vaikeista asioista puhuminen

Mitä jos on joku vaikea asia, mikä vaivaa koko ajan, niin missä vaiheessa pitäisi kertoa tytölle siitä. Olen tapaillut yhtä kahden kuukauden aikana baarissa 2 kertaa ja selvänä ollaan käyty 2 kertaa kahvilla. Ujoudesta ja kiireestä johtuen näin harvoin. Olen kauhean hiljainen tyyppi. On paljon asioita, mitkä vaivaa. Kuten kotona isoveli on pitänyt mykkäkoulua kai 3 vuotta ( ei mun vika?. Se vaivaa ihan sairaasti ja olen itekin siitä syystä ihan "lukossa " ihmisten kanssa. Mitenköhän tällaisesta asiasta voi puhua? En pysty olemaan vapautuneesti kun masentaa tämä tilanne. Taitaa suhde kaatua siihen.
52004
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

No kyllä mulle ainakin on hieman kynnystä ruveta puhumaan hankalammista asioista naisen kanssa. Vaatii jo jonkin verran läheisempiä välejä ja keskinäistä luottamusta, ennen kuin viitsii ihan kaikesta jutella. Ja tuskimpa naisia kiinnostaakaan kuunnella kaiken maailman vaikeuksista tutustumisvaiheessa. Mutta jos aikoo oikeasti läheisiä välejä saada aikaiseksi, niin kyllä silloin pitää aivan kaikesta voida keskustella.


Jos vasta 4 kertaa olette näheneet, niin suosittelisin nyt ensiksi heittämään hieman löylyä kiukaalle välien lähentämisessä. Soita sille naiselles ja pyydä vaikka kauppakeskukseen etsiskelemään kummitenaville joululahjoja sinun kanssas. Siellä kuljeskellessa on kaikenlaista nähtävää joista voi jutella niitä näitä, jossakin vaiheessa voi käydä syömässä tms..
Mutta näitä keskusteluita vaan tulee jos on tullakseen, turha yrittää rypistellä väkisin jos jutut eivät vaan ala kulkea, tulee vaan molemmille vaivautunut olo

Äänestä
  • Olen siis niin hiljainen tyyppi ja vielä masentunutkin siitä syystä, että ihmettelen suuresti miten se haluaa vielä tavata. Luulen, että sitä veljestä kertominen voisi vapauttaa ja niin lustaisi juttu paremmin. Neuvokaa kokeneemmat

    Äänestä

  • mmarko kirjoitti:

    Olen siis niin hiljainen tyyppi ja vielä masentunutkin siitä syystä, että ihmettelen suuresti miten se haluaa vielä tavata. Luulen, että sitä veljestä kertominen voisi vapauttaa ja niin lustaisi juttu paremmin. Neuvokaa kokeneemmat

    jos se haluaa kerran tavata niin miksi et voisi puhua tässä vaiheessa siitä asiasta. Ihan hyvin voit kertoa samallai ku nytkin meille täällä kerroit veljestäsi. Kunhan et rupea kaikesta valittamaan tai joka kerta tästä lähin pelkästään puhumaan vaivoistasi, sillä silloin naisesta tuntuisi ettei häntä arvosteta, että hän olisi pelkkä roskasäkki jonne kaikki lika kaadetaan.

    Äänestä

Kuten edellinenkin vastaaja jo totesi, ei ehkä kannata vaikeuksista alkaa puhua ihan alussa. Silloin voi puhua, kun se tulee luontevasti ja liittyy keskusteluun muutenkin. Jokaisella on ongelmansa ja sinunkin pitäisi opetella unohtamaan ongelmasi hetkeksi, heittäytymään vapaalle ja pitämään hauskaa. Siitä on muulloinkin hyötyä, koska kaikilla on aina jotain ongelmia. Stressinsietokyky kasvaa ja saat lisää voimia. Itsesuggestiosta voi myös olla apua, sillä se toimii, vaikkei heti uskoisi. Ks. esim.

http://www.kutri.net/itsetunto.html

Äänestä

Samat sanat kun aikaisemmatkin on neuvoneet; ei ehkä kannata heti alussa alkaa avautumaan. Sanoit, että olet hiljainen ja ujo? Nythän tässä on sinulle haastetta, pyydä tyttöä ulos vaan jatkossakin! Menkää vaikka leffaan aluksi, jos tuntuu että ujostelet (silloin ei tarvi niin paljon puhua), ja sitten siitä pikku hiljaa etenette eteepäin. Ja kun kerta baareissa olette tavanneet, niin voithan pyytää tyttöä treffeille johonkin viinibaariin tai vastaavaa, juotte pari lasia viiniä/olutta ja rentoudutte siinä molemmat huomaatta, ehkä juttukin luistaa sitten sinä iltana automaattisesti hieman vakavimpiin asioihin?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mmarko kirjoitti:

Mitä jos on joku vaikea asia, mikä vaivaa koko ajan, niin missä vaiheessa pitäisi kertoa tytölle siitä. Olen tapaillut yhtä kahden kuukauden aikana baarissa 2 kertaa ja selvänä ollaan käyty 2 kertaa kahvilla. Ujoudesta ja kiireestä johtuen näin harvoin. Olen kauhean hiljainen tyyppi. On paljon asioita, mitkä vaivaa. Kuten kotona isoveli on pitänyt mykkäkoulua kai 3 vuotta ( ei mun vika?. Se vaivaa ihan sairaasti ja olen itekin siitä syystä ihan "lukossa " ihmisten kanssa. Mitenköhän tällaisesta asiasta voi puhua? En pysty olemaan vapautuneesti kun masentaa tämä tilanne. Taitaa suhde kaatua siihen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu