Raamattu ja jälleensyntyminen

Niinpä. Nykytietoyhteiskunta on muuttanut ja muuttaa kokoajan aika radikaalilla tavalla maailmankuvaamme myös henkisellä sektorilla. Ei tarvitse olla kovinkaan kaukonäköinen, kun ajattelee kirkon tulevaisuutta. Jos uskonto ei pysty muuttamaan maailmankuvaansa kuten ihminen, putoaa se aivan varmasti pois kelkasta ennemmin tai myöhemmin. Lopullinen määränpäähän tosin varmaan on joku universaali uskonto, jos sitä yhteinäistä tietämystä enää uskonnoksi voi edes kutsua.

Ennen ihmiset olivat tiedonpuutteessaan ja lukutaidottomuudessaan paljon herkkäuskoisempia esim. raamatun suuhteen ja rakentivat maailmankuvansa paljon herkemmin sen varaan. Nykyään tuntuu että suuri osa on kirkossa vain siksi, että tuntuu turvalliselta uskoa johonkin, eikä syntymästä asti kirkkoon kuuluminen ole ollut mikään suuri riesa. Ei nykyään sillä kirkkoon kuulumisella ole niinkään tekemistä sen kanssa mitä raamatussa sanotaan.

Mielestäni tämän takia monet ihmiset tavallaan kelluvat uskontojen päällä, ja nykyään on helpompi siirtyä sellaisen "uskonnon" päälle, joka tarjoaa ns. syvempää ymmärrystä asioihin. Saa oman palapelinsä loksahtamaan paremmin. Eli siis he eivät niinkään koe kuuluvansa mihinkään uskontoon, paitsi ehkä nimellisesti, vaan ovat enemmänkin "totuudenetsijöitä".

Tälläisiä toduudenetsijöitä leimataan hyvin usein New Age -uskontoon kuuluviksi, vaikka mielestäni New Agella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Tai sitten heidän katsotaan muuten vain edustavan nimenomaan New Agea (NA -hihhuleita), vaikka he omasta mielestään vain etsivät totuutta, eivätkä edusta mitään tiettyä. Rajatieto ja esoteerinen kirjallisuus on käsittänyt hyvin suuren osan näistä New Agen opeista, jos niitä opeiksi voi sanoa, jo pitkän aikaa ennenkuin joku edes keksi koko NA -nimikkeen. NA kattaa niin laajan kirjon kaikkea soopaa ja asiaa, että se on vähän sama kun sanoisi että edustaa Googlesta löytyviä oppeja. No tuo oli ehkä vähän liiotellusti sanottu, mutta tuntuu että nykyään kaikki epämääräisenä pidettävä esoteerinen aines kipataan NA -kaatopaikalle. Nimittäin sellaiseksi se NA -mielletään nykyään herkemmin, vaikka alunperin olisikin ollut joku yhtenäisempi kokonaisuus. Ymmärtäähän sen toisaalta, että ihmisellä on tarve luokitella toisia, niin New Agehan olisi lähinnä tälläistä totuuden etsijää kattaessaan niin suuren alueen. Se vain ei kerro mitään siitä mihin toinen uskoo.

Olet oikeassa että raamatusta löytyy ajattomia ja jopa ennustuksiksi tulkittuja/tulkittavia asioita. :)

einari3 kirjoitti:

Niinpä. Nykytietoyhteiskunta on muuttanut ja muuttaa kokoajan aika radikaalilla tavalla maailmankuvaamme myös henkisellä sektorilla. Ei tarvitse olla kovinkaan kaukonäköinen, kun ajattelee kirkon tulevaisuutta. Jos uskonto ei pysty muuttamaan maailmankuvaansa kuten ihminen, putoaa se aivan varmasti pois kelkasta ennemmin tai myöhemmin. Lopullinen määränpäähän tosin varmaan on joku universaali uskonto, jos sitä yhteinäistä tietämystä enää uskonnoksi voi edes kutsua.

Ennen ihmiset olivat tiedonpuutteessaan ja lukutaidottomuudessaan paljon herkkäuskoisempia esim. raamatun suuhteen ja rakentivat maailmankuvansa paljon herkemmin sen varaan. Nykyään tuntuu että suuri osa on kirkossa vain siksi, että tuntuu turvalliselta uskoa johonkin, eikä syntymästä asti kirkkoon kuuluminen ole ollut mikään suuri riesa. Ei nykyään sillä kirkkoon kuulumisella ole niinkään tekemistä sen kanssa mitä raamatussa sanotaan.

Mielestäni tämän takia monet ihmiset tavallaan kelluvat uskontojen päällä, ja nykyään on helpompi siirtyä sellaisen "uskonnon" päälle, joka tarjoaa ns. syvempää ymmärrystä asioihin. Saa oman palapelinsä loksahtamaan paremmin. Eli siis he eivät niinkään koe kuuluvansa mihinkään uskontoon, paitsi ehkä nimellisesti, vaan ovat enemmänkin "totuudenetsijöitä".

Tälläisiä toduudenetsijöitä leimataan hyvin usein New Age -uskontoon kuuluviksi, vaikka mielestäni New Agella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Tai sitten heidän katsotaan muuten vain edustavan nimenomaan New Agea (NA -hihhuleita), vaikka he omasta mielestään vain etsivät totuutta, eivätkä edusta mitään tiettyä. Rajatieto ja esoteerinen kirjallisuus on käsittänyt hyvin suuren osan näistä New Agen opeista, jos niitä opeiksi voi sanoa, jo pitkän aikaa ennenkuin joku edes keksi koko NA -nimikkeen. NA kattaa niin laajan kirjon kaikkea soopaa ja asiaa, että se on vähän sama kun sanoisi että edustaa Googlesta löytyviä oppeja. No tuo oli ehkä vähän liiotellusti sanottu, mutta tuntuu että nykyään kaikki epämääräisenä pidettävä esoteerinen aines kipataan NA -kaatopaikalle. Nimittäin sellaiseksi se NA -mielletään nykyään herkemmin, vaikka alunperin olisikin ollut joku yhtenäisempi kokonaisuus. Ymmärtäähän sen toisaalta, että ihmisellä on tarve luokitella toisia, niin New Agehan olisi lähinnä tälläistä totuuden etsijää kattaessaan niin suuren alueen. Se vain ei kerro mitään siitä mihin toinen uskoo.

Olet oikeassa että raamatusta löytyy ajattomia ja jopa ennustuksiksi tulkittuja/tulkittavia asioita. :)

Lue lisää

"Ennen ihmiset olivat tiedonpuutteessaan ja lukutaidottomuudessaan paljon herkkäuskoisempia esim. raamatun suuhteen ja rakentivat maailmankuvansa paljon herkemmin sen varaan."

Näin oli. Esim. kun joku huuliveikko keksi kirjata raamattuun, että ympärileikkaus on Jumalan tahto, niin vielä nykypäivänäkin löytyy uskontoja, joissa hullun kiilto silmissä silvotaan tenavien sukuelimet.
Raamatun aikoina oli normaali sanktio kuoliaaksi kiduttaminen (ristiinnaulinta), niin kyllähän ainakin länsimainen yhteiskunta on täysin eri tasolla, kuin raamatun ajan jengi. Eli sanoma joka toimi sen ajan henkisellä tasolla, voi olla osittain vanhentunut.

Muutenkin tekisin ison eron uskonnon ja henkilökohtaisen uskon ja hengellisyyden välille. Uskonto on jo historiallisesti ajateltuna ollut myös hallintomalli ja varainhankintakeino ja synkimpinä aikoina voidaan puhua hengellisestä diktatuurista, esim. inkvisiittio, anekauppa. Tosin keskiajalla koko yhteiskunta oli raaempi, eli se ei ollut pelkästään kirkon vika. Uskonnollista terroria on edelleen esim. islamilaisissa valtioissa, joissa pukeutumista myöten uskonto sanelee normit ja uskosta luopuminen rangaistaan kuolemalla.

Jotenkin tullut mielikuva, että kirkoille, uskonnoille, lahkoille yms. totuuden etsintä on lähes kauhistus. Painetaan samalla normistolla vuodesta toiseen ja jopa vuosisadasta toiseen, virkamiesmäiseen tyyliin. Olisikohan Jeesuksen kaltaisella uudistajalla sosiaalista tilausta, jos ajatellaan ekumeenisen ilmapiirin pysähtynyttä tilaa, noin niinku henkisen kasvun kannalta.

einari3 kirjoitti:

Niinpä. Nykytietoyhteiskunta on muuttanut ja muuttaa kokoajan aika radikaalilla tavalla maailmankuvaamme myös henkisellä sektorilla. Ei tarvitse olla kovinkaan kaukonäköinen, kun ajattelee kirkon tulevaisuutta. Jos uskonto ei pysty muuttamaan maailmankuvaansa kuten ihminen, putoaa se aivan varmasti pois kelkasta ennemmin tai myöhemmin. Lopullinen määränpäähän tosin varmaan on joku universaali uskonto, jos sitä yhteinäistä tietämystä enää uskonnoksi voi edes kutsua.

Ennen ihmiset olivat tiedonpuutteessaan ja lukutaidottomuudessaan paljon herkkäuskoisempia esim. raamatun suuhteen ja rakentivat maailmankuvansa paljon herkemmin sen varaan. Nykyään tuntuu että suuri osa on kirkossa vain siksi, että tuntuu turvalliselta uskoa johonkin, eikä syntymästä asti kirkkoon kuuluminen ole ollut mikään suuri riesa. Ei nykyään sillä kirkkoon kuulumisella ole niinkään tekemistä sen kanssa mitä raamatussa sanotaan.

Mielestäni tämän takia monet ihmiset tavallaan kelluvat uskontojen päällä, ja nykyään on helpompi siirtyä sellaisen "uskonnon" päälle, joka tarjoaa ns. syvempää ymmärrystä asioihin. Saa oman palapelinsä loksahtamaan paremmin. Eli siis he eivät niinkään koe kuuluvansa mihinkään uskontoon, paitsi ehkä nimellisesti, vaan ovat enemmänkin "totuudenetsijöitä".

Tälläisiä toduudenetsijöitä leimataan hyvin usein New Age -uskontoon kuuluviksi, vaikka mielestäni New Agella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Tai sitten heidän katsotaan muuten vain edustavan nimenomaan New Agea (NA -hihhuleita), vaikka he omasta mielestään vain etsivät totuutta, eivätkä edusta mitään tiettyä. Rajatieto ja esoteerinen kirjallisuus on käsittänyt hyvin suuren osan näistä New Agen opeista, jos niitä opeiksi voi sanoa, jo pitkän aikaa ennenkuin joku edes keksi koko NA -nimikkeen. NA kattaa niin laajan kirjon kaikkea soopaa ja asiaa, että se on vähän sama kun sanoisi että edustaa Googlesta löytyviä oppeja. No tuo oli ehkä vähän liiotellusti sanottu, mutta tuntuu että nykyään kaikki epämääräisenä pidettävä esoteerinen aines kipataan NA -kaatopaikalle. Nimittäin sellaiseksi se NA -mielletään nykyään herkemmin, vaikka alunperin olisikin ollut joku yhtenäisempi kokonaisuus. Ymmärtäähän sen toisaalta, että ihmisellä on tarve luokitella toisia, niin New Agehan olisi lähinnä tälläistä totuuden etsijää kattaessaan niin suuren alueen. Se vain ei kerro mitään siitä mihin toinen uskoo.

Olet oikeassa että raamatusta löytyy ajattomia ja jopa ennustuksiksi tulkittuja/tulkittavia asioita. :)

Lue lisää

"Jos uskonto ei pysty muuttamaan maailmankuvaansa kuten ihminen, putoaa se aivan varmasti pois kelkasta ennemmin tai myöhemmin."

Näin siinä varmaan tulee käymään, jollei ekumeeninen kehitys etene. Jonkinlainen uskonpuhdistukseen verrattava päivitys lienee välttämätön, koska tuskin toimii, jos uskonto tulee tuhat vuotta jäljessä ihmiskunnan henkisestä tasosta.
Täytyy kyllä sanoa, että meidän ev.lut. kirkkomme on, planeetan tason huomioon ottaen, uskontojen kärkipäässä. Ei tarvi kuin verrata katollisen kirkon keskiaikaiseen ehkäisypolitiikkaan, muslimien väkivaltauskontoon, tai pyhien lehmien kanssa hihhuloiviin, niin voidaan todeta että suomalainen ev.lut. kirkko on kuitenkin kehityskelpoinen ja maalaisjärkinen.

Starman kirjoitti:

"Ennen ihmiset olivat tiedonpuutteessaan ja lukutaidottomuudessaan paljon herkkäuskoisempia esim. raamatun suuhteen ja rakentivat maailmankuvansa paljon herkemmin sen varaan."

Näin oli. Esim. kun joku huuliveikko keksi kirjata raamattuun, että ympärileikkaus on Jumalan tahto, niin vielä nykypäivänäkin löytyy uskontoja, joissa hullun kiilto silmissä silvotaan tenavien sukuelimet.
Raamatun aikoina oli normaali sanktio kuoliaaksi kiduttaminen (ristiinnaulinta), niin kyllähän ainakin länsimainen yhteiskunta on täysin eri tasolla, kuin raamatun ajan jengi. Eli sanoma joka toimi sen ajan henkisellä tasolla, voi olla osittain vanhentunut.

Muutenkin tekisin ison eron uskonnon ja henkilökohtaisen uskon ja hengellisyyden välille. Uskonto on jo historiallisesti ajateltuna ollut myös hallintomalli ja varainhankintakeino ja synkimpinä aikoina voidaan puhua hengellisestä diktatuurista, esim. inkvisiittio, anekauppa. Tosin keskiajalla koko yhteiskunta oli raaempi, eli se ei ollut pelkästään kirkon vika. Uskonnollista terroria on edelleen esim. islamilaisissa valtioissa, joissa pukeutumista myöten uskonto sanelee normit ja uskosta luopuminen rangaistaan kuolemalla.

Jotenkin tullut mielikuva, että kirkoille, uskonnoille, lahkoille yms. totuuden etsintä on lähes kauhistus. Painetaan samalla normistolla vuodesta toiseen ja jopa vuosisadasta toiseen, virkamiesmäiseen tyyliin. Olisikohan Jeesuksen kaltaisella uudistajalla sosiaalista tilausta, jos ajatellaan ekumeenisen ilmapiirin pysähtynyttä tilaa, noin niinku henkisen kasvun kannalta.

Lue lisää

Puhut asiaa joten mennään syvemmälle..

Tämä uskontojen päällä kelluminen liittyisi mielestäni myös siihen, että nyt kun olemme siirtymässä kaloista vesimiehen aikakauteen, tarkoittasi se tietousuuden siirtymistä uudelle levelille myös hengellisyydessä. Vesimiehen aikakauden ihmiset eivät enää antaisi henkistä kehitystään mihinkään ulkopuolisiin käsiin, vaan nimenomaan kulkisivat omaa polkuaan. Itsenäistyisivät henkisyydessä.

"Olisikohan Jeesuksen kaltaisella uudistajalla sosiaalista tilausta, jos ajatellaan ekumeenisen ilmapiirin pysähtynyttä tilaa, noin niinku henkisen kasvun kannalta."

Samaa ihmettelin itsekkin ja kirjoitinkin siitä aloituksen tälle palstalle tuossa kevväämmällä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000016017242

En tiedä miten jonkun sooloura menestyisi uudistamisessa, vaikka pidänkin sitä potentiaalisena, mutta ajattelen että jos tietoiset ihmiset vaikuttaisivat muihin. Siis nämä ikäänkuin tönisivät ihmisiä irti ummehtuneesta järjestelmästä omalle itsenäiselle polulle.

Jonkin näköisen uskonnon tai organisoidun hengellisyydentutkimuksen näen kuitenkin edelleen tärkeänä tietojen säilyttämisessä, filosofiassa ja uudistamisessa. Se että uudistaisi kokonaisen instituution, siis kirkon ja sen opit, on ehkä pienoinen mahdottumuus. Enemmänkin pitäisi juuri vaikuttaa ihmisiin, kuin jäykkään kirkkoon. Tai sitten pitäisi perustaa joku kristiuskon uusi uudistumiseen perustuva haara, mikäli juuri kristin uskoa haluasi pohjana käyttää. Ei kuitenkaan saisi lukita tuollaisesta uskonnosta kiinnostunutta mihinkään tiettyyn oppiin vaan antaa hänen löytää oma tiensä ja uskonsa sieltä. Uskokoot sitten vaikka helvettiin jos niin haluaa.

Tästähän tietysti syntyy pelkotiloja ihmisille, että taas tulee joku guru jota seurataan kuin sokeat lampaat, omat aivot narikassa. Eiköhän tuollainen guru joudu ihmisten kyseenalaistuksen kohteeksi siinä missä kaikki muutkin. Nykyään on ollut, esim. NA-palstalla, puhetta vanhoista sieluista ja siitä että he eivät ole enää niinkään laumahenkisiä, vaan toimivat ja oppivat mielummin yksin ja valikoidusti, ja gurujen seuraamista kauhistellaan ja päivitellään. Se on ihan luonnollista, mutta kuten olen aikasemminkin todennut; ei se että kuuntelee mitä sanottavaa jollain ihmisellä on, tee kenestäkään laumaeläintä. Se että tekee itsensä riippuvaiseksi jonkun ihmisen ajatuksista tai instituution toiminnasta on enemmänkin laumasieluisuutta.

Tälläisiä ajatuksia heräsi kirkon uudistamisesta, ja kuten tekstissäsi tuli ilmi; uskonnoilla on ihan liian suuri kaulaote ihmisiin.

Luterilaisuus on mainitsemiltasi osin maalaisjärkinen (lisäisin tuohon muuten buddhalaisuuden), mutta ei sekään riitä kuin alkuun jos on tarpeeksi maalta. :)

einari3 kirjoitti:

Puhut asiaa joten mennään syvemmälle..

Tämä uskontojen päällä kelluminen liittyisi mielestäni myös siihen, että nyt kun olemme siirtymässä kaloista vesimiehen aikakauteen, tarkoittasi se tietousuuden siirtymistä uudelle levelille myös hengellisyydessä. Vesimiehen aikakauden ihmiset eivät enää antaisi henkistä kehitystään mihinkään ulkopuolisiin käsiin, vaan nimenomaan kulkisivat omaa polkuaan. Itsenäistyisivät henkisyydessä.

"Olisikohan Jeesuksen kaltaisella uudistajalla sosiaalista tilausta, jos ajatellaan ekumeenisen ilmapiirin pysähtynyttä tilaa, noin niinku henkisen kasvun kannalta."

Samaa ihmettelin itsekkin ja kirjoitinkin siitä aloituksen tälle palstalle tuossa kevväämmällä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000016017242

En tiedä miten jonkun sooloura menestyisi uudistamisessa, vaikka pidänkin sitä potentiaalisena, mutta ajattelen että jos tietoiset ihmiset vaikuttaisivat muihin. Siis nämä ikäänkuin tönisivät ihmisiä irti ummehtuneesta järjestelmästä omalle itsenäiselle polulle.

Jonkin näköisen uskonnon tai organisoidun hengellisyydentutkimuksen näen kuitenkin edelleen tärkeänä tietojen säilyttämisessä, filosofiassa ja uudistamisessa. Se että uudistaisi kokonaisen instituution, siis kirkon ja sen opit, on ehkä pienoinen mahdottumuus. Enemmänkin pitäisi juuri vaikuttaa ihmisiin, kuin jäykkään kirkkoon. Tai sitten pitäisi perustaa joku kristiuskon uusi uudistumiseen perustuva haara, mikäli juuri kristin uskoa haluasi pohjana käyttää. Ei kuitenkaan saisi lukita tuollaisesta uskonnosta kiinnostunutta mihinkään tiettyyn oppiin vaan antaa hänen löytää oma tiensä ja uskonsa sieltä. Uskokoot sitten vaikka helvettiin jos niin haluaa.

Tästähän tietysti syntyy pelkotiloja ihmisille, että taas tulee joku guru jota seurataan kuin sokeat lampaat, omat aivot narikassa. Eiköhän tuollainen guru joudu ihmisten kyseenalaistuksen kohteeksi siinä missä kaikki muutkin. Nykyään on ollut, esim. NA-palstalla, puhetta vanhoista sieluista ja siitä että he eivät ole enää niinkään laumahenkisiä, vaan toimivat ja oppivat mielummin yksin ja valikoidusti, ja gurujen seuraamista kauhistellaan ja päivitellään. Se on ihan luonnollista, mutta kuten olen aikasemminkin todennut; ei se että kuuntelee mitä sanottavaa jollain ihmisellä on, tee kenestäkään laumaeläintä. Se että tekee itsensä riippuvaiseksi jonkun ihmisen ajatuksista tai instituution toiminnasta on enemmänkin laumasieluisuutta.

Tälläisiä ajatuksia heräsi kirkon uudistamisesta, ja kuten tekstissäsi tuli ilmi; uskonnoilla on ihan liian suuri kaulaote ihmisiin.

Luterilaisuus on mainitsemiltasi osin maalaisjärkinen (lisäisin tuohon muuten buddhalaisuuden), mutta ei sekään riitä kuin alkuun jos on tarpeeksi maalta. :)

Lue lisää

"Luterilaisuus on mainitsemiltasi osin maalaisjärkinen (lisäisin tuohon muuten buddhalaisuuden), mutta ei sekään riitä kuin alkuun jos on tarpeeksi maalta. :)"

Minunkin mielestä buddhalaisuus on maailman uskonnot -sarjassa fiksuimmasta päästä.
Siinäkin olen kanssasi samaa mieltä ettei ev.lut. kirkon oppi pitkälle riitä, jos jättää henkisen kasvun vain sen varaan. Seurakunta toki järjestää tunnelmallisia joulukirkkoja ja hoitaa seremoniat ja toimitukset suomalaiseen hillittyyn tyyliin sopivasti, mutta opillisesti ollaan jotenkin pysähdytty tiettyyn pisteeseen. Ihmiskunnan henkinen kehitys on kutenkin mielestäni jatkuvasti etenevä prosessi, jossa ei pitäisi jäädä junnaamaan ala-asteen oppeihin, vaan pitäisi edetä ylä-asteelle ja jopa harkita lukiota.

Hyvää hengellistä elämää voi viettää kuulumatta mihinkään uskontokuntaan, mutta toki se voi onnistua myös uskontokunnan jäsenenä. Pitää kyllä sanoa, että suurin osa uskontokunnista ei taida ihan kybällä kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja henkiseen kasvuun.

Tuosta edellä mainitusta buddhalaisuudesta; tässä aiheesta kiinnostuneille linkki:
http://www.nic.fi/~lapin/buddha.htm

Starman kirjoitti:

"Luterilaisuus on mainitsemiltasi osin maalaisjärkinen (lisäisin tuohon muuten buddhalaisuuden), mutta ei sekään riitä kuin alkuun jos on tarpeeksi maalta. :)"

Minunkin mielestä buddhalaisuus on maailman uskonnot -sarjassa fiksuimmasta päästä.
Siinäkin olen kanssasi samaa mieltä ettei ev.lut. kirkon oppi pitkälle riitä, jos jättää henkisen kasvun vain sen varaan. Seurakunta toki järjestää tunnelmallisia joulukirkkoja ja hoitaa seremoniat ja toimitukset suomalaiseen hillittyyn tyyliin sopivasti, mutta opillisesti ollaan jotenkin pysähdytty tiettyyn pisteeseen. Ihmiskunnan henkinen kehitys on kutenkin mielestäni jatkuvasti etenevä prosessi, jossa ei pitäisi jäädä junnaamaan ala-asteen oppeihin, vaan pitäisi edetä ylä-asteelle ja jopa harkita lukiota.

Hyvää hengellistä elämää voi viettää kuulumatta mihinkään uskontokuntaan, mutta toki se voi onnistua myös uskontokunnan jäsenenä. Pitää kyllä sanoa, että suurin osa uskontokunnista ei taida ihan kybällä kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja henkiseen kasvuun.

Tuosta edellä mainitusta buddhalaisuudesta; tässä aiheesta kiinnostuneille linkki:
http://www.nic.fi/~lapin/buddha.htm

Lue lisää

Nykyään kirkosta eroaminen on tehty todella helpoksi. Tampereen vapaa-ajattelijat ry tarjoaa "eropalvelua" osoitteessa:

http://www.eroakirkosta.fi

Palvelun kautta erosi eilen 121 henkilöä. Sivuston mukaan eroaminen vie vain minuutin, joten ei ihme että liipasinsormi on entistä herkempi kirkkoa kohtaan.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan 18-39 vuotiaat ovat suurin eroajien ryhmä. Eroamisen syitä tiedustellessa on selvinnyt, että riittää usein vain joku yksittäinen kannanotto kuten suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin tai naisiin. Alle 25-vuotiaista vain 20 % ei voisi kuvitella eroavansa kirkosta. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret ja nuoret aikuiset pitävät itseään useammin henkisinä (69 %) kuin perinteisessä mielessä uskonnollisina (45 %). Myös kirkon auktoriteetti, ei sovi nuorille. Tutkimuksessa haastateltiin 1000 pääkaupunkiseudulla asuvaa 18–39-vuotiasta.

http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/45a7bb2db5c79b9ac2256c9e005786b4/8a67f5a9777c35d1c2256ff00031c763?OpenDocument

Jos tuota hutki.. tutkimusta saisi kritisoida, niin siellä oltiin melko sokeita itse kirkon opeille, ja ajateltiin että kotiolojen vaikuttavan ja sen että nuoret ovat vain nautinnon- ja muutoksenhaluisia ja kirkko ei sovi tämän takia heille. Onhan se tietysti totta, että nuo vaikuttavat, mutta eiköhän nuoret kännänny ja ollut hippejä 70-luvullakin.

Eroakirkosta.fi sivuston kautta on eronnut 50 000 ev.lut. kirkon jäsentä koko sen kolmen vuoden aikana, kun se on ollut toiminnassa. Tänä vuonna jo ainakin 23 000 henkilöä. Mitenköhän kirkko meinaa suhtautua jatkuvasti kasvaviin lukuihin. Alkaakohan kellot soimaan..

Ilmeisesti päättäjät ovat huolissaan ko. sivuston toiminnasta, sillä esim. Tampereella on sivuton mainostaminen busseissa kielletty. Asia on tällä hetkellä Korkeimman hallinto-oikeiden käsittelyssä. En tiedä pelkäävätkö he kansalaisten jäävän vaille minkäänlaista henkistä/uskonnollista kasvatusta.

Ihmisille kirkosta eroaminen on tosiaan helppoa, ja vaikka osa heistä onkin edelleen eroamisen jälkeen ns. uskovaisia tai hengellisiä, on johonkin toiseen uskontokuntaan liittyminen kuitenkin usein vastenmielistä. Mielestäni syitä siihen ovat esim. ne, että omaa uskontoa ei koeta tarpeelliseksi etsiä, sillä riittää että ei edusta ainakaan kirkon konservatiivisia oppeja, omaa henkistyyttään ei haluta korostaa eikä tuoda esille (joku saattaa vielä pitää hihhulina), ja toisaalta tiedonpuute ja sitä kautta mielenkiinnonpuute muita uskonontoja ja uskomuksia kohtaan vähentää omalta osaltaan myöskin liittymistä.

Jos mennään henkilökohtaiselle tasolle ja unohdetaan sielun ikä henkisyyteen vaikuttavana tekijänä, niin tietysti kotikasvatus vaikuttaa myös siihen, että kuinka tärkeänä uskonnollisuutta ja henkisyyttä pidetään. Opetetaanko siellä kotona pelkästään katsomaan jääkiekkoa, pelaamaa tietokonetta, juomaan kaljaa, hankkimaan hyvä koulutus, hieno talo sekä auto ja hyvännäköinen puoliso, vai kenties jotain syvempiä arvoja. Nämähän vaikuttavat kyllä, mutta myös uskonto voisi vaikuttaa tarjoamalla sellaista uudistusta, mikä saisi ihmiset kiinnostumaan siitä.

Jos taas ajatellaan sielun ikää, niin yleensähän vanhemmilla sieluilla on luonnostaan syvempi ymmärrys elämään. Kirkkoon kuuluuminen saattaa jo senkin takia turhauttaa. He myös löytävät oman uskonsa helpommin ilman mitään instituutioita. He ovat käveleviä temppeleitä, mielestäni siihen pitäisi jokaisen pyrkiä.

Starman kirjoitti:

"Luterilaisuus on mainitsemiltasi osin maalaisjärkinen (lisäisin tuohon muuten buddhalaisuuden), mutta ei sekään riitä kuin alkuun jos on tarpeeksi maalta. :)"

Minunkin mielestä buddhalaisuus on maailman uskonnot -sarjassa fiksuimmasta päästä.
Siinäkin olen kanssasi samaa mieltä ettei ev.lut. kirkon oppi pitkälle riitä, jos jättää henkisen kasvun vain sen varaan. Seurakunta toki järjestää tunnelmallisia joulukirkkoja ja hoitaa seremoniat ja toimitukset suomalaiseen hillittyyn tyyliin sopivasti, mutta opillisesti ollaan jotenkin pysähdytty tiettyyn pisteeseen. Ihmiskunnan henkinen kehitys on kutenkin mielestäni jatkuvasti etenevä prosessi, jossa ei pitäisi jäädä junnaamaan ala-asteen oppeihin, vaan pitäisi edetä ylä-asteelle ja jopa harkita lukiota.

Hyvää hengellistä elämää voi viettää kuulumatta mihinkään uskontokuntaan, mutta toki se voi onnistua myös uskontokunnan jäsenenä. Pitää kyllä sanoa, että suurin osa uskontokunnista ei taida ihan kybällä kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja henkiseen kasvuun.

Tuosta edellä mainitusta buddhalaisuudesta; tässä aiheesta kiinnostuneille linkki:
http://www.nic.fi/~lapin/buddha.htm

Lue lisää

"Ihmiskunnan henkinen kehitys on kutenkin mielestäni jatkuvasti etenevä prosessi, jossa ei pitäisi jäädä junnaamaan ala-asteen oppeihin, vaan pitäisi edetä ylä-asteelle ja jopa harkita lukiota."

Hyvin sanottu. Joitain ärsyttää hengata tohtorin väitöskirja takataskussa eskarin penkillä. Siksi on helpompaa kun on riippumaton ja kulkee omaa polkuaan.

einari3 kirjoitti:

Nykyään kirkosta eroaminen on tehty todella helpoksi. Tampereen vapaa-ajattelijat ry tarjoaa "eropalvelua" osoitteessa:

http://www.eroakirkosta.fi

Palvelun kautta erosi eilen 121 henkilöä. Sivuston mukaan eroaminen vie vain minuutin, joten ei ihme että liipasinsormi on entistä herkempi kirkkoa kohtaan.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan 18-39 vuotiaat ovat suurin eroajien ryhmä. Eroamisen syitä tiedustellessa on selvinnyt, että riittää usein vain joku yksittäinen kannanotto kuten suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin tai naisiin. Alle 25-vuotiaista vain 20 % ei voisi kuvitella eroavansa kirkosta. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret ja nuoret aikuiset pitävät itseään useammin henkisinä (69 %) kuin perinteisessä mielessä uskonnollisina (45 %). Myös kirkon auktoriteetti, ei sovi nuorille. Tutkimuksessa haastateltiin 1000 pääkaupunkiseudulla asuvaa 18–39-vuotiasta.

http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/45a7bb2db5c79b9ac2256c9e005786b4/8a67f5a9777c35d1c2256ff00031c763?OpenDocument

Jos tuota hutki.. tutkimusta saisi kritisoida, niin siellä oltiin melko sokeita itse kirkon opeille, ja ajateltiin että kotiolojen vaikuttavan ja sen että nuoret ovat vain nautinnon- ja muutoksenhaluisia ja kirkko ei sovi tämän takia heille. Onhan se tietysti totta, että nuo vaikuttavat, mutta eiköhän nuoret kännänny ja ollut hippejä 70-luvullakin.

Eroakirkosta.fi sivuston kautta on eronnut 50 000 ev.lut. kirkon jäsentä koko sen kolmen vuoden aikana, kun se on ollut toiminnassa. Tänä vuonna jo ainakin 23 000 henkilöä. Mitenköhän kirkko meinaa suhtautua jatkuvasti kasvaviin lukuihin. Alkaakohan kellot soimaan..

Ilmeisesti päättäjät ovat huolissaan ko. sivuston toiminnasta, sillä esim. Tampereella on sivuton mainostaminen busseissa kielletty. Asia on tällä hetkellä Korkeimman hallinto-oikeiden käsittelyssä. En tiedä pelkäävätkö he kansalaisten jäävän vaille minkäänlaista henkistä/uskonnollista kasvatusta.

Ihmisille kirkosta eroaminen on tosiaan helppoa, ja vaikka osa heistä onkin edelleen eroamisen jälkeen ns. uskovaisia tai hengellisiä, on johonkin toiseen uskontokuntaan liittyminen kuitenkin usein vastenmielistä. Mielestäni syitä siihen ovat esim. ne, että omaa uskontoa ei koeta tarpeelliseksi etsiä, sillä riittää että ei edusta ainakaan kirkon konservatiivisia oppeja, omaa henkistyyttään ei haluta korostaa eikä tuoda esille (joku saattaa vielä pitää hihhulina), ja toisaalta tiedonpuute ja sitä kautta mielenkiinnonpuute muita uskonontoja ja uskomuksia kohtaan vähentää omalta osaltaan myöskin liittymistä.

Jos mennään henkilökohtaiselle tasolle ja unohdetaan sielun ikä henkisyyteen vaikuttavana tekijänä, niin tietysti kotikasvatus vaikuttaa myös siihen, että kuinka tärkeänä uskonnollisuutta ja henkisyyttä pidetään. Opetetaanko siellä kotona pelkästään katsomaan jääkiekkoa, pelaamaa tietokonetta, juomaan kaljaa, hankkimaan hyvä koulutus, hieno talo sekä auto ja hyvännäköinen puoliso, vai kenties jotain syvempiä arvoja. Nämähän vaikuttavat kyllä, mutta myös uskonto voisi vaikuttaa tarjoamalla sellaista uudistusta, mikä saisi ihmiset kiinnostumaan siitä.

Jos taas ajatellaan sielun ikää, niin yleensähän vanhemmilla sieluilla on luonnostaan syvempi ymmärrys elämään. Kirkkoon kuuluuminen saattaa jo senkin takia turhauttaa. He myös löytävät oman uskonsa helpommin ilman mitään instituutioita. He ovat käveleviä temppeleitä, mielestäni siihen pitäisi jokaisen pyrkiä.

Lue lisää

"Ihmisille kirkosta eroaminen on tosiaan helppoa, ja vaikka osa heistä onkin edelleen eroamisen jälkeen ns. uskovaisia tai hengellisiä, on johonkin toiseen uskontokuntaan liittyminen kuitenkin usein vastenmielistä."

Niinpä, hengellisyys ei vaadi jäsenkirjaa. Muutama perustelu miksen itse kuulu kirkkoon tai mihinkään muuhun uskontokuntaan:

-Raha. Jos käyn kirkossa tuskin kerran vuodessa ja maksaisin siitä sen pari sataa vuosi, niin tulisi melkoinen tuntitaksa. Niin ja Jumala ei käsittääkseni käytä rahaa, joten näin ollen en koe tarpeen maksaa taivasoikeusmaksuja.

-Opit. Kirkon syntisäkki-ihmiskuva ei oikein istu ajatteluuni. Papit tietysti puhuvat omasta puolestaan, mutta itse en pidä itseäni kurjana syntisenä, vaikken mikään virheetön olekaan. Kirkko ei myöskään "virallisesti" usko jälleensyntymiseen ja minä taas uskon, joten miksi kuuluisin yhteisöön, joka on jo perusasioissa eri linjoilla. Tosin on ollut tutkimuksia ettei edes kirkon oma henkilöstö usko enää kirkon oppeihin, ainakaan täysin.

-Käytännön hengellisyys. Kirkko tuntuu suhtautuvan nuivasti esim. henkiparannukseen, vai olisko parempi nimitys hengellinen parantaminen. Tuntuu muutenkin että kirkko hyväksyy vain muutaman tuhannen vuotta historiassa pyhittyneet "ihmeet" ja uudet "ihmeet" ovat kirkon mielestä jotenkin sopimattomia, ellei peräti saatanasta. Eli jos joku haluaa noudattaa Jeesuksen esimerkkiä ja koittaa parantaa ja auttaa ihmisiä, niin pastori saattaa katsoa kieroon. En tiedä päteekö tämä kaikissa seurakunnissa, jos joku tietää paremmin, voi oikaista.

Tietysti on varmaan paljon ihmisiä, joille kirkko on tarpeellinen hengellinen koti ja jo aiemmin tässä keskustelussa tuli esiin, ettei ev.lut. kirkkomme aiheuta joidenkin muiden uskontojen tapaan ihmisoikeusvajetta tai väestöräjähdystä, eikä myöskään ole sellainen rahastaja, kuin jotkut lahkot. Eli Suomen ev.lut. kirkossa on varmaan myös paljon hyviäkin puolia ja on varmaan ihmisiä jotka eivät vielä halua itsenäisesti etsiä totuutta, vaan kaipaavat hengellistä organisaatiota tuekseen. Jos täksi organisaatioksi valitsee ev.lut. kirkon, niin todennäköisesti välttää monet ikävät lieveilmiöt, joita eri hihhulilahkoissa ja vieraissa uskonnoissa esiintyy.

Starman kirjoitti:

"Ihmisille kirkosta eroaminen on tosiaan helppoa, ja vaikka osa heistä onkin edelleen eroamisen jälkeen ns. uskovaisia tai hengellisiä, on johonkin toiseen uskontokuntaan liittyminen kuitenkin usein vastenmielistä."

Niinpä, hengellisyys ei vaadi jäsenkirjaa. Muutama perustelu miksen itse kuulu kirkkoon tai mihinkään muuhun uskontokuntaan:

-Raha. Jos käyn kirkossa tuskin kerran vuodessa ja maksaisin siitä sen pari sataa vuosi, niin tulisi melkoinen tuntitaksa. Niin ja Jumala ei käsittääkseni käytä rahaa, joten näin ollen en koe tarpeen maksaa taivasoikeusmaksuja.

-Opit. Kirkon syntisäkki-ihmiskuva ei oikein istu ajatteluuni. Papit tietysti puhuvat omasta puolestaan, mutta itse en pidä itseäni kurjana syntisenä, vaikken mikään virheetön olekaan. Kirkko ei myöskään "virallisesti" usko jälleensyntymiseen ja minä taas uskon, joten miksi kuuluisin yhteisöön, joka on jo perusasioissa eri linjoilla. Tosin on ollut tutkimuksia ettei edes kirkon oma henkilöstö usko enää kirkon oppeihin, ainakaan täysin.

-Käytännön hengellisyys. Kirkko tuntuu suhtautuvan nuivasti esim. henkiparannukseen, vai olisko parempi nimitys hengellinen parantaminen. Tuntuu muutenkin että kirkko hyväksyy vain muutaman tuhannen vuotta historiassa pyhittyneet "ihmeet" ja uudet "ihmeet" ovat kirkon mielestä jotenkin sopimattomia, ellei peräti saatanasta. Eli jos joku haluaa noudattaa Jeesuksen esimerkkiä ja koittaa parantaa ja auttaa ihmisiä, niin pastori saattaa katsoa kieroon. En tiedä päteekö tämä kaikissa seurakunnissa, jos joku tietää paremmin, voi oikaista.

Tietysti on varmaan paljon ihmisiä, joille kirkko on tarpeellinen hengellinen koti ja jo aiemmin tässä keskustelussa tuli esiin, ettei ev.lut. kirkkomme aiheuta joidenkin muiden uskontojen tapaan ihmisoikeusvajetta tai väestöräjähdystä, eikä myöskään ole sellainen rahastaja, kuin jotkut lahkot. Eli Suomen ev.lut. kirkossa on varmaan myös paljon hyviäkin puolia ja on varmaan ihmisiä jotka eivät vielä halua itsenäisesti etsiä totuutta, vaan kaipaavat hengellistä organisaatiota tuekseen. Jos täksi organisaatioksi valitsee ev.lut. kirkon, niin todennäköisesti välttää monet ikävät lieveilmiöt, joita eri hihhulilahkoissa ja vieraissa uskonnoissa esiintyy.

Lue lisää

Varmaan aika monella hengellisistä syistä eronneella on samankaltaiset syyt eroamiseen. Itse taas kuulun edelleen kirkkoon vaikka, (kuten ehkä on jo ilmennyt), uskomani asiat eivät ole kirkon kanssa ihan sopusoinnussa. En vain ole tuntenut mitään sisäistä tarvetta erota siitä. En sanoisi että kuuluminen on pelkästään nimellistäkään, sillä tunnen jostain syystä sympatiaa kirkkoa kohtaan.

"En tiedä päteekö tämä kaikissa seurakunnissa, jos joku tietää paremmin, voi oikaista."

Niin, eiköhän tuo ole aika yksilöllistä; osa tosiaan uskoo sielläkin esim. j.syntymiseen. Jos ajatellaan kokonaisuutta, niin kuten sanoit, kirkko taas ei ilmeisesti hyväksy mitään uusia profeettoja. Tuntuuhan se jotenkin ironiselta.

einari3 kirjoitti:

Varmaan aika monella hengellisistä syistä eronneella on samankaltaiset syyt eroamiseen. Itse taas kuulun edelleen kirkkoon vaikka, (kuten ehkä on jo ilmennyt), uskomani asiat eivät ole kirkon kanssa ihan sopusoinnussa. En vain ole tuntenut mitään sisäistä tarvetta erota siitä. En sanoisi että kuuluminen on pelkästään nimellistäkään, sillä tunnen jostain syystä sympatiaa kirkkoa kohtaan.

"En tiedä päteekö tämä kaikissa seurakunnissa, jos joku tietää paremmin, voi oikaista."

Niin, eiköhän tuo ole aika yksilöllistä; osa tosiaan uskoo sielläkin esim. j.syntymiseen. Jos ajatellaan kokonaisuutta, niin kuten sanoit, kirkko taas ei ilmeisesti hyväksy mitään uusia profeettoja. Tuntuuhan se jotenkin ironiselta.

Lue lisää

"sillä tunnen jostain syystä sympatiaa kirkkoa kohtaan."

Itsekin koen Suomen ev.lut. kirkon kokonaisuutena enemmän positiivisena, kuin huonona juttuna. Vaikka koen jotkut opilliset seikat kirkossa aikansa eläneinä, niin ne on semmoisia rakenteellisia oppinormistoja, ettei niiden muutos olisi varmaan ihan yksinkertaista.

Kirkolla on omat tehtävänsä ja voi olla paljon ihmisiä, joiden on tässä elämässä tarkoitus oppia nimenomaan tuota kirkko-uskovaisuutta, eli elämä ei ole aina mustavalkoista. Pitää myös muistaa seurakuntien harjoittama yleishyödyllinen toiminta, kuten hyväntekeväisyys, lasten päiväkerhot yms.

Starman kirjoitti:

"sillä tunnen jostain syystä sympatiaa kirkkoa kohtaan."

Itsekin koen Suomen ev.lut. kirkon kokonaisuutena enemmän positiivisena, kuin huonona juttuna. Vaikka koen jotkut opilliset seikat kirkossa aikansa eläneinä, niin ne on semmoisia rakenteellisia oppinormistoja, ettei niiden muutos olisi varmaan ihan yksinkertaista.

Kirkolla on omat tehtävänsä ja voi olla paljon ihmisiä, joiden on tässä elämässä tarkoitus oppia nimenomaan tuota kirkko-uskovaisuutta, eli elämä ei ole aina mustavalkoista. Pitää myös muistaa seurakuntien harjoittama yleishyödyllinen toiminta, kuten hyväntekeväisyys, lasten päiväkerhot yms.

Lue lisää

"Kirkolla on omat tehtävänsä ja voi olla paljon ihmisiä, joiden on tässä elämässä tarkoitus oppia nimenomaan tuota kirkko-uskovaisuutta, eli elämä ei ole aina mustavalkoista."

Olen samaa mieltä. Itseasiassa olen ymmärtänyt, että maapallo olisi niitä harvoja paikkoja missä tällaisessa dualistisissa maailmankuvassa (taivas-helvetti-yhdistelmässä ja yksi elämä) voi elää ja kokea sen. Nyt alkaa olemaan vähän niinkusta viimeiset mahdollisuudet, sillä aikansa kutakin.

Kirkolla on tosiaan hyvätkin puolensa, hyväntekeväisyys jne.. Eikä kirkkoa pitäisikään ajatella minään hirviönä ja vihata sitä vanhentuneiden oppiensa vuoksi. Ihmiset siellä kirkon rattaissa kuitenkin on joihin pitäisi vaikuttaa. Jos ei muu auta, niin täytyy varmaan soluttautua nunnaksi ja käydä laittamassa poloniumin isotooppia kirkkoherrojen ehtoollisviiniin. ;) Lähdenkin tästä ajelemaan sääriä..

einari3 kirjoitti:

"Kirkolla on omat tehtävänsä ja voi olla paljon ihmisiä, joiden on tässä elämässä tarkoitus oppia nimenomaan tuota kirkko-uskovaisuutta, eli elämä ei ole aina mustavalkoista."

Olen samaa mieltä. Itseasiassa olen ymmärtänyt, että maapallo olisi niitä harvoja paikkoja missä tällaisessa dualistisissa maailmankuvassa (taivas-helvetti-yhdistelmässä ja yksi elämä) voi elää ja kokea sen. Nyt alkaa olemaan vähän niinkusta viimeiset mahdollisuudet, sillä aikansa kutakin.

Kirkolla on tosiaan hyvätkin puolensa, hyväntekeväisyys jne.. Eikä kirkkoa pitäisikään ajatella minään hirviönä ja vihata sitä vanhentuneiden oppiensa vuoksi. Ihmiset siellä kirkon rattaissa kuitenkin on joihin pitäisi vaikuttaa. Jos ei muu auta, niin täytyy varmaan soluttautua nunnaksi ja käydä laittamassa poloniumin isotooppia kirkkoherrojen ehtoollisviiniin. ;) Lähdenkin tästä ajelemaan sääriä..

Lue lisää

"Nyt alkaa olemaan vähän niinkusta viimeiset mahdollisuudet, sillä aikansa kutakin."

Jep, olettaisin että enenevissä määrin ihmiset kasvavat ulos kirkon opeista, mutta varmaan monet arvostavat kirkkoa perinteitä ylläpitävänä seremoniamestarina.

Tuskin kuitenkaan opillinen jämähtäneisyys keskiajalle voi olla pysyvä olotila, muuten voi tosiaan tulla luterilaisuuden viimeinen käyttöpäivä vastaan.

En osaa sanoa mikä on kirkon rooli yhtenä yhteiskunnallisen vakauden ylläpitäjänä, mutta tuossa isossa organisaatiossa ei liene realistista odottaa nopeita radikaaleja muutoksia, eikä ne ehkä olisi järkeviäkään, koska saattaa olla joitakin jotka vielä uskovat oikeasti kirkon oppeihin ja hengellistä sekasortoa lienee hyvä välttää.
Kuitenkin ilman maltillista oppien päivitystä, kirkko saattaa kutistua yhdeksi lahkoksi muiden joukkoon. Seurakunta kun saattaa äänestää jaloillaan ja lähteä kävelemään.

einari3 kirjoitti:

"Kirkolla on omat tehtävänsä ja voi olla paljon ihmisiä, joiden on tässä elämässä tarkoitus oppia nimenomaan tuota kirkko-uskovaisuutta, eli elämä ei ole aina mustavalkoista."

Olen samaa mieltä. Itseasiassa olen ymmärtänyt, että maapallo olisi niitä harvoja paikkoja missä tällaisessa dualistisissa maailmankuvassa (taivas-helvetti-yhdistelmässä ja yksi elämä) voi elää ja kokea sen. Nyt alkaa olemaan vähän niinkusta viimeiset mahdollisuudet, sillä aikansa kutakin.

Kirkolla on tosiaan hyvätkin puolensa, hyväntekeväisyys jne.. Eikä kirkkoa pitäisikään ajatella minään hirviönä ja vihata sitä vanhentuneiden oppiensa vuoksi. Ihmiset siellä kirkon rattaissa kuitenkin on joihin pitäisi vaikuttaa. Jos ei muu auta, niin täytyy varmaan soluttautua nunnaksi ja käydä laittamassa poloniumin isotooppia kirkkoherrojen ehtoollisviiniin. ;) Lähdenkin tästä ajelemaan sääriä..

Lue lisää

"Jos ei muu auta, niin täytyy varmaan soluttautua nunnaksi ja käydä laittamassa poloniumin isotooppia kirkkoherrojen ehtoollisviiniin. ;)"

Öh, mitähän tuo poloniumin isotooppi oikein on?

Starman kirjoitti:

"Nyt alkaa olemaan vähän niinkusta viimeiset mahdollisuudet, sillä aikansa kutakin."

Jep, olettaisin että enenevissä määrin ihmiset kasvavat ulos kirkon opeista, mutta varmaan monet arvostavat kirkkoa perinteitä ylläpitävänä seremoniamestarina.

Tuskin kuitenkaan opillinen jämähtäneisyys keskiajalle voi olla pysyvä olotila, muuten voi tosiaan tulla luterilaisuuden viimeinen käyttöpäivä vastaan.

En osaa sanoa mikä on kirkon rooli yhtenä yhteiskunnallisen vakauden ylläpitäjänä, mutta tuossa isossa organisaatiossa ei liene realistista odottaa nopeita radikaaleja muutoksia, eikä ne ehkä olisi järkeviäkään, koska saattaa olla joitakin jotka vielä uskovat oikeasti kirkon oppeihin ja hengellistä sekasortoa lienee hyvä välttää.
Kuitenkin ilman maltillista oppien päivitystä, kirkko saattaa kutistua yhdeksi lahkoksi muiden joukkoon. Seurakunta kun saattaa äänestää jaloillaan ja lähteä kävelemään.

Lue lisää

"Jep, olettaisin että enenevissä määrin ihmiset kasvavat ulos kirkon opeista, mutta varmaan monet arvostavat kirkkoa perinteitä ylläpitävänä seremoniamestarina."

Aivan, kastaminen, kirkkohäät ja kauneimpien joululaulujen hoilaaminen kirkossa ovat tärkeitä juttuja yhä monelle. Kulttuurin vaaliminen katsotaan tärkeäksi. Kirkon roolihan kuitenkin monelle on nykyään vain juuri nämä isot tapahtumat.

"mutta tuossa isossa organisaatiossa ei liene realistista odottaa nopeita radikaaleja muutoksia, eikä ne ehkä olisi järkeviäkään, koska saattaa olla joitakin jotka vielä uskovat oikeasti kirkon oppeihin ja hengellistä sekasortoa lienee hyvä välttää."

Ai mikäs vika poloniumissa muka on? ;) Joitain uudistuksiahan kirkossa itseasiassa yritetään tehdäkin, kuten raamatullista jumalakuvaa ei enää niinkään opetettaisi ja sellaista pientä. Taitaa ne suurimmat muutokset kuitenkin jäädä tekemättä. En tarkoita että kirkon tarvitsisi mukautua materialistiseen maailmankuvaan, mitä markkinavoimat meille tuputtavat, sillä kirkon pitäisi pysyä hengellisyyden tyyssijana. Kirkon pitäisi kuitenkin tarkastella kriittisemmin omia oppejaan. Se pelottaa monia kirkossa olevia.

Pidemmällä tähtäimellä tuollainen uudistaminen ei varmaan kuitenkaan kirkkoa pelasta jäsenmääriä ajatellen. Kirkko on tietoinen siitäkin, ja katsoo sen tekosyyksi olla tekemättä mitään radikaalia, sillä silloin se ei enää olisi se mikä se on. On totta että sekasortoa kauhistellaan, ja toki sitä tulee välttää, mutta joskus sekasorto on pakollista uudistamisessa. Ei sitäkään saisi pelätä. Mikäli kirkko mielii tulevaisuudessa olla edes jonkinnäköinen uskottava hengellinen tietoisen ihmisen tukipilari, olisi syytä nostaa kissa pöydälle. Muuten tosiaan saattaa vain seurakunnan jäsenten kenkien kopina kuulua kirkon portailla.

Mielestäni uudistusten myötä kirkossa käynti tulisi vähenemään yhä silti ja kirkon fyysinen olemus tulisi merkittävästi pienenemään. Kirkkorakennuksia lakkautetaan (niin tapahtuu nytkin), sillä uudistus tarkoittaisi myös, sitä että Jumalaa ei tarvitse tulla kirkkoon morjestelemaan, vaan se löytyy kaikkien sisältä. Ei ole sellaista uudistusta, mikä saisi kaikki ihmiset raahaamaan peppunsa kirkon penkille sunnuntaiaamuna ellei siellä jaeta ehtoollisella rahaa, viinaa ja naisia.

Hengellisyyden säilyttäminen ja kehittäminen ei tarvitse nykyisen kaltaista instituutiota. Uudistaminen pienentäisi laitosta.

Elämme muutenkin nyt jänniä aikoja. Ihmiset ovat muutoksen keskellä. Materialistinen elämäntyyli kasvaa, mutta toisaalta henkisyyskin saa uusia ulottuvuuksia (vähemmistönä). Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Läpimurtoja tullaan varmasti tekemään henkisyydessäkin, tai no, rajatiedossa. Pidän nimittäin esimerkiksi akaasisten aikakirjojen laajempaa tutkimista sellaisena. Saa nähdä liisääntyvätkö ihmisten kyvyt..

Eikä tietenkään sovi unohtaa, että on myös puhuttu jengin jakaantumisesta ja siitä että se liittyy tähän henkisyyteen. Siis jyvät erotellaan akanoista.

Starman kirjoitti:

"Jos ei muu auta, niin täytyy varmaan soluttautua nunnaksi ja käydä laittamassa poloniumin isotooppia kirkkoherrojen ehtoollisviiniin. ;)"

Öh, mitähän tuo poloniumin isotooppi oikein on?

Lue lisää

Heh, joo tosiaan. Poloniumin (radioaktiivinen) isotooppi on siis tämä aine, jolla entinen Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n agentti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Entinen Venäjän agentti myrkytettiin Lontoossa/1135223120946

Venäjällä valmistetaan kyseistä tavaraa vuodessa 8 grammaa, ei kovin paljon, mutta sillä määrällä saisi hengiltä n. 4 miljoonaa ihmistä. Tietääkseni kaikki tämä 8 g viedään Venäjältä USA:aan. Onneksi sen valmistaminen ei ole helppoa. Yksi maailman myrkyllisimmistä aineista ihmiselle.

Kuka lie sitten diilannut sen Litvinenkon ruumiiseen.

einari3 kirjoitti:

"Jep, olettaisin että enenevissä määrin ihmiset kasvavat ulos kirkon opeista, mutta varmaan monet arvostavat kirkkoa perinteitä ylläpitävänä seremoniamestarina."

Aivan, kastaminen, kirkkohäät ja kauneimpien joululaulujen hoilaaminen kirkossa ovat tärkeitä juttuja yhä monelle. Kulttuurin vaaliminen katsotaan tärkeäksi. Kirkon roolihan kuitenkin monelle on nykyään vain juuri nämä isot tapahtumat.

"mutta tuossa isossa organisaatiossa ei liene realistista odottaa nopeita radikaaleja muutoksia, eikä ne ehkä olisi järkeviäkään, koska saattaa olla joitakin jotka vielä uskovat oikeasti kirkon oppeihin ja hengellistä sekasortoa lienee hyvä välttää."

Ai mikäs vika poloniumissa muka on? ;) Joitain uudistuksiahan kirkossa itseasiassa yritetään tehdäkin, kuten raamatullista jumalakuvaa ei enää niinkään opetettaisi ja sellaista pientä. Taitaa ne suurimmat muutokset kuitenkin jäädä tekemättä. En tarkoita että kirkon tarvitsisi mukautua materialistiseen maailmankuvaan, mitä markkinavoimat meille tuputtavat, sillä kirkon pitäisi pysyä hengellisyyden tyyssijana. Kirkon pitäisi kuitenkin tarkastella kriittisemmin omia oppejaan. Se pelottaa monia kirkossa olevia.

Pidemmällä tähtäimellä tuollainen uudistaminen ei varmaan kuitenkaan kirkkoa pelasta jäsenmääriä ajatellen. Kirkko on tietoinen siitäkin, ja katsoo sen tekosyyksi olla tekemättä mitään radikaalia, sillä silloin se ei enää olisi se mikä se on. On totta että sekasortoa kauhistellaan, ja toki sitä tulee välttää, mutta joskus sekasorto on pakollista uudistamisessa. Ei sitäkään saisi pelätä. Mikäli kirkko mielii tulevaisuudessa olla edes jonkinnäköinen uskottava hengellinen tietoisen ihmisen tukipilari, olisi syytä nostaa kissa pöydälle. Muuten tosiaan saattaa vain seurakunnan jäsenten kenkien kopina kuulua kirkon portailla.

Mielestäni uudistusten myötä kirkossa käynti tulisi vähenemään yhä silti ja kirkon fyysinen olemus tulisi merkittävästi pienenemään. Kirkkorakennuksia lakkautetaan (niin tapahtuu nytkin), sillä uudistus tarkoittaisi myös, sitä että Jumalaa ei tarvitse tulla kirkkoon morjestelemaan, vaan se löytyy kaikkien sisältä. Ei ole sellaista uudistusta, mikä saisi kaikki ihmiset raahaamaan peppunsa kirkon penkille sunnuntaiaamuna ellei siellä jaeta ehtoollisella rahaa, viinaa ja naisia.

Hengellisyyden säilyttäminen ja kehittäminen ei tarvitse nykyisen kaltaista instituutiota. Uudistaminen pienentäisi laitosta.

Elämme muutenkin nyt jänniä aikoja. Ihmiset ovat muutoksen keskellä. Materialistinen elämäntyyli kasvaa, mutta toisaalta henkisyyskin saa uusia ulottuvuuksia (vähemmistönä). Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Läpimurtoja tullaan varmasti tekemään henkisyydessäkin, tai no, rajatiedossa. Pidän nimittäin esimerkiksi akaasisten aikakirjojen laajempaa tutkimista sellaisena. Saa nähdä liisääntyvätkö ihmisten kyvyt..

Eikä tietenkään sovi unohtaa, että on myös puhuttu jengin jakaantumisesta ja siitä että se liittyy tähän henkisyyteen. Siis jyvät erotellaan akanoista.

Lue lisää

"Taitaa ne suurimmat muutokset kuitenkin jäädä tekemättä. En tarkoita että kirkon tarvitsisi mukautua materialistiseen maailmankuvaan, mitä markkinavoimat meille tuputtavat, sillä kirkon pitäisi pysyä hengellisyyden tyyssijana. Kirkon pitäisi kuitenkin tarkastella kriittisemmin omia oppejaan."

Niin, ihmiset tuntuvat entistä enemmän kiinnostuvan henkisistä kyvyistä, kuten selvänäkö, energianvälitys ym. Myös maailmankuva on monilla laajentunut kosmisille tasoille. Jälleensyntymä ja karma on paljon esillä henkisissä piireissä. Voisiko myös kirkon hengellinen sapluuna laajentua, ja miten.

Kaikkia ei varmaan kannata yrittää miellyttää, koska suuntauksia on niin paljon ja kuka viime kädessä pystyy sanomaan mikä on se oikea. Pääasia lienee se, ettei kirkko ole ristiriidassa yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyn arvopohjan kanssa, eikä esim. jarruta tieteellistä ja yhteiskunnallista kehitystä, niinkuin jotkut muut uskonnot saattavat tehdä.

Kristillinen arvomaailma ei kuitenkaan ole varmaan mitenkään huono vaihtoehto, ihan jo yhteiskuntarauhaa ajatellen. Jos vaikka ajatellaan ex-Neuvostoliittoa, jossa virallinen aate oli ateismi, niin ei siellä homma oikein toiminut. En tiedä olisiko toiminut kristillisellä arvopohjallakaan, koska se on vain yksi osatekijä.

Jos kirkko pystyisi olemaan mukana tässä yleisessä tietoisuuden laajentumisessa, eikä siis jarruttamaan sitä, niin miksei sillä voisi olla paikkansa myös tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Eipä kestä omasta puolestani. Kiva kuulla että keskustelusta on ollut iloa. :)

"Heitto: 'kristinuskon' moni on käsittänyt ja edelleen käsittää sen 'ristinuskoksi'."

Heitto2: Tarkoittaako se sitä että ei laiteta tikkuakaan ristiin uskontonsa kehittämiseksi?

Aihetta jatkaakseni; seuraava teksti on tämän päivän Kymen Sanomien yleisönosastolta:


"Uskonto voi olla kuin kehittävä lelu


Olen seurannut mielenkiinnolla vireää keskustelua uskonnosta, uskonnottomuudesta ja vapaa-ajattelusta. Mielestäni ev.lut. kirkon asemaa yhteiskunnassa voidaan aika ajoin kyseenalaistaa; etsiä perusteita sille. Ei se ole väärin. Kuitenkin niin, että radikaalit muutosehdotukset sivuutetaan vielä kädenhuiskautuksella, koska - ja nyt tulee painava argumentti - emme ole vielä tarpeeksi "jalostuneita" käsittelemään näkemyserojamme, hillitsemään tunnekuohahduksiamme, sovittelemaan kantojamme.

Kirkolla ei ole ehkä merkitystä monellekaan meistä yksilöinä, mutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta sen merkitys on vastaanpanematon sekä toimijana että tasapainottajana. Uskonnolla taas on ainakin sellainen merkitys yksilöille, että se antaa pohjan, josta herätä ajattelemaan ja samalla pohjan, jota voi myös tietyin perustein vastustaa. Tästä näkökulmasta uskonto toimii ikään kuin - kaikella kunnioituksella - kehittävä lelu.

Tosin vastustan minäkin jyrkästi sitä, että lapsi kastetaan kirkkoon ilman hänen henk.koht. suostumustaan, mutta se on pieni paise siihen verrattuna, että kukaan ei kuulu mihinkään ja kaikki ovat eri mieltä keskenään. Perusasioista. Taistelu on hauskempaa, kun ei ole välitöntä sodan vaaraa!

Uskoon liittyvät asiat ovat asioita, joista tiedämme keskenämme yhtä paljon/vähän, mutta joista jokainen tuntee olevansa pohjattoman oikeassa, eikä koskaan missään nimessä väärässä. Uskon asioissa olemme aina toistemme tiellä!

Tunnen vastenmielisyyttä myös joka kerta kun joku puhuu dogmin kieltä (ja siis jonkun muun kielellä), ja siltä pohjalta väittää olevansa oikeammassa kuin muut. Sieluaan kun ei pitäisi myydä uskonnolle, uskonnottomuudelle eikä vapaa-ajattelulle. Ne antavat toistaiseksi liian painavia motiiveja meille. Toivon, että yleinen sekularisoituminen tarkoittaa sitä, että olemme astuneet kehityksen polulle, joka johtaa jossain vaiheessa pois dogmatismista.

TUIRE LAHTINEN"

http://www.kymensanomat.fi/

Sattuipa joku sopivasti kirjoittamaan aiheesta lehteen. Tuosta hänen argumentistaan, että ei olla valmiita mihinkään radikaaliin muutokseen, sillä tulisi vain riitaa, sanoisin että tuolla ajattelutavalla monikaan asia ei edistyisi. Toki moni ottaa uskonnon henkilökohtaisesti ja on ITSE aina oikeassa. Kun ihmiset kuitenkin ovat itse oikeassa, niin miksi kirkon pitää sitten tuputtaa vain yhtä näkemystä? Siitä päästäänkin sellaiseen uskontomalliin, mistä aikaisemminkin oli puhetta, että jokaiselle pitäisi suoda mahdollisuus löytää oma uskonsa ja totuutensa uskonnosta, eikä opettaa esim. että on vain taivas ja helvetti. Radikaali muutos olisi virallinen vapaus. Ihmiset kasvavat muuten ulos raameista.

Kyllä silloinkin pystyy tekemään tiettyjä yleislinjauksia mitä perusasioita opetetaan, kun kirjoittaja pelkäsi että kaikki ovat eri mieltä jo ihan perusasioista. Ihmiset ovat kyllä kypsiä muutokseen, uskonnot eivät. Keskustella ja väitellä voi toki, mutta pidän marginaaliryhmänä sitä, joka nostaa sapelinsa vielä silloin esiin, kun jokaiselle on painotettu oma vapautensa uskomisensa suhteen.

Niin, onhan meillä lain mukaan uskonnonvapaus. Meidät on kuitenkin jo pienestä pitäen ns. kahlittu johonkin uskontoon ja alettu aivopesemään tuon uskonnon opeilla. Nyt ollaan sormi suussa kun ei kirkko enää tyydytä hengellisiä tarpeita. Kulttuuri painostaa myös olemaan kirkossa. Aikasemmin tuli jo ilmi myös kirkon hyvät puolet. (Tarkoitan muuten kirkolla ev.lut.uskontoa näin tähän väliin todettuna).

"Uskoon liittyvät asiat ovat asioita, joista tiedämme keskenämme yhtä paljon/vähän,"

Tiedän mitä kirjoittaja ajaa takaa tuossa, ja ymmärrän hänen kantansa, mutta valitettavasti en voi olla samaa mieltä, niin ahdasmieliseltä kuin se kuulostaakin. Joikaselle olisi suotava vapaus, mutta aina on ollut heitä, joilla on syvempi ymmärrys elämään. He eivät tuputa näkemyksiään muille, ainoastaan heidän "seuraajansa" sotivat unohten tuon muiden vapauden.

einari3 kirjoitti:

Eipä kestä omasta puolestani. Kiva kuulla että keskustelusta on ollut iloa. :)

"Heitto: 'kristinuskon' moni on käsittänyt ja edelleen käsittää sen 'ristinuskoksi'."

Heitto2: Tarkoittaako se sitä että ei laiteta tikkuakaan ristiin uskontonsa kehittämiseksi?

Aihetta jatkaakseni; seuraava teksti on tämän päivän Kymen Sanomien yleisönosastolta:


"Uskonto voi olla kuin kehittävä lelu


Olen seurannut mielenkiinnolla vireää keskustelua uskonnosta, uskonnottomuudesta ja vapaa-ajattelusta. Mielestäni ev.lut. kirkon asemaa yhteiskunnassa voidaan aika ajoin kyseenalaistaa; etsiä perusteita sille. Ei se ole väärin. Kuitenkin niin, että radikaalit muutosehdotukset sivuutetaan vielä kädenhuiskautuksella, koska - ja nyt tulee painava argumentti - emme ole vielä tarpeeksi "jalostuneita" käsittelemään näkemyserojamme, hillitsemään tunnekuohahduksiamme, sovittelemaan kantojamme.

Kirkolla ei ole ehkä merkitystä monellekaan meistä yksilöinä, mutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta sen merkitys on vastaanpanematon sekä toimijana että tasapainottajana. Uskonnolla taas on ainakin sellainen merkitys yksilöille, että se antaa pohjan, josta herätä ajattelemaan ja samalla pohjan, jota voi myös tietyin perustein vastustaa. Tästä näkökulmasta uskonto toimii ikään kuin - kaikella kunnioituksella - kehittävä lelu.

Tosin vastustan minäkin jyrkästi sitä, että lapsi kastetaan kirkkoon ilman hänen henk.koht. suostumustaan, mutta se on pieni paise siihen verrattuna, että kukaan ei kuulu mihinkään ja kaikki ovat eri mieltä keskenään. Perusasioista. Taistelu on hauskempaa, kun ei ole välitöntä sodan vaaraa!

Uskoon liittyvät asiat ovat asioita, joista tiedämme keskenämme yhtä paljon/vähän, mutta joista jokainen tuntee olevansa pohjattoman oikeassa, eikä koskaan missään nimessä väärässä. Uskon asioissa olemme aina toistemme tiellä!

Tunnen vastenmielisyyttä myös joka kerta kun joku puhuu dogmin kieltä (ja siis jonkun muun kielellä), ja siltä pohjalta väittää olevansa oikeammassa kuin muut. Sieluaan kun ei pitäisi myydä uskonnolle, uskonnottomuudelle eikä vapaa-ajattelulle. Ne antavat toistaiseksi liian painavia motiiveja meille. Toivon, että yleinen sekularisoituminen tarkoittaa sitä, että olemme astuneet kehityksen polulle, joka johtaa jossain vaiheessa pois dogmatismista.

TUIRE LAHTINEN"

http://www.kymensanomat.fi/

Sattuipa joku sopivasti kirjoittamaan aiheesta lehteen. Tuosta hänen argumentistaan, että ei olla valmiita mihinkään radikaaliin muutokseen, sillä tulisi vain riitaa, sanoisin että tuolla ajattelutavalla monikaan asia ei edistyisi. Toki moni ottaa uskonnon henkilökohtaisesti ja on ITSE aina oikeassa. Kun ihmiset kuitenkin ovat itse oikeassa, niin miksi kirkon pitää sitten tuputtaa vain yhtä näkemystä? Siitä päästäänkin sellaiseen uskontomalliin, mistä aikaisemminkin oli puhetta, että jokaiselle pitäisi suoda mahdollisuus löytää oma uskonsa ja totuutensa uskonnosta, eikä opettaa esim. että on vain taivas ja helvetti. Radikaali muutos olisi virallinen vapaus. Ihmiset kasvavat muuten ulos raameista.

Kyllä silloinkin pystyy tekemään tiettyjä yleislinjauksia mitä perusasioita opetetaan, kun kirjoittaja pelkäsi että kaikki ovat eri mieltä jo ihan perusasioista. Ihmiset ovat kyllä kypsiä muutokseen, uskonnot eivät. Keskustella ja väitellä voi toki, mutta pidän marginaaliryhmänä sitä, joka nostaa sapelinsa vielä silloin esiin, kun jokaiselle on painotettu oma vapautensa uskomisensa suhteen.

Niin, onhan meillä lain mukaan uskonnonvapaus. Meidät on kuitenkin jo pienestä pitäen ns. kahlittu johonkin uskontoon ja alettu aivopesemään tuon uskonnon opeilla. Nyt ollaan sormi suussa kun ei kirkko enää tyydytä hengellisiä tarpeita. Kulttuuri painostaa myös olemaan kirkossa. Aikasemmin tuli jo ilmi myös kirkon hyvät puolet. (Tarkoitan muuten kirkolla ev.lut.uskontoa näin tähän väliin todettuna).

"Uskoon liittyvät asiat ovat asioita, joista tiedämme keskenämme yhtä paljon/vähän,"

Tiedän mitä kirjoittaja ajaa takaa tuossa, ja ymmärrän hänen kantansa, mutta valitettavasti en voi olla samaa mieltä, niin ahdasmieliseltä kuin se kuulostaakin. Joikaselle olisi suotava vapaus, mutta aina on ollut heitä, joilla on syvempi ymmärrys elämään. He eivät tuputa näkemyksiään muille, ainoastaan heidän "seuraajansa" sotivat unohten tuon muiden vapauden.

Lue lisää

"Mielestäni ev.lut. kirkon asemaa yhteiskunnassa voidaan aika ajoin kyseenalaistaa; etsiä perusteita sille."

Tuli mieleen että jos ev.lut. kirkon asema Suomessa oleellisesti heikkenisi, niin voisiko siinä olla se riski, että islam tai joku muu hihhuliaate, joka ei sovi vapaaseen ja demokraattiseen maahan, saisi Suomessa jalansijaa.

En usko että Suomalaiset mihinkään vieraaseen sekopääuskontoon nyt joukolla retkahtaisivat, mutta tuli vaan ajatuksena mieleen. Ev.lut. kirkko, puutteistaan huolimatta, istuu kuitenkin hyvin Suomalaiseen yhteiskuntaan.

Starman kirjoitti:

"Mielestäni ev.lut. kirkon asemaa yhteiskunnassa voidaan aika ajoin kyseenalaistaa; etsiä perusteita sille."

Tuli mieleen että jos ev.lut. kirkon asema Suomessa oleellisesti heikkenisi, niin voisiko siinä olla se riski, että islam tai joku muu hihhuliaate, joka ei sovi vapaaseen ja demokraattiseen maahan, saisi Suomessa jalansijaa.

En usko että Suomalaiset mihinkään vieraaseen sekopääuskontoon nyt joukolla retkahtaisivat, mutta tuli vaan ajatuksena mieleen. Ev.lut. kirkko, puutteistaan huolimatta, istuu kuitenkin hyvin Suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lue lisää

Jostain syystä en näe todennäköisenä, että ihmiset ryntäisivät seuraavan uskonnon pauloihin erottuaan ensimmäisestä. Enemmänkin näen sen niin, että erottuaan kirkosta halutaan löytää se oma todellisuus (jos ei ole jo löytynyt), mikäli uskonnolla edes on väliä omassa elämässä. En usko että erkaannuttuaan ihmiset (enemmistö) haluvat lukita itseään mihinkään tiettyyn. Tietoisuuden kasvaessa ihmisten on vaikeampi enää laittaa itseään mihinkään näkemyksellisesti lukitsevaan uskontoon, varsinkin jos valmiiksi kelluvat "tyhjän" päällä.

Ev. lut. kirkko sopii tosiaan ehkä paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan, osittain sääntöjensä vuoksi ja osittain siksi että kirkko on "aina" ollut osa tämän yhteiskunnan formaattia. Se ei kuitenkaan mielestäni sulje pois uskonnon kehitystä. Ei voi ajatella, että "kun parempaakaan ei ole". Se pysäyttää kehityksen. Parempaa on kun sitä tehdään. :) Meitä totuudenetsijöitä alkaa parveilemaan aina vain enemmän, ja näkemyksetkin näyttävät olevan samankaltaisia useimmalla.

Kuten olen sanonut jo, uskonto joka tulee menestymään, on sellainen joka tutkii, arvioi ja on itsekriittinen. Sehän on ihminen itse, kollektiivisesti. Meneeköhän tämä jo liian sekavaksi.. :D

einari3 kirjoitti:

Jostain syystä en näe todennäköisenä, että ihmiset ryntäisivät seuraavan uskonnon pauloihin erottuaan ensimmäisestä. Enemmänkin näen sen niin, että erottuaan kirkosta halutaan löytää se oma todellisuus (jos ei ole jo löytynyt), mikäli uskonnolla edes on väliä omassa elämässä. En usko että erkaannuttuaan ihmiset (enemmistö) haluvat lukita itseään mihinkään tiettyyn. Tietoisuuden kasvaessa ihmisten on vaikeampi enää laittaa itseään mihinkään näkemyksellisesti lukitsevaan uskontoon, varsinkin jos valmiiksi kelluvat "tyhjän" päällä.

Ev. lut. kirkko sopii tosiaan ehkä paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan, osittain sääntöjensä vuoksi ja osittain siksi että kirkko on "aina" ollut osa tämän yhteiskunnan formaattia. Se ei kuitenkaan mielestäni sulje pois uskonnon kehitystä. Ei voi ajatella, että "kun parempaakaan ei ole". Se pysäyttää kehityksen. Parempaa on kun sitä tehdään. :) Meitä totuudenetsijöitä alkaa parveilemaan aina vain enemmän, ja näkemyksetkin näyttävät olevan samankaltaisia useimmalla.

Kuten olen sanonut jo, uskonto joka tulee menestymään, on sellainen joka tutkii, arvioi ja on itsekriittinen. Sehän on ihminen itse, kollektiivisesti. Meneeköhän tämä jo liian sekavaksi.. :D

Lue lisää

"Ev. lut. kirkko sopii tosiaan ehkä paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan, osittain sääntöjensä vuoksi ja osittain siksi että kirkko on "aina" ollut osa tämän yhteiskunnan formaattia. Se ei kuitenkaan mielestäni sulje pois uskonnon kehitystä."

Joo, ev.lut. kirkko on kyllä sillain kehittynyt, että uskonnollinen paatos on lantraantunut mietoa uskoa suosivaan yhteiskuntaamme sopivaksi. Ja miksei kehitystä voi tapahtua myös jatkossa. Netistä kun kattelee http://evl.fi/ niin huomaa että kirkko on tosiaan monipuolinen toimija, eikä pelkästään sananjulistaja.

Sitten toisena linkkinä esimerkki, miten vieras uskonto voi aiheuttaa jo ihan arkeen paljon hankaluutta:

http://jussi.halla-aho.com/monikulttuurisuuden_ongelmia.html

Ei se mitään, en minäkään jaksa aina lukea kaikkea.. :)

"Probleemana on se että miten käy niiden sielujen jotka eivät elämänsä aikana kuulleet Sanaa."

No tuota.. Ei siinä ole sinänsä mitään probleemaa, ihmisillä on sisäinen tieto siitä minkä he valitsevat, siis missä pisteessä ollaan henkisesti. Ajatteles niitä ketkä eivät ikinä synnykkään kristityksi. Tuollainen ajattelu johtaa lähinnä siihen, että kristinusko on se ainut oikea, eikä vapauta ihmisiä ikinä. Vaikka se Jeesus halusi meidät riippumattomiksi.

Mielestäni ei kenenkään j.syntymiset ole kiinni jonkun toisen (gurun) sanomisista. Kyllä ne Jumalan lainalaisuudet voidaan oppia ihan käytännössäkin (mukaanlukien armo).

"Ja jotenkin tähän liittyi maailmanlopun tuleminen sen jälkeen kun kaikki ovat kuulleet Sanan ja tehneet valintansa suuntaan ja toiseen."

Joo eli jyvät erotellaan akanoista, mitä kukin itse valitsee, olla jyvä vai akana.. :) Siihen ei tarvita minkään valtakunnan raamattua.