anopeista kauhein

Siis ei todellakaan pidä paikkansa että kamalilla miniöillä on kamala anoppi!!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa että heti alatte syyttämään miniöitä!? Teissäkait se vika on..

Minä oon ollu anoppini talossa mieheni kanssa jo usiamman vuoden ja mieheni on aivan vanhemipensa määräiltävissä. Siis ei mitään rajaa.

Tähän ei todellakaan tarvita miniältä mitään kamaluuksia. Se on vaan niin että anoppit on niin mustasukkasia omasta asemastaan että ne alkaa käyttäytyä kuin sekopäät ja kaiken lisäksi ne osaa myös esitää asian niin että mitään vikaa ei olis hänessä. ( siis tokihan tämmöisiä miniöitäkin on mutta ei yleensä)

Kerronpa teille vähän mun elämästä.
Oon maatalous talossa, talon pojan kanssa seurustelen. Pojan vanhemmat on niin vanhaa aikaa että niitten mielestä kaikkia itseänsä vanhempia pitää kunnioittaa. Mutta itse ne ei kunnioita kuin omaa napaansa. Meidän häät piti järjestää kuin anoppi halusi jos jotain ei oltu tekemässä kuin se ois halunnu niin se alko huutamaan ettei tule häihin elävänä eikä kuolleena yms... Oisinkait minä nyt saanu omat hääni järjestää?! Mutta tässä kävikin niin että anoppi järjesti mun hautajaiset.

Kadun elmääni täällä. Mun mies ei saa edes puolustaa mua vanhemmilleen tai ne suuttuu. Ne alkaa uhkailla että lähtevät pois eikä pidä mitään yhteyttä tai sitte jopa niin että tappavat itsensä. Joten mieheni on niitten nuorassa.

Kaikki tämä paska on alkanut vain siitä kun tulin tähän taloon ja sekaannuin niitten poikaan. Sekö on niin väärin että miniät on kaiken pahan takana!!!

Siis te ette todellakaan ymmärrä mitään jotka ette ole sitä kokenut. Teidän on ihan turha tulla tänne vikisemään että teissä se vika on kun ette te tiedä. Tietämättömyytenne osoitatte juuri sillä että väitätte miniöitä pahaksi.

Kokenut ja kokee yhä!! kirjoitti:

Siis ei todellakaan pidä paikkansa että kamalilla miniöillä on kamala anoppi!!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa että heti alatte syyttämään miniöitä!? Teissäkait se vika on..

Minä oon ollu anoppini talossa mieheni kanssa jo usiamman vuoden ja mieheni on aivan vanhemipensa määräiltävissä. Siis ei mitään rajaa.

Tähän ei todellakaan tarvita miniältä mitään kamaluuksia. Se on vaan niin että anoppit on niin mustasukkasia omasta asemastaan että ne alkaa käyttäytyä kuin sekopäät ja kaiken lisäksi ne osaa myös esitää asian niin että mitään vikaa ei olis hänessä. ( siis tokihan tämmöisiä miniöitäkin on mutta ei yleensä)

Kerronpa teille vähän mun elämästä.
Oon maatalous talossa, talon pojan kanssa seurustelen. Pojan vanhemmat on niin vanhaa aikaa että niitten mielestä kaikkia itseänsä vanhempia pitää kunnioittaa. Mutta itse ne ei kunnioita kuin omaa napaansa. Meidän häät piti järjestää kuin anoppi halusi jos jotain ei oltu tekemässä kuin se ois halunnu niin se alko huutamaan ettei tule häihin elävänä eikä kuolleena yms... Oisinkait minä nyt saanu omat hääni järjestää?! Mutta tässä kävikin niin että anoppi järjesti mun hautajaiset.

Kadun elmääni täällä. Mun mies ei saa edes puolustaa mua vanhemmilleen tai ne suuttuu. Ne alkaa uhkailla että lähtevät pois eikä pidä mitään yhteyttä tai sitte jopa niin että tappavat itsensä. Joten mieheni on niitten nuorassa.

Kaikki tämä paska on alkanut vain siitä kun tulin tähän taloon ja sekaannuin niitten poikaan. Sekö on niin väärin että miniät on kaiken pahan takana!!!

Siis te ette todellakaan ymmärrä mitään jotka ette ole sitä kokenut. Teidän on ihan turha tulla tänne vikisemään että teissä se vika on kun ette te tiedä. Tietämättömyytenne osoitatte juuri sillä että väitätte miniöitä pahaksi.

olla niin totta! Sä katsos olet tehnyt väärin sotkeutumalla äidin poikaan,ei niin saa tehdä...jaksamista!

Kokenut ja kokee yhä!! kirjoitti:

Siis ei todellakaan pidä paikkansa että kamalilla miniöillä on kamala anoppi!!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa että heti alatte syyttämään miniöitä!? Teissäkait se vika on..

Minä oon ollu anoppini talossa mieheni kanssa jo usiamman vuoden ja mieheni on aivan vanhemipensa määräiltävissä. Siis ei mitään rajaa.

Tähän ei todellakaan tarvita miniältä mitään kamaluuksia. Se on vaan niin että anoppit on niin mustasukkasia omasta asemastaan että ne alkaa käyttäytyä kuin sekopäät ja kaiken lisäksi ne osaa myös esitää asian niin että mitään vikaa ei olis hänessä. ( siis tokihan tämmöisiä miniöitäkin on mutta ei yleensä)

Kerronpa teille vähän mun elämästä.
Oon maatalous talossa, talon pojan kanssa seurustelen. Pojan vanhemmat on niin vanhaa aikaa että niitten mielestä kaikkia itseänsä vanhempia pitää kunnioittaa. Mutta itse ne ei kunnioita kuin omaa napaansa. Meidän häät piti järjestää kuin anoppi halusi jos jotain ei oltu tekemässä kuin se ois halunnu niin se alko huutamaan ettei tule häihin elävänä eikä kuolleena yms... Oisinkait minä nyt saanu omat hääni järjestää?! Mutta tässä kävikin niin että anoppi järjesti mun hautajaiset.

Kadun elmääni täällä. Mun mies ei saa edes puolustaa mua vanhemmilleen tai ne suuttuu. Ne alkaa uhkailla että lähtevät pois eikä pidä mitään yhteyttä tai sitte jopa niin että tappavat itsensä. Joten mieheni on niitten nuorassa.

Kaikki tämä paska on alkanut vain siitä kun tulin tähän taloon ja sekaannuin niitten poikaan. Sekö on niin väärin että miniät on kaiken pahan takana!!!

Siis te ette todellakaan ymmärrä mitään jotka ette ole sitä kokenut. Teidän on ihan turha tulla tänne vikisemään että teissä se vika on kun ette te tiedä. Tietämättömyytenne osoitatte juuri sillä että väitätte miniöitä pahaksi.

Sun olisi pitänyt jättää menemättä miniäksi noin kamalaan taloon. Nyt sitten tulee lunta tupaan, kun menit sotkeutumaan mamman ja mammanpojan lämpimiin väleihin.... ai jai, paha, paha juttu.

Olisit vaan jättänyt pojan sinne kotonurkille. Ois saanut äitee pitää pojan "tekopalkkanaan". Turha sitä on miniän sotkeutua poikaan, kun äiteekin on olemassa. Kyllä hän pojan ruoassa pitää... Että silleen.

Kokenut ja kokee yhä!! kirjoitti:

Siis ei todellakaan pidä paikkansa että kamalilla miniöillä on kamala anoppi!!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa että heti alatte syyttämään miniöitä!? Teissäkait se vika on..

Minä oon ollu anoppini talossa mieheni kanssa jo usiamman vuoden ja mieheni on aivan vanhemipensa määräiltävissä. Siis ei mitään rajaa.

Tähän ei todellakaan tarvita miniältä mitään kamaluuksia. Se on vaan niin että anoppit on niin mustasukkasia omasta asemastaan että ne alkaa käyttäytyä kuin sekopäät ja kaiken lisäksi ne osaa myös esitää asian niin että mitään vikaa ei olis hänessä. ( siis tokihan tämmöisiä miniöitäkin on mutta ei yleensä)

Kerronpa teille vähän mun elämästä.
Oon maatalous talossa, talon pojan kanssa seurustelen. Pojan vanhemmat on niin vanhaa aikaa että niitten mielestä kaikkia itseänsä vanhempia pitää kunnioittaa. Mutta itse ne ei kunnioita kuin omaa napaansa. Meidän häät piti järjestää kuin anoppi halusi jos jotain ei oltu tekemässä kuin se ois halunnu niin se alko huutamaan ettei tule häihin elävänä eikä kuolleena yms... Oisinkait minä nyt saanu omat hääni järjestää?! Mutta tässä kävikin niin että anoppi järjesti mun hautajaiset.

Kadun elmääni täällä. Mun mies ei saa edes puolustaa mua vanhemmilleen tai ne suuttuu. Ne alkaa uhkailla että lähtevät pois eikä pidä mitään yhteyttä tai sitte jopa niin että tappavat itsensä. Joten mieheni on niitten nuorassa.

Kaikki tämä paska on alkanut vain siitä kun tulin tähän taloon ja sekaannuin niitten poikaan. Sekö on niin väärin että miniät on kaiken pahan takana!!!

Siis te ette todellakaan ymmärrä mitään jotka ette ole sitä kokenut. Teidän on ihan turha tulla tänne vikisemään että teissä se vika on kun ette te tiedä. Tietämättömyytenne osoitatte juuri sillä että väitätte miniöitä pahaksi.

Sinulla on tosi rankka tilanne. On se ihmeellistä, että jos ei olla jonkin puolella, niin ollaan sitten vastaan. Eikä kyetä ajattelemaan niin, että yhteinen joukko voi olla voimavara ja vahvuus.

Nämä kuolemalla ja jättämisellä pelottelut onkin sitten jo taas, ihan oma juttunsa. Jos ei saa tahtoa läpi. Niin aletaan kiristämään ja syyttelemään. Tässä tapauksessa miniää on helppo syyttää ja syyllistää, koska hän on ulkopuolelta sukuun tullut henkilö.

Kyllä jonkinlainen ”pesäero” olisi syytä tehdä vanhempien ja nuorenparin välillä. Muuten käy miniälle elämä raskaaksi tuossa asumismuodossa.

-nainen- kirjoitti:

Sinulla on tosi rankka tilanne. On se ihmeellistä, että jos ei olla jonkin puolella, niin ollaan sitten vastaan. Eikä kyetä ajattelemaan niin, että yhteinen joukko voi olla voimavara ja vahvuus.

Nämä kuolemalla ja jättämisellä pelottelut onkin sitten jo taas, ihan oma juttunsa. Jos ei saa tahtoa läpi. Niin aletaan kiristämään ja syyttelemään. Tässä tapauksessa miniää on helppo syyttää ja syyllistää, koska hän on ulkopuolelta sukuun tullut henkilö.

Kyllä jonkinlainen ”pesäero” olisi syytä tehdä vanhempien ja nuorenparin välillä. Muuten käy miniälle elämä raskaaksi tuossa asumismuodossa.

Vanha sananlasku sanoo vanha kana ei opi lentämään.Anoppia et voi enää opettaa, se on mahdottomuus. MIEHESI ON TEHTÄVÄ JOTAKIN ASIALLE.Josko ottaisit hänen kanssaan asiat keskusteltavaksi ja kertoisit mitltä tuntuu, asiaan pitää tulla tolkku. Yksi mahdollisuus on perheasiain neuvottelukeskus jossa voi käydä yksi , mutta mieluimmin yhdessä. Pidä puolesi, sinulla on myös oikeutesi, ei ole pakko kestää. Äiti ja poikasuhde on ainutlaatuinen, olen kokenut samaa, sattu olemaan ainokainen joka ei voinut äidin mieltäpahoittaa, minun kyllä. Kun vahvistuin, nostin kissan pöydälle ja se on siellä ollut enkä aja sitä alas vaikka tulisi avioero, pidän omat asiat järjestyksessä, myönnän että miehen kanssa on riitoja, mutta minua ei enää alisteta. Nyt anoppi on jo haudassa, muistot pysyvät,ei enää pidä narussa. Ymmärrän, jos rakastaa lastansa liikaa, ei anna sille tarpeeksi tilaa kasvaa, minä olen itsekin ollut ylihuolehtivainen, poikaa ei ole mutta 2 aikuista tyttöä, tahdon sekaantua, pitävät asiat ominaan.

ritul kirjoitti:

Vanha sananlasku sanoo vanha kana ei opi lentämään.Anoppia et voi enää opettaa, se on mahdottomuus. MIEHESI ON TEHTÄVÄ JOTAKIN ASIALLE.Josko ottaisit hänen kanssaan asiat keskusteltavaksi ja kertoisit mitltä tuntuu, asiaan pitää tulla tolkku. Yksi mahdollisuus on perheasiain neuvottelukeskus jossa voi käydä yksi , mutta mieluimmin yhdessä. Pidä puolesi, sinulla on myös oikeutesi, ei ole pakko kestää. Äiti ja poikasuhde on ainutlaatuinen, olen kokenut samaa, sattu olemaan ainokainen joka ei voinut äidin mieltäpahoittaa, minun kyllä. Kun vahvistuin, nostin kissan pöydälle ja se on siellä ollut enkä aja sitä alas vaikka tulisi avioero, pidän omat asiat järjestyksessä, myönnän että miehen kanssa on riitoja, mutta minua ei enää alisteta. Nyt anoppi on jo haudassa, muistot pysyvät,ei enää pidä narussa. Ymmärrän, jos rakastaa lastansa liikaa, ei anna sille tarpeeksi tilaa kasvaa, minä olen itsekin ollut ylihuolehtivainen, poikaa ei ole mutta 2 aikuista tyttöä, tahdon sekaantua, pitävät asiat ominaan.

ei lennä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kana#Kanan_historia

kanalinnun tunnus kirjoitti:

ei lennä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kana#Kanan_historia

No, jos asutte anopin talossa, kuka teillä on emäntä?
Nosta esiin tuo kysymys.
Emäntiä on vain yksi.

Ketjun aloittaja ei minusta oikein tehnyt selvää, missä arkipäivä oikein ei suju. Siis missä asioissa anoppi määrää?
Jos koti on anopin, niin koti on anopin.
Teidän on sovittava se rauhallisesti puhumalla. Huutaminen ja kiukuttele ei edistä asiaa.

sanoo kokenut emäntä

ja emäntä kirjoitti:

No, jos asutte anopin talossa, kuka teillä on emäntä?
Nosta esiin tuo kysymys.
Emäntiä on vain yksi.

Ketjun aloittaja ei minusta oikein tehnyt selvää, missä arkipäivä oikein ei suju. Siis missä asioissa anoppi määrää?
Jos koti on anopin, niin koti on anopin.
Teidän on sovittava se rauhallisesti puhumalla. Huutaminen ja kiukuttele ei edistä asiaa.

sanoo kokenut emäntä

oli talo kenen hyvänsä, asiat pitää selvittää missä fiksuuden raja kulkee. Kyllä nuoripari tarvitsee talossa oman alueen jo intiimiteetinkin vuoksi, ei kaikkea voi jakaa kun on naimisissa vaikka on miniäksi mennytkin. Jokaisella avioparilla on silti omat "jutut", silti voi elää samalla maaperällä.
Molemmista on toisilleen tukea, mutta miehen kuuluu pitää huoli, että miniä osaa elää anopin kanssa ja olla tukena vaimolleen. Meillä vanhemmilla on vähän erilainen ja opittu tyyli jo elää. Jos rehellisiä olemme, emme siedä mitään poikkeavaa, menee pasmat sekaisin.

ja emäntä kirjoitti:

No, jos asutte anopin talossa, kuka teillä on emäntä?
Nosta esiin tuo kysymys.
Emäntiä on vain yksi.

Ketjun aloittaja ei minusta oikein tehnyt selvää, missä arkipäivä oikein ei suju. Siis missä asioissa anoppi määrää?
Jos koti on anopin, niin koti on anopin.
Teidän on sovittava se rauhallisesti puhumalla. Huutaminen ja kiukuttele ei edistä asiaa.

sanoo kokenut emäntä

oli talo kenen hyvänsä, asiat pitää selvittää missä fiksuuden raja kulkee. Kyllä nuoripari tarvitsee talossa oman alueen jo intiimiteetinkin vuoksi, ei kaikkea voi jakaa kun on naimisissa vaikka on miniäksi mennytkin. Jokaisella avioparilla on silti omat "jutut", silti voi elää samalla maaperällä.
Molemmista on toisilleen tukea, mutta miehen kuuluu pitää huoli, että miniä osaa elää anopin kanssa ja olla tukena vaimolleen. Meillä vanhemmilla on vähän erilainen ja opittu tyyli jo elää. Jos rehellisiä olemme, emme siedä mitään poikkeavaa, menee pasmat sekaisin.

ritul kirjoitti:

Vanha sananlasku sanoo vanha kana ei opi lentämään.Anoppia et voi enää opettaa, se on mahdottomuus. MIEHESI ON TEHTÄVÄ JOTAKIN ASIALLE.Josko ottaisit hänen kanssaan asiat keskusteltavaksi ja kertoisit mitltä tuntuu, asiaan pitää tulla tolkku. Yksi mahdollisuus on perheasiain neuvottelukeskus jossa voi käydä yksi , mutta mieluimmin yhdessä. Pidä puolesi, sinulla on myös oikeutesi, ei ole pakko kestää. Äiti ja poikasuhde on ainutlaatuinen, olen kokenut samaa, sattu olemaan ainokainen joka ei voinut äidin mieltäpahoittaa, minun kyllä. Kun vahvistuin, nostin kissan pöydälle ja se on siellä ollut enkä aja sitä alas vaikka tulisi avioero, pidän omat asiat järjestyksessä, myönnän että miehen kanssa on riitoja, mutta minua ei enää alisteta. Nyt anoppi on jo haudassa, muistot pysyvät,ei enää pidä narussa. Ymmärrän, jos rakastaa lastansa liikaa, ei anna sille tarpeeksi tilaa kasvaa, minä olen itsekin ollut ylihuolehtivainen, poikaa ei ole mutta 2 aikuista tyttöä, tahdon sekaantua, pitävät asiat ominaan.

Olisit jo hiljaa ja kunnioittaisit miehesi äitiä, edes muodon vuoksi. Kyllä poikalapsi on äidilleen yhtä tärkeä kuin tyttölapsikin, mutta ongelma syntyy kun poika(aikuisena) tuo kärttyisän miniän tutustumaan. Aika jännää, ettei tyttöjen kohdalla, heidän miehensä käyttäydy anoppiaan kohtaan törkeästi. Naiset joilla on poika saa kokea häijyn anopin nimittelyjä miniältään.

vaikka haudassa kirjoitti:

Olisit jo hiljaa ja kunnioittaisit miehesi äitiä, edes muodon vuoksi. Kyllä poikalapsi on äidilleen yhtä tärkeä kuin tyttölapsikin, mutta ongelma syntyy kun poika(aikuisena) tuo kärttyisän miniän tutustumaan. Aika jännää, ettei tyttöjen kohdalla, heidän miehensä käyttäydy anoppiaan kohtaan törkeästi. Naiset joilla on poika saa kokea häijyn anopin nimittelyjä miniältään.

kyllä tuo anoppien käytös miniää kohtaan on välillä aivan törkeää verrattuna siihen mitä tyttären miehet saavat kokea.

oma äitini käyttäytyi "kivasti" naistani kohtaan niin kauan, kuin tämä hyppi hänen pillinsä mukaan, kun menimme naimisiin, tilanne pahentui ja äitini kävi vaimoni kimppuun ilman syytä.