Ajatus on pyörinyt jo päässäni pitkään, ja voi olla että suunnitelmat muuttuvat todeksi... Asumme yhdessä, tosin emme ole asuneet kuin reilu puolisen vuotta.Kosin avovaimoani kesällä, mutta se ei ollut loppuun asti harkittu teko. Nyt olemme kihloissa. Avovaimoni on ollut aikaisemmin naimisissa. Ja minä olen tajunnut etten halua aviomieheksi numero2. Avovaimoni entinen mies on myös tatuoinut häneen kuvia ympäri kehoa. Nämä kuvat ovat suurin syy mahdolliseen eroon. Aina kun näen nämä kuvat, tulee hänen entinen eämänsä ja miehensä mieleen.Yhtäkkiä olen tajunnut, että vaikka avovaimoni on paljon nuorempi kuin minä, en kestä olla enää hänen kanssaan. Hän on kokenut jo kaiken. Hän toivoo ja puhuu häistä, mutta minä tiedän että vertaisin häitä hänen edellisiin häihinsä. Sen olen päättänyt mielessäni, että häitä ei tule. Ero alkaa näyttää todennäköisemmältä vaihtoehdolta. Ainoa miinus tässä on, että hän on raskaana minulle. Se tekee jättämisestä vaikeampaa.Raskaus ei ollut suunniteltu. Olen yhtäkkiä tajunnut, ettemme ole sittenkään sopivia toisillemme. Avovaimolleni sopii parhaiten mies, joka on jo myös ollut elämässään naimisissa, ja jolla on myös tatuointeja, mahdollisesti hänen entisen naisensa tekemiä.
Pitäisikö minun kuitenkin odottaa että lapsi syntyy, ja lähteä vasta sitten? Vai onko lähteminen vaikeampaa silloin...?
Pitäisikö minun kuitenkin odottaa että lapsi syntyy, ja lähteä vasta sitten? Vai onko lähteminen vaikeampaa silloin...?
Vastaukset 31
Vanhimmat
täh? Mitä ihme juttuja ihmiset kyselee? pitäisikö minun lähteä vai ei..NO PARHAITEN sä sen itse tiedät!
Asia selvinnee parhaiten tämän päivän IS:en horoskoopista!
Etkö voisi pyytää avovaimoasi poistattamaan tatuoinnit? Ja onko hän oikeasti sanonut, että kaipaa jotain edellisestä elämästään? Meillä kaikilla on menneisyys, oli se sitten minkälainen vain, mutta se on mennyttä aikaa ja eikä se saa vaikuttaa noin paljon tulevaisuuteen. Teille on tulossa uusi perheenjäsen, se on teidän tulevaisuutta. Lasta ei voi jättää noin vain. Se on teidän molempien vastuulla. Myöhemmin kadut jos teet sen. Miten voit elää yksin, tietäen, että lapsesi kaipaa ja tarvitsee sinua. Yritä puhua siitä avioliitto asiasta tulevan vaimosi kanssa ja selvittäkää tilanne niin, että molemmilla on hyvä olla. Lapsi on kuitenkin iso asia, ja oman lapsen takia, tarvitsee uhrautua tekemään asioita, mitkä eivät itselleen niin mieluisia olisikaan. Kaikissa suhteissa on omat huonot puolet, ei ruoho ole vihreämpää joen toisella puolellakaan.
Minä uskon että viihdyn kaikkein parhaiten itsekseni. Ilmeisesti tatuointien poisto ei Suomessa ole mahdollista, ainakaan niin että ne poistuisivat siististi.
Suhteemme alussa hän puhui paljon entisestä miehestään, mutta jossain vaiheessa sanoin että voisiko hän olla hiljaa, en halua kuulla tuota tilitystä...omien sanojensa mukaan hän ei kaipaa entisestä elämästään mitään, mutta minä en oikein usko tuota. Omalla tavallani rakastan hyvin paljon naistani, ja olen halunnut suojella ja pitää huolta hänestä. Mutta hänen menneisyytensä on liian raskas minulle. Upeat kirkkohäät, yhteisiä tatuointeja, jne. En usko että hän voi kokea minun kanssani mitään yhtä suurta, ja minä en usko että itse pääsen noista asioista koskaan yli. Joten ero on todennäköisesti ainoa vaihtoehto. Ja kun itse mietin, on minun lähdettävä ennen kuin lapsi syntyy. Koska jos kiinnyn lapseen, en pääse lähtemään koskaan ja tulen riutumaan loppuikäni.
Olen miehenä ja perheenisänä aivan samaa mieltä. Lapsen tulo on asia jolloin liian itsekäs ajattelu täytyy lopettaa. Toki jokaisen on oltava terveellä tavalla itsekäs, mutta nyt kyllä aloittajan täytyisi ruveta ajattelemaan kokonaisvaltaisesti ja ennenkaikkea tuntea oma vastuunsa uudesta elämästä.
Jos sanotaan että raskaus ei ollut suunniteltu, niin onhan se tavallaan ikävää, mutta kyllä ne arvot muuttuvat ihmismielessä kun lapsi syntyy.
Ei tämä parisuhde-elo todellakaan ole aina ihanaa, mutta ei sen kuulu ollakkaan. Vaan ihmisen ja suhteen pitää elää ja kasvaa kaikkien vastoinkäymistenkin kautta.
Kuitenkin voin hyvillä mielillä sanoa että lapset ovat äärimmäisen suuri lahja, aivan omina persooninaan, joista kannattaa nauttia sekä samalla kasvattaa itseään miehenä ja ihmisenä.
Hänen menneisyytensä on liian raskas sinulle? Mitä ihmettä. Hän on elänyt sinua ennenkin, mitä siitä!
Hän voi kanssasi kokea aivan varmasti jotain yhtä suurta ja vielä suurempaakin kuin ex:n kanssa.
Eikä sen suuren kokemiseen tarvita mitään ihmeellistä vaan aitoa rakkautta ja välittämistä, jos sen uskallat antaa ja luotat siihen, että pystyt aitoa rakkautta hänelle tarjoamaan, et sinä tai hän riudu suhteessa.
Kaikilla meillä on menneisyys.Naisesihan on nytten sinun kanssa ja teille on tulossa vauva!En voi uskoa,ettet pystyisi tarjomaan yhtähyvää eihän sitä voi verrata!jos kumpikin rakastaa niin se riittää!
Onko tämä provo? Tuntuu melkein liian klassiselta esimerkiltä. Taas luuseri, siis ihminen joka ei kestä sitä että toisella on ollut ja aina tulee olemaankin oma elämä. Huono itsetunto ja pelko aiheuttavat ailahtelevia tunteita jne. Luseri kärsii muuten sitoutumispelosta. Ongelma ei ole toisessa, tatuoinnissa, lapsessa, häissä jne, vaan itsessä. keksitään syitä päästäkseen pois suhteesta.
Mieti tätä: Tiesithän sinä alusta alkaen tatuoinnista. Miksikö aloitit edes suhteen? Tai vielä parempi kysymys miksi kosit? Kirjoitat ettet halua nähdä lasta, koska silloin voi olla ettet pääse pois tilanteesta. Olet siis tosiaan paniikkitilanteessa. Kuka tahansa järkevä ihminen tajuaa että lasta voi rakastaa ja kuitenkin erota jos niin haluaa.
On muuten aivan luonnollista puhua edellisestä miehestä silloin tällöin, hänhän on ollut tärkeä ihminen hänen elämässään. Mitä sinä haluat, sitäkö että hän ei puhuisi sinulle siitä? Sehän vasta on epämielyttävä kokemus. Ok, ymmärrän että tatuoinnit ärsyttävät, mutta tiesit asiasta jo alussa eikä sille voi enää tehdä mitään. Kysymys on mikä on tärkeämpää naisesi tatuoinnit tai hänen rakkautensa?
Kirjoitat että rakastat naistasi. En usko. Rakastat itseäsi. Et kykene parempaan. Käy häntä tosi sääliksi. En nimittäin valitettavasti usko että sinunlainen pelkuri muuttuisi enää. Eli tulet kyllä keksimään jonkun syyn eroon, syytät sitten naisesi siitä ja jatkat seuraavan kanssa samalla tavalla. Riittävän hyvä syy voi tosiaan olla vaikkapa IS horoskooppi.
Olet erittäin oikeassa. Joko syy on todellakin huonossa itsetunnossani tai sitten siinä että hänen entisessä suhteessaan johon kuului myös avioliitto rakkaus oli suurempaa kuin meidän "jutussa". Itsetuntoni on aina ollut huono, pieniä valoisia hetkiä lukuunottamatta. Ja siksi suunnittelenkin elämääni täysyin yksin. EN ihan täysin tajunnut mihin ryhdyin kun nykyisen kumppanini kohtasin ja sitouduin häneen. Itsetunto on siinä mielessä paska juttu, että se juuntaa juurensa lapsuudesta. Sitä ei voi ostaa tai korjata millään. Ja juuri itsetunnoltaan voimakkaan ihmisen kirjoitus on tuo sinun tekstisi. Te olette onnellisia. =) Tatuointeihin en alussa kiinnittänyt huomiota. Vasta pikkuhiljaa.Ja huomasin ne selkeästi jotka olivat liikkeessä hankittu ja mitkä eivät. Olenkin tänään päättänyt jättää avopuolisoni jotten enää tuottaisi hänelle ja itselleni tuskaa. Ja toivon että hän palaisi yhteen entisen aviomiehensä kanssa, koska hänelle hän kuuluu.Niin vihkivalaltaan, kuin sielultaan ja tatuoidulta keholtaan.
Ehkä paras ratkaisu hänelle. Kuulostaa nimittäin siltä että olet aivan pihalla muutenkin. Come on, suuri rakkaus entisen kanssa??? Sinustahan on tulossa hänen lapsensa isä. Onko sinulla aavistuksia miten paljon tärkeämpi asia se on?
Ole nyt ainakin niin reilu että kun kerrot hänelle niin kerrot totuuden, eli se ettet jaksa, ettet kykene suhteeseen, että pelkäät liikaa, että sinua ahdistaa jne. Että luulit rakastavasi, että halusit sitä, mutta et kykene siihen. Että olet pahoillasi ja että olet aina hänen tukenaan koskien lasta. ÄLÄ kerro että se johtuu hänen tatuoinnista tai hänen edellisestä suhteesta ja ÄLÄ ihmeessä kerro että se johtuu lapsesta!
Sitten vielä tuosta itsetunnosta. Ei minullakaan ole aina hyvä itsetunto, päinvastoin, mutta sen sijaan minulla on tahdonvoima.Se auttaa eteenpäin elämäsä. Mutta siitä ei kyllä tule onnellisemmaksi. Kuulostat taas pelkurilta kun väität että muilla on onnea, sinulla ei. Sen sijaan että tarttusit asiaan kerrot ettei asialle voi tehdä mitään. ON olemassa hyviä kirjoja jossa kerrotaan miten saa parempi itsetunto ja on olemassa terapiaryhmiäkin sitä varten. Itsehän rakennat elämäsi! Ihminen tekee valintoja, muutamilla on vaikeampi lähtökohta kun toisella, mutta jokainen päättää omasta elämästä.
Paras ratkaisu hänelle on että jätän hänet. Ja ehkä myös helpottaakseni hänen oloaan kerron hänelle että syy on minussa, koska olen luuseri. Monet ovat minulle sanneet että olen paljon enemmän mutta itse tiedän että olen juuri tuo, luuseri. Tavallaan pahempi kuin hänen entisensä, vaikka en koskaan olekkaan ollut väkivaltainen naisia kohtaan.Väkivaltainen olen silti, tosin se kohdistuu pääasiassa itseeni. Minun elämäni ongelmavyyhtiä ei voi selvittää, sitä olen yrittänyt terapiassa jne. Koin ensimmäisen kerran elämässäni puhtaan rakkauden tunteen avovaimoni kanssa, mitä en ole kokenut koskaan aikaisemmin kenenkään toisen ihmisen kanssa. Mutta oma kyynisyyteni ja epäuskoni elämään tuhosi sen. Ehkä avokillani oli myös oma osuutensa asiaan.Mutta en syytä ketään. Itseäni.Miksi en kykene rakastamaan ja hyväksymään avovaimoni avioliiton ja tatuoinnit ihanana asiana? Miksi tuntuu siltä että yhtä ehdotonta totuutta ei ole olemassakaan? Kun kaikilla asioilla on vähintään se kaksi puolta, ellei enemmän. Joskus toivoisin olevani tyhmempi, vaikka tyhmä olenkin, jos joku toinen mittaa minua. Silti koen että äärimmäinen älykkyys on järjetön taakka, joka johtaa mielisairaalaan tai hautaan. Joku toinen kokee minut niin että olen vain typerä ja heikolla itsetunnolla varustettu. Sekin pitää paikkaansa.Toisissa asioissa olen äärimmäisen typerä. En ole lahjakas teknisesti. Kaikkea muuta. Välillä olen jotain aivan muuta. Mutta koskaan en lahjakas. Minun taakkani on tietoisuus. Jos olisin erittäin itsekäs, jättäisin avovaimoni ja säädyllisen ajan päästä ampuisin itseni jotta pääsisin rauhaan. Näin en tahtomattani syyllistäisi ketään toista elävää olentoa. Kiitos Sinulle.
Jos naisesi rakkaus oli suurempaa entisessä liitossa, ei hän olisi nyt sinun kanssasi. Käsittääkseni jos ihminen elää "surta rakkautta" tai vähän pienempääkin, siihen ei kuulu eroa.
Minun miehelläni on ollut elämä ennen kuin tapasimme, minulle hän on ensimmäinen "oikea" suhde. Vaikka hän yhä ajoittain puhuu entisestään ja varmasti myös silloin tällöin kaipaa tätä, tiedän että hän on minun kanssani vain siksi että rakastaa minua.
Naisellesi syntyy lapsi, jos hän ei haluaisi tulevaisuutta ja elämää kanssasi, ei hän olisi nyt raskaana. Usko pois, ihminen voi rakastaa toisenkin kerran, kaikki ei eka kerralla onnistu, ja silloin toisella kerralla ihminen on viisaampi ja varmasti tietoinen siitä mitä hän tekee.
Jos naisesi jätät, koeta ihmeessä keksiä parempi syy, kuin että hänellä on entisessä elämässään ollut rakkaus, joka ei ole onnistunut. Koeta vaikka eronne syyksi sitoutumiskammoa, tällöin ainakin ottaisit syyn omille niskoille, johon se kuuluukin. Sitäpaitsi kuulostaa pahasti sitoutumiskammolta; yhtäkkiä olet huomannut ettet olekaan valmis tähän suhteeseen kun naisesi odottaa häitä ja sinun lastasi! Kanna vastuu teoistasi, ole mies!
Älä nyt hyvä mies pilaa omaa, tulevan vaimosi ja lapsesi elämää oman epävarmuutesi takia.
hakekaa vaikka apua terapiasta.
Joko yhdessä tai sitten sinä yksin.
Siellä saisit asiaan uutta näkökulmaa.
Sinä olet mies.
Siis toimi ja elä niin kuin mies.
Älä jätä naistasi koska hänellä on ex-miehen tekemiä tatuointeja tai heillä on ollut upeat kirkkohäät.
Sinä elät hänen kanssaan nyt, ei hänen ex-miehensä.
Ja teille on tulossa pieni yhteinen vauva.
Nauti siitä.
Kun sanot että et usko naisesi kokevan kanssasi mitään yhtä suurta kuin ex-miehensä kanssa, sinun tulee lopettaa tuollaiset puheet heti, ja luopua tuollaisista ajatuksista heti, nyt.
Tämä on käsky! ;)
Ymmärsinkö viestisi oikein, että koet olevasi äärimmäisen älykäs? Ja tietoisuus on taakkasi?
Selvennäpä vähän. Miten se liittyy avopuolisosi entiseen avioliittoon ja tatuointeihin?
Jokainen pystyy olemaan mustasukkainen. Tyhmempi ja älykkäämpi. SE ei ole vaikeaa. Älykäs ihminen pystyy kuitenkin hallitsemaan tunteitaan. Myös mustasukkaisuuttaan. Ja sitoutumiskammoaan. Juuri sillä tietoisuudella. Tietäen että toinen on tuntenut paljon jotain toista kohtaan joskus mutta samalla tietäen että se on mennyttä ja nykyisyys on tässä ja nyt. Tiedät kai senkin että mennyttä ei takaisin saa, tulevaisuudesta ei ole varmuutta. Ainut merkitsevä asia on tämä hetki tässä ja nyt. Ota siitä kiinni. Miksi murehdit niin paljon mennyttä?
Ehdottomia totuuksia on vähän. Asioilla on kääntöpuolensa. Nuorempana värit ovat lähinnä musta ja valkoinen, myöhemmin tulee paljon harmaan eri sävyjä. Muttei se välttämättä ole huono asia. Kun sen kanssa oppii elämään. Ei vaan voi enää olettaakaan että asioihin löytyy oikeita vastauksia.
On kuitenkin muutamia ehdottomia totuuksia. Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Sinä omastasi myös. Jos pilaat elämäsi olemalla mustasukkainen rakkaasi menneestä elämästä ja päästämällä rakkautesi ja lapsesi menemään sen takia että hän on joskus menneisyydessä rakastanut jotain toista kuin sinua niin se on täysin sinun oma mokasi. Et saa sitä myöhemmin takaisin. Se on minusta enemmän tyhmyyttä eikä se liity mitenkään älykkyyteen eikä ainakaan tietoisuuteen. Sinulla on paljon NYT. PIDÄ SIITÄ KIINNI!! SE on älykkyyttä.
On myös sellainen totuus että tärkeintä on tämä hetki. Elä siinä, älä menneessä. Onnea sinulle jatkoon.
Meillä kaikilla on menneisyytemme ja menneisyys sekä sen aikana koetut tapahtumat ovat tehneet meistä sen ihmisen mitä olemme tänää.
Yleensä aikuisilla ihmisillä on jo muutama parisuhde takanaan eli hän on elänyt jo ennen sinua. Eikö sinulla ole ollut aikaisempia suhteita lainkaan?
Avovaimosi on ollut aiemmin naimisissa ja sinä et. Mitä sitten?
Onko naimisissa oleminen sinusta jotenkin erilaista kuin esim avoparina oleminen?
Tatuoinnit ovat vaan näkyviä merkkejä hänen elämästään elämästä eli hänelle on näkyvissä jotain sellaista, mitä kaikilla ei ole. Mitä sitten?
Olisiko esim. parempi, että hänellä olisi jotain salaisuuksia, joita sinä et tietäisi?
Hän on kokenut jo kaiken. Miten niin? Mistä voit tietää ettei hänelle ole vielä mitään koettavaa, koska kaikilla on aina jotain koettavaa jäljellä!
Ennen lapsentekoa olisi ollut syytä selvittää mitä mieltä olet avovaimostasi eikä vasta nyt!
Miksi ette sovi toisillenne?
Mikä on muuttunut? Eikö teidän ole hyvä olla toistenne kanssa?
Älä mieti liikaa vaan elä elämääsi ja uskalla olla onnellinen äläkä maalaa piruja seinille ihan turhasta.
Miten niin avovaimollesi sopii parhaiten mies, joka on ollut aikaisemmin naimisissa ja jolla on tatuointeja? Onko avovaimosi muka sitä mieltä ettet sovi hänelle? Monta kertaa hyvin erilaiset ihmiset tulevat todella hyvin toimeen keskenään!
Mitä jos peruisit sen naimisiinmenon ja olisitte nyt vaan ihan rauhassa yhdessä lapsen kanssa. Et sinä voi noin vain lähteä ja jättää avovaimoasi selviytymään lapsen kanssa. Ajattele edes lastasi.
Mitä sitten jos hän on ollut naimisissa. Olethan siäkin varmasti seurustellut jonkun kanssa ennen. Menneet on menneitä, ei kannata liikaa verrata entiseen elämään. Mitä jos vain koittaisit unohtaa koko entisen miehen ja naimisissa olon.
En voi käsittää minkä takia menneet olisivat muka vain menneitä. Ei murhakaan vanhene koskaan ja menneisyyttä ei voi muuttaa. Kuka muka menisi murhaajan kanssa naimisiin? Hieman kärjistetty esimerkki mutta menneet asiat vaikuttavat nykyhetkeen ja ne tekevät ihmisestä sen mikä tällä hetkellä on. Ja lasten takia ei ainakaan pidä olla yhdessä, siitä on lapselle vain haittaa.
No murha nyt on tosiaan vähän eri juttu, mielestäni naimisissa olo ei ole rikos, vai onko?? Eihän se ole naisen vika jos on ollut ennen naimisissa. Jos muuten on kaikki hyvin, niin miksi lähteä? Myös seuraava nainen voi olla ollut naimisissa. Joskus voi vielä kaduttaa, että on lähtenyt.
Tämänkin asian on varmasti tiennyt jo ennen lapsen hankintaa, kyllä lastakin pitää ajatella. Ei se nyt ainakaan lapsen vika ole. Ymmärrän ettei lasta loputtomiin voi ajatella, mutta edes miettiä asiaa tulevan lapsen kannalta.
..muttei se kuitenkaan tarkoita sitä ettei menneitä asioita olisi tapahtunut eikä ne olisi tosia. Ei murha vanhene koskaan eikä joskus solmittu avioliitto muutu olemattomaksi vaikka ero tulisikin. Eikä se muutu edes merkityksettömäksi, siitä jää muistijälki muttei se tarkoita sitä ettei sen muistijäljen kanssa voisi mennä elämässä eteenpäin. Vahvempana ja kokeneempana. Väistämällä ne virheet joita kokemattomampana teki. Ei menneisyyttä tarvitse ajatella heikkoutena, se voi olla myös vahvuus. Jopa murhaaja voi parantaa tapansa, kasvaa ihmisenä. Kyllä monikin menisi ja meneekin murhaajan kanssa naimisiin. Mutta se vaatii kykyä käsitellä asioita ja antaa itselle ja muille anteeksi.
ERO TULEE ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN....ITSE NOPEUTTAISIN ASIAA JA TEKISIN HETI!
Rakastatko naistasi vai et?
Elämä on tässä ja nyt.
Mistä päättelet naisesi kaipaavan entistä elämäänsä?
Älä rankaise häntä eletystä jota ei voi muuksi muuttaa.
Haluaisitko itse sitä?
Jos välillänne on rakkautta mitä väliä on millään muulla?
Sinä olet ykkönen eikä kukaan muu.
no must on kyllä vähän niin ja näin noi laikut, puhutaan että ne on oma juttu, mutta sitten naiset ei hyväksy sitä syyksi erota?
Elämä voi olla myös laikutonta?
Jos itse olisin tuommoisessa tilanteessa lähtisin aivan saman tien. Eronneisiin naisiin en muutenkaan halua sekaantua, niistä on usein vain harmia.
Miksi koet et eroneista naisista on usein vain harmia?
Löytää kyllä paikkansa kiertopalkintona päihdeongelmaisten lähiömiesten patjana.
...mutta vastaanpa kuitenkin. Eikö naisellasi ole saanut olla elämää ennen sinua? Kaikki me tehdään virheitä ja niin varmaan sinäkin joskus. Turha syytellä toista omasta pelkuruudesta ja huonosta itsetunnosta. Hänen suurin ongelmansa tunnut olevan sinä. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja selvität pääsi ja lopetat tuon inisemisen. Naisesi ansaitsee rakastavan, terveen itsetunnon omaavan MIEHEN, eikä mitään rassukkaa, joka voivottelee toisen entisiä suhteita. Ja ne tatuoinnitkin on lopulta vain ihoon piirrettyjä kuvia, ei mitään sen enempää.
Noh.. ensinnäkin, mitä vanhemmaksi tulet sitä vaikeampi sinun on löytää naista joka ei ole eronnut. Joko avio- tai avoliitosta. Aina tietysti löytyy niitäkin jotka eivät ole olleet missään suhteessa ikinä mutta syitäkin siihen löytyy. Kyllä edustaville ja älykkäille ja mukaville naisille (ja miehille) ottajia on aina löytynyt.
Minusta ongelma on nyt sinun pääsi sisällä eikä naisen tatuoinneissa tai häissä. Koita ajatella vaikka niin että "I was born the day I met you". Jos hän olisi tutustunut sinuun ennen kuin exäänsä hän ei varmastikaan ikinä olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan. Ja se heidän suhteensahan ei toiminut koska he erosivat. Eikä hän rakasta enää sitä miestä. Hän rakastaa sinua. Sinua.
Minusta ei ole oikein naistasi kohtaan että tuomitset hänet hänen menneisyytensä takia. Anna hänen omistautua sinulle ja omistaudu sinä hänelle ja jätä miettimättä sitä hänen edellistä avioliittoa ihan aktiivisesti. Keskity tähän hetkeen.
Kuinkas pitkälä se raskaus on? Voisko se vielä tehdä abortin? Sun kannattaa sanoa sille, että sä olet tullut toisiin aatoksiin kihlauksen, avioliiton ja koko paketin suhteen. Sanot vaan että sä koet, että te ette ole sopivia toisillenne ja sua häiritsee hänen entinen elämänsä ja miehensä. Yritä nyt olla edes isä jossain mielessä sille lapselle. Maksat tarvittavat menot ja sen sellaista. Ei sun sitä nähdä tarvitse. Kunhan hoidat raha-asiat.
jos sinua oikeasti häiritsee naisesi tatuoinit,niin jätä hänet! Jos toista Rakastaa niin mikään ei silloin "häiritse" Itselläni on entisen mieheni nimi tatuoitu selkään ja eikä "muka" häiritse nykyistä miestäni..Tiedä sitä. Rakastaa,ja suunittelee yhteistä tulevaisuutta.
Sinä tuhoat toisen ihmisen elämän julmasti. "Ainoa miinus on että avokki on raskaana."
Vai oli haaveenaasi pitää hänestä huolta.
Ja nyt toivot että hän menisi takaisin sen exänsä hakattavaksi sinun lapsesi kanssa.
Ei ole arvot kohdallaan jos muutama tatuointi on ihmiselämää arvokkaampaa.
Käske sen naisen tehdä itselleen abortti ja etsiä itselleen vastuuntuntoinen kunnon mies äläkä enää rääkkää ketään katteettomilla lupauksillasi ym.vaatimuksillasi. Se on mekein pahempaa kuin "vaimon hakkaaminen"sillä siitä selviää, mutta sinä tuotat ikuisia traumoja.
Onko sinusta miestä siihen?
Ole mies ja laita se laikutettu helvettiin elämästäsi, on niitä laikuttomia joista voi valita.
Laitan oman avokkini ulos kunhan saadaan raskaustestin tulos, ettei tule niin paljon sanomista. Joka tapauksessa, tatuoitu nainen ei oikein sovi mulle, muuten kyllä mukava nainen, mutta laikut häikkää.