Pintaa syvemmälle?

Tapasin miehen yhteisen harrastuksen, kirjallisuuden, kautta. Välimatkaa on aika paljon, joten tapaamisia on vasta kolme, mutta viestit kulkevat päivittäin ja puhelutkin välillä.

Nyt alkaa vain tuntua siltä, että mies on kuin saippua, en saa hänestä mitään otetta. Hän kirjoittaa paljon ja sujuvasti, mutta oikeastaan vain tuosta yhteisestä harrastuksestamme ja hyvääpäivääkirvesvartta-tyylillä muista arkisista asioista. Toki hän muistaa mainita, että odottaa seuraavaa tapaamistamme ja on ilmeisen ihastunut ja valmistelee jo yhteistä joululomaamme, mutta kun minusta on alkanut tuntua, että viestittelymme on kuin paikalleen juuttunut äänilevy.

En ole sillä tavalla uteliasta tyyppiä, että haluaisin kuulla hänen edellisistä suhteistaan tai vonkaisin lemmenlurituksia, päinvastoin. Mennyt on mennyttä enkä ole pitänyt tapanani kysellä yksityiskohtia. Mutta en myöskään jaksaisi tuhlata aikaani pinnallisuuksien kirjoittamiseen. Olen omalta osaltani yrittänyt tehdä aloitteita ja kertonut joitakin hyvin henkilökohtaisia asioita ja pohdintoja, mutta hän ei ole kommentoinut niitä oikein mitenkään.

Kun itse olen hyvin vahvasti tunteva ja avoimesti itseäni ilmaiseva ihminen niin kaipaisin toiselta osapuoleltakin vähän impulsiivisempaa ja spontaanimpaa ilmaisua. Mutta tiedän kyllä paremmin kuin hyvin, että toista ihmistä ei voi muuttaa, joten joko minun on hyväksyttävä hänet sellaisena kuin hän on tai sitten todettava, että hän on mukava ihminen mutta liian sulkeutunut :-(