Tällä viikolla sain lääkäriltä ikäviä uutisia, minusta otetusta näytteestä on löytynyt mahdollisesti syöpäsoluja. Aika menee yksin murehtiessa. Kun olisi oma kulta, jonka viereen käpertyä ja yrittää unohtaa murheet. Nyt käperryn sohvalle vinkkupullon kanssa. Sohva, viini ja telkkari ovat tänä iltana parhaat ystäväni.
Sinkku ja syöpä
elämä on vai onko
81207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kurjaa, elämä on joskus vähän epäreilua.. mutta koeta jaksaa, syöpähoidot on niin paljon kehittyny aikojen saatossa... mutta kurjaahan se on.. voimia sulle, toivottavasti on läheisiä ja ystäviä tueksi!
Voimia sulle. Syöpä kyllä on vakava juttu ja tarttisit tukea siihen. Uskalla reilusti olla heikko ja pyytää tukea kun siltä tuntuu, kaikkea ei tarvi jaksaa yksin. Voimahalauksia sulle.
Ainakin omalta kohdalta, joskus kun on ollut vaikeaa, niin vasta jälkeenpäin huomaa kuinka hankalaa se olikin, ja silloin alkaa miettiä, et miks silloin ei osannut turvautua mihinkään tai keneenkään, kun oli vaikeinta.
Sairaudet vähän pysäyttää joka kerta. Itsellä epäillään puhkeavaa astmaa ja sekin huolettaa.
sen vinkkupullon kaappiin ja soittaisit ystävällesi. Pyytäisit kylään ja juttelisitte asioista.
Alkoholi kun ei tunnetusti auta kuin hetkellisesti ja siitäkin tulee pahaolo.
Mutta jaksamisia sinulle.
Itse olen tukena läheiselleni jolla todettiin syöpä toisen kerran ja hän on todella maassa.
Tästä ei voi kuin nousta ylöspäin..
Mutta ei viinaa...
puhu,puhu puhumasta päästyäsi.tavallaan ymmärrän sua kauheasti.itsellänikin(olen yh.äiti,sinkku)oli yhdessä vaiheessa kriisin poikanen.joskus asiat on niin vaikeita että ystävillekin on liian vaikea puhua.itse soitin kriisipuhelimeen joka on aina auki.Luulisin että joku syöpäjärjestön kriisi/puhelin/auttava linja voisi olla sulle paras.joku vertaisryhmä juttu,siellä varmaan ymmärretään ja osataankin auttaa sua parhaiten.
ystävät on tärkeitä,mutta asia voi ahdistaa heitäkin,joten vois olla parempikin kun soitat/tapaat jonkun tuntemattoman.voimia ja pärjäile
Toivottavasti näyte osoittautuu vaarattomaksi.
Ei se ole niin varmaa, että se sinun kultasi osaisi välttämättä sinua lohduttaa. On paljon tapauksia, joissa puoliso tai avokumppani eivät ole kestäneet sairauden tuomaa painetta ja ovat lähteneet etsimään lohtua (huom! itselleen) muualta. Ja sitten on tullut tuplat surut surtavaksi.
Parisuhteen täytyy olla tosi hyvällä pohjalla ennen kuin se kestää toisen osapuolen sairastumisen. Huonommassa tapauksessa sairastunut osapuoli joutuu esittämään todellista vahvempaa, jotta kumppani pysyisi vierellä tai jopa tukemaan tätä (kokemusta tuttavapiiristä on). Kaikkein pahimmassa tapauksessa käy nimenomaan noin, että se kumppani lähtee etsimään lohtua tai kokonaan uutta seuralaista itselleen.
Hyvät ystävät ovat usein paljon tärkeämpiä tukihenkilöitä kuin puoliso tai poika-/tyttöystävä.
Itse sairastuin 8 vuotta sitten (30 vuotiaana sinkkuna) rintasyöpään.
Hoitojen jälkeen tapasin elämäni miehen joka jaksoi olla tukena ja turvana
vaikeina aikoina. Meillä oli kivaa ja elämä hymyili.
Viime kesänä selvisi että syöpäni oli uusiutunut
ja nyt kesken rankkojen hoitojen huomasin että miesystäväni olikin ollut
epäluotettava, valehteleva, kaksinaamainen luuseri.
Lopetin suhteen kaksiviikkoa sitten ja nyt on
todella helpottunut olo, vaikka kyllä sitä kainaloa aina välillä kaipaakin.
Itse syövän kokeneena voin sanoa, että eniten auttoi vertaistuki. Läheisillekin saattaa joskus olla vaikea puhua tuntemuksistaan. Varsinkin jos näkee selvästi, että he ahdistuvat asiasta.
Jos sinulla todetaan syöpä, neuvoisin sinua hakeutumaan ko. syöpätyypin vertaisryhmiin.
Voimia!