kun tulin sinulle mieheni tunnustamaan, että olin netissä tutstunut mieheen, jonka kanssa ehdin chättäillä noin 1,5 kuukautta, kunnes tulin järkiini ja "heräsin" päiviini. Rakastuin sinuun uudelleen. Muistan kuin eilisen päivän kun 12 vuotta sitten laitettiin hynttyyt yhteen. Olithan jo entuudestaan tuttu ja turvallinen... jaksoin odottaa sinun aikuistumiseen asti... Perustimme perheen.. rakastan perhettäni. Rakastan sinua.
Nyt tätä uudelleen rakastumista varjostaa tämä nettituttavuus, joka yli kuukauden uhkaillut. Lähettelee veemäisiä viestejään.. Luulee etten ole kertonut sinulle. Yhdessä luetaan niitä viestejä. Ehdotit jos yhdessä käytäisiin ostamassa sille hame joululahjaks.. Jaksat vuoroin kannustaa ja vuoroin räjähdät. ymmärän sen että olet epäluuloinen. Mutta tuo hullu vainooja tekee kaikkensa, jotta saisi meidät tuhottua. Olemme molemmat turhautuneita poliisin ja virkakoneiston hitauteen. Kun eihän hän ole vielä fyysistä haittaa aiheuttanut. Henkisiä kyllä sitäkin enemmän.
En saa tehtyä tekemättömäksi. Sain ainakin opetuksen. Seuraavalla kerralla kun suhteessamme jokin mättää, puhun sinulle rakas mieheni. Toki ymmärät sen että muutimme vieraalla paikkakunnalle ja olen ajoittain ollut yksinäinen. Olemme riidelleet aivan valtavan paljon, niin turhasta. Tosin onhan se ilma aina vähän puhtaampaa... Pyydän sinulta anteeksi joka päivä, vaikket sitä kuulekkaan. Et jaksa itsekkään vatvoa tätä paskaa kokoajan. Sisällä huutaa ahdistumut nainen, joka yrittää käydä töissä ja huolehtia kodista ja lapsista. Yritän olla reipas ja tiuskimatta lapsille. Lapset antavat voimaa. Työ antaa voimaa. Vaikkakin esimies ehdotti sairaslomaa, en ota sitä, koska työ on helvetin tärkeää. Pitää joten kuten selväjärkisenä. Mitä tekisin kaiket päivät kotona?
En anna periksi. En luovuta. Kohta on oikeuden käsittely lähestymiskiellosta.. Rikossyytteet sitten setvitään kunhan esitutkinta ja muu byrokratia paska saadaan valmiiksi... siihen asti jatketaan mukavien viestien lukemista ja niiden tallentamista.. Eipähän tule vapaa-ajan ongelmia.. Onneksi minulla on sinut ja lapset.
Meitä on koeteltu ennenkin, tosin tämän olen itse aiheuttanut, kun olin epätoivonen, masentunut, surullinen, tyhjä ihminen. Onneksi sain siihen uudestaan sisältöä. Olet itsekin tajunnut että suhteeseen tarvitaan kaksi. Minä en ole yksin tämän suhteen ja liiton kulmakivi. Enkä haluakkaan olla. Yhdessä jatkamme ja voitamme. Paha saa palkkansa, aina, vaikkakin se veisi aikaa.
Harkintakykyni petti pahemman kerran, mutta tunnet minut. Luet minua kuin avointa kirjaa.
Vaati suunnatonta rohkeutta tulla kertomaan, mitä olin tehnyt. ja vielä tavannutkin hänet kaksi kertaa, tosin ne olivat hyvin lyhyitä, jopa epmiellyttäviä. En tiedä mitä päässäni liikkui. Olin totaalisen harhahautettu.
Tuo sekopää jatkaa toimiaan samalla keskustelupalstalla, saalistaa uutta uhria. Ehkä jättää sitten meidät rauhaa, kun löytää jonkun yhtä hyväuskosen hölmön. Hänhän nimenomaan käytti minun tilannetta hyväkseen. Toivon todella ettei kukaan anna omia yhteystietojaan hänelle.
Minä jaksan sinun rinnalasi, rakas aviomieheni, jos vaan jaksat itse minun. Meidät on luotu yhteen kaikkinen hyveineen ja vikoineen. En heitä näitä vuosia pois. Meillä on kaksi hyvin kasvatettua riepasta, kaunista, tervettä lasta. Näet joka päivä kuinka pyyteettömästi he rakastavat meitä. Se rakkaus mitä olemme antaneet lapsille, se huokuu heidän kirkkaista nauravista silmistään. Sitä ihanaa kikatusta ja naurua, joka tulee suoraan sydämestä!
Niin tämä kirjoituksenikin, suoraan sydämestä.
Vaimosi.
Nyt tätä uudelleen rakastumista varjostaa tämä nettituttavuus, joka yli kuukauden uhkaillut. Lähettelee veemäisiä viestejään.. Luulee etten ole kertonut sinulle. Yhdessä luetaan niitä viestejä. Ehdotit jos yhdessä käytäisiin ostamassa sille hame joululahjaks.. Jaksat vuoroin kannustaa ja vuoroin räjähdät. ymmärän sen että olet epäluuloinen. Mutta tuo hullu vainooja tekee kaikkensa, jotta saisi meidät tuhottua. Olemme molemmat turhautuneita poliisin ja virkakoneiston hitauteen. Kun eihän hän ole vielä fyysistä haittaa aiheuttanut. Henkisiä kyllä sitäkin enemmän.
En saa tehtyä tekemättömäksi. Sain ainakin opetuksen. Seuraavalla kerralla kun suhteessamme jokin mättää, puhun sinulle rakas mieheni. Toki ymmärät sen että muutimme vieraalla paikkakunnalle ja olen ajoittain ollut yksinäinen. Olemme riidelleet aivan valtavan paljon, niin turhasta. Tosin onhan se ilma aina vähän puhtaampaa... Pyydän sinulta anteeksi joka päivä, vaikket sitä kuulekkaan. Et jaksa itsekkään vatvoa tätä paskaa kokoajan. Sisällä huutaa ahdistumut nainen, joka yrittää käydä töissä ja huolehtia kodista ja lapsista. Yritän olla reipas ja tiuskimatta lapsille. Lapset antavat voimaa. Työ antaa voimaa. Vaikkakin esimies ehdotti sairaslomaa, en ota sitä, koska työ on helvetin tärkeää. Pitää joten kuten selväjärkisenä. Mitä tekisin kaiket päivät kotona?
En anna periksi. En luovuta. Kohta on oikeuden käsittely lähestymiskiellosta.. Rikossyytteet sitten setvitään kunhan esitutkinta ja muu byrokratia paska saadaan valmiiksi... siihen asti jatketaan mukavien viestien lukemista ja niiden tallentamista.. Eipähän tule vapaa-ajan ongelmia.. Onneksi minulla on sinut ja lapset.
Meitä on koeteltu ennenkin, tosin tämän olen itse aiheuttanut, kun olin epätoivonen, masentunut, surullinen, tyhjä ihminen. Onneksi sain siihen uudestaan sisältöä. Olet itsekin tajunnut että suhteeseen tarvitaan kaksi. Minä en ole yksin tämän suhteen ja liiton kulmakivi. Enkä haluakkaan olla. Yhdessä jatkamme ja voitamme. Paha saa palkkansa, aina, vaikkakin se veisi aikaa.
Harkintakykyni petti pahemman kerran, mutta tunnet minut. Luet minua kuin avointa kirjaa.
Vaati suunnatonta rohkeutta tulla kertomaan, mitä olin tehnyt. ja vielä tavannutkin hänet kaksi kertaa, tosin ne olivat hyvin lyhyitä, jopa epmiellyttäviä. En tiedä mitä päässäni liikkui. Olin totaalisen harhahautettu.
Tuo sekopää jatkaa toimiaan samalla keskustelupalstalla, saalistaa uutta uhria. Ehkä jättää sitten meidät rauhaa, kun löytää jonkun yhtä hyväuskosen hölmön. Hänhän nimenomaan käytti minun tilannetta hyväkseen. Toivon todella ettei kukaan anna omia yhteystietojaan hänelle.
Minä jaksan sinun rinnalasi, rakas aviomieheni, jos vaan jaksat itse minun. Meidät on luotu yhteen kaikkinen hyveineen ja vikoineen. En heitä näitä vuosia pois. Meillä on kaksi hyvin kasvatettua riepasta, kaunista, tervettä lasta. Näet joka päivä kuinka pyyteettömästi he rakastavat meitä. Se rakkaus mitä olemme antaneet lapsille, se huokuu heidän kirkkaista nauravista silmistään. Sitä ihanaa kikatusta ja naurua, joka tulee suoraan sydämestä!
Niin tämä kirjoituksenikin, suoraan sydämestä.
Vaimosi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
todella hyvälle tuulelle! pitäkää toisistanne huolta. rakkaus on ihana asia!!!!!!!!!
Toivottavasti miehesi kuitenkin tiedostaa tilanteessa sen, että olethan palannut hänen rinnalleen vain pakkon sanelemana, ja yrittänet lähtöä jos/kun hyvä paikka myöhemmin ilmenee.
Totuushan toki on että noin tasapainottomassa tilassa annetaan kaikki mahdolliset lupaukset. Toki.
Voi miesparkasi, voi miesparkasi. Hänelle voimia toivon.
kukaan kaipaa. ja kuka on sanonut että miehessäni ei ole ollut vikaa ja ei olis tehnyt virheitä. Hän myös omalla käytöksellään ajoi minut epätoivoon.
Nyt on asiat puitu ja laitettu menneet romukoppaan. Ja kunhan saadaan tuo häirikkö pois päiväjärjestyksestä,alkaa kaikki puhtaalta pöydältä.
Miehelläni olisi ollut vaihtoehtoja, silti oman aikansa miettittään missä mennään ja mitä hän voisi tehdä toisin, halusi jatkaa.
Parisuhde kuten riidatkin vaatii kaksi, joten voisin ottaa tuon sinun kirjoituksen loukkauksena.
itselläsi ollut sitten vissiin huonompi tuuri rakkaudessa..
Kasvun paikka jokaisella edessä, tai sitten ei!
...INDEED! miehellesi paljon voimia!
neiti kevytkenkäinen
...mutta etpä tietenkään.....
Et ilmeisesti itsekään tajua kuinka heikolla tasapainolla henkinen puolesi leijuu....
toivottavasti miehesi tajuaa sen. Koska hän se on joka petetyksi tulee toistamiseen.
Jos miehesi kykeni käytöksellään ajamaan sinut epätoivoon, niin onko miehesi käytös nyt radikaalisti muuttunut parempaan suuntaan? ja jos on , niin miksi? pelkää menettävänsä sinut?
Kyllä keskimääräinen ihminen jonkin ajan kuluttua jo yleensä huomaa, ettei tasapainotonta petturia kannata mielistellä. Toki siihen menee hetki, ensin tulee shokki, (siitä pettämisestä)
Minun kirjoituksistani ei kannata loukkaantua, minä kirjoitan lukemani perusteella ihan vaan faktoista, ilman tunteita kumpaankaan suuntaan, enhän tunne Sinua enkä miestäsi.
Sinä ehkä katsot tilannettasi liian läheltä ja liian tunnepitoisesti, huomaamatta kuinka puolisosi kärsii. (siis jos kirjoittamasi asiat ovat olleet totta?)
No aika antaa Teidänkin suhteellenne perspektiiviä, tosin en löisi vetoa suhteenne kestävyyden puolesta!
Edelleen voimia miehellesi!