Kaikki mennyt

Moi, tosi ikävä tilanne. Onneksi itse olet hakemassa apua. En sen tarkemmin osaa neuvoa, mutta on olemassa Miesten Kriisikeskus: http://www.miestenkriisikeskus.net/

Myös kunnallasi voi olla perheneuvola, samoin seurakunnalla perhetyöntekijä/terapeutti.

Mitä jos lähtisit siitä asunnosta itse siksi aikaa pois, että rauhoitut? Jos tiedät olevasti vaaraksi vaimollesi ja lapsillesi, etkä silti pysty hillitsemään itseäsi, niin hae väliaikainen asunto, josta käsin voit hoitaa omat asiasi kuntoon.

Hyvä, että haet apua, jota tarvitsetkin pikaisesti. Keskustelu jonkun kanssa on hyvä alku.

Tappouhkaukset eivät ole mikään pikkujuttu, ja niistä tulee nopeasti arkipäivää. Pyydä nyt ainakin ihan ensiksi kunnolla anteeksi vaimolta ja lapsilta, ettet tule polttaneeksi siltoja lopullisesti takanasi.

Parempaa päivää!

Joku jo ehdotti miesten kriisikeskusta. Yksi vaihtoehto on paikkakuntasi mielenterveystoimisto tai terveyskeskuspsykologi.

Olen nainen, mutta ymmärrä sinua täysin. Mies sanoo haluaa jatkaa avioliittoa, asua ja elää mun kanssa. Kuitenkin kaikessa väheksyy minua, osoittaa välinpitämättömyyttä, pitää fyysistä ja henkistä etäisyyttä, minä olen meistä ollut ainoa joka riidan jälkeen sovittelee, menen miehen lähelle jne., mies voisi mököttää viikkokaupalla (kokeiltu on). Tuon on vähitellen johtanut siihen että haluan eron. Sama laulu jatkuu... mies ei halua eroa, mutta ei millään tavoin osoita välittävänsä minusta edes. Se on tehnyt minut viime aikoina aggressiivisekis. Heittelen tavaroita, haluan rikkoa koko talon. Toistaiseksi aineelliset vahingot ovat lievät. Sisimmässäni haluaisin tappaa miehen, mutta uhannut en sentään ole, enkä sellaiseen pystyiskään. Voin korkeintaan heittää häntä lehdellä. mies suhtautuu kaikkeen tuohonkin hyvin ylimielisesti. Mutta vakaista päätöksistäni huolimatta en saa itseäni hillittyä. Olen näet päättänyt, että mies ei ole minun raivoni arvoinen. Siksi olen aloittanut asunnon etsimisen. Olen taloudellisesti kusessa mieheen, koska meillä on yhteinen asuntolaina. En tiedä miten selviän, mutta eroon on päästävä. Joku aiemmin jo ehdottikin, että muuta kiireesti johonkin muualle, vaikka vain väliaikaisesti. Erossa ajatuksetkin selkeää. Mun mies matkustelee työn puolesta jonkun verran, siitä tiedän että erossa olo on parempi. Eihän tällaista kukaan halua, mutta minkä sille tekee. Kukaan muu ei koskaan ole tuolla tavalla saanut provosoitua minua. Se on huolestuttavaa. Toisaalta tiedän, että kukaan muu ei tulevaisuudessakaan saa. Tällä miehellä on jokin psykologinen keino, niin ylimielinen ja provosoiva. Mutta kun on henkisesti loppu ja väsynyt, sitä provosoituu. Koita kestää.

Itsellä ei ihan noin raju tilanne ole päällä.Kuitenkin viime viikon loppuna vaimo muutti omaan asuntoon 200m päähän ja tämä viikko ollut todella vaikea,ei edes töihin ole huvittanut lähteä.
Emme halunneet vielä hakea eroa,vaan katsoa vähän aikaa miltä alkaa tuntumaan!
Välit meillä on nyt ihan ok ja midämme yhteyttä päivittäin,mutta silti tuntuu jotenkin epätodelliselta,että näin pääsi käymään.
Olen jo puolisen vuotta käynyt juttelemassa viikoittain terapeutin kanssa ja hakenut apua sitä kautta omiin ongelmiin.En vaan vieläkään tiedä oikein mikä mättää!!Järjetön kiukku ja ärtyneisyys koko ajan ja pulloonkin tartun turhan usein oloa helpottaakseni.Lopulta kotona oleminen kävi sitten vaimolle liian ahdistavaksi ja tulos on nyt sitten tässä.
Lapsia meillä ei ole,mutta kolme koiraa,joihin minä typerä sitten olen välillä purkanut kiukkuani.Vaimolle ne on tärkeitä ja pitää sitä hyökkäyksenä sitä itseään kohtaan.
Sulla tilanne kyllä tuntuu olevan aika säpissä.Ota vähän aikaa iisisti ja kuulostele miten asiat kehittyy.Ja ehdottomasti varmaan ammattiauttajan pakeille kannattaa mennä...ei sittä ainakaan haittaa voi olla.

ps.En ole omaa nimimerkkiä saanut jostain syystä rekisteröityä...se on kuitenkin "borofan"sit kun sen aikanaan saan skulaamaan.

Tsemppiä!!

... että lapsesi ja exäsi saa apua ... he sitä vasta tarvitsevatkin temppusi jälkeen.

Jos noin ahdistaa, menet pian terveyskeskuksen päivystykseen ja kerrot tilanteen ja etenkin tunteesi ... uskon että sinut ohjataan hoitoon missä saat apua.

Joo, juttelen sos-kriisikeskuksen kanssa. Heiltä saan ehkä apua. Lapsien kanssa juttelin eilen pitkään. Pyysin anteeksi ja lupasin olla juomatta, jos ex on paikalla. En vaan henkisesti pääse vaimon lähdöstä. Huomasin, että viina ja avioero eivät sovi yhteen, ainakaan jos ex on paikalla. Mulla vaan alkaa "keittää", enkä pysty järjellä asioita hallitsemaan. Nyt on jo hiukan parempi olo, kun tiedän mistä mättää. Kriisikeskuksen työntekiä auttoi ymmärtämään asioita, kiitos heille. Kiitos myös kaikille vastanneille.

lääkäriin heti! Sieltä opastetaan oikealle tielle. Suosittele myös perheellesi terapiaan hakeutumista, sillä tuollaisen tapahtuman jälkeen menee aivan sekaisin.