit lapsen/lasten kanssa? Miehesi varmaan haluaa lapsille kalliit vaatteet ja harrastukset, yksityisen päivähoidon ym. ja olettaa tietenkin sinun taas maksavan puolet. Lasten kanssa kotona olemisesta taitaa olla turhaa tuon miehen kanssa haaveilla, ainakin olisit alisteisessa asemassa, kotiorjana, jos hän sinua silloin suostuisi "elättämään".
Meillä kaikki tulot ja omaisuus ovat yhteisiä, hankinnoista päätetään yhdessä. Mies ansaitsee enemmän, mutta molemmat puolisot ovat tästä huolimatta tasaarvoisia "Oy Perhe Ab:n" osakkaita. Näin sen kuuluu mielestäni ollakin; huolehditaan yhdessä kaikkien perheenjäsenten tarpeista ja kartutetaan yhteistä omaisuutta.
Tee itsellesi palvelus loppuelämääsi ajatellen; peru häät. Älä usko, jos nyt suullisesti lupailee jotakin epämääräistä. Vaadi ainakin kirjallisena ja todistajien nimet alle.
mutta miehesi varmaan ymmärtääkin sen tehdä. KUN eroatte niin et tärvää miehen rahoja sosiaalitanttojen avustuksella..
Jokainen, jolla pyörii yhtään mitään päässä ja jolla on mitään perintöä tulossa tai omaisuutta olemassa tekee nykyään avioehdon.
Voi hitto! Ajattele jos saatte lapsia, mistä vetoa että kun sä oot himassa ja tahdot ruokkia sen eikä sul o töitä äitiysloman takia, niin se sanoo "mitäs synnytit! ruoki itse oma lapsesi". Sitten sä ja lapsi kuolette nälkään eikä se mies osta teille edes hautakiveä kun se maksaa niin paljon.
No, tuli HIEMAN liioiteltua, mutta toi suhde vie sut konkkaan eikä tuossa suhteessa ole edes rakkautta! Rakastava henkilö tahtoo toiselle parasta eikä omalla itsekkyydellään viedä toista vararikkoon!!!
Heivaa se mies ja VÄHÄN ÄKKIÄ!!!
Kun otat sit uuden miehen ja jos se sattuu olemaan varakas, katso että sillä on ollut se työ jo jonkin aikaa ja että se on tottunut että sillä on rahaa ja se on herrasmies. Siten se ei voi tehdä samanlaista kitupiikkitemppua kun se ei muutu köyhästä rikkaaksi vaan on jo rikas.
Miehesi ei noudata 50-50 politiikkaa ainakaan perheen päätösten suhteen, vaan haluaa päättää kaikesta itse ja odottaa sinun rahoittavan puolet elämäntyylistä, jota et itse halua etkä ole valinnut. Hoitaako miehesi myös tasan puolet parisuhteen, seksin ja arjen hoidosta? Jos ei, unohda avioliitto mokoman saiturin kanssa ja muuta omaan kämppään. Saituri on saita myös hellyyden, seksin, kunnioituksen ja rakkauden suhteen.
he sexissäkin ovat itsekkäitä minulle ja vain minulle ja heti...tiedän kun törmäsin tälläiseen "fiksuun" mieheen...huh huh
helppo neuvo antaa.
Unohda häät, unohda kokomies.
Vaikeuksia tulee ja paljon tuollaisella taloudellisella ajattelutavalla. Itara mikä itara, ei se miksikään muutu. Ajattelepas, kun tulee lapsia, kumpi maksaa?
Jokaisen on tehtävä päätöksensä itse, mutta edellä kirjoiteusta ehkä jo huomasitkin, mitä mieltä muut tilanteesta ovat?
Kokeilepa kysyä mieheltäsi, mitä hänen mielestään yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kaikki valitsisivat hyvin palkatut alat, eikä enää olisi akateemisia pätkätyöläisiä hoitamassa omaa osuuttaan. Kaikki vain pyörittelisivät bisneksiään... Eipä taitaisi yhteiskunta kauan toimia ja alkaisivat bisneksetkin mennä päin p-rsettä. Eli kyllä jokaisen panosta tarvitaan ja tavallaan köyhien akateemisten pätkätyöläisten panos mahdollistaa sen, että nämä yritysmaailman kiipijät voivat jatkaa kiipimistään. Eli se tästä "itsepä alasi olet valinnut" -argumentista (joka kertoo myös miehesi arvoista: raha ensin, muut sitten).
Avioliitosta sen verran (olen piakkoin menossa naimisiin itsekin), että puolisoille on määritelty ihan laissakin toistensa elatusvelvollisuus. Mutta sepä ei taida paljon miehensi vaakakupissa painaa?
Ellei jutussasi olisi ollut niin paljon yksityiskohtia, olisin epäillyt sitä provoksi. Yksinkertaisesti siitä syystä, että tuollaine käytös kuulostaa NIIN USKOMATTOMALTA! En ole ikinä kuullut vastaavasta, vaikka tuttavapiirissäni on useita, paljon tienaavia miehiä. Mielestäni avioliitto ja perheen perustaminen on yhteishanke, johon molemmat osallistuvat varojensa, kykyjensä ja taitojensa mukaan. Kaikelle ei voi laskea hintaa, kuten esimerkiksi yhteisten lasten kasvattamiselle. Sitäpaitsi eikö se ole miehen (ja naisen) kunnia-asia, että pystyy perheensä elättämään? Kyllä minua ainakin miehenä hävettäisi ajaa uudella autolla, jos tietäisin että nainen elää köyhyysrajaa hipoen.
Minun nähdäkseni miehesi ei kunnioita sinua ollenkaan. Kuulostaa hyvin itsekkäältä ja kypsymättömältä poikaselta. Ei todellakaan valmis avioliittoon, kuulostaa että sekin olisi hänelle vain status-asia. Eihän tuossa näyttäisi olevan tietoakaan oikeasta rakkaudesta!
Kun rakastaa, niin sitä haluaa vähintään yhtä hyvää toiselle kuin itsellekin. Hänen asenteensahan on että minä haluan tehdä näin ja näin, jos et pysty samaan ja halua tasan samoja asioita, niin olet ihan luuseri. Onko hän koskaan kysynyt sinulta mitä toivot elämältä, tai mitä haluaisit tehdä milloinkin tai minne haluaisit häämatkalle? Yhteinen elämä tarkoittaa myös yhteisiä päätöksiä yhteisistä asioista, ei siten että toinen sanelee sen mitä milloinkin tehdään ja toinen hädissään yrittää pysyä perässä.
Älä hyvä tyttönen siedä tuollaista kohtelua. Miehesi on seonnut rahan perään, ehkä joskus tokenee kun on saanut siitä kyllikseen nauttia. Mutta älä nyt ainakan naimisiin semmoisen kanssa mene, ei hän sinua ansaitse. Ne häät ovat kuitenkin vain yhdet juhlat, ei ne mitään muuta käytännön tasolla. (muuta kuin sen että niiden jälkeen eroaminen tuntuu vielä vaikeammalta) Parempi että nauttii ihan yksikseen rahavuoristaan muutamia vuosia, ehkä sitten hieman herää ja tajuaa että ei sillä rahalla oikein mitään tee jos ei sitä jaa rakkaiden ihmisten kanssa.
Jos et pysty suhdetta lopettamaan, vaan tunnet että rakkautta ja jotain chanceja vielä voisi olla, niin peruuta vähintäänkin häät ja laita kova kovaa vastaan. Älä suostu että sinulle edes ehdotellaan moisia juttuja mitä olet tuossa kirjoittanut. Jos miehesi ei jaa rahojasi kanssaan, tehkööt yksinään niitä kalliita juttujaan ja sinun kanssa sitten sellaisia mihin sinunkin rahasi riittävät. Puhu hänelle tästä tosissasi, kerro miten pahalta se tuntuu ja kuinka se saattaa teidän koko suhteen vaakalaudalle. Jos mikään ei muutu, niin älä jää vuosiksi odottelemaan.
Ja älä missään nimessä nai miestä jonka kanssa et ole pystynyt avoimesti puhumaan tulevaisuudesta ja lasten kasvattamisesta. Ei mikään muutu helpommaksi sillä että menee naimisiin. Päinvastoin, hän saattaa alkaa käyttäytymään entistäkin sikamaisemmin kun voi ajatella että nyt sinut on "hurmattu" ja vierellä pysymisesi on "varmistettu".
siis ihan käsittämätöntä! eräällä kaverillani on poikaystävä joka on ihan uskomattoman pihi, mutta tuo menee kyllä yli! jos sinä sairastuisit, ja luulet että hän ei auttaisi sinua edes silloin..huh. kyllä tulot pitää suhteuttaa. juuri noin niin kuin sanoit. jos hän ei sitä tajua, älä nai häntä. kerro syyksi hänen piheytensä ja lyhytnäköisyytensä. ehkä saa mietittyä asioita. voithan joskus ottaa puheeksi hänen kavereidensa kanssa onko heidän asiansa todella samalla tavalla..
Jäpikkä on täys mu***u !
hänhän on todella itsekäs!
Häät kannattaa perua. Tiedän tapauksen, siis tämän "tyylilajin" miehet. Tämähän ei ole normaalia millään mittareilla, vaan henkinen sairaus. Tälläinen äärimmäinen pihiys ja laskelmointi. Rakastaako mies sinua ylipäätään? Vai rahojaan, joiden menettämistä pelkää yli kaiken? Vai peräti vain itseään. Narsistinen persoonallisuus.
Todella törkeää tuo fifty-fifty periaate, kun kyseessä on noin epäsuhtainen pari taloudellisessa mielessä. Sitten sen voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos kyseessä olisi täysin tasa-arvoinen pari myös taloudellisesti. Siitä huolimatta olisin loukkaantunut, ellei mies edes joskus tarjoaisi ravintolassa, ostaisi pientä lahjaa tmv.pientä hemmottelua toisinaan.
Miesystäväni on hyvin varakas,mutta pihi. Itse keskituloinen, keski-ikäinen, huomattavasti miestä köyhempi.
Pihiydestään ja laskelmoinnistaan huolimatta miesystäväni kuitenkin "joustaa" sen verran, että maksaa aina ravintolassa ja ostaa jonkun pienen jutun välillä. Jos vaatisi 50/50 periaatetta, niin nostaisin kytkintä heti. Ei olisi reilua, olen tämän myös antanut hänen ymmärtää "kautta rantain". Ilmeisesti on perille mennyt.
Naimisiin en menisi tämän tyylisen miehen kanssa, sillä siitä ei seuraa muuta kuin ongelmia. Raha ja seksi (liikaa, liian vähän) on ne jutut joista yleensä suurimmat ongelmat/riidat tulevat jos on tullakseen. Ja nimenomaan jos "vahvemmalla" (taloudellisesti) osapuolella on noin vääristyneet asenteet.
Laittaisin kyllä uudelleen harkintaa tuon naimisiinmenon ja jatkamisen ylipäätään. Jos jo alku näyttää näin huonolta. Ei "vanha koira" opi uusia temppuja - nämä asenteet opitaan jo lapsena. Mies on sisäistänyt tasa-arvon käsitteen aivan väärin.
..ja jossain kunnollinen mies itkee itsensä yksinäiseen uneen, kun taas yksi nainen roikkuu narsistisen, itsekkään materialistipellen housunliepeissä. Toisaalta en osaa tuntea myötätuntoa sinuakaan kohtaan, koska en voi ymmärtää miksi kiusaat itseäsi tuollaisella nilviäisellä. Tunnen enintään sääliä, jos et todella arvosta itseäsi sen vertaa että kenkäisisit kyseisen asennevammaisen nillittäjän pitkälle mäkeen.
Maailmassa on niin paljon parempia miehiä, varakkaita ja köyhiä.
Yksi kysymys: et kai vain tee miestäsi enempää kotitöitä tai suorita muita vastaavia palveluksia? Aikasi ja vaivasihan on kuitenkin omaasi ja kuuluu vain sinulle.
Jos miehelläsi on tuollaiset asenteet rahan suhteen, veikkaisin hänen jättävän kodinhoidon ikävät tehtävät mielellään naiselle. Jos olen väärässä, kaveri ei tietenkään ole ihan niin paha nilkki kuin minkä kuvan annat.
Jos kyseessä on provo; on se hyvin onnistunut. Jos ei ehdotan häiden perumista vastoin omia tunteitasi koska ilmeisesti mies haluaa olla naimisisa myös rahojensa kanssa ja pysyä niilole uskollisena.
Saatat joutua katumumaan naimisiinmenoa myöhemmin koska nyt on jo noin suuri erimielisyys olemassa.
Oma mielepiteeni on että kammottava mies, hyi helvetti!!!
tätini avioliitossa asiat on juuri näin.Tätini on nyt eläkkeellä ja hänen miehensä on häntä 10 vuotta nuorempi ja on vielä työelämässä ja hänellä hyvä palkka.He ovat olleet naimisissa miltein 20 vuotta.Lapsia heillä ei ole.Tässä yks päivä äitini pyysi tätiäni johonkin kirkkokonserttiin jonne oli 10-20 euron pääsy maksu ja tädilläni ei ollut siihen varaa.Mies vaan säästelee rahojaan ties mihin.
"...kesällä pitäisi mennä naimisiin... ...tienaa monta kertaa enemmän kuin minä... ...hän tahtoo käydä esim. kalliissa ravintoloissa, mutta edellyttää minun maksavan... ...niin kaikki kulut avioliitossa jaetaan 50-50... ...ettei ala ketään elättämään, raha on hänen omaansa... ...Hän sanoi, että ota lainaa tai hanki parempi työpaikka... ...hänen tyttöystävänsä seitsemän vuoden ajan..."
Olen niin kalikalla lyöty kirjoituksestasi etten osaa muuta kuin toivottaa onnea tulevan naimisiin menon johdosta.
Itse olen jo muutaman vuoden ollut työelämässä ja suht hyvin tienaankin, kun mieheni opiskelee vielä. Luonnollisesti (huom: LUONNOLLISESTI) tällä hetkellä minun rahojani kuluu enemmän yhteiseen elämään, koska miehelläni ei opintotuen (asumme omistamassani asunnossa joten ei tietenkään saa edes asumislisää) ja satunnaisten opiskelunoheisten töiden tuomien vähäisten tulojen vuoksi ole tietenkään varaa kaikkeen mitä minä haluaisin ostaa/tehdä.
Tiedän että akateemisen uravalintansa vuoksi jonain päivänä mieheni tulee tienaamaan paljon enemmän kuin minä, ja hän tietää sen myös. Hän onkin sanonut ettei malta odottaa sitä päivää kun hän pääsee maksamaan ulkona käymiset ja hemmottelemaan minut piloille, vähävaraisuus kun välillä tuppaa käymään miehen luonnolle. Näin se siis menee - yhteisessä elämässä se joka tienaa enemmän, sijoittaa myös enemmän yhteiselämään. Sen pitäisi olla itsestään selvää.
Kirjoitit: "Minä harkitsen nyt ihan tosissani koko häiden perumista ja miehen jättämistä." Uskoisin, että se taitaa olla oikea ratkaisu.
En näe mitään logiikkaa siinä, että sinun pitäisi tuhlata rahasi kallisiin ravintoloihin ja isoon asuntoon, jos se ei ole sinun toiveidesi mukaista. Sano ensi alkuun miehellesi, että syötte tästä lähtien Saarioisten maksalaatikkoa ensin kuukauden, jotta sitten voitte mennä kerran hienoon ravintolaan syömään. Tasa-arvon nimissä miehesi tähän suostuu: jos kaikki menee 50/50, niin kait samaa kaavaa sovellatte myös tähän. Tällä systeemillä käytätte saman verran rahaa ruokaan kuin kuka tahansa normaalijärkinen ihminen. Exäsi on suuruuden hullu, saituri, pihi ja ties mitä. En ikinä menisi naimisiin hänen kanssaan, vielä vähemmän suunnittelisin lapsia. Haluatko elää hänen elämäänsä, vai haluatko oman elämän?
konkassa jos hän haluaa alvariinsa matkustella ja sulla ei ole siihen varaa..Kyllä se niin on ainakin meillä että rahat on yhteisiä.Meillä mulle jää enemmän käteen kun ukolla(tosin ei kohta enää kun hoitovapaa alkaa), silti ukko maksaa vuokran, minä muut laskut ja ostan ruuat ja vaatteet(minulla kuluja on enemmän kun ukolla kun maksaa vaan vuokran mutta näin on sovittu koska minä saan enemmän rahaa, ja ihan reilua mielestäni)..Älä pahastu mutta tulee mieleen opiskeuajat kun asuin opiskeliakämpässä ja molemmilla oli omat hyllyt jääkaapissa ja omat kuivamuonahyllyt, wc paperikin ostettiin puokkiin.Tuon vielä ymmärrän mutta en avo-avioliitossa..En usko että olisit loppupeleissä onnellinen tollasessa suhteessa..
Ukks kuullostaa ihan mun ex.ltä paitsi että hän ei edes tienannu niin hyvin et olsi saanu kaiken mitä halusi vaan mun piti tulkea taloudellisesti sen harrastusta.Se tuunas mun auto vaikka en edes halunu ja sitte vaati rahaa..Nykyisei on kaikin puolin ihana mutta myös reilu.Hän on oppisopimuksella eikä tienaa paljoa, minä äitiyslomalla eli tulot aika pienet.Silti hän antaa minulle (jos hän esm voittaa vedonlyönnista tai arvasta esm 300e) puolet voitosta perheen kustannuksiin.
EI PIDÄ MUIJASTAAN HUOLTA??? Aikamoinen lurjus. Älä vain mene sen kaa naimisiin! Pukeudu rääsyihin aina kun menette ulos kun sulla ei ole varaa ostaa uusia. Tilaa ravintolassa jotain halpaa ruokaa ja jäävettä kun menette syömään. Jo on kumma jos miestä ei hävetä. Jos tarjoilija kysyy "eikö teille muu ruoka maistu" niin sanot häpeilemättä "noku pitäis säästää rahaa" ja sit tarjoilijaa kattoo sun ukkoa inholla. Ja jos menette juomaan, otat teetä, limpparia tai jäävettä. Tee tuo myös sun kavereiden ja sen kavereiden edessä jotta miestäsi hävettäisi. Sitten jätä se sika.
Jos raha on miehellesi tärkeämpää kuin sinä ja yhteiselämänne laatu, niin mahtaako hän todella rakastaa sinua? Kuulostaa siltä, että hän ei hyväksy sinua ja ammatinvalintaasi, vaan saisit kuulla joka päivä oletetusta riittämättömyydestäsi.
Jos päätät naida hänet ja maksaa kaikki puoliksi, niin tee sitten ainakin selväksi, että sitten eletään sinun tulojesi määräämän elintason mukaan. Eli ei kalliita lomia, kallita autoja tai isoa asuntoa. Onneksi et kuulosta niin hullulta, että ryhtyisit ottamaan lainaa hänen vaatimustensa takia.
Kaksi ylivertaista akateeemista... luulette varmaan että kaikki teitä kadehtii. Mut onnea elämään!
Kaksi ylivertaista akateemista? Mitäs toi nyt oli?
Oletko sanonut miehellesi, että ette voi näissä olosuhteissa mennä naimisiin? Sinuna ainakin tekisin selväksi, että tulevaisuudessa ongelmia tulee tuosta miehesi ajattelumallista niin paljon, että avioliitto on mahdoton. Eikö hän ymmärrä, että sinulla ei ole varaa samaan kuin hänellä, ja että te ette voi käydä kalliilla lomilla tai ostaa kalliita autoja jos sinun täytyy niistä puolet maksaa? Kuulostaa siltä, että raha on miehelläsi noussut pahasti päähän. Mahtaako hän sinua oikeasti rakastaa, kun noin käyttäytyy ja tuollaisia vaatii :S
Ilmoita hänelle, että ette voi mennä naimisiin, koska sinun budjettisi ei kestä hänen elintasoaan. Katsotaan, mitä hän siitä tuumii.