Vai oletko jos kerran tieten tahtoen täytyy loukata omaa puolisoaan - vaikka sitten tämän tietämättä. Epäilen kuitenkin että sinä ainakin itse tiedät tekeväsi väärin. Etkä siitä välitä.
Mietipä siis oletko sittenkään oikeassa suhteessa vai olisiko aika antaa toiselle mahdollisuus ihan oikeaan, vilpittömään rakkauteen jonkun sellaisen kanssa joka sitä pystyy hänelle antamaan. Sinä - pettäjä, et siihen pysty, sillä vaikka lopettaisit pettämisen tähän paikkaan, mutta jätät kertomatta totuuden jo tapahtuneesta kumppanillesi: olet vilpillinen valehtelija koko loppuelämäsi ajan.
Mietipä siis oletko sittenkään oikeassa suhteessa vai olisiko aika antaa toiselle mahdollisuus ihan oikeaan, vilpittömään rakkauteen jonkun sellaisen kanssa joka sitä pystyy hänelle antamaan. Sinä - pettäjä, et siihen pysty, sillä vaikka lopettaisit pettämisen tähän paikkaan, mutta jätät kertomatta totuuden jo tapahtuneesta kumppanillesi: olet vilpillinen valehtelija koko loppuelämäsi ajan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisihan tuokin näppärä keino moninkertaistaa avioerojen lukumäärä. Siitä sitten vaan niitä onnellisia suhteita solmimaan ja vilpitöntä rakkautta etsimään...
En tiedä tarkoitatko jatkuvaa pettämistä vaiko vain kerran pettämistä, mutta asia ei ole minusta noin yksi oikoinen. Minulla oli oneellinen suhde joka kuitenkin päättyi muista syistä vuosia tämän jälkeen hän ei tiennyt pettämisestä ennenkuin kerroin suhteen loppumisen jälkeen miksi ei seksi kiinnostanut muutamaan kuukauteen silloin joskus.
Tarinani: Olimme riidelleet jostakin todella kovasti ja jouduin samalla lähtemään työmatkalle koulutukseen. No niin sitten iltaa istumaan ja jälkipuimaan oppimiamme asioita. Kuinka ollakkaan humalluin, kai siitä syystä, että olin vihainen vieläkin, enkä oikein osanut kontroloida itseäni. No niin siitä sitten koulutuspaikallemme saunaan mies porukalla. Koulutus ryhmään kuului myös muutama nainen. Kuinka ollakkaan miesporukassa saunoessamme ja sauna juomaa vielä juoden pari naista änkeää samoille löylyille. No siinä istuttiin ja juteltiin keskenämme ja nainen joka istui vieressäni osasi iskeä jutun juuri siihen, että miten menee, ja sitten alettiin jutteleen riidoista ja muista jutskista. Jossain vaiheessa oli muut häipyneet ja minä heräsin pukuhuoneenlattialla ja MITÄ HEL..TIÄ ! mä nain sitä eukkoa. Et varmaan usko minkäläinen morkkis mulla oli pitkän aikaa. Toisaalta halusin kertoa asian kullalleni mutta en uskaltanut koska pelkäsin, ettei hän anna anteeksi. Kävin lääkäriä myöten juttelemassa ja tottakai testit otattamassa.Olisin varmaan kertonut kullalleni asian, mutta lekuri oli myös sitä mieltä, että jos rakastat, älä kerro, sillä satutat vain kumpaakin. Vähän rakkaani ihmetteli kun ei seksi ukolle maistunut muutamaan kuukauteen ennenkuin sain testi tulokset. Ennen olin ehdoton, jos petät niin lähet. Opin tästä sen, että vahinkoja voi sattua itse kullekin ja ainakin minä aion yhden kerran sietää jos nykyinen kultani sattuis joron jäljille eksymään.
...sehän on ihan inhimillistä. Ja paha kenenkään on toisen suhdetta mennä arvioimaan. Kirjoitit ihan fiksusti, mutta se että täällä jotkut todella puolustelee pettämistä,e i kyllä mahdu minun ajatusmaailmaani!
Omassa tilanteessasi mielestäni osoitit kypsyyttä siinä, että kävit testeissä, ym..monet käyttäytyvät todella typerästi vaarantaessaan kumppaninsa terveyden käytyään vieraissa..
Ymmärrän, että pelkäsit kumppanisi jättävän sinut, se on ihan luonnollinen tunne. Ihan kiinnostuksesta kysyn, tuliko koskaan sellaisia hetkiä, että oli ihan lähellä kertominen?
Kun exäni petti minua, hän tiesi kantani pettämiseen (eli että olen sitä vastaan), mutta hän tiesi myös hartaan, vilpittömän toiveeni, että jos hän joskus sattuisikin pettämään minua, hän kertoisi siitä. No niinhän sitten kävi, että hän petti minua parhaan ystäväni (ja elämäni toisiksi tärkeimmän ihmisen kanssa) kanssa, eikä kertonut siitä, vaikka tiesi että olen hyvin anteeksiantava ihminen. Ystäväni lopulta kertoi minulle, ja sitä kautta sain totuuden puristettua poikaystävästäni, joka ei vielä silloinkaan meinannut tunnustaa!! Nyt kun mietin muutama vuosi jälkeenpäin, pettäminen tottakai satutti suunnattomasti! Mutta vielä enemmän satutti poikaystäväni epärehelllisyys! Ainakin minä haluan perustaa suhteeni rehellisyydelle, ja oma mielipiteeni on(en halua arvostella muiden mielipiteitä,tämä on vain oma käsitykseni), että jos pettää, pitäisi olla pokkaa kertoa siitä. Koska jos nyt mietin, etten olisi koskaan saanut tietää pettämisestä,okei,olisin säästynuyt monilta kivuilta, mutta ajatus siitä että noin perustavan laatuisessa kysymyksessä en olisi ollut tietoinen siitä missä mennään,olisi se ollut paljon huonompi vaihtoehto, ainakin minun kohdallani..
En halua moralisoida,en ole mikään enkeli itasekään, jokainenhan tekee ratkaisunsa, olen vain tällainen höpsö, joka vielä haluaisi uskoa uskollisuuteen...
Toivottavasti opit kokemuksestasi jotain *kerran pettänyt*, ainakin kirjoitit ihan fiksusti.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin:)
Kyllä, kyllä meinasin kertoa monen monituista kertaa, mutta aina kun aioin, kun tuntui etten kestä enään, ja katsoin häntä ja hänen hentoa olemustaan muistin lekurin neuvon. Jos kerran rakastatte toisianne, miksi pilata rakkaus jota toisianne kohtaan tunnette. Se oli kauheaa ja jälkeenpäin olen miettinyt olisko kannattanut kertoa ja kestää kuin mies tuli mitä tuli, mutta jotenkin olen lekurin kanssa samaa mieltä, että miksi. Miksi olisin aiheuttanut hänelle pahan mielen, kun jo minullakin oli helvetillinen olo tapahtuneesta, joten päätin kestää itse ne helvetin tuskat ja säästää hänet niiltä.
Toivon ettei kelleen käy niinkuin minulle jos toisianne rakastatte, mutta jokainen päättää silloin itse kertooko vaiko eikö. Minä päätin olla kertomatta ja minusta se ehkä oli sittenkin oikea tie.
On ihmisiä jotka haluavat tietää, jos kumppani on pettänyt ja sitten on niitä rehellisyyden loputtomia puolustajia (joihin itse lukeudun:), jotka ovat jonkunlaisia surun kamikaze-lentäjiä, jotka haluavat tietää totuuden, sattuipa se kuinka paljon tahansa. Jotkut ihmiset eivät edes kestäisi totuutta, eli päätöksesi oli luultavasti oikea, jos tuntui siltä että kumppanisi olisi murtunut tiedosta todella.. Silti ehkä ihmettelen, kuinka lääkäri antaa noin "radikaaleja" neuvoja, mahtoiko elää itse samanlaisessa tilanteessa...no, toi nyt on vaan mun typerää spekulointia..
Tehtyjä ei saa tekemättömäksi, ja jokainen tekee omat päätöksensä. Kyllä aika näyttää, osoittautuivatko ne oikeiksi. Itse joskus "kadun", että annoin kumppanilleni pettämisen anteeksi, minkä jälkeen seurustelimme vielä vuoden, mutta toisaalta, opin pettämisen jälkeisestä ajasta todella paljon...
Oletko koskaan ajatellut, että kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia. Toisille sänkyyn meno on lähes sama kuin hampaiden peseminen tai syöminen. Jos olet itse noin ahdasmielinen ja omistushaluinen, pitäisit ajatuksesi edes oman pääkoppasi sisällä.
Yritä kasvattaa itsetuntoasi, niin pääset turhasta mustasukkaidesta eroon
Pettäminen on kahden ihmisen välinen asia - ei sitä tehdä siksi, että joku loukkaantuu. Nämä loukkaantuneet kumppanit ovat vaan niin täynnä itseään, että luulevat kaikkien tekevän kaikkea vain heidän takiaan. Itse käyn vieraissa omista tarpeistani ja niihin tarpeisiin ei liity mitenkään loukkaamisen tarve.
tuo, ettei pettäjä tunnusta itselleen sitä, että mahdollisesti saattaa teollaan loukata kumppaniaan, on erittäin epäempaattista. KUN tietää tekonsa loukkaavan niin miksi pitää syyttää toista siitä, että tämä loukkaantuu turhasta!? Aivan sama jos tietää potkun sattuvan toista nilkkaan, potkaisee kumminkin, toista sattuu ja potkija väittää, että sattuu turhasta!
Se, että pettää, koska ei ole onnellinen, on kyllä maailman huonoin selitys. Jos ei ole onnellinen, pitää yrittää tehdä jotain asian hyväksi tai erota. Pettäminen ei ole minkään sortin ratkaisu, vaan ainoastaan pakoa todellisuudesta.
Voin sanoo että asia on kyllä niin että elän elämäni onnellisinta aikaa vaikka käynkin vieraissa...saan siitä hirveesti energiaa..pidän kodin loistokunnossa samoin mieheni niinkuin itsenikin..rakastelemme mieheni kanssa enempi kuin ennnen ihan missä sattuu haluttamaan...mieheni on tyytyväinen..itse rakastan miestäni yli kaiken, muutenhan vieraissa käynti ei olisi niin hyvää jos ei olisi miestä..tekee sen jännittäväksi ja rikkaammaksi..miehenikin on huomannut minun loisteen ja energisyyden ja on varmaan tyytväinne minuun, miksi särkisin turhaan tämän hyvä perheidyllin.. en mistään hinnasta..tämä vieras mies on onneksi naimisissa ja hänelläkin kaikki hyvin perheensä kanssa..ei ala sitten puhumaan mitään naimisiin menosta tai muusta höpinästä...ihan olla kun on sellainen kihinä kokoajan päällä
enkä loukkaa ketään kun kukaan ei tiedä..eikä saakkaan koskaan tietää..asia hoidetaan niin yksityisesti että ei varmasti kukaan saa tietää..
...mutta silti minulla on ollut jo kauan "ystävä". Oma mieheni on hyvä, kiltti mies, tosin aika saamaton (minä teen kotona kaiken, ruoat, siivoan, hoidan muksun, koti tiptop) ja seksikin sujuu sillai normaalisti. En kuitenkaan saa seksistä irti sitä, mitä haluaisin ja olenkin miestäni avoimempi seksiasioissa. En kuitenkaan ole mikään pervo...huom.
"Ystäväni" kanssa (11v. vanhempi) tapaamme joskus kerran viikossa, joskus harvemmin, joskus useammin ja häneltä saan tosi tyydyttävää seksiä. Hän on myös taholtaan aviossa emmekä aio missään nimessä erota tahoiltamme...siihen ei ole tarvetta, sillä liittomme on hyvät. Olemme monessa merkityksessä hyviä ystäviä ja kokeilemme kaikkea uutta yhdessä, johon hänen vaimonsa tai minun mieheni ei missään nimessä suostuisi...kysytty on tahoiltamme.
Olemme HYVIN hienotunteisesti hoitaneet nämä tapaamiset (kummankaan perhe-elämä ei häiriinny) ja niin, että emme loukkaa ketään eikä koskaan. Olemme molemmat saaneet tästä "ystävyydestä" paljon juuri seksin saralta.
Tämä on sitten pettämistä...valitan, mutta elämämme on kuitenkin näin huomattavasti onnellisempaa, kun emme joudu puolisoiltamme vonkaamaan sellaista, mitä ei koskaan sieltä saisi vaan asia hoituu näin. Suhde perustuu ystävyyteen muutenkin.
Näin minä toimin ja ystäväni ja se on toiminut. Emme kuitenkaan jätä omia puolisoitamme paitsioon vaan toimimme kuten avioliitossa kuuluu seksin antamisen toimimaankin (ei pihtaamista). Täällä sitä eletään kuitenkin yksi elämä.
Meillä on lähes sama tilanne ja kotielämäkin sujuu entistäkin paremmin. Jos vaimolla sattuu olemaan "pää kipeä", niin ei haittaa. Ei kyllä ole viimeaikoina ollut pahemmin päänsärkyjä, joten vieraissa käyntini on tainnut autaa siihenkin vaivaan.
Suosittelen kaikille, jotka osaavat hoitaa asian niin, ettei jää kiinni!