voiko selvitä

Se jää kaivelemaan iäksi. Varsinkin kun toinen on muistutuksena tapahtuneesta. Katkeroituu vain enemmän. Omakohtaisena kokemuksena voin vain sanoa, parempi erota. Pettäjä on tehnyt jo oman ratkaisunsa pettämis päätöksellään.

3 vuotta siitä kun mieheni jäi kiinni pettämisestä . Luottamus ei palaa, pienetkin sanat tai asiat tuo pettämisen aina vaan takas mieleen. Mies yrittää näyttää olevansa luottamuksen arvoinen. Ei enään onnistu, se on jo menetetty. Nykyään pettäjä olen minä.Enkä kärsi huonosta omasta tunnosta. kun mies petti olin katkera tunsin olevani ainoa joka kärsii asiasta vielä vuosien jälkeen. miehelleni ja naiselle se varmaan oli vaan kiva juttu jonka voi unohtaa. Mutta minä en pysty unohtaa.kärsin edelleen.

Omalla kohdallani mieheni pettämisen paljastuminen pari vuotta sitten oli siihen astisen elämäni pahin kriisi. Elämä oli ollut siihen asti "nousujohteista" eli opiskelua, perheenperustamista, työelämässä eteenpäin menoa jne. Mitään suurempia kriisejä en ollut ehtinyt kokea, koska lapsetkaan eivät ole ehtineet murrosikään ja omat vanhempani ovat edelleen elossa jne.

Pettäminen ja sen paljastuminen oli minulle traumaattinen kokemus. Ensimmäinen reaktio oli tietysti pakata laukut välittömästi ja olisin sen tehnytkin, ellen olisi ollut niin sekaisin, että parhaat ystäväni kehoittivat minua ensin rauhoittumaan ja selvittämään sotkun. Sen jälkeen voisin paremmin aloittaa uuden elämän joko miehen kanssa tai ilman. Mieheni ja kakkosen suhde ei ollut sitä laatua, jotta mieheni edes olisi miettinyt kakkosen luo muuttoa. Hän vain totesi, että jos erotaan, kakkosesta ja hänestä ei tule paria siltikään. Mies siis halusi noina sekavina viikkoina jatkaa suhdettamme.

Ensin olin ihan apaattinen viikkoja, sitten tuli viha(haukuin mm. kakkosenkin siinä vihan tiimellyksessä). Semmoista vuoristorataa kestu kuukausia ja ehkä konkreettisimmat erosuunnitelmat minulla oli noin puoli vuotta pettämisen paljastumisen jälkeen. Taloudellisesti minulla ei olisi ollut mitään hätää erottuamme, joten raha ei näytellyt meidän ero/ei-ero keskusteluissamme mitään osaa. Kun oli saanut itseni suurin piirtein kasaan puolessa vuodessa ja suunnittelin eroa, tajusin, että olen vapaa tekemään ihan minkä ratkaisun vain. Jotenkin olimme varmaan kasvaneet erillemme noina ruuhkavuosina ja pettämisen selvittely toi suhteeseemme uudelleen henkilökohtaisemman tunteen. Meillä oli ollut mm. toimiva seksielämä koko pettämisenkin ajan, mutta ehkä jonkinlainen läheisyys oli vähentynyt avioliittomme ajan. Jotenkin se eroaminen vain jäi; milloin en löytänyt mieleistä asuntoa jne. Sitten totesin, ettei yhteiselämässämme oikeastaan enää mitään vikaa olekaan ja miksi siis erota.

En ole pettämistä unohtanut enkä sitä väheksy. Elän paljolti tätä päivää tällä hetkellä. En myöskään ajattele, että avioliittomme kestää ikuisesti. Mitä tahansa voi sattua ja yritän pitää itsestäni ja elämästi mahdollisimman hyvää huolta. Tuskin esimerkiksi mieheni pettäminen enää saisi minua raiteiltani. Jotenkin tuo pettämisepisodi osoitti, ettei minun tai muiden elämä mene aina käsikirjoituksen mukaan ja ymmärrän myös muiden ihmisten vaikeuksia paremmin kuin ennen. Suoraviivaisesti sujunut elämäni sai mieheni pettämisestä särön ja se on auttanut minua ymmärtämään, että muillekin voi sattua jotain ikävää, mihin he eivät välttämättä ole syypäitä.

Pettäminen on yllättävän kamala juttu, kun se sattuu omalle kohdalle eikä se ole vain naistenlehtien juttu jonkun julkkiksen elämässä. Itsekään en olisi halunnut sitä kokea. Vaikka kuulostaa kliseeltä, kriisit myös kasvattavat. Elämä ei ole mustavalkoista. Voin puhua vain omasta puolestani, kun väitän, että pettämisestä voi selvitä ja olemme ainakin yksi todiste siitä.

Kyllä, voi selvitä. Se vain vaatii tahtoa ja työtä molemmilta!
Samanlaiseen parisuhteeseen ette pysty mutta se voi olla jotain paljon parempaa. Eikä tarkoita että pettäminen olisi syy parempaan, vaan yhdessä kun halutaan päästä vaikeiden asioiden yli, se lähentää.
Älä luovuta!!

Täällä käytiin myös keskustelua tästä aiheesta:

http://www.suhdesoppa.fi/suhdekeskustelu/viewtopic.php?t=91