Mulla on sellainen ongelma, että olen koko elämäni etsinyt miehistä ystäviä itselleni, sillä seurauksella, että kaikki ihastuvat minuun. Kaikki myös vakuuttavat, että ystävyys on heille tärkeintä, mutta sänkyyn olisi silti päästävä. Ja kun näitä miehiä on jonossa tusinan verran, niin kaikkien kanssa nyt tuskin voi tai pitäisi sänkyyn mennä. Ystävyyspuoli on monien kanssa tosi ihanaa, mutta pelkään valtavasti loukkaavani miehiä tai menettäväni ystävyyden, jos en suostu seksiin. Kyllä nuo miehet oikeasti arvostavat minua myös ihmisenä eikä vain naisena, mutta kaikilla tuntuu kuitenkin olevan se toive, että jospas meillä voisi ollakin muu suhde. Mikä neuvoksi? Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa
Susanna
101320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on ollut sama tilanne ja ymmärrän sinua täysin. Kun kieltäydyin seksistä niin meni ystävyyskin. Kyllähän sitä voi joidenkin kavereiden kanssa harrastaakkin jotka ovat rakkaimpia pestiksiä.
Minun mielipiteeni on se,että ei se ole enään ystävyyttä,jos seksiä harrastat parhaiden ystävien kanssa.Kyllä ystävyyden raja menee siinä.Tosi ystävät ymmärtävät varmasti,kun kerrot että seksi kuuluu parisuhteeseen ja ystävien kanssa ei sitä harrasteta.Nainen pystyy harrastamaan seksiä ilman tunteitakin,mutta mies on aina tunteella mukana.Eli aina tulee joku pettymään tai petetyksi.Minä olen kieltäytynyt seksistä ystävien kanssa ja he ovat pysyneet ystävinä.Kyllä ystävien kanssa monia asioita voi tehdä,mutta minulla raja menee halauksissa.Suutelu,saman peiton alla nukkuminen ja seksi menevät liian pitkälle.
Näin on, selkeä raja on juuri tuossa ja tosi ystävän kanssa asia voidaan myös puhua, puolin ja toisin.
Ystävyys miehen ja naisen välillä vaatii tietynlaista jalostunutta maailmankuvaa ja hienoviritystä oman itsetunnon kanssa onnistuakseen nappiinsa, mutta onnistua se voi silloin todella hyvin. Kun itsellä on ollut vuosia naisystävä jonka kanssa on syväluodannut kummankin elämän 'vuoristorataa', voi sanoa että on päässyt paljon syvemmälle naiseen kuin monien niiden kanssa joihin on päässyt vain peniksen mitan verran...
Kyllä se nuorelle sinkkumiehelle on aika kova paikka, jos nainen, jonka kanssa on hyvä ystävyyssuhde, on vielä paremmassa suhteessa jonkun toisen miehen kanssa. Jonkinlaista kilpailua uroksien välillä tai jotain. Kovasti se kuitenkin itsetunnolle käy ja siksi nuorista sinkkumiehistä ei helpolla nainen ystävää saa.
Siis kyllä mä miehenäkin voin myöntää että perseestähän toi on, mutta sille nyt ei voi mitään. Miehet on miehiä.
Ihan naurattaa kun luin ihmeellisestä ongelmastasi.
Voiko se olla ongelma noinkin päin, itse olen ikuinen ystävä. Se hyvä tyyppi joka ei koskaan ole muuta kuin hyvä ystävä.
Elämä on ihmeelistä.
Yritin jo vastata tähän mutta netti ei aina tottele.
Siis otan uudestaan, minua ihan nauratti kun tuo ongelma voi toteutua noinkin päin.
Itse olen aina vain se ystävä, hyvä tyyppi ei koskaan enempää.
No tsemiä !!!!!!!!!!
on se, että kaikki miehet haluavat sänkyyn kaikkien naisten kanssa. Ymmärrätkö idean? Kysymys on siitä, kenelle nainen sanoo kyllä, kenelle ei.
Jos välit menee siinä, ettei anna pimpsaa, niin mikäköhän siinä on toisella osapuolella ollut perimmäinen tarkoitus ystävyyden livulla.
Tietysti, jos haluat pitää koko mieskaartin, niin jaat vuorolaput ja sanot, että sinne jonon päähän vaan.
Et olis ensimmäinen, joka on uskollinen koko Preussin armeijalle.
Mulla oli samantapainen ongelma. Viihtyisin valtavan hyvin miesten seurassa, jotenkin tuntuu että ne tekevätkin aina kaikkea hauskempaa ja jännempää kuin valtaosa naisista. Minulle seksuaalisuuden tuominen mukaan kuvioon oli kuitenkin liian satuttava asia että jaksaisin enää ystävyyden (?) puolesta tapella. Seksuaalisuudella en todellakaan tarkoita että olisin hypännyt kenenkään kanssa sänkyyn, ei ole omasta mielestäni kavereiden kanssa tapana. Jouduin tosin tietenkin jokaisen kanssa käymään läpi vaiheen jossa näitä asioita käsiteltiin, ja myös päästiin muka jonkinkaltaiseen yhteisymmärrykseen. Totuus kuitenkin on, että kun aloin seurustelemaan nykyisen miesystäväni kanssa (Joka ei ollut aiemmin "pelkkä" ystäväni vaan ihan tyylipuhdas uusi tuttavuus rakastuminen) eli poistuin vapailta markkinoilta, ovat rakkaat ystäväni mystisesti pikkuhiljaa kadonneet. En mielestäni ole uppoutunut pelkkään "perhe-elämään" sillä olen kuitenkin ehtinyt ja onnistunut säilyttämään naisystäväni, siitä ei siis voi olla kyse. Yhteydenpitoyritykseni ovat alkaneet yhä enemmän jäädä yksipuoliseksi joten alan uskoa että seuraani ei todellakaan enää kaivata.
Tilanne oli käänteisesti samantapainen muutama vuosi sitten erottuani silloisesta miesystävästäni: Yhtäkkiä tutut, kavereina pitämäni miehet alkoivat vihjailla ja yrittää ties mitä. Koin ja koen tämän loukkaavana koska minä EN HALUA, toisin kuin nykyään tuntuu olevan tapana, sotkea seksiä ja seksuaalisuutta joka asiaan. Varsinkaan ystävyyteen ja kaveruuteen, asia joka on itselleni kuitenkin ollut sen verran tärkeä että olisin sen loppumiseen toivonut jotain muuta syytä kuin mikä nyt näyttää ilmeiseltä. En yksinkertaisesti kelpaa, sovi joukkoon, koska olen minä eli nainen, ja se siitä. Asiaa ja maailmaa en pystynyt tältä osin muuttamaan vaikka kuinka kiihkeästi haluaisin ja halusin, ja vaikka itse näkisin ihmiset ensisijaisesti ihmisinä ja vasta tarpeen vaatiessa sidottuna sukupuoleensa.
Sen lisäksi että miesystävät ovat yksinkertaisesti kadonneet, ei myöskään rakkaani hyväksy heitä, joten aion jo antaa olla. Koko asia ei vain ole karanneiden kavereiden arvoinen: Ensin pitkät vatvomiset ko. miesten kanssa kun koitat nätisti selittää millä tasolla suhteenne mielestäsi pitäisi liikkua, ja sitten yritykset saada rakkaasi ja koko maailma näkemään asiat niinkuin sinä näet vaaleanpunaisten lasiesi läpi...paskat sanon minä. Ehkä seuraavassa elämässä olen mies... ;-)
Kiitos vastauksestasi!
Oli mielenkiintoista lukea, että joku muukin on kamppaillut saman asian kanssa. Mä olen tota paljon miettinyt, että jos nyt päättäisin olla yhden ihmisen kanssa, niin katoaisivatko muut miesystäväni. Asiaa olen heiltä kysynyt ja kaikki vakuuttavat, etteivät katoaisi minnekään. Ehkä se osan kanssa olisikin niin, mutta puolet ainakin katoaisi, siitä olen varma. Ja mä olen kahden vaiheilla siinä, että haluanko luopua ystävistäni yhden ihmisen takia. Voi kuulostaa, että silloin en todella ole rakastunut, kun tällaista mietin, ja ehkä se niin onkin. Mä tykkään vapaudesta, mulla ei ole tarvetta pariutua. Mutta ei sekään vaihtoehto sitten mahdoton ole, siihen kaiketi sopeutuisi. Mutta nyt en vielä tiedä enkä pysty päättämään.
Kyllä se valinta sitten oikean ihmisen kohdalle sattuessa on loppujen lopuksi helppo, ei sitä kannata eikä voi etukäteen murehtia tai päättää. Mutta olet selvästi huomannut itsekin että asetelmassa on jotain vikaa! Eihän naistuttavilta tarvitse kysellä oikeutusta seurustelulleen, paitsi jos nappaa jonkun entisen tai nykyisen... ;-)
En tiedä onnistuuko seurustelu JA ystävien säilyttäminen silloin jos kaikki asianosaiset ovat olleet koko ikänsä yhtenäinen joukko. Tuskin nyt yksi nainen koko lössiä onnistuu hajoittamaan? Muutoksia tosin on varmaan luvassa siinäkin tapauksessa, niinkuin seurustelussa tietysti aina verrattuna sinkkuelämään.
En nyt halua masentaa, hienoahan se olisi jos sulle kävisi toisin ja yleisestikin ottaen voisimme kaikki olla kavereita. Pakko kuitenkin vielä sanoa yksi asia: Jos koitat olla ihan umpirehellinen itsellesi (vaikka se on välillä vähän ikävää) niin löytyykö sielusi sopukoista esimerkiksi pieni tyttö joka paistattelee poikien ihailevien katseiden alla pönkittäen horjuvaa itsetuntoaan ja (sinulta salaa?) toimii niin että koko rumba jatkuu muuttumattomana, pojat jatkaa pyörimistään ja sinä olet pomo? Harmittaisiko jos joukkoon tupsahtaisi toinen "poikatyttö" joka saisi vastaavasti ihailua osakseen, tai kenties tyttöystäviä? Oletko muuten kysynyt miesystäviltäsi mitä tapahtuu jos HE alkavat seurustelemaan tahoillaan? Mitä luulet että tapahtuu? (Äläkä aina usko mitä sulle sanotaan, vaikka se olisikin juuri sitä mitä haluaisit kuulla!)
Ihminen kaunistelee mielellään asioita itselleen, sen jälkeen ne on helppoa kaunistella myös muille koska silloinhan se on jo totuus. Yhtä helppoa on jankuttaa ja uskotella niin kauan että uskoo itsekin asioiden muuttuneen halutulla tavalla, vaikka eihän se pidä paikkaansa. Taivas ei muutu sinisestä punaiseksi koska sanon niin! Rehellisyydellä voi ehkä pienentää pettymystä sitten jos se mitä nyt nimitetään ystävyydeksi osoittautuukin luultua tyhjemmäksi.
Niin tai näin, hyvää jatkoa kuitenkin sinulle ja ystävillesi! Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin!