lapset ja uusi parisuhde

Tässä iässä(36v) sitä jo tietää, mitä haluaa ja minkälaisen ihmisen kanssa parisuhde voisi onnistua myös arkipäivän tasolla. Ja koska minulla on mielestäni velvollisuus asettaa lasteni etu oman etuni edelle, en halua että he joutuvat kärsimään mahdollisista ihmissuhdesotkuista joita "Oikean" kumppanin löytäminen voi aiheuttaa. Olen nähnyt tapauksia joissa yh-äiti tuo aina uuden miehen näytille kotiin, vaikka ei olisi tuntenut tätä kuin muutaman tapaamisen verran. Jokainen tietänee miten paljon netissä on sitoutumiskyvyttömiä pelimiehiä, jotka käyvät vain paremman puutteessa tökkimässä Oikeaa Rakkautta etsiviä naisia/yh-äitejä. Kyllä minä ymmärrän, että nainen voi toivoa ja luulla että juuri tämä mies on Se Oikea, ja haluaa jakaa ilon lastensa kanssa. Lapsille vain on vähän vaikea selittää että miksi tämä(kin) mies katosi parin kuukauden tuttavuuden jälkeen : (

Myös se, että yh-äitejä usein syytetään elättäjän etsimisestä, voidaan vakavaa suhdetta etsiessä estää sillä että tutustumisvaiheessa todellakin pidetään eri taloudet ja eri RAHAT ! Vaikka kuinka tuntuisi hullulta pitää kahta huushollia rahanmenon vuoksi, tämä ainakin pitää ne raha-asiat erillään, eikä mies(polon) tarvitse pelätä että hän joutuu elättämään toisen miehen kakaroita.

Valtaosalla ihmisistä lienee kokemusta "ystävistä" joita on luullut ystävikseen/kuvitellut tuntevansa toisen muutaman kuukauden-vuoden tutustumisen perusteella, ja tuo "ystävä" onkin sitten parissa vuodessa osoittanut olevansa epäluotettava. Sama pätee parisuhteessa. Eli mikäli ei halua ottaa sikaa säkissä, on parempi tutustua rauhassa pari-kolme vuotta ennen kuin menee naimisiin/muuttaa yhteen/tekee lapsia. Pätee sekä parikymppisiin, että jo eronneisiin 4-kymppisiin.

Pointtini on se, että yllättävän monet miehet haluavat muuttaa yhteen liian aikaisin, vaikka takana olisi jo avioero. Eivätkö ihmiset opi kokemuksistaan? Myös sitä ihmettelen, että kun tutkimusten mukaan noin 90 % uusperheistä päätyy eroon, niin mikä hinku näillä eronneilla miehillä on lähes heti eron jälkeen tehdä "rakkausvauva" uuden naisystävänsä kanssa..? Siinä todellakin kysytään voimia ja halua sitoutua parisuhteeseen kun on sinun lapset, minun lapset ja yhteinen vauva, eikä välttämättä ole edes tunnettu kuin vuosi ennen kuin päätetään hankkia se rakkausvauva. Ja entä kun uusi nainen onkin miestä huomattavasti nuorempi ja ennestään lapseton ? Kuinkahan suuri yllätys hänelle on se arkipäivän raskaus ja harmaus, kun on vauva ja miehen lapset edellisestä liitosta tulevat joka toinen viikonloppu siihen hyörinään..

Lisäksi ovat sitten ne (iki)sinkkumiehet, jotka tuossa kolmikymppisinä heräävät huomaamaan, että kohta alkaa olla kiire perustaa perhe. Jotkut ovat niin epätoivoisia että eivät enää jaksa odottaa vapaan, lapsettoman "oikeansa" löytymistä, vaan ottavt sitten paremman puutteessa yh-äidin jolla on lapsia ennestään. Mikäs siinä jos tunteet ovat aitoja, ja kaikki menee hyvin, mutta riski suhteen epäonnistumiselle on todella suuri, kun sinkkumies harvemmin tajuaa miten raskas rumba lapsiperheen arki on.. Siinä on sitten ne naisen exän lapset, uusi yhteinen vauva, arkipäivä korvatulehduskierteineen, ja rakkaus alkaa rakoilla - mies lähtee lätkimään. Näin syntyy niitä yh-äitejä, joilla on monen eri miehen lapsia.

Eli JÄRKEÄ mukaan kumppanin etsimisprosessiin, etenkin jos jommalla kummalla/molemmilla on jo lapsia entuudestaan.

Rauhallista joulunodotusta, ja rauhallista kumppanin hakemista toivottaen : )