Teinkö sittenkään oikein???

Jos haluat jotain muuta kuin poikaystäväsi, niin tuskinpa hän on sinulle silloin oikea ihminen. Päätös kaduttaa aivan varmasti, sehän nyt on selvää. Tottumus, ikävä, epätietoisuus siitä mitä haluaa ja onko tehnyt oikein... Ja tottakai sinulla on vielä tunteita häntä kohtaan. Mihinkäs ne hetkessä katoaisivat? Mutta kun kerran mietit päätöstäsi jo pidempään etkä ollut suhteessasi onnellinen, niin eiköhän päätös ollut ihan oikea.

Onnea ja voimia jatkoon! Eiköhän sellainen ihminenkin vielä tule vastaan, jonka kanssa ei tarvitse miettiä sitä haluaako hänen kanssaan olla.

Jos sinulla todella on noinkin paljon hyvää noin pitkältä ajalta niin kannattaisi kyllä miettiä asioita uudemman kerran,mikäli mahdollista. varmasti miestäsi ahdistaa myös. En tiedä mitä kukakin haluaa mutta aika paljon positiivista näet hänessä kuitenkin. Useimmalle jo vartuneeseen ikään päässeille hauska, hellä ja kiltti on jo aika paljon. En tiedä ikääsi, mutta valitettavan usein nuorten ei vielä aikuisuuteen päässeiden päähän tulee ajatuksia jostain (paremmasta). Jotenkin tuntuu että aina vain haetaan parempaa. Olen nuorempana kokenut vastaavaa ja kärsinyt nuoruuden hölmöilystä liikaa koska silloinen ex-mieheni ei enää itkuistani ja rukoilusta huolimatta huolinut minua enää takaisin vaan hankki uuden vaimokkeen jota nyt varttuneempana olen harmitellut liikaakin.Olin kuulemma jättänyt hänet liian kylmästi eikä hän pystynyt sitä ymmärtämään enää kahden viikon kuluttua.

Niin sinun pitää miettiä oliko tekosi oikeutettu. Nuoret haurahtavat turhan usein ja hakevat vain sitä oikeaa (täydellistä) jollaista ei ole.Nyky naisille ei riitä mikään.

Kyllä sitä hieman kannattaakin miettiä... ainakin kirjoituksen perusteella.

haluat tulla muidenkin panemaksi= haluan nähdä muutakin elämää.

Johtuuko ex:si kaipuu vain läheisyyden kaipuusta? Tiedän että olet häneen jo varmasti tottunut ja kaipaat ns. arkielämää ja -rutiineja - uusi saattaa jopa pelottaa. Mieti kuitenkin syitä mikä sai sinut hänestä eroamaan. Mistä tiesit ettei hän ole se oikea? Itse erosin aikoinani. Se tuntui helpottavalta ja ihanalta tunteelta. Silti kaipasin häntä. Vuoden erossa olon jälkeen muutimme jälleen yhteen, mutta samana päivänä tiesin ettei se ollut oikea ratkaisu. Tuon vuoden erossa olon jälkeen inhosin hänen kosketustaan. Puoli vuotta jaksoin pitää kulissia yllä, mutta sitten lopetin itselleni ja muille valehtelun ja muutin pois. Tein oikean ratkaisun, mutta sen tajuamiseen meni kauan.

Minäkin erosin tuossa tovi sitten viiden vuoden suhteesta vähän samoin ajatuksin. Tätä en halua loppuelämältäni. Mies oli hyvä ja rehellinen, mutta kun se ihan kiva ei riitä. En minä mihinkään täydellisiin parisuhteisiin usko, enkä tiedä voiko joku vielä viedä minulta jalat alta, mutta saahan sitä toivoa. Nyt haluan vain tutustua uusiin ihmisiin ja siinä samalla tutustua itseeni. Niin pitkään olin ME ja nyt olen MINÄ. Olen ehkä vähän piiloutunut seurustelun taakse. Minusta on tärkeää selvittää itselleen mitä haluaa ja oppia elämään itsekseen ja tekemään itsensä onnelliseksi. Minulle tämä sinkkuilu on tehnyt todella hyvää.
Ahdistihan se aluksi ja vieläkin mietin löytyykö koskaan ketään, johon voi sataprosenttisesti luottaa. Mutta nou hätä, ainakaan vielä. Minä kuitenkin tiedän tehneeni oikean päätöksen.
Voihan olla, että olet tehnyt väärän valinnan. Mutta alku yksinään on varmasti hankala, oli päätös oikea tai väärä. Usein kai juuri alkuahdistus ajaa ihmiset takaisin yhteen ja kohta kaduttaa. Kukin taaplaa tyylillään ja toivon, että saat selville mikä on sinun kohdallasi oikea ratkaisu.

Minkälaiselta kakaralta kuulostatkaan! Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella! Vai että "elämää" haluat nähdä?

Eli et taida olla tarpeeksi kypsä vaana vähän pentu vielä.

Olet siihen mieheen kiintynyt, tottunut..mitä enemmän olet ollut hänestä psyykkisesti tai fyysisesti riippuvainen, niin sitä kauemmin kestää hänen unohtamisensa. Jos lisäksi hän on ollut ensimmäinen pidempiaikainen poikaystäväsi ja ehkä ainoa, jonka kanssa olet asunut, niin sekin vaikuttaa, että ei pysty unohtamaan.

Vain aika auttaa tässä..jos edelleen joudut olemaan tekemisissä hän kanssaan viikoittain, niin se hidastaa sinun toipumista.

Aivan ensimmäisestä seurustelukumppanistani (kesti vuoden) kesti toipua tosi kauan yli vuoden..sen jälkeen seuraava oli unohdettu yhden illan itkujen jälkeen.

Nykyisen kanssa asuttu yhdessä 7 v ja näyttää sille oikealle...tällä hetkellä..:)

Jos miehesi on osannut kietoa sinut itsensä lähelle, jollakin lailla manipuloinut sinua, niin sitten saatat olla pahemmin kiikissä. Kyllä se "toipuminen" voi kestää. Siihen auttaa omissa harrastuksissa aktiivisesti käyminen, ottaa vaikka jonkin ryhmän jostakin kansalaisopistotyyppisestä harssastusklubista ja rutinoituu tekemään muuta. Jos sinulla on iso kaveriporukka, niin seurahan ei olisi tuossa tilanteessa pahitteeksi. Minulla ei silloin ollut, olin aika yksin asian kanssa, uudella paikkakunnalla opiskelujen takia jne.

"Hän on kuitenkin todella mukava, hauska, hellä ja kiltti, onko minussa sitten jotain vikaa kun se ei riitä??"

Kaikessa elämässä haetaan sita parempaa, oli se sitten raha, parempi työ, paremmat päivät, paremmat ystävät, parempi poikakaveri. Ei sussa ole mitään vikaa. Jos olet uusia ulottuvuuksia etsivä tyyppi luonteeltasi, niin haet aina uusia ulottuvuuksia. Niin minä ainakin teen. Tosin olen nyt ollut nämä viime vuodet (10 v yht tunnettu ja siitä 7 asuttu yhdessä) ollut ihan tyytyväinen. Mutta jos mies on kiva, mutta tylsä ja sinä kaipaat jotain muuta, niin ei sekään ole oikea. Minä tiedän että kyseinen mies on minulle se oikea, kun mietin, että sanoisinko jollekin toiselle ihmiselle (kaverilleni) esimerkiksi, että mieheni on tylsä. En. Etsi joitakin pahimpia ominaisuuksia siitä miehestä ja mieti luettelisitko tosissasi ne kaverillesi, jos kyllä, niin sitten tiedät jo paljon, oliko oikea ratkaisu.
No, saiko tuosta nyt selvää, mutta kuitenkin, minua itseäni tieto on rauhoittanut valintani suhteen.

Ihmiset eroavat turhan helposti kun ongelmia ilmenee. Ja se ketä lähtee on tietenkin syytön tai sitten haurahtunut vieraisiin... Aivan sairasta tai sairas maailma siltä osin... Kuvitellaan kiiltokuvan kaunista maailmaa ja taas saa lähteä...

Olisin valmis vaikka mihin jos löytäisin mukavan, hauskan, hellän ja kiltin miehen! Niitä jotka todellisuudessa ovat tuollaisia on vaan kovin vähän!

Elämä ei ole kauniita ja rohkeita! Siinä sun vikas!

Miehenä on pakko myöntää etten kestänyt olla saman naisen kanssa vaikka pidinkin siitä. Tuntuu hyvältä kun pääsee koeajamaan muitakin naisia, eipähän kaduta vanhana ukkona että on jäänyt hommat puolitiehen.

Tekstisi kuulosti siltä,kuin olisin sen itse kirjoittanut.

Se ei riitä, että mies on muuten täydellinen, mutta oikea rakkaus puuttuu. Monet kituuttavat suhteessa(kuten itsekin tein), jossa ollaan, koska on"kivaa"ja on helppoa, kun ei tarvitse olla yksin ja hoitaa esim.miesten töitä itse.Tietysti sinulla on tunteita häntä kohtaan,ethän olisi ollut suhteessa noin kauan..mutta tunteet, joita sinulla on, eivät ehkä ole niitä oikeita,joita oikeaan parisuhteeseen tarvitaan ja niitä,joille sitten aikanasi perustat sen oikean suhteen..
Hienoa,että olet uskaltanut lähteä..Nyt kun saat hieman perspektiiviä asioihisi niin näet paljon kirkkaammin.Näin ainakin uskon.(Itsekin vielä sitä kirkkaampaa päivää odotellessa.Nyt on niin ikävä, että sattuu.)Eihän sitä tiedä, vaikka rakastuisit palavasti entiseen poikaystävääsi, kun katsot häntä eri valossa hetken kuluttua.

Voimia pysyä päätöksessäsi!

VIISI vuotta ja VÄITÄT että olet aina tiennyt! Olet varmaan hullu tai sitten tyhmä! Tee ittelles jotai ratkasevaa ja mene HOITOON!Olet loukkaava ja raukka!

Et tainnut tehdä kun noin syvältä sieppaa!!!

tehdä kun sieppaa ja syvältä..kummallista kun naiset hakee jotain mitä ei olekaan..
Jos kaikki parit eroais sen perusteella että just nyt ei tunnu hyvältä ja onko tämä elämä tässä niin ei varmaan vuotta pidempiä suhteita edes olisi

Nyt tiedän se homo mies on hyvä sulle. Tekee kaiken ja on aina kiltti!