Särjin sydämeni.

vähän hölmöä pistää oma elämä uusiksi siksi ettei suhde toiminut.
Eli se itsekuri on nyt vain löydyttävä, tsori muuta neuvoa ei ole...

kuulostaa niin tutulta..Mä vaan en ole työkaveri, että sinällään helpompaa mulla..Mutta kun se on vaikeaa muutenkin..Mutta koita ajatella kaikkea sitä paskaa mitä suhde varattuun tuo ja on tuonu tullessaan niin on helpompi jaksaa ja kestää.. Lue postit jos on työasia, huomaat nopeasti jos ei ole niin lakkaa lukemasta, tai vastaa erittäin asiallisesti..Vaikeeta se tulee olemaan, mutta jos mies ei vaimostaan tai tyttöystävästään eroa niin se ei myöskään rakasta sua tarpeeksi, vaikka rakastaisikin..Se ei ansaitse sua..Ja mietipäs miten vähän se sua kunnioittaa loppujen lopuksi..Tahtoo pitää yhteyttä ja omanaan, mutta ei halua kuitenkaan luopua omastaan (siis jos se vielä haluaa olla sun kanssa).. Aika sikamaista..Yritä pysyä vaan kylmänä ja ajatella asian huonoa puolta, vaikka kuinka rakastaisit itse..tää on klisee, mutta tiedän tasan tarkkaan mistä puhun..Yritetään molemmat jaksaa!!

Toisessa viestiketjussa olen kirjoittanut jo tilanteestani, joka liipannee aika läheltä. Tai no, ehkä ainoa yhtäläisyys on rakkaus jota ei haluaisi tuntea, ja se että toista osapuolta ei pääse mitenkään pakoon.

Tähän ei tunnu olevan mitään muuta ratkaisua kuin yrittää sietää, kasvattaa paksu kuori pehmeän sydämen päälle. Itse istun samassa toimistossa, katsekontaktin päässä naisesta joka saa minut sekaisin. Päästin pirun irti kun kerroin hänelle tunteistani, enkä mitenkään osannut varautua siihen, kuinka hirveään kiirastuleen joutuisin kun hän vastasi kieltävästi.

Tässä on kulunut liki puoli vuotta avauksestani, ja riippuvuuteni hänestä ei ole vähentynyt. Se alkaa ehkä muuttaa vain muotoaan, kun löysin sisältäni vielä yhden käyttämättömän avaimen. En enää hakkaa päätäni seinään, en saa ahdistaa häntä koska hänellä on oikeus elää omaa valittua elämäänsä ja tehdä työnsä rauhassa. Nyt minun pitäisi vain malttaa mieleni, antaa ajan kulua, luottaa siihen että saan luottamuksen takaisin ja meistä tulisi ystäviä jälleen. Olimme jo sitä, kosketimme toistemme sieluja, meistä tuntui hyvältä saada joskus vaihtaa sana ja katse keskenämme. Ymmärsimme toisiamme niin hyvin. Tunnistimme molemmat sanattomasti toisissamme halun ystävystyä.

Haluan kunnioittaa häntä loppuun asti. Itsekäs, yksinäinen, masentunut ja koko elämänsä ajan hylätyksi joutunut sydämeni vain kaipaa hänen hyväksyntäänsä! Vietän jälleen alakuloista ja kuollutta viikonloppua. Kiidän kylmässä avaruudessa, ja tarvitsisin vain hänen sydämellistä halausta...

Haluan rakastaa naista jolle avata rikkinäinen sisimpäni, joka pitää minusta kiinni, ja jota minä voin kannatella rinnallani kun hän tarvitsee tukea.

Tarvitsen vain rakkautta. Voisin luopua toisesta kädestäni sen vuoksi.

Hei,

Hae itsellesi ammattiapua tai yritä saada sitä ystäviltäsi. Kyse ei välttämättä ole rakkaudesta vaan pakkomielteestäsi. Suhteet varattuihin satuttavat aina lopulta!