Mitan saada omat vanhempani tajuamaan, että olen eronnut ex:stäni? He eivät ole kiinnostuneita millään tavalla uudesta suhteestani. Haluan kuitenkin pitää vanhempiini yhteyttä, sillä he ovat melko sairaita. Haluaisin myös että oppisivat tuntemaan uuden kumppanini ja nauttimaan onnestani.
Vanhempani ei tajua
ongelmainen :(
2713678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kerro heille, mikä johti eroon edellisestä kumppanistasi. He eivät voi suhtautua välinpitämättömästi rehellisyyteesi, vaikka eivät eroasi 'hyväksyisikään'. Vanhempiesi reaktio on todennäköisesti pettymyksen tuoma reaktio, jota eivät muulla tavoin osaa osoittaa.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa koko lähipiiri 'tuomitsi' eroni. Tein monta johtopäätöstä lähipiirini ihmisistä, ja jos tarvetta oli, kerroin suoraan, mistä erossani oli kyse ja pyysin suoraan olemaan puuttumatta niihin asioihini, jotka eivät kellekään muulle kuulu kuin minulle ja exälleni.
Oli kiva kuulla että vastaavassa tilanteessa on ollut muitakin vaikka tilannehan sinänsä ei ole mikään mukava. Viestisi antaa kuitenkin voimia jatkaa "puurtamista".
Ei ero ole hyvä asia siinä on kaksi osapuolta ja molemmin kärsii ja syyy on molemmissa tapahtumaan . Muille ei ero kuulu pätkääkään se on kahden juttuja. Aina sitä ollaan erottu ja erotaan ja yleensä ulkopuolisen silmin aina toisessa on vain syy . Mutta uusi suhde se on taas sellainen , että tekee mieli sanoa jos olet nainen , alkoiko kutiamaan yön aikaan , miksi etsit toisen ? Joka ei yhden kanssa tule toimeen ei se tule toisenkaan kanssa , ettei vain olisi ajatuksen taka-alalla vaihdon kiehtovuus siitä itse tietämätä . Uusi suhde on erikoinen siinä voi puolin ja toisin varsinkin Nainen ajatella , että se toinen teki tämän eri lailla , sillaa ja tällai , sielä ajatuksissaan vertaa menneen miehen töitä uuteen niin rakastelussa kuin muutenkin ja mies ei välttämätä koskaan saa tietää naisen ajatuksia , samoin voi olla toisinkin päin . Pysykää yksinänne jos eroatte , ei irtosuhteita ei mitään sellaista , vain yksin eteenpäin ,.
se, että vanha alkoi tympiä. En ala tässä ongelmiamme puimaan. Ja se miksi nyt seurustelen on silkkaa sattumaa. Kun kerran törmää ihmiseen, jonka kanssa on hyvä olla niin miksei hänen kanssaan sitten voi jakaa yhteistä arkea. Siksikö kun yksi suhde on aikaisemmin ajautunut karille?!
Olen pahoillani jos itse olet kokenut karun eron ja tuntenut itsesi hylätyksi. Itse niin kuin ex:nikin olemme nyt molemmin onnellisempia. Toivon että myös sinä löydät uuden onnen elämääsi.
Nauti sinä uudestasi ja elä vapaan ihmisen elämää. Miksi valjastat sairaat vanhempasi muutokselle. Ja älä ainakaan maalaile heille syitä, miksi erositte. Anna heidän olla ja pidä yhteyttä ja kasva aikuiseksi.
Tietenkin vanhempasi ovat tietämättömyyttään hyväksymättä uutta suhdettasi. Ehdottomasti kerrot heille mikä meni suhteessasi vikaan. Vanhemmillasi on oikeus tietää. Älä anna heidän vanhuutensa hämätä, he ymmärtävät elämää enemmän kun arvaatkaan.
Vanhempia pitää valjastaa muutokselle, koska elämä on yhtä muutosta. Jos ei sitä tajua, putoaa kelkasta. Tai sitten on jo pudonnut, niin kuin tämä ed. kirjoittaja.
ehkä sinulle, tuskin kaikille.
Vanhemmilleen voi kertoa että asia yhteistuumin päätetty, molemmat kokivat eron parhaaksi. Jos ilmoittelee vanhemmilleen "ei kuulu teile" se kertoo jotakin vanhempien ja lapsen väleistä. Eihän sitä kaikkea tarvitse tilittääkään, voi sitä kuitenkin asiallinen ja kohtelias olla, se on luottamuksen säilymisen tae. Mitäs ne vanhemmat mahtaisivat ajatella, jos asiasta vaikenisi. Huolestuisivat, miettisivät onko ollut uskottomuus asioita, välivaltaa vai mitä surkeuksia. Eikö asiasta kertominen ja vaitonaisuus ole juuri se, joka herättää vääriä mielikuvia ja aiheuttavat huolta, surua ja huolestumista.
vanhempasi saavat olla tajuamatta. exäsi oli heille tärkeä ja sen tilalle ei niin vain tule toista (tulevaa exää).
ei siitä asiasta tarvitse puhua, kunhan kumppanisi tajuaa mistä on ksye
Mun on vaikea kuvitella, että suhtautuisin vaikka omaan poikaani noin. Tietenkin voin tykätä hänen ensimmäisestä tyttöystävästään, mutta sen vuoksi minun ei tarvitse kohdella kaltoin poikaani eron jälkeen eikä hänen nykyistä tyttöystäväänsä, joka voi ehkäpä joskus vielä olla hänen vaimonsa ja lastenlasteni äiti. En vihaisi eron jälkeen poikani exää, mutta poika on minulle se rakkain ja olen onnellinen hänen puolestaan jos hän rakkauden löytää.
Aina tulee jotenkin paha olo, kun vanhemmat tunkevat nokkansa sillä tavalla eroon, että asettuvat puolille ja ryhtyvät sorsimaan exiä tai nyxiä. Se, kenen kanssa poikani on onnellinen, on riittävän hyvä minullekin. :)
Olen pitänyt vanhempani erittäin hyvin tietoisena ongelmistamme ja eroon johtaneista syistä. Kyse ei ole ollut vaitonaisuudesta eikä yrittämisen puutteesta. Siksi ihmettelenkin heidän nykyistä käyttäytymistään.
Jotkut ihmiset eivät vain halua hyväksyä tosiasioita. Erosin vuosien jälkeen täysin rakkaudettomaksi muuttuneesta avoliitosta. Oli jo toista vuotta ennen eroamista selvä, mikä lopussa häämöttää ( eriteille lähtö ) ja isäni ei tuntunut ymmärtävän asiaa todeksi, kun kerran asia tuli puheeksi, milloin häitä vietetään jne.
Ero tuli aikanaan. Eroaminen ei mm. taloudellisten
seikkojen, yhteisten velkojen ja vastuiden vuoksi ollut aiemmin parhain ratkaisu, vaan asuimme yhteistaloudessa, vailla sen kummenpaa kulissia.
Vielä vuosi eron jälkeen isäni kyselee, onko ex:n kanssa soiteltu tai pidetty yhteyksiä tms. Ensimmäinen puolisen vuota eron jälkeen hän ei saattanut hyväksyä tosiasiaa. Liekö vanhoillisen asenteen seurausta, ettei avioero ( tässä tapauksessa avoero ) ole hyväksyttävää, vai mikä lie, kun tosiasioita on niin vaikea hyväksyä.
Äitini on hyväksynyt nykyisen elämänkaverini täysin, mutta isälläni on edelleen vanha asenteensa jäljellä. Hyväksyy toki uuden kumppanin, ehkä hyväksyi tosiasiat kun omin silmin näki, että todellakaan entiseen ei ole paluuta. Vaikka ennen nykyisen emäntäni tapaamista vielä harmitteli, kun se liitto kariutui...
En sen ihmeemmin välitä edes vanhemmilleni perustella tai kertoa mitään, miksi tiet erkanivat, eiväthän hekään ole velvollisia minulle omaan yksityisyyteensä liittyviä asioita kertomaan.
Joillekin vanhemmille on mahdoton käsittää, että omat lapset ovat lisäksi myös itsenäisiä aikuisia jotka itse vastaavat omista toimistaan ja suhteistaan, koko elämästään.
Ei voi valittaakaan, olen kuullut että jotkin vanhemmat ovat kieltäytyneet tapaamasta lapsensa uutta elämänkumppania tai jopa kieltäytyneet tapaamaan enää omaa lastaankaan, aivan kuin lapsi olisi pahuuttaan tai pilkallaan häpäisseet perheen maineen erotesaan.
Ei aina uskoisi, elämme Suomessa .
Simulle toivotan mielenpiristystä ja anna asioille aikaa. Anna aikaa myös vanhemmillesi hyväksyä uusi tilanne. Jotkut ihmiset eivät vain sopeudu muutoksiin nopeasti, vaan tarvitsevat aikaa sulatella asioita.
ihan samoin kävi kun otin eron yliviisivuotisesta liitostani ja jäin pojan kanssa kaksin! nyt kun olen uuden naisen kanssa sukuni vaan arvostelee ja tuputtaa niitä typeriä juttujaan että kyllä teidän pitäisi lapsen takia olla yhdessä? no nyt kun oli yhdet suvun juhlat tulin ylpeästi sinne uuden kauniin ja ihanan naiseni kanssa ja ilosesti ilmoitin kaikille mummeleille ja vaareille ja vanhemmilleni että voivat vaikka työntää neuvonsa perseeseensä ja ei tarvi pitää yhteyttä napanuora on katkennut jo aikaa sitten;-) ja poistuimme nauraen paikalta! lapsellista ehkä mutta mua ei suku määrää!
Aivan oikein en minäkään viitsisi katsoa lapsellisia ailahtelujasi KASVA AIKUISEKSI!.
Voitko todella olla noin ahdasmielinen älykääpiö?
Tuskin edes tiedät syytä miksi he ovat eronneet.
Toivottavasti sun elämääs ei ainakaan mahdu mitään iloa!!
Erittäin mustaa ja synkkää joulun aikaa sinulle!
Kuole tylsyyteen!
Näin on... eihän tuommoisessa pysy kukaan perässä, saati sairaat vanhukset.
teistä tulee kuva kuin jokainen suomalainen eläisi sen nuoruudenihastuksen kanssa loppuelämänsä, jos kerran yksi vaihto noin vie pois raiteiltaan eikä enää pysy perässä. Alkuperäiselle voin vain sanoa sen, että jos hänen vanhempansa eivät osaa asiaa hyväksyä niin heillä siihen oikeus, mutta itse siinä enemmän menettävät.
sillä Jeesus ei hylkää sinua vaikka ihmiset kääntäisivät selkänsä sinulle
Jeesus ei avoliittoja hyvällä katso, muttei avoerokaan oikea ratkaisu ole. Avioliitto on ainoa kunniallinen ratkaisu, eikä tosiaan tämän uuden gigolon kanssa, vaan sen, jonka kanssa on susiparina ja jalkavaimona elänyt. On aika tehdä tuosta alkuperäisestä ja oikeasta suhteesta kunniallinen ja hyväksytty. Toivoa sopii, että Jeesus ja mies antavat vielä anteeksi.
elää suhteessa, missä voi pahoin? Onko itsemurha avio-/avoerolle kunniallisempi vaihtoehto?
Kistitty tuomitaan helvettiin, jos tekee itsemurhan!
tyydyn mielummin siihen, että Jeesus katselee pahalla kuin että palaisin helvetin liekeissä.
Ja miten alkuperäisestä suhteesta saisi enää tehtyä kunniallista? Jos nyt alkaisi vanhaa suhdetta lämmittämään, niin vielä syytettäisiin perheen rikkojaksikin. Eikä silloinkaan Jeesus katselisi hyvällä.
Ei sinun tartte hakia vanhempasi hyväksyntää suhteellesi , mutta miksi vaihdoit ? Eikö edellinen ollu hyvä ja kysympä vielä suorempaan oliko se sitä erellinenkään mikään , ????? Tutki itseäsi , ymmärrän , että olet naispuoleinen , katsos asia on niin , että ne omat kukasta kukkaan lentelemiset monesti pahoittaa vanhempasi mielen ja sinä näyt katukuvassa sellaisena liihoittelijana , et pysähdy , heti eka riita ku tulee on toinen kainalossa , tästä vanhempasi ei välttämätä pidä , mutta itse sinä elämäsi olet valinnut ,tai tiesi , en moiti kirjoitan vain selkosuomea ja jos sattuu sitä en tarkoittanut , asia on vain niin , jos on perää vähäänkään silloin se kalahtaa nilkkaan ja sille en voi mitään . Miksi erosit ? Miksi otit taas uuden ? ... Siinäpä miettimistä , jospa ei kaikki tarjoamasi miehet (naiset) olekkaan vanhempasi mieleen .
Anteeksi maalaisuuteni, mutta nyt en aivan ymmärrä kenestä puhut. Mitä vanhempiini tulee, toivoisin heidän hyväksyvän uuden suhteeni siinä määrin, että tulisivat yhdessä juhlistamaan avioliittoon astumistani. Mutta jos eivät osallistu, se minun on hyväksyttävä.
Mitä edellisestä eroamiseen tulee, olenko maininnut kuka jätti kenet ja miten monta seurustelua minulla on ollut ennen häntä tai hänen jälkeensä?
En minäkään ole tyttäreni uudesta tai uusista suhteista kiinnostunut. Hän ei edes yrittänyt yhdessä miehensä kanssa, vaan erosi liian nopeasti. Maailma on menossa aina vaan hullumpaan suuntaan, eikö millään ole enää väliä ?
Kun lapsesi menee naimisiin tai saa lapsia? Oletko edelleen välinpitämätön?
Kyllä eroihin aina joku syy löytyy, ei kukaan huvikseen eroa.
On ero sen verran kova kokemus ja muutos elämään, että kyllä se on harkittu asia. Oma avioeroni oli kova paikka silloin, mutta jälkeenpäin se osoittautui maailman parhaaksi tapahtumaksi omassa elämässäni.
Vanhempien on asia vaan hyväksyttävä, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Jokaisen on pidettävä huoli itsestään, ei kukaan muu voi tietää toisen ihmisen henkistä tilannetta.
Luota itseesi ja elä elämäsi niin, että sinulla on hyvä olla.
Omat vanhempani eivät (muutama vuosi) eron jälkeen halunneet tavata uutta kumppaniani. Erossa oli monta mutkaa, ja eksä kykeni hoitamaan supliikkinsa minua sujuvammin.
Äkötellessä meni monta vuotta, ja tilanne on edelleen jumiutunut paikalleen. Pidän kohteliaita välejä vanhempiini, mutta "poikaystävää", sitä yhtä ja samaa edelleen, en lähde esittelemään. Eipä hänkään näitä vuosia ole viettänyt odotellen, milloin vihdoin sinne pääsee.
Pelottaa ajatella, että seuraavat vakavat keskustelut käydään kuolinvuoteella...