Moi
Mitähän pitäisi ajatella kun 5 vuoden yhdessäolon jälkeen avopuolisoni sanoo, että ei ole rakastanut minua kuukauteen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Meillä on ollut loppujen lopuksi aika tasapainoinen suhde.
Hän pelkäsi että pakkaan kamat ja lähden pois. Sanoo välittävänsä minusta paljon ja toivoi lisäaikaa, jotta keretään tekemään suunniteltumme ulkomaan reissu ja sitten katsomaan tilanne uudestaan. (jos rakastuu uudestaan). Sanoo myös yrittävänsä tehdä parhaansa suhteen eteen. Hän kertoi myös että tuntuu siltä kuin oltaisiin vain kämppiksii. Minä olen ainaki ollut se antava osapuoli. Minä kiroan rutiinit!!
Ollaan haliskeltu ja pusuteltu paljon ja tehty kaikkea kivaa yhdessä sen jälkeen.
Hän sanoi myös että useat elää elämänsä yhdessä ilman rakkautta... siis mitä häh. Mul on pakko olla jonkuun muun korvat päässä. Minä en ainakaan halua edes seurustella ilman rakkautta.
Hän sanoi myös että ehkä kuukauden eroamisen jälkeen saatetaan palata yhteen. Aikaisemmastani suhteesta olen kyllä saanut käsityksen että oli siinä kuukaus tai vuos ni se ei maailmaa paranna. ja millähän mielin sitä sen jälkeen hymyilisi kun tälläkin hetkellä hymyilyni on vain teennäistä.
Olen kysellyt kyynel silmin toisista miehistä, vapauden kaipuusta ja kaikista muista syistä. Mutta ilman vastausta. Olen ollut todella murheellinen ja masentunut tapauksen jälkeen. Mihin rakkus voi kadota?
Itse olen 5 vuoden jälkeenkin niin rakastunut ja ajatellut löytäneeni lopultakin sen ainutlaatuisen ihmisen. Samaa on sanonut kosijani 2 vuotta sitten. Olenkin pitänyt sormusta vain muodon eleenä viimeiset 2 viikkoa.
Tiedän jo nyt yhtesen matkan johtavan tuonelaan. Ajatusmaailmani on muuttunut ylösalaisin. lapsiakaan en enää halua(jos päädyttäisiin vielä rakastavaisiksi niin sama voi vielä toistua, lapset siis isättömiksi/ äidittömäksi)
Auttakaa joku minua ymmärtämään. Suhteet on ylä- ja alamäkiä jos ei vuoristojuniakin. Mutta tää ei ole mitään niistä.
Millä voi naisia voi ilahduttaa ,., tipsejäkin kaivataan. yrittänyttä ei laitetakkaan .
Mitähän pitäisi ajatella kun 5 vuoden yhdessäolon jälkeen avopuolisoni sanoo, että ei ole rakastanut minua kuukauteen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Meillä on ollut loppujen lopuksi aika tasapainoinen suhde.
Hän pelkäsi että pakkaan kamat ja lähden pois. Sanoo välittävänsä minusta paljon ja toivoi lisäaikaa, jotta keretään tekemään suunniteltumme ulkomaan reissu ja sitten katsomaan tilanne uudestaan. (jos rakastuu uudestaan). Sanoo myös yrittävänsä tehdä parhaansa suhteen eteen. Hän kertoi myös että tuntuu siltä kuin oltaisiin vain kämppiksii. Minä olen ainaki ollut se antava osapuoli. Minä kiroan rutiinit!!
Ollaan haliskeltu ja pusuteltu paljon ja tehty kaikkea kivaa yhdessä sen jälkeen.
Hän sanoi myös että useat elää elämänsä yhdessä ilman rakkautta... siis mitä häh. Mul on pakko olla jonkuun muun korvat päässä. Minä en ainakaan halua edes seurustella ilman rakkautta.
Hän sanoi myös että ehkä kuukauden eroamisen jälkeen saatetaan palata yhteen. Aikaisemmastani suhteesta olen kyllä saanut käsityksen että oli siinä kuukaus tai vuos ni se ei maailmaa paranna. ja millähän mielin sitä sen jälkeen hymyilisi kun tälläkin hetkellä hymyilyni on vain teennäistä.
Olen kysellyt kyynel silmin toisista miehistä, vapauden kaipuusta ja kaikista muista syistä. Mutta ilman vastausta. Olen ollut todella murheellinen ja masentunut tapauksen jälkeen. Mihin rakkus voi kadota?
Itse olen 5 vuoden jälkeenkin niin rakastunut ja ajatellut löytäneeni lopultakin sen ainutlaatuisen ihmisen. Samaa on sanonut kosijani 2 vuotta sitten. Olenkin pitänyt sormusta vain muodon eleenä viimeiset 2 viikkoa.
Tiedän jo nyt yhtesen matkan johtavan tuonelaan. Ajatusmaailmani on muuttunut ylösalaisin. lapsiakaan en enää halua(jos päädyttäisiin vielä rakastavaisiksi niin sama voi vielä toistua, lapset siis isättömiksi/ äidittömäksi)
Auttakaa joku minua ymmärtämään. Suhteet on ylä- ja alamäkiä jos ei vuoristojuniakin. Mutta tää ei ole mitään niistä.
Millä voi naisia voi ilahduttaa ,., tipsejäkin kaivataan. yrittänyttä ei laitetakkaan .
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän se kaikilla toimi, mutta ystäväpariskunnallani auttoi.
Vuosien mittaan suhde ja yhteinen elämä voi urautua. Siinä sokeutuu kaikelle sille hyvälle, mitä suhde sisältää. Koe-ero voisi auttaa taas näkemään sen kaiken. Joskus tarttee uuden perspektiivin ja yksinolo voisi tehota.