hei vain..olen tälläinen nuori nainen...tilanne on tämä, että olen hyvin vahvasti ihastunut erääseen minua vanhempaan mieheen..ellen jopa rakastunut..ikä ei ole este..ei todellakaan..nyt on vain näin että kyseinen mies asuu kauempana kuin minä...hän on kiireinen....ja eikä ole luultavasti päässyt exänsä yli..mutta silti hän pitää yhteyttä minuun ja on niin ihana luonteeltaan kui voi ollakkin ja haluaa tavata uudestaan...ongelmahan on se että hän upottaa tunteensa työhön ja opiskeluun ettei joutuisi menneitä ajattelemaan...haluan antaa hänelle aikaa mutta entä kun hän itse haluaa tavata minua...toivottavasti en ole korvike..ei siltä tunnu..mutta miten pääsen tämän miehen kanssa eteen päin.....kaikki tuntuu niin aidolta ja oikealta. pitkästä aikaa tunnen taas sydämelläkin jotain..Vaikka alkaisimmekin kunnolla seurustelemaan niin tiedän jo että juttu tulisi olemaan ainakin vuoden kaukosuhdetta ja kiireessä elämistä koska molemmilla on opiskelut eri paikoissa..Mutta minä en välitä..jaksaisin odottaa..tuollaisia miehiä ei ole enempää kuin tuo yksi kappale vain:) Mutta kertokaa ihmeessä mielipiteitänne.
Ollakko vai eikö olla se oikea...??
----
9996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun sellaisia kerran halusit:
Oletko varma, että et ole "rakastunut rakastumisen tunteeseen"? Minulle syntyi käsitys, ettet todellisuudessa saa kyseiseltä mieheltä oikeastaan yhtään mitään, vaan suhteenne on olemassa lähinnä omissa toiveissasi. Mies "on kiireinen, ei ehkä ole päässyt exänsä yli, upottaa tunteensa työhön ja opiskeluun (mistä muuten päättelet niin?)..." - MIKÄ siis tekee hänestä niin suunnattoman ihanan?
Miehelle varmasti sopii tavata nuorta, viehättävää naista juuri silloin, kun se sopii hänen päiväjärjestykseensä, joten jos olet valmis siihen niin anna palaa. Mutta et voi yksin muuttaa suhdettanne "oikeaksi seurusteluksi", joten varo ettet polta siipiäsi.
hän osaa huomioida tietyllä tavalla mistä niin pidän..hän ei ahdista minua kuten useimmat miehet...hän on aivan omaa luokkaansa..mutta juuri sitä pelkään että "poltan siipeni"...
Hän ei ahdista sinua koska alitajunnassasi tiedostat ettei hän halua parisuhdetta.
mutta alitajuntani myös sanoo että kyllä hän haluaa...mutta ei vaan vielä koska menneisyys oli niin traumaattinen....hän luultavasti on joutunut pettymään naisiin yhtä paljon kuin minä miehiin..
että "alitajuntasi" on vain aivoluteilua, omaa mielikuvitustasi, ja usein se mielikuvitus näissä tapauksissa on nimenomaan toiveajattelua. Et voi tietää toisen ihmisen ajatuksia.
Minulle syntyy sellainen kuva, että olet joka tapauksessa päättänyt päässäsi vääntää välillenne suhteen, joten siinä mielessä ihmetyttää miksi ylipäänsä kysyit muiden mielipidettä.
eli väität että tämä kyseinen mies sitten puhuu täyttä paskaa tunteistaan jne?
mistä vitusta me mitään tiedetään!
aloitusviestistäsi käynyt ilmi hänen puheitaan, sain sen mielikuvan että olet itse päätellyt hänen hukuttavan surujaan töihin jne.
Mutta jos hän kerran puhuu niin sittenhän tiedät jo missä mennään ja mitä hän ajattelee ja tuntee.
se ei ole surua vaan vihaa...nii ja kai itse sitten tiedän kun hän on niin sanonut itse..eli ei taida olla mitään mielikuvituksen tuotetta ellen sitten ole hullu:D