Tulipahan joskus tahkottua nettideittejä tuloksetta. Tästä seuraavasta jutusta on jo pari vuotta.
Tulin iltatöistä kotiin klo 01.30 ja suoraan perinteiselle yölenkille. Rantoja pitkin kun lenkkeilin, siihen aikaan tulee yleensä yksi ja sama koiranulkoiluttaja 20min lenkin aikana vastaan. No mutta nyt tulee se romanttisin ehkä suoraan jostain leffasta lainattu osio.
Ohi juostessa näin naisen istuskelemassa rantakivikoilla aivan tien vieressä pää polvien välissä suunilleen. Näillä nurkilla harvemmin mitään "sekopäitä" liikkuu, joten henkilö kiinnosti vielä enemmän.Minä sitten ehkä ammatin vaatimuksestakin otin selvää, mikä meininki. Ja juuri tätä "mikä meininki?" kysymystä käytinkin.
Sieltähän se pää varovasti nousi ja vastaukseksi sain; "no emmä tiedä, on vaan niin vaikeeta" Tämä oli sellanen vastaus, että tähän ei voi vastata: "No mutta hyvä että kaikki on ok, moido" vaan hetken seisoin..hiljasta..Osa ajatuksista pakotti jatkamaan lenkkeilyä, kaikilla meillä on omat ongelmansa. Osa ajatuksista taas pakotti ottamaan enemmän selville, joten istahdin suhteellisen kauas parin metrin päähän ja aloin kattelemaan maisemia. Kyllä! Tästä se lähti ja pari vuotta takana yhdessä asumista ja hyvin pyyhkii. Neidin "Ongelmista" ei sen enempää =)
Sukulaiset ja tuttavat kun kyselevät miten ollaan tavattu, ollaan vähän pelkistety sitä ja vastattu "rannassa alettiin vaan ohimennen juttelemaan." Osalle (luotettaville) on ollu pakko kertoa totuus ja em. tarina ei ole jättänyt ketään kylmäksi.
Tulin iltatöistä kotiin klo 01.30 ja suoraan perinteiselle yölenkille. Rantoja pitkin kun lenkkeilin, siihen aikaan tulee yleensä yksi ja sama koiranulkoiluttaja 20min lenkin aikana vastaan. No mutta nyt tulee se romanttisin ehkä suoraan jostain leffasta lainattu osio.
Ohi juostessa näin naisen istuskelemassa rantakivikoilla aivan tien vieressä pää polvien välissä suunilleen. Näillä nurkilla harvemmin mitään "sekopäitä" liikkuu, joten henkilö kiinnosti vielä enemmän.Minä sitten ehkä ammatin vaatimuksestakin otin selvää, mikä meininki. Ja juuri tätä "mikä meininki?" kysymystä käytinkin.
Sieltähän se pää varovasti nousi ja vastaukseksi sain; "no emmä tiedä, on vaan niin vaikeeta" Tämä oli sellanen vastaus, että tähän ei voi vastata: "No mutta hyvä että kaikki on ok, moido" vaan hetken seisoin..hiljasta..Osa ajatuksista pakotti jatkamaan lenkkeilyä, kaikilla meillä on omat ongelmansa. Osa ajatuksista taas pakotti ottamaan enemmän selville, joten istahdin suhteellisen kauas parin metrin päähän ja aloin kattelemaan maisemia. Kyllä! Tästä se lähti ja pari vuotta takana yhdessä asumista ja hyvin pyyhkii. Neidin "Ongelmista" ei sen enempää =)
Sukulaiset ja tuttavat kun kyselevät miten ollaan tavattu, ollaan vähän pelkistety sitä ja vastattu "rannassa alettiin vaan ohimennen juttelemaan." Osalle (luotettaville) on ollu pakko kertoa totuus ja em. tarina ei ole jättänyt ketään kylmäksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lisää tällaisia!
Ja päästit kissan ulos.
Että sellainen oli se meininki.
että joku tulis multa kysymään tuolleen:(
on vain pokkaa. Kaikki kun ei ole tuollaisia kuolleita siellä. Vaan istuvat penkillä yksikseen. Täytyy olla jokin syy mennä juttelemaan...Muuten ei uskalla. Jokuhan joskus kertoi täällä lenkkeilensä kauniin naisen ohi ja vähän matkan päähän jäi venyttelemään, ja odotti että nainen tekee samoin samassa paikassa ;)
Hieno tarina kieltämättä.
Tosiaan suoraan jostain leffasta, mutta jos tollaisia oikeesti tapahtuu, niin vau ;)
Hieno tarina. Ja opetus on, että ihmisistä tulee oikeasti välittää ilman taka-ajatuksia. Kaikki hyvä tulee sitten automaattisesti.
Luonnossa sen ok naisen tapaa, ei missään netissä.
Ole tyytyväinen niin kauan kuin onnea piisaa
...tarina! Itselläni on välillä sellainen olo, että toivo perheenperustamisesta ja täysijärkisen miehen löytämisestä on jo vähän utopiaa, vaikka olen kiltti luonne, jolla työ, talous, naamataulu ja elämä muutoin kaikenkaikkiaan on ihan hyvin. Hyvää jatkoa ja ihania hetkiä teille, pitäkää toisistanne huolta!
Ei tuo jättänyt minuakaan kylmäksi. Jätkä haluaisi varmaan rehellisesti kertoa kaikille, mistä suhde lähti käyntiin.
Ehkä noita ei vaan sitten tapahdu leffoissa, välillä kyllä siltä tuntuu, kun asustelee täällä suomalaisessa ja välinpitämättömässä maassa.
positiivisesta palautteesta. Jos haluaa "arkisessa" tilanteessa tavata sen oikean, niin se vaatii rohkeutta ja joissain tilanteissa myös huumoria. Fakta on se, että missä tahansa tilanteessa (bussi,bussipysäkki,nakkikioskin jono, kuntosali ym) jonkun kanssa voi(si) alkaa juttelemaan, mutta suomalaiset eivät sitä uskalla tehdä.
Mulla oli onnea. Koska em. tarinaan liittyi kuitenkin vakavasti myös jokamiehen velvollisuus ja välittäminen toisesta. En minä voi väittää, ettenkö eläisi ujouden kanssa.
Oli kyllä ihana tarina. Just tollaset hommat saa oikeesti jalat alta. :)
Ite olen kyllä aika hyysäävää tuuppiä, että jos jollaki ei ole asiat kondiksessa ni varmasti autan.. Vielä ei ole kyllä haistatellu, mut sitkeän ihailijan tällä touhulla sain. :D Onneksi seki on jo ollutta ja mennyttä.. :)
Mutta hyvä että ihmiset vielä välittää toisistaan ja joskus sitä hyvää saakin sitten palkkioksi roppakaupalla.. :)