Asiallinen keskustelu TUONELASTA.

Joten siitä on hyvä vetää johtopäätöksiä?

raamatun paikan,missä kohden tämä tarina on kerrottuna?Vai onko tämäkin olettamuksien varaan rakennettu,ja monesta eri paikoista yhdistetty luulojen ja uskomusten perusteella?

Jeesus herättää haudoista Jeesuksessa kuolleet vanhurskasten ylösnousemuksessa,koska he ovat jo taivaassa?Menevätkö he takaisin hautoihinsa ensin?Ja siitten tuhannen vuoden kuluttua herättää haudoistaan jumalattomat,jotka ovat jo tuonelassa?Menevätkö he hautoihinsa ensin?Kerro ihmeessä muillekkin,että miten se käy?

miksi ja miten kirjoitti:

Jeesus herättää haudoista Jeesuksessa kuolleet vanhurskasten ylösnousemuksessa,koska he ovat jo taivaassa?Menevätkö he takaisin hautoihinsa ensin?Ja siitten tuhannen vuoden kuluttua herättää haudoistaan jumalattomat,jotka ovat jo tuonelassa?Menevätkö he hautoihinsa ensin?Kerro ihmeessä muillekkin,että miten se käy?

Lue lisää

nyt kun uskova1 on kertonut oman näkemyksensä, kertoa sinäkin omasi.

tarkalleen kirjoitti:

raamatun paikan,missä kohden tämä tarina on kerrottuna?Vai onko tämäkin olettamuksien varaan rakennettu,ja monesta eri paikoista yhdistetty luulojen ja uskomusten perusteella?

Lue lisää

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

miksi ja miten kirjoitti:

Jeesus herättää haudoista Jeesuksessa kuolleet vanhurskasten ylösnousemuksessa,koska he ovat jo taivaassa?Menevätkö he takaisin hautoihinsa ensin?Ja siitten tuhannen vuoden kuluttua herättää haudoistaan jumalattomat,jotka ovat jo tuonelassa?Menevätkö he hautoihinsa ensin?Kerro ihmeessä muillekkin,että miten se käy?

Lue lisää

Ruumiit ovat haudoisssa, joihin nyt sitten luetaan vaikka atomeina ilmassa ja vesissä olevat.

Tuonela siis kävi tarpeettomaksi, koska uskovat lunastettiin taivaan valtakunnan jäseniksi Jeesuksen toimesta pääsiäisen tapahtumissa, kuten tuossa kirjoituksessani "Tuonela pidemmässä muodossa" selvitin.

Jeesus itse lupasi, että silloin siinä hänen kanssaan olevista toiset eivät maista kuolemaa (Luuk 9:27). Toiset siinä olevista kuolivat ennen Jeesusta ja niin he vielä uskovinakin maistoivat kuolemaa, koska joutuivat menemään kuoleman paikkaan eli Aabrahamin helmaan. Mutta nuo toiset erkanivat tästä maailmasta vasta Jeesuksen sovitustyön jo tapahduttua ja niin he pääsivät ilman tuonelan välivaihetta suoraan taivaaseen.

Jeesus maistoi kuolemaa kaikkien puolesta (Heb 2:9) eli kävi tuonelassa ja niin meidän, jotka uskovina täältä erkanemme ei sitä enää tarvitse edes maistaa. Ei-uskovat taas menevät kuoleman paikkaan ja vielä sinne pahalle puolelle ja sieltä vielä ikuiseen toiseen kuolemaan.

Kuolemasta puhutaan vanhassa testamentissa sen aikuisille ihmiselle paljon kovemmin sanoin, koska heistä uskovatkin joutuivat maistamaan kuolemaa, eli menemään tuohon kuoleman paikkaan. Nyt uskovat menevät suoraan elämän paikkaan, taivaaseen ja kuolemasta puhutaan lempeämmin sanankääntein eli nukahtamisena (Apt 7:60). Sitä voisi verrata leikkaukseen. Kun menee leikkauspöydälle, niin pikkusen puuduttaa kättä ja sitten rintaa ja seuraavaksi herää tyytyväisenä heräämössä. Samoin uskova tuntee ehkä jotain puudutusta ja hups herääkin taivaan kirkkaudessa samantien.

Nuo kohdat Joh 6:39, 40, 44-54 ja Fil 1:23 tarkoittavat uskovien kohdalla heidän viimeistä päiväänsä eli tempausta, jolloin heidän ruumiinsa herätetään. Siihen loppuu pakanoiden aika ja heidän ruumiinsa temmataan haudoista taivaaseen, jossa aikaisemmin poisnukkuneiden sielut ja henget ovat jo ruumiitaan ikävöineetkin (ja maailmassa elävät uskovat kokonaisuudessaan nostetaan taivaaseen). Ilm 7:9 puhuu suuresta joukosta joka jo tuolloin on taivaassa, eli yli tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. 1 Kor 15:35 eteenpäin tuota ruumisten heräämistä ja muuttumista selitetään, mutta lue siitä itse, sillä meikäläisen silmät alkaa jo painua kiinni…..

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

Tulkintaa ja varsinkin sen ja sen teologin sanomana.
On toisenlaistakin tekstiä, sen ja sen teologin sanomana, jopa samoista paikoista, mutta kun se käy kohti syrjäyttämään näkemystäsi, et ota sitä vastaan. Asia olisi paremmin muotoiltu ja hyväkyttävämpi, jos sanoisit "Minä ymmärrän tämän näin". Kuitenkin.
- Johtopäätös, olet rakentanut itse jumalasi mihin uskot, mutta se ei välttämättä raamattuun kirjoitettuna. Miten sitten voit tuomita veljesi ja sisaresi?
Muuten tulkitasi voi nostaa ristiriitaa jopa Jeesuksen omia näköaloja vastaan.
Parempi olisi, että puhuisimme: "tulkintoja asioihin on useita, perillä näemme lopullisen totuuden".

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

Sielu, kuolema ja kuolemattomuus Raamatussa

Raamatullisia näkökulmia kuoleman jälkeisiin tapahtumiin

Hyvin yleinen käsitys kristillisissä piireissä on oppi sielun kuolemattomuudesta. Ajatellaan, että kuolema koskee vain ruumista, mutta sielu (tai henki) erkanee ruumiista ja siirtyy heti joko taivaaseen tai helvetin tuleen (tai johonkin välitilaan/tuonelaan). Tässä artikkelissa tarkastelen Raamatun thanatologiaa eli oppia kuolemasta. Keskeisiä tutkittavia kysymyksiä ovat tässä yhteydessä myös Raamatun ihmiskuva ja etenkin raamatullinen ajattelu "tuonelasta"sekä sielusta ja hengestä.
Raamatun ihmiskuvasta
Lähtökohdaksi voisimme ottaa toisen luomiskertomuksen kuvauksen ihmisen tekemisestä.

"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen,ja puhalsi hänen sieraimeensa elämän hengen ,ja niin ihmisestä tuli elävä sielu"( 1Moos.2:7).

Vanhatestamentillinen ihmiskuva on holistinen (kokonaisvaltainen). Kertomuksen kirjoittaja ei sano, että ihmisellä on sielu, vaan että ihmisestä tuli elävä sielu (psyykkis-fyysinen kokonaisuus) saatuan luojalta sieraimiinsa elämän hengen. Tämä elämän henki on siis verrattavissa ihmisen hengitykseen, sieraimissa kulkevaan ilmavirtaan. Niin kauan kuin ihminen hengittää, hän elää. Jahve elävöitti maasta muovailemansa ihmisen elämänhengityksellään, jolloin ihminen alkoi elää. Sanalla sielu (nefes) ei ole 1 Moos.2:7 yhteydessä enempää merkityssisältöä. Jumalan henkäys pitää sielun (hepr. nephesh) ja ruumiin yhdessä ja ihmisen sekä myös eläimet elossa (esim. Job 27:3) ja tämä sama henkäys/henki (hepr. nishmat ) on myös eläimillä, eikä vain ihmisillä. Sanan nefes juurisana tarkoittaa "hengitystä". Kun kuolemassa tämä Jumalan henkäys/henki palaa luojan luokse, ihmisen ja myös eläimen elämä loppuu VT:n mukaan (Ps.104:27-30 "...otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun").

VT:n ajattelussa korostetaan ihmisen katoavaisuutta ja hänen elämänsä lyhytaikaisuutta verrattuna Jumalan ikuisuuteen ja katoamattomuuteen (esim. Ps. 103:15-18; Ps.146:3-4). VT painottaa, että vain Jumala on ikuinen ja kaiken elämän lähde ja ylläpitäjä. Kun ihmispari karkotettiin kertomuksen mukaan paratiisista ja heitä estettiin menemästä elämänpuun luokse, heillä ei ollut mitään mahdollisuutta kuolemattomuuteen, koska he eivät saaneet enää kuolemattomuuden tuovaa ruokaa (vrt. kreikkalaisen mytologian ambrosia, jumalten ruoka, jota kuolevaiset eivät saaneet syödä). Kuolema on VT:ssa "lepoon menemistä isien tykö" (esim. 1 Kun. 16:28, jossa jumalaton kuningas Omri meni myös lepoon, eikä siis siirtynyt välittömästi helvettiin).

Hes.18 luvussa korostetaan kuinka se sielu, joka syntiä tekee joutuu kuolemaan - ei siis sanota, että kuolemassa sielu erkaantuu ruumiista ja menee helvettiin. Kuolema ei ole VT:ssa sielun erkaantumista ruumiista, vaan elämän loppu - ruumis maatuu maan tomuksi, elämänhenkäys palaa Luojalle ja kuollut menee alas sheoliin tiedottomuuteen eikä hänellä ole tietoa jälkeläistensä kohtaloista eikä mahdollisuutta palata takaisin eloon tuntien vain oman murheensa ja ruumis oman tuskansa (Job 14:14-22).
Kreikkalaiselle sielun kuolemattomuus-opille vastakkainen on myös Pentateukin (Mooseksen kirjojen) toteamus, että sielu on veressä, 3 Moos.17:11 "Veressä on elävän olennon elämänvoima" uuden käännöksen mukaan, siis sielu. Kun elämänvoima ("sielu") vuodatetaan pois, ihminen ja myös eläin kuolee - eikä jatku irrallaan ruumiista taivaassa tai helvetissä.

"Heprean nefes ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, 'itseä'." - Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, 1973, s.233

"Sielu ei...merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu [kirkkoraamatussa] toisin...Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa...."- prof. H.Palva, Raamatun tietosanasto, 1974, s.246

Mikä on tuonela?
Tuonelaksi, helvetiksi ja haudaksi VT:ssa eri käännöksissä käännetty heprean sana sheol on etymologialtaan epävarma. Se on synonyymi kuopalle ja kuilulle sekä mahdollisesti myös syvyydelle "abaddon" , "tehom" (abyssos). Sheol tarkoittaa VT:ssa paikkaa, jonne kuolleet koottiin. Sheol on maan alla ja se on hyvin syvä sekä valtavan kaukana taivaasta (Sananl.9:18; Jes.7:11; Aam.9:2 jne.).Kuolleet laskeutuvat sheoliin, ja sheolilla on portit (Job 38:17). Kuolleet eivät enää palaa sieltä eikä heidän kotinsa tunne heitä (Job 7:9-10). Mutta Jahve saattoi nostaa pelastavana tekonaan kuolleita sheolista ylös (1 Sam.2:6). Sheol on kuvattu myös maaksi- pimeän, sekasorron ja kuoleman varjon maaksi, jossa valokin on pimeää (Job 10:21-22). Sheolissa ajateltiin olevan kammioita ja syvyydeltään erilaisia kerroksia (Sananl.7:27; Jes.14:15 "..tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun"). Kuolleet ja tuomitut pakanakansat kohtaavat sheolissa toisensa, missä heidän osansa on häpeä ja siellä he lepäävät aseineen (Hes.32:18-32). Sheolissa ei ole enää mitään arvojärjestystä eikä erotusta rikkaiden ja köyhien, orjien ja vapaiden, vallanpitäjien ja alamaisten välillä. Kuitenkin kansallisuuteen perustuva ryhmittely säilyy sheolissakin.

Kuolleet joutuvat varjomaiseen olotilaan vailla elämää, tekoja ja tietoisuutta. Heillä on pelkkä olemassaolo, mutta ei tietoa, tekoja eikä tunteita, eivätkä kuolleet tiedä jälkeläisistään mitään (Saarn.9:4-6;Job 26:5-6; Ps.6:6; Ps.30:10, Jes.38:18-19). Kuolleet eivät kiitä eivätkä ylistä Jumalaa, vaan ainoastaan elävät ihmiset. Tuonelassa ei ole mitään erilaisia "osastoja" hurskaille ja jumalattomille, joissa kuolleiden olotila olisi erilainen. Hurskaiden onnesta ja ilosta kuoleman jälkeen ei ole mitään kuvauksia Vanhassa testamentissa, eikä jumalattomien rangaistuksesta helvetin kaltaisessa kärsimyksen paikassa. Kuolleet nukkuvat heräämättä sheolissa ja sieltä takaisin paluuta ei ole odotettavissa (2 Sam.12:23), sillä sheol on ihmisen lopullinen määränpää. Ihmisellä ole mitään etua eläimiin verrattuna, vaan samanlainen loppu tulee ihmisille sekä eläimille. Ihmisetkin ovat vain luontokappaleita ja ihmiset sekä eläimet kuolevat samalla tavalla, kaikki menee samaan paikkaan ja maatuu tomuksi (Saarn.3:18-22;12:5). Tällainen vanhatestamentillinen ajattelutapa ei sovellu mitenkään kreikkalaiseen oppiin sielun kuolemattomuudesta.

Joskus sheol personifioidaan, se on kuin elävä olento, joka toimeenpanee Jahven rangaistuksen väärämielisille (Jes.5:14, vrt. Ilm.6:8 Kuolema ja Tuonela). Sheol ei anna omaansa pois, mutta Jumala hallitsee myös sheolia, joka on paljaana Hänen edessään (Hoos.13:14; Job 25:5-6). Sheol on käytännössä kuin perhehauta suuremmassa mittakaavassa: vartioitu, sisältää kammioita, koko suku kootaan sinne.
"Vainajahenget" Vanhassa testamentissa: elämä jatkuu kuoleman jälkeen kuitenkin
VT:ssa on muutamia mainintoja "vainajahengistä" ja niiden puoleen kääntymisestä (esim. kertomus Saulista ja Samuelin hengen esiin manaamisesta, 1 Sam.28:3-19). Pyhyyslaissa kielletään ottamasta yhteyttä vainajahenkiin (3 Moos.19:31), mikä rinnastetaan muiden jumalien palvontaan. Tämä viittaa israelilaisten parissa varhain esiintyneeseen uskoon, että ihmisen hengen elämä jatkui kuoleman jälkeen tietoisessa muodossa tuonelassa - mutta ilman kuitenkaan mitään erottelua hyvien ja pahojen "osastoihin" (vrt. 1 Sam.28 kertomus, jossa jumalaton Saul menee hurskaan Samuelin kanssa "samaan paikkaan" kuoleman jälkeen. Myös Job 25:5-6 kuvataan maan alla oleva tuonela, jossa kaikkien vainajien henget ovat erotuksetta.

Juutalaisuudessa esiintyi myös alkukantaista esi-isien henkien palvontaa ja rabbiinisessa traditiossa esiintyi ajatustapa, jonka mukaan kuolleen sielu pysyy ruumiin lähellä jonkin aikaa kuoleman jälkeen (Shab. 152b). 1 Sam.28 kertomuksen perusteella rabbit kehittivät teorian, jonka mukaan vainajahenkien manaaja näkee hengen, mutta ei kuule sen puhetta, kun taas hengen esiin kutsumista pyytänyt ihminen kuulee vainajahengen puheen, mutta ei näe henkeä. Juutalaiset lainasivat vainajahenkien esiin manaamisen tavan mahdollisesti persialaisilta, joiden keskuudessa tapa oli yleinen. Koska kuolleiden esiin manaaminen rinnastetaan VT:ssa epäjumalanpalvontaan ja muihin vieraisiin, torjuttaviin kultteihin, on tapa todennäköisesti ulkolaista alkuperää, eikä kuulunut alunperin israelilaisten uskontoon.
Apokryfiset kirjoitukset ja rabbiininen juutalaisuus
Juutalaiset omaksuivat hellenistisestä filosofiasta, etenkin Platonin filosofiasta ajatuksen kuolemattomasta sielusta. Apokryfisissä juutalaisissa kirjoituksissa (Aabrahamin testamentti, Eenokin kirja) ennen ajanlaskumme alkua ilmenee uskoa sielun kuolemattomuuteen. Etenkin essealaisten liike uskoi vahvasti myös marttyyrien kuolemattomuuteen (vrt. Ilm.6:9-11 kuvaus marttyyriyuskovien sieluista taivaassa). Eräät juutalaiset rabbit opettivat myös käsitystä sielujen ennalta olemisesta (pre-eksistenssi) seitsemännessä taivaassa Jumalan luona. Kuitenkin rabbiinisessa juutalaisuudessa vallitsevat käsitykset tulevasta maailmasta, Jumalan valtakunnasta, eivät olleet sielun kuolemattomuuteen perustuvia, vaan ruumiin ylösnousemukseen. Oppi ruumiin ylösnousemuksesta tuli osaksi juutalaista dogmaa Mishnassa (Sanh. x. 1) sekä synagogan liturgiassa ("Elohai Neshamah"ja "Shemoneh 'Esreh") kun taas sielun kuolemattomuus jäi vain filosofiseksi spekulaatioksi.

Oppi ruumiin ylösnousemuksesta tuli osaksi juutalaista dogmaa Mishnassa (Sanh. x. 1) sekä synagogan liturgiassa ("Elohai Neshamah"ja "Shemoneh 'Esreh") kun taas sielun kuolemattomuus jäi vain filosofiseksi spekulaatioksi.

Lähde: Jewish Encyclopedia

Kuten edellisistä kappaleistakin jo näemme, Israelin uskonto oli alunperin hyvin tämänpuoleinen uskonto. Siunaukset ja kiroukset saatiin tämän elämän aikana ja maan päällä hyvin konkreettisilla tavoilla (pitkää ikää, vaurautta, paljon lapsia ja vastaavasti sairautta, nälkää, hedelmättömyyttä ja ennenaikainen kuolema). Vasta VT:n nuorimmissa osissa esiintyy usko kuolleiden ylösnousemukseen ja hurskaiden ikuiseen elämään ja jumalattomien ikuiseen rangaistukseen ( Danielin kirjassa 160-luvulta eKr). Ylösnousemuksesta on maininta myös Jes.26:7-20, mutta tämän profetian mukaan vain Israelin hurskaat herätetään elämään, mutta jumalattomat eivät nouse, vaan Jahve on tuhonnut heidät.

Myös Hes.37 luku kuvaa israelilaisten ylösnousemusta, vaikkakin tässä tekstissä ylösnousemus on vertauskuvana Israelin elpymisestä ja pelastumisesta. Tämä ylösnousemususko on voinut saada Babylonian eksiilin (pakkosiirtolaisuuden) aikana vaikutteita persialaisesta zarathustralaisuudesta, joka sisältää vastaavankaltaiset opit. Mutta toisaalta on täysin mahdollista, että usko ylösnousemukseen, ikuiseen elämään, viimeiseen tuomioon ja ikuiseen kadotukseen sai alkunsa israelilaisten oman historiallisten kokemuksien pohjalta ja niiden seurauksena.

Vanha tämänpuoleisuuteen pitäytynyt usko ja luottamus, että Jahve pelastaa ja rankaisee tämän elämän aikana ei ollut uudessa historiallisessa tilanteessa enää vakuuttava. Jerusalem ja Juuda oli tuhottu, pakanallinen Uus-Babylonian valtakunta oli voittanut ja israelilaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa vieraalla maalla. Niinpä alettiin odottaa pelastusta ja tuomiota kuoleman jälkeen ja tulevana viimeisenä päivänä. Nuoremmissa VT:n kirjoituksissa Messias-toivoon liitettiin myös toivo kuoleman kukistamisesta ja ikuisesta elämästä messiaanisessa valtakunnassa (Jes.25:6-8).
Vanhan testamentin viittauksia kuoleman jälkeiseen elämään

VT ei ole täydellisen yksiääninen kuvatessaan ihmisen osaa ja "tuonpuoleista". VT sisältää eräitä kirjoituksia, jotka viittaavat uskoon hurskaan ylösnousemisesta "kunniaan" ja iankaikkiseen osaan" Jumalan luona.

"Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä." (Ps.73:24-25)

Jobin kirjassa on tekstejä, jotka kuvaavat ihmisen olevan tietoisia itsestään tuonelassa ja tuntevan tuskaa siellä. Elossa olevista jälkeläisistään kuollut ei kuitenkaan tiedä mitään.

"Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä. Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa." (Job 14:21-22)

Lisäksi Jobin kirjassa on teksti, jonka mukaan (Jumalaan uskova) ihminen saa nähdä kuoltuaan Jumalan. Tämä teksti on ymmärrettävissä siten, että kuolemassa sielu erkanee ruumiista Jumalan luokse.

"Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." (Job 19:25-27)

Sielu ja henki Uudessa testamentissa
Sana "kuolematon" esiintyy koko Raamatussa kahdessa yhteydessä , molemmat Uudessa testamentissa. Paavali kirjoittaa 1 Kor.15:53-54 miten tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen (Kristuksen toisessa tulemuksessa). Lisäksi Paavalin 1. kirjeessä Timoteuksella sanotaan 1 Tim.6:16, että vain Jumalalla on kuolemattomuus.

Missään kohtaa Raamatussa kuolemattomuutta ei liitetä ihmisen ominaisuuksiin, ei sieluun eikä henkeen. Kuolemattomuus, ikuinen elämä on ainoastaaan Jumalan armolahja, joka saadaan ottamalla evankeliumi vastaan uskolla, mutta synnin palkkana on kuolema (Room.6:23). Jos ihminen olisi itsessään kuolematon hänen ei tarvitsisi "pukeutua" kuolemattomuuteen, eikä ikuista elämä voisi pitää "armolahjana".

UT:ssa myös esimerkiksi Apt.3:29,34 Pietari sanoo, että kuningas Daavid on haudattu eikä hän ole noussut taivaisiin. Myös johanneslaisessa teologiassa todetaan, että kukaan ihminen ei ole noussut taivaaseen (Joh.3:13). VT tuntee poikkeuksena kuitenkin Elian, joka otettiin elävänä taivaaseen tuulenpyörteen avulla. Näin ollen Eliakaan ei ole todiste sielun kuolemattomuudesta (2 Kun.1:1-12).

UT:n kreikassa heprean nefesh sanaa vastaa sana psykhe (vrt. psyyke, psyykkinen, psykologia). Luuk.6:9 on esimerkkki sanan käytöstä: sielu eli elämä (psykhe) voidaan tuhota ja sielun/elämän voi kadottaa (Matt.10:39). Kristillinen usko on kauttaaltaan ylösnousemususkoa, kuten Paavali korosti korintolaisille (1 Kor.15).

Sanaa psykhe käytettiin klassisen kreikkan kielisissä kirjoituksissa tarkoittamaan ihmisten lisäksi eläimiäkin. UT:n kreikassa sana sielu ei merkitse Platonin filosofiasta tunnettua sielua, joka kuuluu ikuiseen ideamaailmaan.

"Kristillisen hautaamisen määrääväksi aspektiksi muodostui alusta lähtien ylösnousemustoivo... Hauta on vain lepokammio ennen ylösnousemusta... Ei puhuta kuolleen sielun harhailemisesta, vaan levosta, 'nukkumisesta'. Hellenistisen sielun kuolemattomuusopin liittyminen alkukristilliseen ylösnousemususkoon johti vähitellen tuonpuoleisuuden kartoittamiseen ja kiirastuliopin kehittymiseen. ... Hautaaminen on kristikunnassa aina merkinnyt kahden täysin vastakkaisen elämänkäsityksen kohtaamista, ja pakanalliset ainekset voivat kristittyjenkin parissa päästä yllättävästi näkyviin. ... Oppi sielun kuolemattomuudelle jäi hänelle [Lutherille] vieraaksi, lähinnä hän ajatteli kuoleman olevan uni, josta aikanaan herätetään."- Pyhät toimitukset, Pentti Lempiäinen, 1985, s.193-197

Jeesuksen sanat (Matt. 10:28) : "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua..."on joskus pidetty todisteena kuolemattomasta sielusta. Tulkintaa voidaan kritisoida perustellusti. Jeesuksen sanojen tähtäyspiste on opettaa oikeaa pelkoa: Jumalalla on valta hukuttaa/tuhota ihminen lopullisesti, ei toisilla ihmisellä.


"Tällä kertaa näyttää Jeesus tehneen huomattavan eron ruumiin ja sielun välillä; ruumiin voi tappaa, sielua ei! Karkeasti virheellinen on kuitenkin se selitys, että Jeesus näissä sanoissa tunnustaa ikuisen, häviämättömän sielun olemassaolon ruumiin rinnalla. Ihmisessä ei ole kahta eriarvoista osaa; mutta - näin ymmärrämme Jeesuksen tarkoittaneen - ihmistä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Ihmiset voivat kyllä tappaa ruumiin, so. raivata lähimmäisensä hänen historiallis-konkreettisesta ympäristöstään ja ajallisesta yhteisöstään mutta itse olemassaoloa he eivät voi tuhota... sen voi vain Jumala tehdä". -Piista Aimo T. Nikolainen, Ihminen evankeliumien valossa

Piispa Nikolainen kuvaa ihmistä - ruumista, sielua, henkeä ja sydäntä - evankeliumien valossa seuraavalla tavalla:

"Evankeliumien valossa ihminen on osoittautunut ensinnäkin kokonaisuudeksi, joka on jakamaton. Eri näkökulmista ihmistä tarkasteltaessa hän on vuoroin ruumis, liha ja veri, vuoroin sielu, vuoroin henki ja vuoroin sydän. Ruumis, sielu, henki ja sydän kuvaavat jokainen jotakin määrättyä inhimillisen ominaisuutta, mutta eivät osia, joihin ihmisen voisi jakaa. Dichotomia (kaksijakoisuus) on evankeliumeille yhtä vieras kuin trichotomiakin (kolmijakoisuus)... Ruumis on ihminen konkreettisena olentona, lihaa ja verta on luotu ihminen luojastaan erotukseksi, sielu on elävä ihmisyksilö, henki on ihminen Jumalaan perustuneena ja sydän on ihminen toimintaan valmiina kokonaisuutena.
Evankeliumien valossa nähdään toiseksi, että inhimillinen, ihmiselle ominainen, on joka suhteessa jotain Jumalasta johdettavaa. Ihminen on joka solussaan Jumalan tekoa (ruumis), hän on kaikissa vaiheissaan Jumalan omaisuutta (sielu), hän on täydellisesti Jumalasta riippuvainen (henki) ja hän on kaikissa toimissaan Jumalaa joko totteleva tai vastustava tahto (sydän). Jumala-suhde ei ole vain ihmisen "ylimmän osan" elämää, ihminen on alhaalta ylös saakka Jumalan ihminen."

Näin ollen ihmistä UT:n mukaan voidaan tarkastella erilaisten tehtävien kannalta kolmijakoisesti - yhtenä jakamattomana kokonaisuutena, joka on ruumis, sielu ja henki (1 Tess.5:23). Ensimmäisen alkukirkon marttyyrin Stefanoksen kuolemasta kerrotaan Apt.7:59-60. Stefanos rukoilee siinä kuolemansa hetkellä Herraa ottamaan vastaan hänen henkensä (vrt. Ps.31:6). Vanhatestamentillinen sanonta, jonka avulla hurskas jättää henkensä, elämänsä, Jumalan käsiin ei tarkoita kuolemattoman "hengen" irtoamista ruumiista kuoleman hetkellä). Jakeessa 7:60 Stefanoksen kuolema kuvataan: "Sen sanottuaan hän nukkui pois" - mistään välittömästä taivaaseen nousemisesta ei sanota mitään, vaan Stefanoksen tilana on nukkuminen.

Kuuluisimpia tekstejä, joilla on perusteltu sielun kuolemattomuutta ja heti kuoleman jälkeen tapahtuvaa erottelua helvettiin ja taivaan iloon on Luukkaan evankeliumista löytyvä Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, mitä ei esiinny muissa evankeliumeissa ( Luuk.16:19-31). Tätä kertomusta käytetään usein todistaman, että heti kuoleman jälkeen ihminen joutuu joko paratiisiin tai helvettiin (tai ns. välitilaan). Luukkaan tallettama vertaus ei kuitenkaan ole tarkoitettu olemaan kirjaimellinen kuvaus kuolemanjälkeisestä todellisuudesta.

Kyseessä on ensinnäkin juutalaisille tuttu kertomus, eikä opillisia päätelmiä saa tehdä koskaan joitain tiettyjä opetuksia havainnollistavan kertomuksen kirjaimellisen tulkinnan perusteella. Jos tulkitsemme kertimuksen kirjaimellisesti päädymme jo soteriologiassa (pelastusopissa) täysin evankeliumin vastaiseen oppiin: ihmisen hyvä osa kuoleman jälkeen perustuu elämän aikana koettuun kurjuuteen ja vastaavasti vaivat kuoleman jälkeen perustuvat tässä elämässä koettuun yltäkylläisyyteen (sekä välinpitämättömyyteen köyhiä kohtaan). Sanallakaan ei ole puhetta evankeliumiin uskomisesta, Jumalan armosta ja ihmisen suhteesta Jeesukseen ihmisen iäisyysosan ratkaisijana.

Toiseksi Raamatussa ei missään ole sellaista opetusta eikä suorasanaista esimerkkiä, jossa Aabrahamia rukoiltaisiin Jumalan asemasta, eikä mitään sellaista mainintaa ole, että Aabrahamilla olisi valta määrätä ihmisten kuolemanjälkeistä olotilaa. Koko kertomuksen tähtäyspiste onkin selvästi muualla -Jeesuksen tarkoitus oli opettaa kuulijoitaan uskomaan Raamatun kirjoituksia. Jos ihmiset eivät usko Raamattuun, eivät he uskoisi vaikka Jumala lähettäisi kuolleita todistamaan. Ihmeilläkään ei voida pakottaa ketään uskomaan.

Jotkut sielun kuolemattomuuden kannattajat vetoavat Matt.22:23-32 kertomukseen, jossa saddukeukset esittivät Jeesukselle kysymyksen ylösnousemuksesta. Kuolemattomuusopin kannattajat vetoavat Jeesuksen sanoihin jakeessa 32: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien". Jo sekin pitäisi riittää vastaukseksi, että tekstin aiheena on nimenomaan ylösnousemus, eikä kertomuksessa puhuta sanallakaan ihmisen sielun kuolemattomuudesta. Jeesus osoitti ylösnousemuksen kieltäville saddukeuksille, millä tavalla ylösnousemus on todellisuutta ja torjui heidän järkeilynsä. Jakeessa 32 Jeesus tuo esiin esiin sen, että Jumalan näkökulmasta kaikki elävät Hänelle, ovatpa ihmiset sitten elossa maan päällä tai kuolleina.
Viitteitä dualistiseen ihmiskuvaan ja kuoleman jälkeiseen elämään UT:ssa
Paavalin toisen korintolaiskirjeen perikooppi (2 Kor 4:16-5:10) saattaa sisältää yhteyksiä platonistiseen dualistiseen (kaksijakoiseen) terminologiaan. Tähän johtopäätökseen päätyy ainakin TT Fredrik Lindgård väitöskirjassaan Appearance and Reality. Lindgård yrittää ymmärtää Paavalin ajatuskulkuja tekstin kontekstin näkökulmasta, päinvastoin kuin useimmat tutkijat jotka pitävät perikooppia dogmaattisena syrjähyppynä eskatologiaan. Hän ei esittele dogmeja vaan puhuu sisäisistä motivaatioista, Paavalin halusta esiintyä uskottavana ja vilpittömänä apostolina. Kuolema-kysymyksen kannalta kiintoisa kohta on 2 Kor.5:6-8

"...niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota...vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo".

Toinen samankaltainen teksti on Paavalin sanat Fil.1:23

"...Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon".

Nämä Paavalin tekstit tuovat uuden ja toisenlaisen näkökulman kysymykseen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Molemmat tekstit on luontevasti tulkittavissa siten, että Paavali tarkoitti uskovaisen ihmisen pääsevän tästä maallisesta ruumiistaan kotiin Herran luo kuolemansa jälkeen.

Lisäksi johanneslaisessa teologiassa on radikaali korostus: se, joka uskoo Jeesukseen ei kuole, vaan omistaa jo nyt ikuisen elämän ja on jo siirtynyt kuolemasta elämään, eikä uskova joudu tuomittavaksi. Ylösnousemuskin on tässä ja nyt koettavaa todellisuutta eikä vasta viimeisenä päivänä odotettavissa, vaikka toisaalta Johanneksen evankeliumiin sisältyy myös viimeisenä päivänä tapahtuvan ylösnousemuksen ja tekojen mukaan tapahtuvan tuomion odotus. Johanneksen evankeliumi ei kuitenkaan edusta mitään kreikkalaisperäistä dualistista ihmiskäsitystä (Joh.5:24;6:50-58;11:23-26). Vaikka Johanneksella Jeesus puhui kuolemasta "unena", ei johanneslaisen teologian valossa ole perusteltua olettaa, että kuollut uskova "raukeaa tyhjiin" ja menettää olemassa olonsa. Jeesushan nimen omaan korosti, että Häneen uskova ei kuolekaan, vaan elää vaikka olisi kuollut.

"Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" (Joh.11:25-26)

Myös Ilmestyskirjan teksti (6:9-11) on mahdollista tulkita siten, että uskossa kuolleiden ihmisten sielut ovat tietoisessa tilassa Jumalan luona. Toisaalta tulkintaa voisi kritisoida sanomalla, että teksti on apokalyptiikkaa (ilmestyskirjallisuutta), eikä sitä voi ymmärtää kirjaimellisesti kuten ei muitakaan apokalyptisiä vertauskuvallisia näkyjä. Tämän tekstin tulkintaan emme saa lopullista varmuutta.
Sielun kuolemattomuus-opin ja ylösnouemususkon ristiriita
Jos ihmisten sielut heti kuoltuaan erkanevat ruumiistaan helvettiin/tuonelaan - ja toiset taivaaseen - niin minkä ihmeen takia pitää olla viimeisenä päivänä vielä ruumiin ylösnousemus ja nostaa se sielut sieltä helvetistä (ja toiset taivaasta) taas maan päälle ja laittaa ruumiiseen ja pitää heille vielä toistamiseen tuomiopäivä? Johan se tuomio oli jo kuoleman jälkeen päätetty jos on niin, että heti kuoleman jälkeen sielut joutuvat "välitilaan", tuonelaan tai suoraan helvettiin ja toisen paratiisiin/taivaaseen. Tuollaisen opin logiikkaa on todella vaikea käsittää - koko ylösnousemusoppi ja viimeinen tuomiohan ovat turhia episodeja, tehdään sama tuomio toistamiseen. Ja sitten taas viimeiseltä tuomiolta lähetetään sielut helvettiin (ruumiineen päivineen) ja toiset sielut taivaaseen, vaikka sielut olivat olleet jo iät ajat joko vaivassa tai autuudessa. Ei kai Jumala vaihda päätöstään viimeisellä tuomiolla, ja laita sieluja eri paikkoihin.
Sielun kuolemattomuus-oppi ei saa tukea tieteellisistä tutkimustuloksista
Ihmisen tulisi olla dualistinen olento, jotta sielun kuolemattomuus-oppi (ja tietoisen olemassaolon jatkuminen kuoleman jälkeen) olisivat mahdollisia. Ihmisen olisi oltava kuolevainen ruumis, jossa asuu kuin astiassa kuolematon sielu ja kuolemassa vain ruumiin tulisi kuolla.

Mutta sellaisella dualistiselle ihmiskuvalle ei ole evidenssiä, vaan tieteellinen tieto viittaa vahvasti siihen, että ihminen on holistinen, yksi jakamaton psykofyysinen kokonaisuus. Mieltä ei ole ilman kehoa (tarkemmat tiedot esimerkiksi Antonio Damasio: Descartesin virhe). Tutkimuksissa on havaittu myös, että terapia saa aikaan ihmisen aivoissa rakenteellisia muutoksia kuten lääkehoitokin. Keho vaikuttaa mieleen ja mieli kehoon.

Lisäksi voidaan kysyä, että millä tavalla "kuolemattoman sielun" olettaminen osaksi ihmisen psykofyysistä apparaattia tuo lisäarvoa ja paremmuutta verrattuna tieteen keräämään tietoon ihmisestä (= ei mieltä ilman kehoa), mitä se "kuolematon sielu" selittäisi ihmisen psykofyysisessä toiminnassa paremmin? Miten se oletettu kuolematon sielu on suhteessa aivoihin, aivokemiaan, hermosoluihin, hermostoon ylipäätään?

Sivu on osoitteesta:
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=50

Tuli ja vesi---Ihminen luotiin savesta; maasta ja vedestä...aurinko poltti hänet kovaksi ja murenevaksi...Ihmiseen puhallettiin Jumalan henki...ja kuollessaan Henki hänessä palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin..sanoo Sana.

Mitä epäselvää,..runollisesti kuolema on toki kuin unta...koska kaikki herätetään tuomiolle; joka ikuiseen elämään tai kadotukseen?

Siis mitä me tästä opimme; fyysisesti, biologisesti, henkisesti ja hengellisesti me TODELLA KUOLEMME; mutta Jumala voi herättää meidät eloon; tuskin tuomittuja enää herätetään tuliseen mereen kitumaan; se lienee joidenkin kirjoittajien ja pappien eli kääntäjien mielikuvituksesta , peloista tai peloittelusta lähtenyttä pappien omaa jorinaa?!

Miten erotamme nämä vääryyden tekijät ja sanan väärentäjät; vastaus; tutkimalla koko kaanonia ja sen logiikkaa?

Nyt ensi vuonna saamme Suomeenkin Ev.Lut kirkkoon koko kaanonin apogkryfikirjoineen?!

Lämpimin syystalven terveisin täältä pimeydestä...Satavavn soturi Justus

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

kiitos siitä ja käytöksesi on maltillista ja kristillistä. Ilokseni huomasin että nyt pidät kuolemaa tapahtumana ja tuonelaa paikkana.

Jumala kanssasi
kasi

uskova_1 kirjoitti:

Ruumiit ovat haudoisssa, joihin nyt sitten luetaan vaikka atomeina ilmassa ja vesissä olevat.

Tuonela siis kävi tarpeettomaksi, koska uskovat lunastettiin taivaan valtakunnan jäseniksi Jeesuksen toimesta pääsiäisen tapahtumissa, kuten tuossa kirjoituksessani "Tuonela pidemmässä muodossa" selvitin.

Jeesus itse lupasi, että silloin siinä hänen kanssaan olevista toiset eivät maista kuolemaa (Luuk 9:27). Toiset siinä olevista kuolivat ennen Jeesusta ja niin he vielä uskovinakin maistoivat kuolemaa, koska joutuivat menemään kuoleman paikkaan eli Aabrahamin helmaan. Mutta nuo toiset erkanivat tästä maailmasta vasta Jeesuksen sovitustyön jo tapahduttua ja niin he pääsivät ilman tuonelan välivaihetta suoraan taivaaseen.

Jeesus maistoi kuolemaa kaikkien puolesta (Heb 2:9) eli kävi tuonelassa ja niin meidän, jotka uskovina täältä erkanemme ei sitä enää tarvitse edes maistaa. Ei-uskovat taas menevät kuoleman paikkaan ja vielä sinne pahalle puolelle ja sieltä vielä ikuiseen toiseen kuolemaan.

Kuolemasta puhutaan vanhassa testamentissa sen aikuisille ihmiselle paljon kovemmin sanoin, koska heistä uskovatkin joutuivat maistamaan kuolemaa, eli menemään tuohon kuoleman paikkaan. Nyt uskovat menevät suoraan elämän paikkaan, taivaaseen ja kuolemasta puhutaan lempeämmin sanankääntein eli nukahtamisena (Apt 7:60). Sitä voisi verrata leikkaukseen. Kun menee leikkauspöydälle, niin pikkusen puuduttaa kättä ja sitten rintaa ja seuraavaksi herää tyytyväisenä heräämössä. Samoin uskova tuntee ehkä jotain puudutusta ja hups herääkin taivaan kirkkaudessa samantien.

Nuo kohdat Joh 6:39, 40, 44-54 ja Fil 1:23 tarkoittavat uskovien kohdalla heidän viimeistä päiväänsä eli tempausta, jolloin heidän ruumiinsa herätetään. Siihen loppuu pakanoiden aika ja heidän ruumiinsa temmataan haudoista taivaaseen, jossa aikaisemmin poisnukkuneiden sielut ja henget ovat jo ruumiitaan ikävöineetkin (ja maailmassa elävät uskovat kokonaisuudessaan nostetaan taivaaseen). Ilm 7:9 puhuu suuresta joukosta joka jo tuolloin on taivaassa, eli yli tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. 1 Kor 15:35 eteenpäin tuota ruumisten heräämistä ja muuttumista selitetään, mutta lue siitä itse, sillä meikäläisen silmät alkaa jo painua kiinni…..

Lue lisää

Oli mukavaa lukea tätä asiallista ja ystävällisessä hengessä käytyä keskustelua.

Näin me voimme keskustella asioista rakentavasti rakkauden hengessä ja voimme ymmärtää asiat paljon paremmin.

Kyllä tuo sinun kirjoituksesikin antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Aion käydä sen kohta kohdalta läpi raamatusta.

Minulla on totuuden nälkä ja olen avoin ottamaan vastaan kaikken mikä on raamatun mukaista,vaikka se olisi minun entisiä luuloja ja olettamuksia vastaan.

Olen joka hetki valmis muuttamaan käsitystäni,jos huomaan sen olevan ristiriidassa raamatun kanssa,sitä sanotaan henkiseksi kasvuksi.

Siunausta päivääsi ja hyvää itsenäisyys päivää kaikille.tv.Sirkka Iita.

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

"pidän sen TOIVON JUMALAAN, että on oleva YLÖSNOUSEMUS, jota nämä itsekin odottavat, sekä VANHURSKASTEN että VÄÄRÄIN."

1.Kor.15:20 "Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen TULEMUKSESSAAN;
15:24 sitten tulee loppu,"

"Katso, HERRA tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet." (Juud.)

Apt.24:15 "ja pidän sen TOIVON JUMALAAN, että on oleva YLÖSNOUSEMUS, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin."

Ilm.20:6 "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ENSIMMÄISESSÄ YLÖSNOUSEMUKSESSA; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ENSIMMÄINEN YLÖSNOUSEMUS."

1.Kor.15:51 "Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja (KRISTUKSESSA) KUOLLEET nousevat KATOAMATTOMINA, ja me MUUTUMME.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

Ei niin tärkeä - vain opillinen kysymys. Mutta asia on niin, että taivaassa olemaan ei ole vielä noussut muita kuin Jeesus; "esikoisena kuoloon nukkuneista".

Ilmestyskirja kertoo, että ne 144000 juutalaista, tämän maailmanajan lopputapahtumien yhteydessä, nousevat ylös esikoislahjana Jumalalle ja Karitsalle, Ilm 14:4.

Sivumennen sanoen, tämä aiheuttaa kysymyksen, että onko ylösnousemus sittenkin vasta pedon valtakauden puolessa välissä. Koskapa nuo 144000, mainitsemani jakeen mukaan ovat ensimmäisiä.

Et voi rakentaa jotain oppia Fil 1:23 varaan. Paavali vain käväisi taivaassa, kolmannessa taivaassa so. taivaallisessa paratiisissa. Uskossa kuolleiden henget ovat ehkä siellä eikä "Aabrahamin helmassa. Mutta ei missään tapauksessa vielä siellä perimmäisessä taivaassa - istuimen luona.

Paavali kuvaa 1. Tess 4:13-18, kuinka poisnukkuneiden laita on. Vielä sivumennen sanoen, kenties ne 144000 ovat edustavat Karitsan morsianta, sillä Jerusalem so. Israel, on Karitsan vaimo. Jos sanomme, että koko kristikunta on sitä, silloin on vastassa kysymys: ketkä ovat ne häävieraat.

Kun Paavali puhuu Kristukselle kihlaamisesta, hän vain vertaa lain alla ja Kristuksessa olemisen eroa. Eritoten Room 7:3-4, jossa hän osoittaa, että ei sovi olla kahden miehen vaimo. En ole vielä löytänyt mitään estettä sille - sinänsä tarpeettomalle ajatukselle - että ne 144ooo esikoisena ostettua edustaisivat todellakin Karitsan morsianta. Siinähän on tasapuolisesti 12 Israelin sukukuntaa. Ilm 7. luku. Daanin tilalla on Manasse, kuten jo Vanha Testamentti kertoo.

antti

näkökulmia kuoleman jälkeis... kirjoitti:

Sielu, kuolema ja kuolemattomuus Raamatussa

Raamatullisia näkökulmia kuoleman jälkeisiin tapahtumiin

Hyvin yleinen käsitys kristillisissä piireissä on oppi sielun kuolemattomuudesta. Ajatellaan, että kuolema koskee vain ruumista, mutta sielu (tai henki) erkanee ruumiista ja siirtyy heti joko taivaaseen tai helvetin tuleen (tai johonkin välitilaan/tuonelaan). Tässä artikkelissa tarkastelen Raamatun thanatologiaa eli oppia kuolemasta. Keskeisiä tutkittavia kysymyksiä ovat tässä yhteydessä myös Raamatun ihmiskuva ja etenkin raamatullinen ajattelu "tuonelasta"sekä sielusta ja hengestä.
Raamatun ihmiskuvasta
Lähtökohdaksi voisimme ottaa toisen luomiskertomuksen kuvauksen ihmisen tekemisestä.

"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen,ja puhalsi hänen sieraimeensa elämän hengen ,ja niin ihmisestä tuli elävä sielu"( 1Moos.2:7).

Vanhatestamentillinen ihmiskuva on holistinen (kokonaisvaltainen). Kertomuksen kirjoittaja ei sano, että ihmisellä on sielu, vaan että ihmisestä tuli elävä sielu (psyykkis-fyysinen kokonaisuus) saatuan luojalta sieraimiinsa elämän hengen. Tämä elämän henki on siis verrattavissa ihmisen hengitykseen, sieraimissa kulkevaan ilmavirtaan. Niin kauan kuin ihminen hengittää, hän elää. Jahve elävöitti maasta muovailemansa ihmisen elämänhengityksellään, jolloin ihminen alkoi elää. Sanalla sielu (nefes) ei ole 1 Moos.2:7 yhteydessä enempää merkityssisältöä. Jumalan henkäys pitää sielun (hepr. nephesh) ja ruumiin yhdessä ja ihmisen sekä myös eläimet elossa (esim. Job 27:3) ja tämä sama henkäys/henki (hepr. nishmat ) on myös eläimillä, eikä vain ihmisillä. Sanan nefes juurisana tarkoittaa "hengitystä". Kun kuolemassa tämä Jumalan henkäys/henki palaa luojan luokse, ihmisen ja myös eläimen elämä loppuu VT:n mukaan (Ps.104:27-30 "...otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun").

VT:n ajattelussa korostetaan ihmisen katoavaisuutta ja hänen elämänsä lyhytaikaisuutta verrattuna Jumalan ikuisuuteen ja katoamattomuuteen (esim. Ps. 103:15-18; Ps.146:3-4). VT painottaa, että vain Jumala on ikuinen ja kaiken elämän lähde ja ylläpitäjä. Kun ihmispari karkotettiin kertomuksen mukaan paratiisista ja heitä estettiin menemästä elämänpuun luokse, heillä ei ollut mitään mahdollisuutta kuolemattomuuteen, koska he eivät saaneet enää kuolemattomuuden tuovaa ruokaa (vrt. kreikkalaisen mytologian ambrosia, jumalten ruoka, jota kuolevaiset eivät saaneet syödä). Kuolema on VT:ssa "lepoon menemistä isien tykö" (esim. 1 Kun. 16:28, jossa jumalaton kuningas Omri meni myös lepoon, eikä siis siirtynyt välittömästi helvettiin).

Hes.18 luvussa korostetaan kuinka se sielu, joka syntiä tekee joutuu kuolemaan - ei siis sanota, että kuolemassa sielu erkaantuu ruumiista ja menee helvettiin. Kuolema ei ole VT:ssa sielun erkaantumista ruumiista, vaan elämän loppu - ruumis maatuu maan tomuksi, elämänhenkäys palaa Luojalle ja kuollut menee alas sheoliin tiedottomuuteen eikä hänellä ole tietoa jälkeläistensä kohtaloista eikä mahdollisuutta palata takaisin eloon tuntien vain oman murheensa ja ruumis oman tuskansa (Job 14:14-22).
Kreikkalaiselle sielun kuolemattomuus-opille vastakkainen on myös Pentateukin (Mooseksen kirjojen) toteamus, että sielu on veressä, 3 Moos.17:11 "Veressä on elävän olennon elämänvoima" uuden käännöksen mukaan, siis sielu. Kun elämänvoima ("sielu") vuodatetaan pois, ihminen ja myös eläin kuolee - eikä jatku irrallaan ruumiista taivaassa tai helvetissä.

"Heprean nefes ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, 'itseä'." - Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, 1973, s.233

"Sielu ei...merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu [kirkkoraamatussa] toisin...Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa...."- prof. H.Palva, Raamatun tietosanasto, 1974, s.246

Mikä on tuonela?
Tuonelaksi, helvetiksi ja haudaksi VT:ssa eri käännöksissä käännetty heprean sana sheol on etymologialtaan epävarma. Se on synonyymi kuopalle ja kuilulle sekä mahdollisesti myös syvyydelle "abaddon" , "tehom" (abyssos). Sheol tarkoittaa VT:ssa paikkaa, jonne kuolleet koottiin. Sheol on maan alla ja se on hyvin syvä sekä valtavan kaukana taivaasta (Sananl.9:18; Jes.7:11; Aam.9:2 jne.).Kuolleet laskeutuvat sheoliin, ja sheolilla on portit (Job 38:17). Kuolleet eivät enää palaa sieltä eikä heidän kotinsa tunne heitä (Job 7:9-10). Mutta Jahve saattoi nostaa pelastavana tekonaan kuolleita sheolista ylös (1 Sam.2:6). Sheol on kuvattu myös maaksi- pimeän, sekasorron ja kuoleman varjon maaksi, jossa valokin on pimeää (Job 10:21-22). Sheolissa ajateltiin olevan kammioita ja syvyydeltään erilaisia kerroksia (Sananl.7:27; Jes.14:15 "..tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun"). Kuolleet ja tuomitut pakanakansat kohtaavat sheolissa toisensa, missä heidän osansa on häpeä ja siellä he lepäävät aseineen (Hes.32:18-32). Sheolissa ei ole enää mitään arvojärjestystä eikä erotusta rikkaiden ja köyhien, orjien ja vapaiden, vallanpitäjien ja alamaisten välillä. Kuitenkin kansallisuuteen perustuva ryhmittely säilyy sheolissakin.

Kuolleet joutuvat varjomaiseen olotilaan vailla elämää, tekoja ja tietoisuutta. Heillä on pelkkä olemassaolo, mutta ei tietoa, tekoja eikä tunteita, eivätkä kuolleet tiedä jälkeläisistään mitään (Saarn.9:4-6;Job 26:5-6; Ps.6:6; Ps.30:10, Jes.38:18-19). Kuolleet eivät kiitä eivätkä ylistä Jumalaa, vaan ainoastaan elävät ihmiset. Tuonelassa ei ole mitään erilaisia "osastoja" hurskaille ja jumalattomille, joissa kuolleiden olotila olisi erilainen. Hurskaiden onnesta ja ilosta kuoleman jälkeen ei ole mitään kuvauksia Vanhassa testamentissa, eikä jumalattomien rangaistuksesta helvetin kaltaisessa kärsimyksen paikassa. Kuolleet nukkuvat heräämättä sheolissa ja sieltä takaisin paluuta ei ole odotettavissa (2 Sam.12:23), sillä sheol on ihmisen lopullinen määränpää. Ihmisellä ole mitään etua eläimiin verrattuna, vaan samanlainen loppu tulee ihmisille sekä eläimille. Ihmisetkin ovat vain luontokappaleita ja ihmiset sekä eläimet kuolevat samalla tavalla, kaikki menee samaan paikkaan ja maatuu tomuksi (Saarn.3:18-22;12:5). Tällainen vanhatestamentillinen ajattelutapa ei sovellu mitenkään kreikkalaiseen oppiin sielun kuolemattomuudesta.

Joskus sheol personifioidaan, se on kuin elävä olento, joka toimeenpanee Jahven rangaistuksen väärämielisille (Jes.5:14, vrt. Ilm.6:8 Kuolema ja Tuonela). Sheol ei anna omaansa pois, mutta Jumala hallitsee myös sheolia, joka on paljaana Hänen edessään (Hoos.13:14; Job 25:5-6). Sheol on käytännössä kuin perhehauta suuremmassa mittakaavassa: vartioitu, sisältää kammioita, koko suku kootaan sinne.
"Vainajahenget" Vanhassa testamentissa: elämä jatkuu kuoleman jälkeen kuitenkin
VT:ssa on muutamia mainintoja "vainajahengistä" ja niiden puoleen kääntymisestä (esim. kertomus Saulista ja Samuelin hengen esiin manaamisesta, 1 Sam.28:3-19). Pyhyyslaissa kielletään ottamasta yhteyttä vainajahenkiin (3 Moos.19:31), mikä rinnastetaan muiden jumalien palvontaan. Tämä viittaa israelilaisten parissa varhain esiintyneeseen uskoon, että ihmisen hengen elämä jatkui kuoleman jälkeen tietoisessa muodossa tuonelassa - mutta ilman kuitenkaan mitään erottelua hyvien ja pahojen "osastoihin" (vrt. 1 Sam.28 kertomus, jossa jumalaton Saul menee hurskaan Samuelin kanssa "samaan paikkaan" kuoleman jälkeen. Myös Job 25:5-6 kuvataan maan alla oleva tuonela, jossa kaikkien vainajien henget ovat erotuksetta.

Juutalaisuudessa esiintyi myös alkukantaista esi-isien henkien palvontaa ja rabbiinisessa traditiossa esiintyi ajatustapa, jonka mukaan kuolleen sielu pysyy ruumiin lähellä jonkin aikaa kuoleman jälkeen (Shab. 152b). 1 Sam.28 kertomuksen perusteella rabbit kehittivät teorian, jonka mukaan vainajahenkien manaaja näkee hengen, mutta ei kuule sen puhetta, kun taas hengen esiin kutsumista pyytänyt ihminen kuulee vainajahengen puheen, mutta ei näe henkeä. Juutalaiset lainasivat vainajahenkien esiin manaamisen tavan mahdollisesti persialaisilta, joiden keskuudessa tapa oli yleinen. Koska kuolleiden esiin manaaminen rinnastetaan VT:ssa epäjumalanpalvontaan ja muihin vieraisiin, torjuttaviin kultteihin, on tapa todennäköisesti ulkolaista alkuperää, eikä kuulunut alunperin israelilaisten uskontoon.
Apokryfiset kirjoitukset ja rabbiininen juutalaisuus
Juutalaiset omaksuivat hellenistisestä filosofiasta, etenkin Platonin filosofiasta ajatuksen kuolemattomasta sielusta. Apokryfisissä juutalaisissa kirjoituksissa (Aabrahamin testamentti, Eenokin kirja) ennen ajanlaskumme alkua ilmenee uskoa sielun kuolemattomuuteen. Etenkin essealaisten liike uskoi vahvasti myös marttyyrien kuolemattomuuteen (vrt. Ilm.6:9-11 kuvaus marttyyriyuskovien sieluista taivaassa). Eräät juutalaiset rabbit opettivat myös käsitystä sielujen ennalta olemisesta (pre-eksistenssi) seitsemännessä taivaassa Jumalan luona. Kuitenkin rabbiinisessa juutalaisuudessa vallitsevat käsitykset tulevasta maailmasta, Jumalan valtakunnasta, eivät olleet sielun kuolemattomuuteen perustuvia, vaan ruumiin ylösnousemukseen. Oppi ruumiin ylösnousemuksesta tuli osaksi juutalaista dogmaa Mishnassa (Sanh. x. 1) sekä synagogan liturgiassa ("Elohai Neshamah"ja "Shemoneh 'Esreh") kun taas sielun kuolemattomuus jäi vain filosofiseksi spekulaatioksi.

Oppi ruumiin ylösnousemuksesta tuli osaksi juutalaista dogmaa Mishnassa (Sanh. x. 1) sekä synagogan liturgiassa ("Elohai Neshamah"ja "Shemoneh 'Esreh") kun taas sielun kuolemattomuus jäi vain filosofiseksi spekulaatioksi.

Lähde: Jewish Encyclopedia

Kuten edellisistä kappaleistakin jo näemme, Israelin uskonto oli alunperin hyvin tämänpuoleinen uskonto. Siunaukset ja kiroukset saatiin tämän elämän aikana ja maan päällä hyvin konkreettisilla tavoilla (pitkää ikää, vaurautta, paljon lapsia ja vastaavasti sairautta, nälkää, hedelmättömyyttä ja ennenaikainen kuolema). Vasta VT:n nuorimmissa osissa esiintyy usko kuolleiden ylösnousemukseen ja hurskaiden ikuiseen elämään ja jumalattomien ikuiseen rangaistukseen ( Danielin kirjassa 160-luvulta eKr). Ylösnousemuksesta on maininta myös Jes.26:7-20, mutta tämän profetian mukaan vain Israelin hurskaat herätetään elämään, mutta jumalattomat eivät nouse, vaan Jahve on tuhonnut heidät.

Myös Hes.37 luku kuvaa israelilaisten ylösnousemusta, vaikkakin tässä tekstissä ylösnousemus on vertauskuvana Israelin elpymisestä ja pelastumisesta. Tämä ylösnousemususko on voinut saada Babylonian eksiilin (pakkosiirtolaisuuden) aikana vaikutteita persialaisesta zarathustralaisuudesta, joka sisältää vastaavankaltaiset opit. Mutta toisaalta on täysin mahdollista, että usko ylösnousemukseen, ikuiseen elämään, viimeiseen tuomioon ja ikuiseen kadotukseen sai alkunsa israelilaisten oman historiallisten kokemuksien pohjalta ja niiden seurauksena.

Vanha tämänpuoleisuuteen pitäytynyt usko ja luottamus, että Jahve pelastaa ja rankaisee tämän elämän aikana ei ollut uudessa historiallisessa tilanteessa enää vakuuttava. Jerusalem ja Juuda oli tuhottu, pakanallinen Uus-Babylonian valtakunta oli voittanut ja israelilaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa vieraalla maalla. Niinpä alettiin odottaa pelastusta ja tuomiota kuoleman jälkeen ja tulevana viimeisenä päivänä. Nuoremmissa VT:n kirjoituksissa Messias-toivoon liitettiin myös toivo kuoleman kukistamisesta ja ikuisesta elämästä messiaanisessa valtakunnassa (Jes.25:6-8).
Vanhan testamentin viittauksia kuoleman jälkeiseen elämään

VT ei ole täydellisen yksiääninen kuvatessaan ihmisen osaa ja "tuonpuoleista". VT sisältää eräitä kirjoituksia, jotka viittaavat uskoon hurskaan ylösnousemisesta "kunniaan" ja iankaikkiseen osaan" Jumalan luona.

"Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä." (Ps.73:24-25)

Jobin kirjassa on tekstejä, jotka kuvaavat ihmisen olevan tietoisia itsestään tuonelassa ja tuntevan tuskaa siellä. Elossa olevista jälkeläisistään kuollut ei kuitenkaan tiedä mitään.

"Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä. Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa." (Job 14:21-22)

Lisäksi Jobin kirjassa on teksti, jonka mukaan (Jumalaan uskova) ihminen saa nähdä kuoltuaan Jumalan. Tämä teksti on ymmärrettävissä siten, että kuolemassa sielu erkanee ruumiista Jumalan luokse.

"Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." (Job 19:25-27)

Sielu ja henki Uudessa testamentissa
Sana "kuolematon" esiintyy koko Raamatussa kahdessa yhteydessä , molemmat Uudessa testamentissa. Paavali kirjoittaa 1 Kor.15:53-54 miten tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen (Kristuksen toisessa tulemuksessa). Lisäksi Paavalin 1. kirjeessä Timoteuksella sanotaan 1 Tim.6:16, että vain Jumalalla on kuolemattomuus.

Missään kohtaa Raamatussa kuolemattomuutta ei liitetä ihmisen ominaisuuksiin, ei sieluun eikä henkeen. Kuolemattomuus, ikuinen elämä on ainoastaaan Jumalan armolahja, joka saadaan ottamalla evankeliumi vastaan uskolla, mutta synnin palkkana on kuolema (Room.6:23). Jos ihminen olisi itsessään kuolematon hänen ei tarvitsisi "pukeutua" kuolemattomuuteen, eikä ikuista elämä voisi pitää "armolahjana".

UT:ssa myös esimerkiksi Apt.3:29,34 Pietari sanoo, että kuningas Daavid on haudattu eikä hän ole noussut taivaisiin. Myös johanneslaisessa teologiassa todetaan, että kukaan ihminen ei ole noussut taivaaseen (Joh.3:13). VT tuntee poikkeuksena kuitenkin Elian, joka otettiin elävänä taivaaseen tuulenpyörteen avulla. Näin ollen Eliakaan ei ole todiste sielun kuolemattomuudesta (2 Kun.1:1-12).

UT:n kreikassa heprean nefesh sanaa vastaa sana psykhe (vrt. psyyke, psyykkinen, psykologia). Luuk.6:9 on esimerkkki sanan käytöstä: sielu eli elämä (psykhe) voidaan tuhota ja sielun/elämän voi kadottaa (Matt.10:39). Kristillinen usko on kauttaaltaan ylösnousemususkoa, kuten Paavali korosti korintolaisille (1 Kor.15).

Sanaa psykhe käytettiin klassisen kreikkan kielisissä kirjoituksissa tarkoittamaan ihmisten lisäksi eläimiäkin. UT:n kreikassa sana sielu ei merkitse Platonin filosofiasta tunnettua sielua, joka kuuluu ikuiseen ideamaailmaan.

"Kristillisen hautaamisen määrääväksi aspektiksi muodostui alusta lähtien ylösnousemustoivo... Hauta on vain lepokammio ennen ylösnousemusta... Ei puhuta kuolleen sielun harhailemisesta, vaan levosta, 'nukkumisesta'. Hellenistisen sielun kuolemattomuusopin liittyminen alkukristilliseen ylösnousemususkoon johti vähitellen tuonpuoleisuuden kartoittamiseen ja kiirastuliopin kehittymiseen. ... Hautaaminen on kristikunnassa aina merkinnyt kahden täysin vastakkaisen elämänkäsityksen kohtaamista, ja pakanalliset ainekset voivat kristittyjenkin parissa päästä yllättävästi näkyviin. ... Oppi sielun kuolemattomuudelle jäi hänelle [Lutherille] vieraaksi, lähinnä hän ajatteli kuoleman olevan uni, josta aikanaan herätetään."- Pyhät toimitukset, Pentti Lempiäinen, 1985, s.193-197

Jeesuksen sanat (Matt. 10:28) : "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua..."on joskus pidetty todisteena kuolemattomasta sielusta. Tulkintaa voidaan kritisoida perustellusti. Jeesuksen sanojen tähtäyspiste on opettaa oikeaa pelkoa: Jumalalla on valta hukuttaa/tuhota ihminen lopullisesti, ei toisilla ihmisellä.


"Tällä kertaa näyttää Jeesus tehneen huomattavan eron ruumiin ja sielun välillä; ruumiin voi tappaa, sielua ei! Karkeasti virheellinen on kuitenkin se selitys, että Jeesus näissä sanoissa tunnustaa ikuisen, häviämättömän sielun olemassaolon ruumiin rinnalla. Ihmisessä ei ole kahta eriarvoista osaa; mutta - näin ymmärrämme Jeesuksen tarkoittaneen - ihmistä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Ihmiset voivat kyllä tappaa ruumiin, so. raivata lähimmäisensä hänen historiallis-konkreettisesta ympäristöstään ja ajallisesta yhteisöstään mutta itse olemassaoloa he eivät voi tuhota... sen voi vain Jumala tehdä". -Piista Aimo T. Nikolainen, Ihminen evankeliumien valossa

Piispa Nikolainen kuvaa ihmistä - ruumista, sielua, henkeä ja sydäntä - evankeliumien valossa seuraavalla tavalla:

"Evankeliumien valossa ihminen on osoittautunut ensinnäkin kokonaisuudeksi, joka on jakamaton. Eri näkökulmista ihmistä tarkasteltaessa hän on vuoroin ruumis, liha ja veri, vuoroin sielu, vuoroin henki ja vuoroin sydän. Ruumis, sielu, henki ja sydän kuvaavat jokainen jotakin määrättyä inhimillisen ominaisuutta, mutta eivät osia, joihin ihmisen voisi jakaa. Dichotomia (kaksijakoisuus) on evankeliumeille yhtä vieras kuin trichotomiakin (kolmijakoisuus)... Ruumis on ihminen konkreettisena olentona, lihaa ja verta on luotu ihminen luojastaan erotukseksi, sielu on elävä ihmisyksilö, henki on ihminen Jumalaan perustuneena ja sydän on ihminen toimintaan valmiina kokonaisuutena.
Evankeliumien valossa nähdään toiseksi, että inhimillinen, ihmiselle ominainen, on joka suhteessa jotain Jumalasta johdettavaa. Ihminen on joka solussaan Jumalan tekoa (ruumis), hän on kaikissa vaiheissaan Jumalan omaisuutta (sielu), hän on täydellisesti Jumalasta riippuvainen (henki) ja hän on kaikissa toimissaan Jumalaa joko totteleva tai vastustava tahto (sydän). Jumala-suhde ei ole vain ihmisen "ylimmän osan" elämää, ihminen on alhaalta ylös saakka Jumalan ihminen."

Näin ollen ihmistä UT:n mukaan voidaan tarkastella erilaisten tehtävien kannalta kolmijakoisesti - yhtenä jakamattomana kokonaisuutena, joka on ruumis, sielu ja henki (1 Tess.5:23). Ensimmäisen alkukirkon marttyyrin Stefanoksen kuolemasta kerrotaan Apt.7:59-60. Stefanos rukoilee siinä kuolemansa hetkellä Herraa ottamaan vastaan hänen henkensä (vrt. Ps.31:6). Vanhatestamentillinen sanonta, jonka avulla hurskas jättää henkensä, elämänsä, Jumalan käsiin ei tarkoita kuolemattoman "hengen" irtoamista ruumiista kuoleman hetkellä). Jakeessa 7:60 Stefanoksen kuolema kuvataan: "Sen sanottuaan hän nukkui pois" - mistään välittömästä taivaaseen nousemisesta ei sanota mitään, vaan Stefanoksen tilana on nukkuminen.

Kuuluisimpia tekstejä, joilla on perusteltu sielun kuolemattomuutta ja heti kuoleman jälkeen tapahtuvaa erottelua helvettiin ja taivaan iloon on Luukkaan evankeliumista löytyvä Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, mitä ei esiinny muissa evankeliumeissa ( Luuk.16:19-31). Tätä kertomusta käytetään usein todistaman, että heti kuoleman jälkeen ihminen joutuu joko paratiisiin tai helvettiin (tai ns. välitilaan). Luukkaan tallettama vertaus ei kuitenkaan ole tarkoitettu olemaan kirjaimellinen kuvaus kuolemanjälkeisestä todellisuudesta.

Kyseessä on ensinnäkin juutalaisille tuttu kertomus, eikä opillisia päätelmiä saa tehdä koskaan joitain tiettyjä opetuksia havainnollistavan kertomuksen kirjaimellisen tulkinnan perusteella. Jos tulkitsemme kertimuksen kirjaimellisesti päädymme jo soteriologiassa (pelastusopissa) täysin evankeliumin vastaiseen oppiin: ihmisen hyvä osa kuoleman jälkeen perustuu elämän aikana koettuun kurjuuteen ja vastaavasti vaivat kuoleman jälkeen perustuvat tässä elämässä koettuun yltäkylläisyyteen (sekä välinpitämättömyyteen köyhiä kohtaan). Sanallakaan ei ole puhetta evankeliumiin uskomisesta, Jumalan armosta ja ihmisen suhteesta Jeesukseen ihmisen iäisyysosan ratkaisijana.

Toiseksi Raamatussa ei missään ole sellaista opetusta eikä suorasanaista esimerkkiä, jossa Aabrahamia rukoiltaisiin Jumalan asemasta, eikä mitään sellaista mainintaa ole, että Aabrahamilla olisi valta määrätä ihmisten kuolemanjälkeistä olotilaa. Koko kertomuksen tähtäyspiste onkin selvästi muualla -Jeesuksen tarkoitus oli opettaa kuulijoitaan uskomaan Raamatun kirjoituksia. Jos ihmiset eivät usko Raamattuun, eivät he uskoisi vaikka Jumala lähettäisi kuolleita todistamaan. Ihmeilläkään ei voida pakottaa ketään uskomaan.

Jotkut sielun kuolemattomuuden kannattajat vetoavat Matt.22:23-32 kertomukseen, jossa saddukeukset esittivät Jeesukselle kysymyksen ylösnousemuksesta. Kuolemattomuusopin kannattajat vetoavat Jeesuksen sanoihin jakeessa 32: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien". Jo sekin pitäisi riittää vastaukseksi, että tekstin aiheena on nimenomaan ylösnousemus, eikä kertomuksessa puhuta sanallakaan ihmisen sielun kuolemattomuudesta. Jeesus osoitti ylösnousemuksen kieltäville saddukeuksille, millä tavalla ylösnousemus on todellisuutta ja torjui heidän järkeilynsä. Jakeessa 32 Jeesus tuo esiin esiin sen, että Jumalan näkökulmasta kaikki elävät Hänelle, ovatpa ihmiset sitten elossa maan päällä tai kuolleina.
Viitteitä dualistiseen ihmiskuvaan ja kuoleman jälkeiseen elämään UT:ssa
Paavalin toisen korintolaiskirjeen perikooppi (2 Kor 4:16-5:10) saattaa sisältää yhteyksiä platonistiseen dualistiseen (kaksijakoiseen) terminologiaan. Tähän johtopäätökseen päätyy ainakin TT Fredrik Lindgård väitöskirjassaan Appearance and Reality. Lindgård yrittää ymmärtää Paavalin ajatuskulkuja tekstin kontekstin näkökulmasta, päinvastoin kuin useimmat tutkijat jotka pitävät perikooppia dogmaattisena syrjähyppynä eskatologiaan. Hän ei esittele dogmeja vaan puhuu sisäisistä motivaatioista, Paavalin halusta esiintyä uskottavana ja vilpittömänä apostolina. Kuolema-kysymyksen kannalta kiintoisa kohta on 2 Kor.5:6-8

"...niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota...vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo".

Toinen samankaltainen teksti on Paavalin sanat Fil.1:23

"...Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon".

Nämä Paavalin tekstit tuovat uuden ja toisenlaisen näkökulman kysymykseen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Molemmat tekstit on luontevasti tulkittavissa siten, että Paavali tarkoitti uskovaisen ihmisen pääsevän tästä maallisesta ruumiistaan kotiin Herran luo kuolemansa jälkeen.

Lisäksi johanneslaisessa teologiassa on radikaali korostus: se, joka uskoo Jeesukseen ei kuole, vaan omistaa jo nyt ikuisen elämän ja on jo siirtynyt kuolemasta elämään, eikä uskova joudu tuomittavaksi. Ylösnousemuskin on tässä ja nyt koettavaa todellisuutta eikä vasta viimeisenä päivänä odotettavissa, vaikka toisaalta Johanneksen evankeliumiin sisältyy myös viimeisenä päivänä tapahtuvan ylösnousemuksen ja tekojen mukaan tapahtuvan tuomion odotus. Johanneksen evankeliumi ei kuitenkaan edusta mitään kreikkalaisperäistä dualistista ihmiskäsitystä (Joh.5:24;6:50-58;11:23-26). Vaikka Johanneksella Jeesus puhui kuolemasta "unena", ei johanneslaisen teologian valossa ole perusteltua olettaa, että kuollut uskova "raukeaa tyhjiin" ja menettää olemassa olonsa. Jeesushan nimen omaan korosti, että Häneen uskova ei kuolekaan, vaan elää vaikka olisi kuollut.

"Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" (Joh.11:25-26)

Myös Ilmestyskirjan teksti (6:9-11) on mahdollista tulkita siten, että uskossa kuolleiden ihmisten sielut ovat tietoisessa tilassa Jumalan luona. Toisaalta tulkintaa voisi kritisoida sanomalla, että teksti on apokalyptiikkaa (ilmestyskirjallisuutta), eikä sitä voi ymmärtää kirjaimellisesti kuten ei muitakaan apokalyptisiä vertauskuvallisia näkyjä. Tämän tekstin tulkintaan emme saa lopullista varmuutta.
Sielun kuolemattomuus-opin ja ylösnouemususkon ristiriita
Jos ihmisten sielut heti kuoltuaan erkanevat ruumiistaan helvettiin/tuonelaan - ja toiset taivaaseen - niin minkä ihmeen takia pitää olla viimeisenä päivänä vielä ruumiin ylösnousemus ja nostaa se sielut sieltä helvetistä (ja toiset taivaasta) taas maan päälle ja laittaa ruumiiseen ja pitää heille vielä toistamiseen tuomiopäivä? Johan se tuomio oli jo kuoleman jälkeen päätetty jos on niin, että heti kuoleman jälkeen sielut joutuvat "välitilaan", tuonelaan tai suoraan helvettiin ja toisen paratiisiin/taivaaseen. Tuollaisen opin logiikkaa on todella vaikea käsittää - koko ylösnousemusoppi ja viimeinen tuomiohan ovat turhia episodeja, tehdään sama tuomio toistamiseen. Ja sitten taas viimeiseltä tuomiolta lähetetään sielut helvettiin (ruumiineen päivineen) ja toiset sielut taivaaseen, vaikka sielut olivat olleet jo iät ajat joko vaivassa tai autuudessa. Ei kai Jumala vaihda päätöstään viimeisellä tuomiolla, ja laita sieluja eri paikkoihin.
Sielun kuolemattomuus-oppi ei saa tukea tieteellisistä tutkimustuloksista
Ihmisen tulisi olla dualistinen olento, jotta sielun kuolemattomuus-oppi (ja tietoisen olemassaolon jatkuminen kuoleman jälkeen) olisivat mahdollisia. Ihmisen olisi oltava kuolevainen ruumis, jossa asuu kuin astiassa kuolematon sielu ja kuolemassa vain ruumiin tulisi kuolla.

Mutta sellaisella dualistiselle ihmiskuvalle ei ole evidenssiä, vaan tieteellinen tieto viittaa vahvasti siihen, että ihminen on holistinen, yksi jakamaton psykofyysinen kokonaisuus. Mieltä ei ole ilman kehoa (tarkemmat tiedot esimerkiksi Antonio Damasio: Descartesin virhe). Tutkimuksissa on havaittu myös, että terapia saa aikaan ihmisen aivoissa rakenteellisia muutoksia kuten lääkehoitokin. Keho vaikuttaa mieleen ja mieli kehoon.

Lisäksi voidaan kysyä, että millä tavalla "kuolemattoman sielun" olettaminen osaksi ihmisen psykofyysistä apparaattia tuo lisäarvoa ja paremmuutta verrattuna tieteen keräämään tietoon ihmisestä (= ei mieltä ilman kehoa), mitä se "kuolematon sielu" selittäisi ihmisen psykofyysisessä toiminnassa paremmin? Miten se oletettu kuolematon sielu on suhteessa aivoihin, aivokemiaan, hermosoluihin, hermostoon ylipäätään?

Sivu on osoitteesta:
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=50

Lue lisää

että ihmisellä on sielu, vaan että ihmisestä tuli elävä sielu Lainaus kiinni.

Jos minä sanon vaimolle. Tässä on pensa kortti että saat tankata auton. Sanonko minä silloin että hänellä ei ole sitä autoa?

Niin. Jumala loi sen sielun. Ja ei siinä sanota mitään että se olisi kuolevainen.
Jumala kun sanoo sanassaan Aadamille ja Eevalle että tulette kuolemalla kuolemaan. Mikä on tämä kuolema? Vastaus löytyy Ilmestys kirjasta. Ja peto otettiin kiinni ja väärä profeetta ja heitettiin elävätä tuli järveen. mssä heitä piinataan aina ja ikuisesti. Tämä on se toinen kuolema. Eli ikuinen ero Jumalasta. Aina ja ikuisesti.Luulen että Jumala sanoo mitä tarkoittaa.

Job 27:3) ,Mistä Jobb puhuu tässä. Niin kauan kuin, Huom: Minussa. Eli hänen ruumiissaan. Tässäkään ei ole mainitaa että sielu olisi kuolevainen. Asia yhteys puuttuu ielun kuolevaisuuteen. Koska hän puhuu rumistaan ja fyysisestä kuolemasta. Eli, kun sielu irtoaa ruumiista ja jättää ruumiin maatumaan.

(Ps.104:27-30 Mistä tiedämme että psalmi puhuu tässä yhteydessä ruumiin kulemasta eikä sielun. Mm, hän sanoo. Ne kuolevat ja tulevat jälleen maaksi.Mitkä on NE, No tietekin eläimet mitä tässä mainitaan. Mikä muuttuu maaksi. Menkääpä hautuus maalta katsomaan. No ruumis tietenkin. Hän ottaa pois niiden hengen ja loppu maatuu.Ruumis siis.
Tässäkään asia yhteydessä ei puhuta että sielu kuolee. Olaan otettu vain omia johto päätöksiä.


Ps. 103:15. Tässäkin puhutaan ihmisen elin päivistä. Ne olivat joskus pitemmät. Jumala lyhensi niitä. Tässäkään ei puhuta mitään tuon puoleisesta ja sielusta.


Ps.146:3-4). VT Tässäkin sanotaan että ihmisistä. Että kun hänen henkensä lähtee hänestä, hän palaa tomuun. Ei sanota että henki ja sielu palaa tomuun,vain tässä tarkoitetan kuolevaista ruumista.Jotkut juutalaise luottivat enemmän kuninkaiden apuun mitä Jumalan,Eli tässä psalmin kirjoittaja puhuu maalisesta vaeluksesta ja kuolemasta. Ja totta kai Jumala on ikuinen. Häntä ei kuolema vallitse. Ei tässä raamatun paikassa sanota että vain Jumala on ikuinen. Jos näin olisi, Niin entäs ne Jumalan luomat sielut jotka pelastuvat.

Lainaus.
heitä estettiin menemästä elämänpuun luokse, heillä ei ollut mitään mahdollisuutta kuolemattomuuteen,Lainaus kii.

Tässäkään ei puhuta sielun kuolemasta, vaan ruumiin kuolemasta. Aadamilla ja Eevalla ei ollut kuolemaa ennen lankeemusta. 1Mooses:3 luku ja jae 19.

1 Kun. 16:28, jossa jumalaton kuningas Omri meni myös lepoon.
Tällä tarkoitetaan ruumiin hautaamista isiensä hautaan Odottamaan ruumiin ylönousemusta. Se oli juutalaisten tapa sanoa kulemasta. Isiensä luo lepoon. Mistä tiedän että sielu on kuolematon? Palataan siihen sitten kirjoituksen lopussa.

Lainaus.Hes.18 luvussa korostetaan kuinka se sielu, joka syntiä tekee joutuu kuolemaan -Lainaus kiinni.

Mitä tarkoitetaan raamatussa kuolemalla? Se on ero Jumalasta. Mm, henkellinen kuolema.Toinen kuolema. Tulijärvi. Ihminen joka ei tutki sanaa tai usko siihen. Tuntee vain yhden kuoleman. Ruumiin kuoleman.

Muistakaa tuhlaaja poika kertomusta. Isä sanoo pojastaan. Hän oli kuollut mutta virkosi eloon. Tarkoitetaanko tässä Ruumin kuolemaa vain sielun kuolemaa,vain eroa Jumalasta? Päätelkää itse. Minä olen sillä kannalla että se tarkoittaa eroa Jumalasta. Ensin ihminen kuolee henkellisesti. Sitten ruumiilisesti. Mutta sekin kuolema on väliaikinen. Jos nyt olis niin että syntisen sielu kuolis. Niin miks ihmeessä Jumala herättäis heidät viimeiselle tuomiolle saaman tekojensa mukaan.Ja sitten taas kuolemaan. Tekojensa mukaan, miettikää lausetta. Jos nyt sielut kuolisivat. Niin kaikilla olisi sama rankaistus. Tikku aski varkaalla ja massa murhaajalla. Mitä tuo sitten tarkottaisi. Tekojensa mukaan.
Siis. Ensin ihminen kuolee. Ja sielu myös. Sitten Jumala herättää hänen ruumiinsa viimeisessä ylönousemuksessa, Ja sielun myös. Sitten tuomitsee hänet taas samaan olo tilaan mistä herätti hänet???

Job 14:14-22). Kun mies kuolee,virkoaako hän eloon. Tässä Jobb puhu ruuminsa kuolemasta. Lopussa sanotaan että. Sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään. Minne?

Job 14:14-22). Tässäkään ei sanota että sielu kuolee. Vaan siinä on elämä. Ja kun veri vuotaa pois ruumiista, Niin sielu sen mukana. Katso kertomus Kainista ja Aabelista. 1Mos: 4 luku. Aabelin veri huutaa maasta.

Lainaus.ihminen ja myös eläin kuolee - eikä jatku irrallaan ruumiista taivaassa tai helvetissä. Lainaus kiinni.

Otat raamatun paikkoja todistaaksesi että ei ole elämää kuoleman jälkeen. Ja kuitenkaan et itse usko raamattuun. Eikö olis kaikista helpompaa sanoa sinun että, raamattu ei ole totta, sano se sitten mitä sano. No jatketaan.


Mitä sanoo meille paavali.
Olisimme kaikista surkeammat ihmiset jos laittaisimme toivomme Jumalaan VAIN TÄMÄN ELÄMÄN AJAKSI.

Lue. Matt:25 ja 41. Mitä raamattu sanoo pelastumattomista sieluista.
Luuk:7 ja 11. Jeesus herättää kuolleen. Luoko hän uuden sielun tälle kuolleelle? Vai antaa takaisin sen mikä hänen ruumiistaan erkani?

Mark:9. Kertoo kirkastus vuorella ilmestyneen Mooseksen. Joka oli sielu väli aikaisessa henki ruumiissaan. Hänkin odottaa Jeesuksen lupaamaa uutta kirkastettua ruumistaan.Mutta hänen sielu elää. Mitä Jeesus sanoo ylösnousemus kysymykseen. En ole kuolleitten Jumala vaan elävien. Aabrahanin ja jaakopin Jumala.

Entäs kertomus rikkaasta miehestä ja lasaruksesta. Miksi Jeesus käyttäisi tällaista kertomusta. Jos ei tahdo sanoa että kuoleman takana on tietoisuus.

Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa.... Sielu on elävä olento. Henki ja sielu on se mikä eläväksi tekee. Ei ruumis.

(Sananl.9:18 Eikö toinen tiedä että siellä on haamuja, Tässä ei mainita että nämä haamut olisivat kuolleita sielullisesti. Päin vaston tämä antaa todistuksen siitä että kun ruumis kuolee niin sielu lähtee mualla. Niinkuin Jobb, sanoo.14:14-22.

Muistakaa mitä Raamattu sanoo Jeesuksesta, hänen kuoleman jälkeen. Hän meni maan alimpiin paikkohin, Saarnaaman vankutuille oleville henkille, Jotka muinoin eivät olleet kuuliaisia veden paisumuksen aikaan.iksi hän menis saarnaamaan heille jos olisivat tiedottomassa tilassa. Siis voi sanoa että tuonela on maan keskustassa. Tämä ei ole se sama kuin tuleva tuli järvi. (toinen kuolema)

(Job 38:17). Tässä sanotaan. Ovatko kuoleman portit sulle paljastuneet,oletko nähnyt pimeyden portit. Tarkka käännös. Seuraava jae sanoo. Käsitätkö kuinka avara maa on. Mistä tässä puhutaan. Ei puhuta sielun kuolemasta eikä myöskään että tuonelaa ei olisi olemassa. Vaan Jumala puhuu tässä. Jobin viisaudesta mikä on sinänsä mitätön, kun Jumala vertaa omaan tietoisuuteen. Eli sanoo tässä Jobille toisin sanoen. Kumpi meistä on tietoperäisempi.

(Job 7:9-10). Niin. Oletteko nähneet hautaan vaipuneita, jotka tulevat takaisin asustamaan taloaan. Tässähän puhutaan ihan selvästi ihmisen ruumiilisesta kuolemasta. Ei ole vielä yhtään paikkaa mikä etes viitais,tai sitten suoraan sanoo että sielu kuolee. Vastakkaisia paikkoja on montakin,jotka puhuuvat sielun ikuisesta olemassa olosta.

Job:14 20-22. Sanoo ihan selvästi. Että,kun ihminen kuolee. Sielu erkanee, On tietoinen olemassa olostaan. Mutta ei tiedä mitä maanpäällä tapahtuu.
2Sam:12 ja 23. Kertoo että Daavid on tietoien iitä että hän ei voi palauttaa poikaansa maanpäälle eloon.utta hän itse menee sinne samaan paikkaan missä hänen poikansakin on.

Jobb:26,5-6. Haamut alhaalla värisevät, Vetten ja niiden asukasten alla tuonela on paljaana hänen edessään eikä ole manalalla peitettä, Tarkka käännös.
Mitä tässä anotaan. Että Jumala näkee kaiken.

Psalmi:6ja6.Eihän kuolemassa sinua muisteta,kuka ylistää hahudassa. Mitä sanoo raamattu muualla. Muista luojasi nuoruudessasi. Sanl. Tarkoittaako se että muisti olis niin huona vai? ei vaan yksin kertaisesti sitä että, Kukaan kadotetuista sieluista ei enään ylistä Jumalaa. Ja että. Mitä etua on verestäni kun se vajoaa hautaan? No everestä ole mitään etua eneen kun se on vuotanut ruumiista ulos. Mutta sielu joka teki verestä elävän jättää ruumiin ja veren.

Psalmi:10. Ylistääkö tomu sinua. Aina kun puhutaan tomusta,Niin pitää muistaa mitä raamattu sanoo muualla tomusta. Jumala otti tomua maasta teki siitä ihmisen,eli ihmis ruumiin. Maasta olet tullut ja maaksi... Eli tässä taaspuhutaan ruumiista.

Lainaus.Sananl.7:27; Jes.14:15 "..tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun"). Kuolleet ja tuomitut pakanakansat kohtaavat sheolissa toisensa, missä heidän osansa on häpeä ja siellä he lepäävät aseineen (Hes.32:18-32). Sheolissa ei ole enää mitään arvojärjestystä eikä erotusta rikkaiden ja köyhien, orjien ja vapaiden, vallanpitäjien ja alamaisten välillä. Kuitenkin kansallisuuteen perustuva ryhmittely säilyy sheolissakin. Lainaus kiinni.

Nyt täytyy kysyä. Onko tuo ylläoleva kirjoitus sinun mielipide,vai? Koska muualla kirjoitat että ei sielu jatka olemssa oloaan taivaassa eikä helvetissä.

Saar:9 ja4-5. Onhan toivoa vielä elävillä. Toivoa mihin? Paranukseen. Kuolleet eivät tiedä mitään. Mistä ne eivät tiedä mitään? Lueppa seuraava jae, niin selviää. Heillä ei ole koskaan enään osaa mitä tapahtuu auringon alla.Eli maanpäällisestä eivät enään tiedä.

Nyt niihin raamatun paikkoihin jotka sanoovat sielun elävän kuoleman jälkeen. Joh:8 Ja 51. Selvitys paikasta.
Herättää ruumiin yläs nousemuksessa. Taivaassa oleva sielu menee siihen uuteen kirkastettuun ruumiiseen.

1Mos:37 ja35. Menen poikani luo. Ja kun hän luuli että poika oli petojen syömä. Niin hän ei voinut tarkoittaa hauta paikkaa.

1Sam:28. Jumala salli tapahtuvaksi vainajan hengen ilmestymisen saulille. Noita vaimokin hämmästyi.

2Kun:2. Elia otetaan taivaasen elävänä.
Tämäkin on mahdollista niin miksei sitten sielun ikuisuus, mikä niin selvästi sanotaan sanassa.

Jes:14.9
Job:19 ja25-26. Kun olen ruumiitani irti.
2kor:12.
2:kor.5 ja 8. Muuttaa pois ruumistaan.
Filp:1. ja 20-29. Eritä ruumiistaan.
MATT: 10 JA 28. TAPPAA RUUMIIN MUTTA EI SIELUA.

Näitä antamiani pakkoja ei tartte taivutella,koska ne ovat suoraa tekstiä. Kun ihminen yrittää kääntää raamattua oman uskon mukaan,niin silloin on väänneltävä jumalan sanaa.

Peto ja väärä profeetta otettiin kiini, ja heitettiin tuliseen järveen, ja ne jotka olivat ottaneet pedon luvun. MUTTA ONKOHAN JUMALA SANONUT NIIN. Kuulostaako tutulta. Mitä sanoi käärme Eevalle.

Raamatun pitää ohjailla uskoa, eikä usko raamattua.

tarkalleen kirjoitti:

raamatun paikan,missä kohden tämä tarina on kerrottuna?Vai onko tämäkin olettamuksien varaan rakennettu,ja monesta eri paikoista yhdistetty luulojen ja uskomusten perusteella?

Lue lisää

Kirjoitukseni. NM.Vastaväite.

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

Annu kyseli tuonelasta, niin tässäpä vanha kirjoitukseni siitä.

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

Annu kyseli tuonelasta, joten nostetaan tämä kirjoitukseni siitä esille.

uskova_1 kirjoitti:

Annu kyseli tuonelasta, joten nostetaan tämä kirjoitukseni siitä esille.

Meni vahingossa kahteen kertaan, kun tekstiä ei heti näkynyt.

Sirkka Iita. kirjoitti:

Oli mukavaa lukea tätä asiallista ja ystävällisessä hengessä käytyä keskustelua.

Näin me voimme keskustella asioista rakentavasti rakkauden hengessä ja voimme ymmärtää asiat paljon paremmin.

Kyllä tuo sinun kirjoituksesikin antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Aion käydä sen kohta kohdalta läpi raamatusta.

Minulla on totuuden nälkä ja olen avoin ottamaan vastaan kaikken mikä on raamatun mukaista,vaikka se olisi minun entisiä luuloja ja olettamuksia vastaan.

Olen joka hetki valmis muuttamaan käsitystäni,jos huomaan sen olevan ristiriidassa raamatun kanssa,sitä sanotaan henkiseksi kasvuksi.

Siunausta päivääsi ja hyvää itsenäisyys päivää kaikille.tv.Sirkka Iita.

Lue lisää

KAIKKI HERÄTETÄÄN IKUISUUTEEN !

Ap. t. 24:15
ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.

" Ilm 7:9 puhuu suuresta joukosta joka jo tuolloin on taivaassa, eli yli tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota.
1 Kor 15:35 eteenpäin tuota ruumisten heräämistä ja muuttumista selitetään,
mutta lue siitä itse, sillä meikäläisen silmät alkaa jo painua kiinni….. " (Uskova_1)

Jouluna 2006 Uskova kyseisen viestinsä kirjoitti ja sinä Sirkka-Iita kiittelit ja lupasit "aikoa"
tutkia sitä ihan tosissasi. Vaan tänä vuonna, 2010, olet yhä kiivaammin toivotellut jumalattomille
ikuista rauhaa synneistään tiedottomassa ja olemattomassa ikuisuudessa, silmänräpäys-ikuisuudessa!

Varoittakaamme vaivan paikasta!
Luuk. 16:28 :
Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä,
etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'

' Ilm 7:9 puhuu suuresta joukosta joka jo tuolloin on taivaassa,
eli yli tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. ' (U_1)

Ilm.7:4
Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta (144000) merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista
- -
9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään

Ei sinettiä otsassa mutta tuore palmunoksa (rauha) kädessä!

uskova_1 kirjoitti:

Tuonela on kaksiosainen paikka.

Pääsiäisen tapahtumiin saakka uskossa kuolleet olivat sen hyvällä puolella, jota Aabraham isännöi omasta kuolemastaan lähtien. Talmudissa tuota puolta kutsutaan sekä paratiisiksi että Aabrahamin helmaksi. Ei-uskovat kuolleet taas asuttivat sen rangaistuspuolta, jossa olot olivat tuliset (Luuk 16:19-31).

Kun Jeesus kuoli, Hän meni tuonelaan pitämään nuhdesaarnan eli lainsaarnan tuolle pahalle puolelle (1Piet 3:18-20) Kreikan sanaa kerusso käytetään sekä lainsaarnasta (Matt 3:1, Apt 15:21, Room 2:21), että evankeliumin saarnasta (Matt 4:23, 9:35) asiayhteydestä riippuen. Tässä yhteydessä saarnaa kuulemassa olivat ei-uskovien ihmisten lisäksi langenneet henget eli demonitkin (1 Piet 3:20, Juuda 1:6). Kreikan pneuma viittaa hyvään tai pahaan henkiolentoon eli enkeleihin tai demoneihin silloin, kun siihen ei liitetä adjektiiveja ennen tai jälkeen (Matt 12:45, Luuk 10:20, Heb 1:14). Tuossa Pietarin kohdassa ei siis voida viitata tuonelassa oleviin ei-uskovien henkiin, hehän ovat siellä vain sieluina (Juud 1:18-19). Ei-uskovistahan Raamattu sanoo, että heidän kuollut henkensä palaa kuolleena Jumalan tykö (ei siis mitenkään ala sielläkään elämään ihmisen puolesta) ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarn 12:7).

- ja samalla päästi hyvältä puolelta ihmiset taivaaseen. Jeesus ilmoitti jo tehtävänsä alkaessa, että Hän tulee vetämään kaikki uskovat tykönsä ylös taivaaseen, kun Hänet ylennetään maasta (Joh 12:32). Niinpä Hän sitten oikeana sukulunastajana lunasti verellään sukunsa, siis uskovat, (1 Piet 1:18-21) ja otti näitä tuonelan vankeja saaliikseen astuessaan maan alimpiin paikkoihin ja meni ylös kaikkia taivaita ylemmäs (Ef 4:8-10) juuri niinkuin oli profetoitu jo Psalmeissa (68:19) Jeesus myös ensin julisti evankeliumin (kreikan sana euaggelizo) Aabrahamin helmassa oleville uskoville (1Piet 4:6).

Tuosta asiasta kirjoittaa apostolien opettama Ignatios kirjeessään Magnesialaisille: ”Kuinka sitten me voisimme vastedes elää ilman häntä, jonka opetuslapsia profeetatkin hengessä olivat ja odottivat häntä opettajakseen? Siitäpä syystä hän, jota he vanhurskaasti odottivat, saapuikin ja herätti heidät kuolleista.” (Apostoliset isät, Suomalaisen teologisen kirj. seuran, julkaisuja 163, 1989 s.78)

Osan Hän tosin nosti jopa kuolleista takaisin maan päälle ja heitä nähtiin Jerusalemissakin. Tästä kertoo Raamattu: ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.” (Matt 27:52-53).

Tuosta tapahtumasta lähtien jokainen ei-uskova on mennyt kuollessaan yhä tuohon tuonelan pahempaan osastoon. Tuonelan parempi osasto on siitä lähtien ollut tyhjä ja jokainen uskossa ruumiistaan eronnut on mennyt taivaaseen samantien. Paavali jo heti kirjoitti menevänsä suoraan taivaaseen kun eriää tästä maailmasta olemaan Kristuksen kanssa (Fil 1:23) . Ja Kristushan ei Paavalin aikaan ollut tuonelassa vaan taivaassa, joten ei Paavali eikä kukaan uskova tuonelaan voi menneä Kristuksen luo, vaan taivaaseen. Niinpä myös adventistien opetus, että uskovat menevät hautaan kuollessaan, siis muukin kuin ruumis, on myös väärä, koska ei Jeesus haudassakaan ole. Jeesus on taivaassa ja sinne me uskovatkin menemme heti, kun ruumiin jätämme (1 Piet 3:22).

Ei-uskovat menevät kaikki tuonelaan ihan siihen asti, kun se tyhjennetään viimeiselle tuomiolle väestään (Ilm 20:13). Sen jälkeen tuonela käy hyödyttömäksi ja se heitetään helvettiin (Ilm 20:14).

Lue lisää

Maailman ajassa tiedä mihin ihmisen henki menee? Kaikki päätelmät ovat vain ihmisten keksimiä heidän omia ajatelmiaan? Totuus voi olla aivan toisen kaltainen? Helvetti on kauhu satu, jota ei kukaan pysty todistamaan? Taivas on ihmisten unikuva vailla todisteita?

Piti laittaa eri otsakkeen alle, mutta tuli tähän.
Olkoon.

Ilmestyskirja ja moni muu tässä yhteydessä kirjoitettu saa runollisia muotoja sekä siksi erilaisia tulkintoja?!

Niinkö? kirjoitti:

Ilmestyskirja ja moni muu tässä yhteydessä kirjoitettu saa runollisia muotoja sekä siksi erilaisia tulkintoja?!

Uskon, että Jumala puhuu meille niillä sanoilla mitä ymmärrämme. Uni, hyvä kuvaus siitä, että välttämättä ihminen ei yöstä tiedä mitään, herää aamulla uuteen päivään.

Kuoleman kuvaus, on ero elämään, koskaan ei voida olla ajassa yhtydessä menneeseen. Muisto vain.

Isä rakastaa lastaan, ainakin normaalisti.
Hyvä kuvaus Taivaan Isästä, rakastaa lapsiaan.
Terveellinen rakkaus puolisoiden kesken, he ovat yhtä. Jeesus rakastaa seurakuntaansa, on ylkä, srk. morsian. Näin heitän hajanaisesti herättämään ajatuksia.
Kuinkas muuten ymmärrämme, ellei olisi kieltä jolla asia käy jotenkin kohti.
Joskus olen miettinyt, että näinhän tämä kaiken luotuna pitää olla, että ymmärtäisimme elämän ja kuoleman asiat.

Niinkö? kirjoitti:

Ilmestyskirja ja moni muu tässä yhteydessä kirjoitettu saa runollisia muotoja sekä siksi erilaisia tulkintoja?!

Emme todellakaan makaa vain tiedottomassa tilassa,vaan henkemme tekee mitä ihmeellisempiä matkoja ja kokee kaikenlaisia asioita nukkuessamme.

Minäkin olen monesti ajatellut,että kun sitten viimeisen kerran erkaannumme ruumiistamme,niin siirrymme sinne Jumalan luokse.

Näinhän sanotaan myöskin hautaus saarnassa:"Ruumis tulee maaksi jälleen,mutta henki palajaa Jumalan luokse,joka sen on antanutkin."

Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä.

Puhutaan myöskin ruumiin ylösnousemuksesta.

Minä en ainakaan voi näitä kaikkia käsittää ihmisjärjelläni,mutta oneksi Jumala vaatiikin jokaiselta vain ymmärryksensä mukaan.

Luotan ja uskon täysin Jumalan rakkauteen,tehköön hän niinkuin parhaakseen näkee,minähän olen hänen.

Sirkka Iita. kirjoitti:

Emme todellakaan makaa vain tiedottomassa tilassa,vaan henkemme tekee mitä ihmeellisempiä matkoja ja kokee kaikenlaisia asioita nukkuessamme.

Minäkin olen monesti ajatellut,että kun sitten viimeisen kerran erkaannumme ruumiistamme,niin siirrymme sinne Jumalan luokse.

Näinhän sanotaan myöskin hautaus saarnassa:"Ruumis tulee maaksi jälleen,mutta henki palajaa Jumalan luokse,joka sen on antanutkin."

Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä.

Puhutaan myöskin ruumiin ylösnousemuksesta.

Minä en ainakaan voi näitä kaikkia käsittää ihmisjärjelläni,mutta oneksi Jumala vaatiikin jokaiselta vain ymmärryksensä mukaan.

Luotan ja uskon täysin Jumalan rakkauteen,tehköön hän niinkuin parhaakseen näkee,minähän olen hänen.

Lue lisää

Minä luulen että sinä et ole viellä tutkinut tätä kuolema asiaa, älä usko kaikkea mitä sinä näet kirjoitettavan, on niin monta mieltä kuin miestäkin, tutki itse Raamattua ja pyydä Jumalaa avuksesi Hän antaa sinulle ymmärryksen vaikeissakin Raamatun tutkimisessa, mutta jätä oma mieli pois kun tutkit Herran sanaa niin sana parhaiten avautuu,kun itse on tyhjä, näin minä sanoin aikoinani Herralle kun tulin uskoon ohjaa sinä minut oikealle tielle,sillä minä en tiedä mikä olisi se tie joka veisi sinne mihin sinä haluat, ihmeekseni sana alkoi avautua kuin itsestään, minulla kun ei ollut opettajia, sillä en ymmärtänyt viellä silloin tämän maan kieltä kun tulin uskoon,vain Jumala oli opettajani,ja Raamattu jota luin.Muistan kun tutkin Raamattua tunsin niinkuin joku olisi ollut vierelläni ohjaamassa, ja kun se asia selvisi minulle hän poistui, mutta minulle jäi täysi varmuus asiasta että se oli niinkuin Hän opetti.

elina kirjoitti:

Minä luulen että sinä et ole viellä tutkinut tätä kuolema asiaa, älä usko kaikkea mitä sinä näet kirjoitettavan, on niin monta mieltä kuin miestäkin, tutki itse Raamattua ja pyydä Jumalaa avuksesi Hän antaa sinulle ymmärryksen vaikeissakin Raamatun tutkimisessa, mutta jätä oma mieli pois kun tutkit Herran sanaa niin sana parhaiten avautuu,kun itse on tyhjä, näin minä sanoin aikoinani Herralle kun tulin uskoon ohjaa sinä minut oikealle tielle,sillä minä en tiedä mikä olisi se tie joka veisi sinne mihin sinä haluat, ihmeekseni sana alkoi avautua kuin itsestään, minulla kun ei ollut opettajia, sillä en ymmärtänyt viellä silloin tämän maan kieltä kun tulin uskoon,vain Jumala oli opettajani,ja Raamattu jota luin.Muistan kun tutkin Raamattua tunsin niinkuin joku olisi ollut vierelläni ohjaamassa, ja kun se asia selvisi minulle hän poistui, mutta minulle jäi täysi varmuus asiasta että se oli niinkuin Hän opetti.

Lue lisää

Luulin ensin että olet Elina siskoni,mutta kun luin kirjoituksesi,huomasin että oletkin"se toinen" elina,joka asuu jossakin kaukana ulkomailla,kuten kerran sanoit.

Sinä puhut nyt Pyhän Hengen johdatuksesta!

Kyllä minä tarvitsen Hänen johdatustaan kokoajan.Se on välillä niin ihmeellistä,kun pitäisi löytää joku paikka,niin se avautuu aivan kuin itsestään.

Joskus jopa ennenkuin olen pyytänytkään,tulee vain sellainen tunne,että minun pitää säästää tämä paikka ja kun jätän raamatun avoimeksi,niin pian tarvitsen juuri sitä paikkaa.

Näin huolehtii Pyhä Henki meistä!

Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle elina ystäväni siellä kaukana!

Saakoon Jumalan rakkaus täyttää sydämesi nytkin kokonaan.tv.sisaresi Herrassa.

luotuina. kirjoitti:

Uskon, että Jumala puhuu meille niillä sanoilla mitä ymmärrämme. Uni, hyvä kuvaus siitä, että välttämättä ihminen ei yöstä tiedä mitään, herää aamulla uuteen päivään.

Kuoleman kuvaus, on ero elämään, koskaan ei voida olla ajassa yhtydessä menneeseen. Muisto vain.

Isä rakastaa lastaan, ainakin normaalisti.
Hyvä kuvaus Taivaan Isästä, rakastaa lapsiaan.
Terveellinen rakkaus puolisoiden kesken, he ovat yhtä. Jeesus rakastaa seurakuntaansa, on ylkä, srk. morsian. Näin heitän hajanaisesti herättämään ajatuksia.
Kuinkas muuten ymmärrämme, ellei olisi kieltä jolla asia käy jotenkin kohti.
Joskus olen miettinyt, että näinhän tämä kaiken luotuna pitää olla, että ymmärtäisimme elämän ja kuoleman asiat.

Lue lisää

Tuo tuonelasta: hän vain nukkuu...toinen VAIN hukkuu?
Onko Jumala ja Jeesus ollut raamatun kertomuksissa epäoikeudenmukainen eli epävanhurskas, ilman hurskautta ...?

Niin, jos ottaa huomioon, miten juutalaista omaisuuskansaa on kohdeltu ja varsinkin sen ulkopuolisia ihmisiä...kysymys on aiheellinen?

Kuka uskaltaa vastata!? Pastori Kuhilas?

Tuo tuonelasta kirjoitti:

Tuo tuonelasta: hän vain nukkuu...toinen VAIN hukkuu?
Onko Jumala ja Jeesus ollut raamatun kertomuksissa epäoikeudenmukainen eli epävanhurskas, ilman hurskautta ...?

Niin, jos ottaa huomioon, miten juutalaista omaisuuskansaa on kohdeltu ja varsinkin sen ulkopuolisia ihmisiä...kysymys on aiheellinen?

Kuka uskaltaa vastata!? Pastori Kuhilas?

Lue lisää

oikeudenmukainen.

Sirkka Iita. kirjoitti:

Luulin ensin että olet Elina siskoni,mutta kun luin kirjoituksesi,huomasin että oletkin"se toinen" elina,joka asuu jossakin kaukana ulkomailla,kuten kerran sanoit.

Sinä puhut nyt Pyhän Hengen johdatuksesta!

Kyllä minä tarvitsen Hänen johdatustaan kokoajan.Se on välillä niin ihmeellistä,kun pitäisi löytää joku paikka,niin se avautuu aivan kuin itsestään.

Joskus jopa ennenkuin olen pyytänytkään,tulee vain sellainen tunne,että minun pitää säästää tämä paikka ja kun jätän raamatun avoimeksi,niin pian tarvitsen juuri sitä paikkaa.

Näin huolehtii Pyhä Henki meistä!

Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle elina ystäväni siellä kaukana!

Saakoon Jumalan rakkaus täyttää sydämesi nytkin kokonaan.tv.sisaresi Herrassa.

Lue lisää

"Luulin ensin että olet Elina siskoni,mutta kun luin kirjoituksesi,huomasin että oletkin"se toinen" elina,joka asuu jossakin kaukana ulkomailla,kuten kerran sanoit."

Noin saattaa käydä toistekin kun ei tunne siskoja ja veljiä kuin vain kuulopuheiden mukaan.
Että yhteyttä koetaan kun ollaan mahdollisimman kaukana. Kun ei ole todellista kosketuspintaa niin
on helppo kiitellä toinen toisiaan.

"Joskus jopa ennenkuin olen pyytänytkään,tulee vain sellainen tunne,
että minun pitää säästää tämä paikka ja kun jätän raamatun avoimeksi,niin pian tarvitsen juuri sitä paikkaa."

Tässä yksi hyvä paikka auki jätettäväksi ja kaikkien nähtäväksi - että oppisivat "oikein laskemaan
päiviensä määrän" ...

Luuk. 16:28
Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
(Lk.16:19-31)

AnttiVKantola kirjoitti:

"Luulin ensin että olet Elina siskoni,mutta kun luin kirjoituksesi,huomasin että oletkin"se toinen" elina,joka asuu jossakin kaukana ulkomailla,kuten kerran sanoit."

Noin saattaa käydä toistekin kun ei tunne siskoja ja veljiä kuin vain kuulopuheiden mukaan.
Että yhteyttä koetaan kun ollaan mahdollisimman kaukana. Kun ei ole todellista kosketuspintaa niin
on helppo kiitellä toinen toisiaan.

"Joskus jopa ennenkuin olen pyytänytkään,tulee vain sellainen tunne,
että minun pitää säästää tämä paikka ja kun jätän raamatun avoimeksi,niin pian tarvitsen juuri sitä paikkaa."

Tässä yksi hyvä paikka auki jätettäväksi ja kaikkien nähtäväksi - että oppisivat "oikein laskemaan
päiviensä määrän" ...

Luuk. 16:28
Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
(Lk.16:19-31)

Lue lisää

omana Vapahtajanaan poistaa kaiken pelon. Uskotaan Jeesukseen ja ollaan turvallisesti Jumalan kädessä Jeesuksen, Jumalan Pojan ansion tähden. Hyvää yötä Antti veljelle.

Sirkka-Iita kirjoitti:

omana Vapahtajanaan poistaa kaiken pelon. Uskotaan Jeesukseen ja ollaan turvallisesti Jumalan kädessä Jeesuksen, Jumalan Pojan ansion tähden. Hyvää yötä Antti veljelle.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, toteaa Herran Sanakin, mutta on sitäkin suurempi tuska sieluista; ainakin pitäisi olla.

Room.9:1
Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä-
2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus
ja liitot ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus ja lupaukset;

Luuk. 16:28
Minulla on viisi veljeä --
hänen pitäisi varoittaa heitä,
etteivät hekin joutuisi
tähän kärsimyksen paikkaan.'
(Lk.16:19-31)

Levollista yötä ja armollista aamua!
Antti

AnttiVKantola kirjoitti:

Pelkoa ei rakkaudessa ole, toteaa Herran Sanakin, mutta on sitäkin suurempi tuska sieluista; ainakin pitäisi olla.

Room.9:1
Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä-
2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus
ja liitot ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus ja lupaukset;

Luuk. 16:28
Minulla on viisi veljeä --
hänen pitäisi varoittaa heitä,
etteivät hekin joutuisi
tähän kärsimyksen paikkaan.'
(Lk.16:19-31)

Levollista yötä ja armollista aamua!
Antti

Lue lisää

HÄN ON VOITTAJA!