Asiallinen keskustelu SAPATISTA.

kasi

Mitä Raamattu oikestaan tarkoittaa sapatilla.

Alla erittäin asiallinen kirjoitus jonka on kirjoittanut Teuvo Kopra ja minkä joku täällä imuroi tänne.
Kirjoitus on ehkä "puolueellinen" sille joka niin asian näkee, mutta lukekaa nyt läpi luitenkin ennenkuin otatte kantaa.

S A P A T T I

Sapatti on asia, josta on erilaisia näkemyksiä. Joskus nämä näkemykset ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään. Minäkään en sapattia ymmärrä täydellisesti, mutta kerron, niin kuin sen ymmärrän Raamatusta, Jumalan Sanasta.
Jotkut sanovat, että jos et vietä sapattia, et voi pelastua. Jotkut sanovat, että eihän sapatin vietto meille kuulu ja siksi on väärin viettää sapattia. Nämä ovat täysin vastakkaisia käsityksiä sapatista.
Miten nämä asiat on Raamatussa meille kerrottu? Nyt tutkimme sitä.
Sapatti on lauantai. Sunnuntai ei ole sapatin vastine. Kaukana siitä. Jeesuksella oli jatkuvasti erimielisyyksiä kirjanoppineitten kanssa siitä, että Hän ei viettänyt sapattia, kuten Hänen odotettiin sitä viettävän. Hän jopa paransi sairaita sapattina. Jeesusta syytettiin, että hän jatkuvasti rikkoi sapatin. Syynä oli se, että juutalaiset olivat keksineet monenlaisia sapattia koskevia lisämääräyksiä, joita ei ollut Raamatussa. Jeesus käytti niistä sanaa Isien perinnäissäännöt.

SAPATTIMÄÄRÄYKSIÄ VANHASSA TESTAMENTISSA
Luemme muutaman sapattia koskevan raamatunkohdan.
[8. Muista pyhittää lepopäivä. 9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; 10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. 11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.] (2Ms 20:8-11)
Tässä puhutaan lepopäivästä, oikeampi käännös olisi sapatti, eikä lepopäivä. Käsky kuului, että sapattia täytyy viettää. Sapatti on Jumalan pyhittämä asia.
Sitten luemme seuraavan raamatunkohdan.
[14. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. 15. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. 16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. 17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."] (2Ms 31:14-17)
Jälleen käsketään kuolemanrangaistuksen uhalla pitämään sapatti.

Ja kolmas raamatunkohta.
[21. Kuusi päivää tee työtä, mutta lepää seitsemäs päivä; kyntö- ja elonleikkuuaikanakin sinun on levättävä.] (2Ms 34:21)
Sitten luemme kaksi Raamatunkohtaa Jesajan kirjasta.
[2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!] (Jes 56:2)
Sille, joka pitää sapatin, luvataan siunaus.
[13. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, 14. silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.] (Js 58:13,14)
Jälleen luvataan siunauksia niille, jotka sapatin pitävät. Raamatussa on paljon muitakin sapattia koskevia määräyksiä. Ne on kirjoitettu Vanhaan Testamenttiin, eli Lakiin.
Meillä on Raamatussa kaksi osaa: Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti. Näillä molemmilla on oma sanomansa ja oma merkityksensä. Koko Raamatussa on monia käskyjä ja määräyksiä.

KUULUVATKO KAIKKI RAAMATUN KÄSKYT MEILLE?
Osa niistä määräyksistä koskee meitä, osa ei.
Jotkut sanovat, että kaikki Raamatun käskyt koskevat meitä. Se ei ole totta. Raamatussa on paljon käskyjä, joita meidän ei tarvitse noudattaa, koska niitä ei ole annettu meille.
Esimerkiksi Vanhassa Testamentissa puhutaan Nooasta. Hänelle sanottiin, että rakenna arkki, johon hän perheensä ja eläinten kanssa voi mennä sisälle vedenpaisumusta pakoon. Se oli selvä käsky, joka kuului Nooalle, mutta ei kuulu meille. Meidän ei tule arkkia rakentaa.
Kun arkki oli valmis, Jumala sanoi Nooalle, että mene sisälle arkkiin. Sekään käsky ei kuulu meille. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi Nooalle, että lisääntykää ja täyttäkää maa. Sekin sana sanottiin Nooalle, ei meille. Lisäksi Vanhassa Testamentissa on monia muitakin samanlaisia määräyksiä, joita ei ole meille annettu.

Samoin myös Uudessa Testamentissa. Jeesuskin käski opetuslasten tehdä monia asioita. Kuuluvatko ne kaikki meille? Jotkut sanovat, että kaikki Jeesuksen antamat käskyt ja ohjeet kuuluvat myös meille. Miten on, kuuluvatko? Jotkut kuuluvat, mutta eivät kaikki.
Kerran Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että menkää edessä olevaan kylään ja kun löydätte aasin sidottuna puuhun, päästäkää se ja tuokaa se varsansa kanssa hänelle. (Mt 21:2) Kuuluuko tämä käsky meille? Pitääkö meidän totella tätä Jeesuksen opetuslapsilleen antamaa käskyä? Ei! Vaikka Raamatussa Jeesus antoi käskyn päästää aasi, meidän ei saa mennä aasien luo ja päästää niitä irti ja sanoa, että Jeesus käski.
On monia käskyjä, jotka kuuluvat meille, mutta on monia käskyjä, joita ei ole annettu meille. Käskyjä on sekä Uudessa Testamentissa, että Vanhassa.

LAIN ALAISIA?
Vanhasta Testamentista Raamattu käyttää nimitystä: Laki. Sillä tarkoitetaan kaikkia Vanhan Testamentin määräyksiä.
Koskevatko ne meitä, vai ei? Kun luemme Vanhaa Testamenttia, pitääkö meidän noudattaa siellä olevia käskyjä vai ei? Jotkut sanovat, että pitää. Jotkut sanovat, että meidän pitää noudattaa joitain käskyjä, mutta ei kaikkia. Miten asia on? Luemme siitä Roomalaiskirjeestä.
[19. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;] (Rm 3:19)
Eli laki puhuu lain alaisille. Siis niille, joille laki kuuluu. Ketkä sitten ovat lain alaisia? Keille Vanhan Testamentin lain määräykset kuuluvat? Meillekö, Jumalan seurakunnalle? Olemmeko me lain alaisia?
[28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.] (Rm 3:28)
Jumalalle uskovainen ihminen kelpaa ilman Vanhan Testamentin lain noudattamista. Jumala hyväksyy meidät, vaikka emme tekisikään lain tekoja, emmekä siis noudattaisi lakia.
Sitten luemme Timoteuskirjeestä.
[6. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, 7. tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. 8. Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään 9. ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, 10. haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan.] (1TIM 1:6-10)

Jotkut ovat hairahtuneet pois oikealta tieltä. Miten se havaitaan?
Luemme uudelleen jakeen 7. ... tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.

Eli he ovat lain opettajia, mutta opettavat Vanhan Testamentin määräyksiä, eli lakia väärin.
Kenelle laki on annettu?
Eli kuka tuomitaan Vanhan Testamentin määräysten mukaan? Jeesuksen omia ei tuomita, vaan luimme jakeen yhdeksän, että ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, 10. haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan.
On myös monia muita Raamatun kohtia, joissa osoitetaan, että Kristus on lain loppu! ja Emme ole lain alla!

MEITÄ EI TUOMITA LAIN MUKAAN
Meitä ei tuomita siitä, että emme ole noudattaneet Vanhan Testamentin määräyksiä.
Kerran viimeisellä tuomiolla uskomattomat tuomitaan koko Raamatun mukaan.
Uskovien kohdalla Jeesus otti tuomion, meitä ei enää tuomita. Me emme ole Vanhan Testamentin käskyjen alaisia. Voit vapaasti lukea Vanhaa Testamenttia ja sen määräyksiä. Voit sanoa, että minua ei koskaan tuomita näitten määräysten mukaan, koska en ole lain alla, vaan olen uskossa Jeesukseen. Vanhassa Testamentissa on myös monia ohjeita ja lupauksia. Meidän tulee oppia kaikkia niitä hyviä asioita, joita Vanhassa Testamentissa on, mutta sen mukaan me emme joudu tuomittaviksi. Vanhan Testamentin määräykset ovat voimassa, mutta koskevat vain niitä, jotka eivät ole uskossa vaan ovat lain alla.

SAPATTIKÄSKYT
Luimme sapattikäskyistä. Ovatko ne voimassa? Kyllä, sapattikäskyt ovat voimassa. Keitä ne käskyt koskevat? Koskevatko ne uskovia, Jeesuksen omia? Sapattikäskyt koskevat niitä, jotka ovat lain alla. Me olemme vapaat siitä, koska olemme uskossa Jeesukseen, emmekä ole lain alla.
Vanhassa Testamentissa on annettu myös kymmenen kuuluisaa käskyä. Se on kymmenen käskyn laki. Kymmenen käskyn lain yhdeksän käskyä on annettu myös Uudessa Testamentissa ja siksi ne koskevat meitä. Sapattikäskyä ei ole uudistettu Uudessa Testamentissa. Eli Uudessa Testamentissa ei missään käsketä ketään viettämään sapattia. Päinvastoin, Paavali nuhteli galatalaisia, jotka olivat alkaneet viettää sapattia. (Gal 4:10) Eli meidän ei tarvitse, eikä saa pitää sapattia. Se ei kuulu Jeesukseen uskoville.

MIKSI ON ANNETTU SAPATTIKÄSKY?
Miksi sitten Vanhassa Testamentissa, eli Laissa annettiin Sapattikäsky, joka kuitenkaan ei meitä koske? Kenelle se sitten kuuluu? Luemme siitä Toisesta Mooseksen kirjasta uudelleen jo aikaisemmin lukemamme kohdan.

[13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. 16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. 17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."] (2Ms 31:13,16,17)

Tässä sanottiin jakeessa kolmetoista, että ...Pitäkää minun sapattini, sillä se on MERKKINÄ MEIDÄN välillämme.

Siis sapatti on merkki Jumalan ja Israelin välillä.
Luimme myös jakeista kuusitoista ja seitsemäntoista, että ... Ja pitäkööt israelilaiset sapatin ... ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen MERKKI minun ja israelilaisten välillä. Me emme ole israelilaisia. Jumala antoi sapatin merkiksi itsensä ja Israelin väliselle liitolle.

[12. Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. 20. ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.] (Hs 20:12,20)
Jumala sanoi sapatista, että: ...sapatti ... olkoon merkkinä minun ja heidän välillään. ... ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän.

Sapatti on siis Jumalan ja Israelin välinen merkki. Merkki siitä, että Israel kuuluu Jumalalle. Monessa Raamatun kohdassa kerrotaan, että Israel kuuluu Jumalalle, niin kuin aviovaimo kuuluu aviomiehelleen. Luemme yhden kohdan Jesajan kirjasta.

[5. Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. 6. Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.] (Jes 54:5,6)
Israelia verrataan Jumalan vaimoon. Samasta asiasta puhutaan monessa muussakin Raamatun kohdassa. (Js 50:1, 62:4,5, Jr 3:20, Hs 16:2,8)

Tällä hetkellä Israel on kuin uskoton vaimo. (Jr 3:6,12) Tästä Jumalan ja Israelin välisestä liitosta syntyi Jeesus. Jeesushan syntyi Pyhästä Hengestä ja israelilaisesta Mariasta. Jeesus oli Jumalan Poika, mutta myös Hän oli juutalainen, Marian poika. Me olemme Jeesuksen morsian.
Odotamme häitä.

Tätä esikuvaa käyttäen Jumala on meidän "appemme!" Israel on "anoppimme!"

AVIOLIITON MERKKI
Nykyään meillä avioliitossamme on merkkinä sormus. Se todistaa, että kuulumme puolisona jollekin. Raamatun aikana pukeutumisesta nähtiin, oliko nainen avioliitossa vai ei. Joissain maissa naimisissa olevat naiset pitävät nykyäänkin huntua. Se on merkki siitä, että he kuuluvat jollekin miehelle. Raamatun aikana avioliiton merkkinä oli huntu. Ja Raamattu puhuu myös pään peittämisestä.
Se oli senaikainen tapa ja merkki, siitä, että nainen oli naimisissa. Meillä miehen ja vaimon välisen liiton merkkinä on sormus. Jumalan ja Israelin välisen liiton merkki on sapatti.

Jos me otamme sapatin käyttöömme, varastamme Jumalan ja Israelin välisen merkin. Se on samaa, kuin joku varastaisi toisen ihmisen vihkisormuksen. Jos joku varastaa vihkisormuksen, varastetulla sormuksella ei ole arvoa, eikä se todista, että varas on jonkun kanssa naimisissa. Ei varastettua sormusta käyttämällä pääse avioliittoon toisen ihmisen puolison kanssa.
Jos me alamme viettää sapattia, eli käytämme Jumalan ja Israelin välistä merkkiä, me emme sillä pääse liittoon Jumalan kanssa, kuten israelilaiset.

MIKSI JOTKUT VIETTÄVÄT SAPATTIA?
Miksi sitten jotkut pitävät sapattia, eli käyttävät Jumalan ja Israelin välistä merkkiä? Vaikka Raamattu monessa kohden osoittaa, että Jeesukseen uskova ei ole lain alla, eikä hänen tule lakia seurata, silti ihminen usein yrittää noudattaa lakia. Joskus jopa saarnaajat ottavat jonkun Vanhan Testamentin lakipykälän ja käskevät uskovia sitä noudattaa. Tällaiset puhujat eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat.
Meissä jokaisessa on vanha luontomme, eli liha.
Ihmisessä oleva Liha on herkkä menemään lain alle. Kaikkia meitä joskus kiusaa lainalaisuus. Teemme itse itsellemme määrättyjä lakeja, joita sitten yritämme noudattaa. Vaatii rohkeutta elää vapaana laista. Sapattien viettäjät ottavat osan laista ja sitä noudattavat ja osan laista jättävät noudattamatta.

Voiko näin tehdä?
Onko siitä hyötyä? Hyväksyykö Jumala tällaisen? Voimmeko ottaa jonkun kohdan laista ja sitä noudattaa, mutta jonkun kohdan jättää noudattamatta? Mitä Raamattu sanoo?

[10. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.] (Jk 2:10)
Jos olemme lain alla, meidän pitää noudattaa joka ainutta lain määräystä. Ellemme jokaista noudata, olemme lainrikkojia. Eli se ei hyödytä meitä mitään, että pidämme jonkun määräyksen, mutta emme kaikkia. Meidän täytyy pitää joko kaikki, tai ei mitään.
Me luimme sapattimääräyksistä, että Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä.
Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. (2Ms 31:14)
Jos päätämme totella tämän jakeen alkuosaa, eli päätämme pitää sapatin, pitääkö meidän myös noudattaa jakeen loppuosaa, eli kaikki sapatinrikkojat pitää tappaa! Jos täytämme jakeen alkuosan, pitääkö täyttää loppuosakin? Ei ole mitään hyötyä täyttää ja totella jakeen alkuosaa, mutta sanoa, että jakeen loppuosa ei kuulu meille. Meille kuuluu joko koko laki ja koko jae, tai laki ei kuulu meille ollenkaan.
Luimme, että emme ole lain alla, se ei kuulu meille.

LAKI JA ARMO
Joskus sekoitetaan laki ja armo. Eli yritetään vaeltaa armon alla, mutta otetaan muutamia lakipykäliä, joita sitten yritetään noudattaa. Onko tämä oikein? Voimmeko olla armon alla ja samalla lain alla? Ei, emme voi.
[4. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,] (Gal 4:4)
Jumala lähetti Jeesuksen syntymään lain alaiseksi, eli laki koski Häntä.
Miksi Jumala lähetti Jeesuksen? Luemme seuraavan jakeen.
[5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.] (Gal 4:5)
Että me pääsisimme pois lain alta. Ja että meistä tulisi Jumalan lapsia. Siksi me emme enää ole vieraita, vaan lapsia, me olemme Jeesuksen kanssaperillisiä.
[6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" 7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. 8. Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. 9. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?] (Gal 4: 6-9)
Galatalaiset olivat päässeet pois lain alta, mutta heillä oli vääriä opettajia, jotka käskivät heitä noudattamaan Vanhan Testamentin lakimääräyksiä. Galatalaiset olivat menossa uudelleen lain alle, pois uskosta. Miten se heidän seurakunnassaan ilmeni? Seuraava jae antaa siihen vastauksen.
[10. Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.] (Gal 4:4-10)
Eli he alkoivat pitää sapattia ja muita Mooseksen laissa annettuja määräyksiä juhlapäivistä. He alkoivat näin noudattaa lain määräyksiä. Tästä Paavali heitä nuhteli.

JEESUS JA SAPATTI
Nyt luemme Jeesuksen suhteesta sapattiin.
[1. Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja hänen opetuslastensa oli nälkä, ja he rupesivat katkomaan tähkäpäitä ja syömään. 2. Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina." 7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.] (Mt 12:1,2,7)

Eli Jeesus sanoi, että sapatinrikkojat ovat syyttömiä. Jos sapatin viettäminen kuuluisi meille, emmekä sitä viettäisi, olisimme Jumalan edessä syylliset, emmekä syyttömät. Mutta Jeesus sanoi, että he ovat syyttömiä.
Sapatinpitäjät usein tuomitsevat ne, jotka eivät sapattia pidä. Näin tapahtui myös Jeesuksen aikana.
[16. Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia."] (Jh 9:16a)
Näin sanottiin Jeesuksesta. Samoin sanotaan joskus meistäkin, koska emme pidä sapattia.

SAPATTI JA SUNNUNTAI
Sapatti on siis lauantai. Me vietämme pyhäpäivää sunnuntaina. Miksi? Sunnuntai ei ole sapatin korvike, koska sapattia ei tarvitse korvata, vaan jättää pitämättä.
Raamatun aikana viikon ensimmäinen päivä oli sunnuntai.

[1. Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. 2. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.] (Mr 16:1,2)
Sapattina Jeesus oli kuolleena haudassa. Viikon ensimmäisenä päivänä Hän nousi ylös.
Eli Jeesus nousi haudasta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, sapatin jälkeisenä päivänä. Vähitellen opetuslapset alkoivat viettää sunnuntaita juhlapäivänä. Eli se oli ylösnousemuksen muistoksi vietettävä juhla.
[7. Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.] (Ap 20:7)

Silloin vietettiin sunnuntaita juhlapäivänä.
Koska Jeesus oli sapattina kuolleena haudassa ja sunnuntaina Hän oli ylösnoussut, minäkin haluan viettää sunnuntaita juhlapäivänä. Haluan juhlia ylösnoussutta Jeesusta sunnuntaina, enkä sapattia, eli lauantaita kuolleen Jeesuksen muistoksi. Minulle Jeesus on elävä, eikä kuollut.

SAPATINLEPO
Sitten luemme sapatista Hebrealaiskirjeestä.
[9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. 10. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. 11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.] (Hb 4:9-11)
Tässä puhutaan sapatinlevosta, joka tulee Jeesuksen seuraajille.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ei sano, että sapattia pitäisi viettää. Hän sanoo, että sapatinlepo on varmasti tuleva Jumalan kansalle. Milloin se tulee? Vielä siihen ei olla päästy. Mutta lupaus on voimassa, Jumalan kansa tulee pääsemään sapatinlepoon. Milloin, ja millainen se lepo on?
Raamatussa on sanottu, että Yksi päivä on kuin tuhat vuotta!
Näin on sanottu Psalmissa yhdeksänkymmentä ja toisessa Pietarinkirjeen kolmannessa luvussa. Mitä tämä tarkoittaa?

Yksi päivä joissain esikuvissa vastaa siis tuhatta vuotta.
Kun Jumala loi maailman, Hän loi myös ihmisen, Aadamin. Aadamista kului Nooan syntymään noin tuhat vuotta, eli yksi päivä. Se oli esikuvallisesti viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai.
Nooasta Aabrahamiin oli noin tuhat vuotta, eli yksi päivä. Se oli viikon toinen päivä, eli maanantai. Aabrahamista Daavidiin oli jälleen tuhat vuotta, eli se oli kolmas päivä, tiistai. Daavidista Kristukseen oli tuhat vuotta, se vastasi yhtä päivää, kolmatta päivää eli keskiviikkoa. Kristuksesta meihin on kulunut kaksituhatta vuotta, eli kaksi päivää, siis torstai ja perjantai. Nyt vuosituhat on vaihtunut ja seuraava alkanut, eli seitsemäs vuosituhat Aadamista laskettuna, siis lauantai eli sapatti .
Eli seitsemäs vuosituhat on esikuva seitsemännestä päivästä, eli sapatista.
Se on sapatinlepo, eli tuleva tuhatvuotinen rauhanvaltakunta.
Tietenkään se ei tarkoita sitä, että sapatinlepo olisi alkanut vuoden kaksituhatta ensimmäisenä päivänä. Kuittenkin uskon, että Jeesuksen takaisintulo on lähellä ja sen jälkeen alkaa vihan aika. Vihan ajan jälkeen alkaa tuhatvuotinen rauhanvaltakunta. Se on ihanaa aikaa. Se on se sapatinlepo, jota nyt odotamme.

Tämän tulkinnan mukaan elämme lopun aikoja.

LOPUKSI
Sitten vielä lyhyt kertaus: Jumala kutsuu Israelia vaimokseen. Sapatti on siis Israelin ja Jumalan välisen liiton merkki. Samoin kuin meillä monilla on sormus avioliittomme merkkinä. Jumalan ja Israelin väliseen liittoon kuuluvat vain juutalaiset. Muita ihmisiä, eikä mitään uskonsuuntia ole otettu tähän liittoon.

Jotkut käyttävät sanontaa: ”Hengellinen Israel.” Se on Raamatun vastainen sanonta ja on katolisuudesta lähtöisin.

Sapattikäsky on myös lakikäsky, joka ei kuulu Jeesuksen seuraajille, eli uskoville. Jos joku välttämättä haluaa viettää sapattia, hän on velvollinen täyttämään koko VT:n lain. Jos ei täytä, hän on lainrikkoja. Sapatin viettäjät ja lain noudattajat ovat raskaan Lain kuorman ikeessä. Se on turha kuorma, jota kenenkään ei tarvitse kantaa.

Yleensä sapatinviettäjät eivät ole täyttyneet Pyhällä Hengellä. Siksi Pyhä Henki ei ole päässyt heitä johdattamaan kaikkeen totuuteen.

Kiitämme Jumalaa siitä, että saamme elää armon alla, eikä tarvitse elää lain alla. Tämä etuoikeus on jokaisella, joka on uskossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

45

1246

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nimetön

      Älkää tosiaankaan "narahtako" menemään lain alle nielemällä koukkua sapatinvietosta.

      • kengätön

        Sapatti on hyvin erottuva keino liittää ihmiset oman ryhmän jäsenyyteen. Ja eripura muiden suuntien kanssa on se voimakeino jolla sitä valtaa sitten perustellaan. Tämä sama kuviohan toistuu lahkosta lahkoon eri kummajaisten muodoissa. Menetelmän periaate on kaikille näille koeteltu ja hyväksi havaittu.


    • kasi

      katsooko Adventtikirkko itsensä uudeksi tämän päivän Israeliksi? jos katsoo niin mihin tämä perustellaan?

      • una Fortuna

        Sapatti loppui auringon laskuun Lauvantai iltana.
        näin ollen kirjoituksesta käy ilmi se,että tämä
        Trooaan kokous oli Jatkoosa sapatin päättymisen jälkeen. Kertoohan tarina selvästi,että aamulla
        varhain Paavali lähti matkalle. On itsestään selvä asia tämä Juutalainen käytäntö. Suomessa oli aikoinaan käytntö alkaa Sunnuntain vietto 6
        den aikaan lauvatai iltana. Nykyään päivät vaihtuvat puolen yön tienoilla kansainvälisesti.
        aivan yleisesti ovat Theologit maininneet kyseessä olleen Sapatin loputtua olevan lauvantai illan. Asiayhteydet kertovat tämän
        paikkansa pitävyyden! Ystävyydellä Sunnuntain
        tiimoilta. Una Fortuna,


      • genesis_5

        Hengellinen Israel Paavlin mukaan. Jos meidät on
        oksastettu Jaloon öljypuuhun Paavalin mukaan.

        Roomalaisille: 11.13: Teille, Pakanoille,minä sanon:koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
        14: sytyttääkseni, jos mahdollista,kiivauteen niitä, Jotka ovat jotka ovat minun heimolaisiani,ja pewlastaakseni, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
        15: Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa
        on muuta kuin elämä kuolleista?
        16: Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös
        koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
        17: Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, olet Ja sinä joka olet metsäöljypuu
        , olet okasastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun
        mehevästä juuresta,
        18: Niin älä ylpeile oksien rinnalla; Mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta,
        vaan juuri kannattaa sinua.
        19: Sinä kaiketi sanonet:= Ne oksattaitettiin pois, että minut oksastettaisiin=.
        20: Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois,
        mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä,
        vaan pelkää.
        21: Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.

        Näin paavali kertoo tästä Hegellisestä Israelista. Minä uskon Raamatun sanaa kun, niin
        monessa kohdassa sanotaan tästä sapatista, että
        se kuuluu vain niille jotka ovat Liittyneet
        Herraan. Koska vielä Paavalikin Apostolien tekojen mukaan Pyhitti sapattinasa Jumalan
        palvelemiseen kuten huomaat lukiessasi Apostolienteót. Meidän tulee aina muistaa ne
        ikivanhat ajat, jolloin Paavalin esimerkki hyljättiin. Kukaan ihminen ei voi muuttaa historian kulkua. Meidän tulee myös muistaa se
        tosiasia huolella mitä on tapahtunut, kun Kaksi
        uskontoa liitetään yhteen. Tämän liitoksen seurauksena on varmasti Historian mukaan meille
        kuulumatonta asiaa.

        Minun näkemykseni tästä Jumalan Hengellisestä
        Israelista on se, että Adventistit hyväksyvät
        Jeesuksen alkuperäis opetuksen pitämällä sapatin.
        Kuitenkaan ei kenenkään pidä tuomita, niitä
        joille tämä asia ei ole kirkastunut. Näet ovathan Kristukseen liittyneet todelliset
        Kristityt Hengellinen Israel. Siunausta sinulle.


      • kasi

        Ovatko Raamatun 10 käskyä kristityille tärkeitä tai vain 9?

        Tai eivätkö käskyt ole tärkeitä?

        Omasta puolestani pidän jokaista käskyä tärkeänä, vaikka pelastus tuleekin vain Jeesuksen kautta.

        Ja myös luterilaisen kirkko (mihin kuulun) opettaa meitä pyhittämään lepopäivämme tosin se pyhitetään sunnutaina.

        KOLMAS KÄSKY:
        Pyhitä lepopäivä.

        Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.

        Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.

        Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.

        Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.

        Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.

        Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
        (2. Moos. 20:11)
        Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. (Jes. 58:13–14)
        Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28)
        Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)

        Lutherin Vähä katekismus: Pyhitä lepopäivä.

        MITÄ SE MERKITSEE?
        VASTAUS:
        Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.

        ----------------------------------------------


      • kasi
        genesis_5 kirjoitti:

        Hengellinen Israel Paavlin mukaan. Jos meidät on
        oksastettu Jaloon öljypuuhun Paavalin mukaan.

        Roomalaisille: 11.13: Teille, Pakanoille,minä sanon:koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
        14: sytyttääkseni, jos mahdollista,kiivauteen niitä, Jotka ovat jotka ovat minun heimolaisiani,ja pewlastaakseni, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
        15: Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa
        on muuta kuin elämä kuolleista?
        16: Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös
        koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
        17: Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, olet Ja sinä joka olet metsäöljypuu
        , olet okasastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun
        mehevästä juuresta,
        18: Niin älä ylpeile oksien rinnalla; Mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta,
        vaan juuri kannattaa sinua.
        19: Sinä kaiketi sanonet:= Ne oksattaitettiin pois, että minut oksastettaisiin=.
        20: Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois,
        mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä,
        vaan pelkää.
        21: Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.

        Näin paavali kertoo tästä Hegellisestä Israelista. Minä uskon Raamatun sanaa kun, niin
        monessa kohdassa sanotaan tästä sapatista, että
        se kuuluu vain niille jotka ovat Liittyneet
        Herraan. Koska vielä Paavalikin Apostolien tekojen mukaan Pyhitti sapattinasa Jumalan
        palvelemiseen kuten huomaat lukiessasi Apostolienteót. Meidän tulee aina muistaa ne
        ikivanhat ajat, jolloin Paavalin esimerkki hyljättiin. Kukaan ihminen ei voi muuttaa historian kulkua. Meidän tulee myös muistaa se
        tosiasia huolella mitä on tapahtunut, kun Kaksi
        uskontoa liitetään yhteen. Tämän liitoksen seurauksena on varmasti Historian mukaan meille
        kuulumatonta asiaa.

        Minun näkemykseni tästä Jumalan Hengellisestä
        Israelista on se, että Adventistit hyväksyvät
        Jeesuksen alkuperäis opetuksen pitämällä sapatin.
        Kuitenkaan ei kenenkään pidä tuomita, niitä
        joille tämä asia ei ole kirkastunut. Näet ovathan Kristukseen liittyneet todelliset
        Kristityt Hengellinen Israel. Siunausta sinulle.

        Olen ymmärtänyt asian samalla tavalla. Ei väliä oletko juutalainen tai pakana olet samaa kansaa Jeesuksessa.

        Adventistikirkko kuitenkin korostaa sapatin viettoa lauantaisin siitä syystä että Israel vietti sapattinsa ja juutalaiset vielä tänäänkin viettävät sapattinsa lauantaina.

        Martti Luther opettaa (tai ainakin luterilainen kirkko) opettaa meitä viettämään lepopäivän sunnuntaina, mutta vetoaa kuitenkin Raamattuun ja sen sapattiin.

        Kun taas muutamat uskonyhteisöt kieltävät pitävänsä sapattia, mutta pitävät kuitenkin lepopäivän (Herran päivän)?

        Mikään kirkoista ei tietääkseni pane sapattia Jeesuksen uhrin edelle, mutta eräät väittävät että sapatin pito pelastetulle (ainakin lauantaina on jopa este pelastumisella)

        kun taas esimerkiksi A-kirkko asettaa sapatin niin tärkeäksi opinkappaleeksi että se voi jopa viimekädessä olla esteenä pelastetulle.

        Minusta on luterilaisen kirkon asenne kaikkein Raamatullisin. Adventistit uskovat että SUNNUNTAI on auringon jumalan päivä - ei minulle. Minä olen oppinut että minä pyhitän lepopäiväni Raamatun Jumalan tahdon mukaan. En ole kuullutkaan mistään auringon jumalasta (ennekuin tällä palstala) enkä ehdottomasti pyhitä sille mitään.


      • genesis_5
        kasi kirjoitti:

        Olen ymmärtänyt asian samalla tavalla. Ei väliä oletko juutalainen tai pakana olet samaa kansaa Jeesuksessa.

        Adventistikirkko kuitenkin korostaa sapatin viettoa lauantaisin siitä syystä että Israel vietti sapattinsa ja juutalaiset vielä tänäänkin viettävät sapattinsa lauantaina.

        Martti Luther opettaa (tai ainakin luterilainen kirkko) opettaa meitä viettämään lepopäivän sunnuntaina, mutta vetoaa kuitenkin Raamattuun ja sen sapattiin.

        Kun taas muutamat uskonyhteisöt kieltävät pitävänsä sapattia, mutta pitävät kuitenkin lepopäivän (Herran päivän)?

        Mikään kirkoista ei tietääkseni pane sapattia Jeesuksen uhrin edelle, mutta eräät väittävät että sapatin pito pelastetulle (ainakin lauantaina on jopa este pelastumisella)

        kun taas esimerkiksi A-kirkko asettaa sapatin niin tärkeäksi opinkappaleeksi että se voi jopa viimekädessä olla esteenä pelastetulle.

        Minusta on luterilaisen kirkon asenne kaikkein Raamatullisin. Adventistit uskovat että SUNNUNTAI on auringon jumalan päivä - ei minulle. Minä olen oppinut että minä pyhitän lepopäiväni Raamatun Jumalan tahdon mukaan. En ole kuullutkaan mistään auringon jumalasta (ennekuin tällä palstala) enkä ehdottomasti pyhitä sille mitään.

        Rooman keisari Konstantinukselta. Kääntyessään
        suosiolliseksi Kristityille. 313AD Rooman Emperor
        Constantine laillisti Kristillisyyden. Tehden
        Kristillisyydestä valtion virallisen uskonnon.

        Keisari Konstantine oli hallinnut Läntistä osaa valtakunnasta vuodesta 306 AD Elokuussa 312AD.
        Konstantine marssi Armeijansa kanssa Roomaan.
        Hänellä oli tehtävänään Hänelle oli annettu
        Silloisen Keisarin Maxsentiuksen vanginta määräys. Marssiessaan hän näkiauringon laskiessa
        Ristin taivaalla. Tästä näkemästään Rististä
        hän saia idean antaa Kristityille lain suoja.

        Tämän näyn innoittamana hän näki Kristuksen unessaan. Seuraavana taisteluun mennessään he voittivat. Milvian Sillalla Tiberin joella vihollisensa. Maxentius hukkui ja Konstantine
        saapui voitokkaana Roomaan. Tänä päivänä hän vapautti Kristityt vainon alaisuudesta. hän
        uskoutui kristillisyyteen. Eusebius piispa kertoo
        kuinka konstantin sotajoukot uivat hevosten
        selässä joen toiselle puolelle, näin tullen kastetuiksi.

        Konstantine vakuutti miehilleen olevansa ainoa
        todellinen hallitsia. Kuusi vuotta myöhemmin hän muutti Roomaan asumaan. Konstantine kuoli AD 337.

        Hänen tarkoituksenaan oli yhdistää Rooman Mithra
        uskonto Ja Kristillisyys yhdeksi uskonnoksi.
        Hän sanoi Kristityille. Koska minä Keisari olen tehnyt teille myönnytyksen Kristillisyyteen haluan minä teiltä myös vasta myönnytyksen, että
        otatte Rooman valtion ja Mithra uskon Aurinkojumalan palveluksen päivän Pyhitys päiväksenne, Piispat suostuivat Keisarin ehdotukseen. Näin Sunnuntaista tuli Kristillinen
        pyhä Keisarin toivomuksen mukaan.

        Sapattia pitävt uskovaiset pakenivat kaiukaisiin seutuihin pakoon Keisarin määräystä, koska he eivät halunneet luopua sapatin vietosta. Nyt he joutuivat Valtiovallan vainoamiksi.

        Eikä tässä vielä kaikki Keisarin määräys oli vielä se, että Kristillisiin pyhiin kirjoituksiin piti tehdä muutoksia taitavasti,
        että niiden muutosten avulla voitiin taivuttaa myös Mithrausko samankaltaisen uskonnon alaisuuteen, Ne Oppineet jotka eivä suostuneet
        tekemään taitavia väärennöksiä Kristillisten
        pyhiin kirjoituksiin teloitettiin. Myöhemmillä
        Kristityillä on ollet kautta aikojen kysymys?
        minkä laisia väärennöksiä Raamatun kirjoituksiin
        on tehty, Koska väärennösten jälkeen vanhat
        manuscripit hävitettiin. Kuitenkin tarkoitus pyhitti keinot! nyt meillä on kaikilla hallussa Raamattu? Onko kukaan varma mitä kohtia on
        väärennetty meille soveliaiksi. Tämä on meille
        vielä suuri Kysymys merkki? koska meidän raamattumme sisältää osan pakanuutta. Kuka tietää
        mikä on alkuperäistä ja mikä ei. Lienee parasta vain uskoa vai kuinka lie?

        Näillä pakenevillä Waldolaisilla oli vielä Puhtaimmat Raamatut, Mutta ovatko nekään puhtaita enää? Ehkä juuri tämä alkuun tehty
        sekoitus on saanut aikaan sekaisen Kristillisen
        yhteisön. Koska koko Kristikunta on jatkuvasti
        Sotajalalla. Todellinen Rakkaus puuttuu.
        Siunausta Sinulle.


      • mukaan ok
        kasi kirjoitti:

        Olen ymmärtänyt asian samalla tavalla. Ei väliä oletko juutalainen tai pakana olet samaa kansaa Jeesuksessa.

        Adventistikirkko kuitenkin korostaa sapatin viettoa lauantaisin siitä syystä että Israel vietti sapattinsa ja juutalaiset vielä tänäänkin viettävät sapattinsa lauantaina.

        Martti Luther opettaa (tai ainakin luterilainen kirkko) opettaa meitä viettämään lepopäivän sunnuntaina, mutta vetoaa kuitenkin Raamattuun ja sen sapattiin.

        Kun taas muutamat uskonyhteisöt kieltävät pitävänsä sapattia, mutta pitävät kuitenkin lepopäivän (Herran päivän)?

        Mikään kirkoista ei tietääkseni pane sapattia Jeesuksen uhrin edelle, mutta eräät väittävät että sapatin pito pelastetulle (ainakin lauantaina on jopa este pelastumisella)

        kun taas esimerkiksi A-kirkko asettaa sapatin niin tärkeäksi opinkappaleeksi että se voi jopa viimekädessä olla esteenä pelastetulle.

        Minusta on luterilaisen kirkon asenne kaikkein Raamatullisin. Adventistit uskovat että SUNNUNTAI on auringon jumalan päivä - ei minulle. Minä olen oppinut että minä pyhitän lepopäiväni Raamatun Jumalan tahdon mukaan. En ole kuullutkaan mistään auringon jumalasta (ennekuin tällä palstala) enkä ehdottomasti pyhitä sille mitään.

        Olen iloinen puolestasi, että et ole vielä niellyt adventisti-Ellenin sapattioppia.


    • Miina I

      sapatista. Siellä olivat kovasti sitä mieltä, että se on vain juutalaisia varten, erottamaan valitun kansan muista kansoista. Ei-juutalaissyntyiset kristityt eivät koskaan ole viettäneet sapattia.

      Vanhan juutalaisen kertomuksen mukaan: "Kun Jumala oli luonut kaikki viikonpäivät, niin sapatti valitti, että se oli jäänyt yksin. Sunnuntailla oli parinaan maanantai, tiistailla keskiviikko, torstailla perjantai, mutta sapatti oli aivan yksin. Silloin Jumala sanoi: "Minä annan sinulle kumppanin, kansani Israelin. Se on Ylkä ja sinä saat olla Morsian."

      • kasi

        pitäneet sapatin arvossa ja he tosiasiassa saivat sen, mutta oikeastaan tässä on kyse siitä tuleeko Jeesuksen seuraajien liittyä sapatin pitäjiin vai ei.

        Jeesus on pelastetun Kuningas ja Herra ja jos hän viettää sapattia pitäisikö myös hänen alamaisensa tehdä niin.

        Vai pitääkö Jeesus sapatin pyhänä? vai oliko se vain Israelin kansalle kunnes hän tuli heidän keskuuteensa.

        Vai onko sapatti yleensäkään voimassa kristittyjen maailmassa.

        Jos juutalainen tulee kristityksi, pitääkö hänen jättä sapatti pitäminen vai pitää sapatti vain siksi että hän on Juutalainen.

        Kysymyksiä on monta ja niihin ei mielestäni ole aivan helppo vastata.

        kasi :)


      • Sirkka Iita.
        kasi kirjoitti:

        pitäneet sapatin arvossa ja he tosiasiassa saivat sen, mutta oikeastaan tässä on kyse siitä tuleeko Jeesuksen seuraajien liittyä sapatin pitäjiin vai ei.

        Jeesus on pelastetun Kuningas ja Herra ja jos hän viettää sapattia pitäisikö myös hänen alamaisensa tehdä niin.

        Vai pitääkö Jeesus sapatin pyhänä? vai oliko se vain Israelin kansalle kunnes hän tuli heidän keskuuteensa.

        Vai onko sapatti yleensäkään voimassa kristittyjen maailmassa.

        Jos juutalainen tulee kristityksi, pitääkö hänen jättä sapatti pitäminen vai pitää sapatti vain siksi että hän on Juutalainen.

        Kysymyksiä on monta ja niihin ei mielestäni ole aivan helppo vastata.

        kasi :)

        viettäminen ei ole lakihenkisyyttä,vaan se on Luojan kunnioitusta.

        Kuniota Häntä joka on luonut maan ja mertenlähteet.Se on asettumista Luojan puolelle.

        Halua tehdä lähettäjänsä tahto.

        Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä,tai ihmissäädöksiä,perinnäissääntöjä.Jeesushan varoitti ja sanoi:

        "Te olette hyljänneet Jumalan käskyn ja kunnioitatte isiltä opittuja perinnäisssääntöjä."

        Sapatti on ainoa raamatun mukainen lepopäivä ja sen yllä lepää kallein lahja Jumalan siunaus.

        On lepoa Herrassa viettää Jumalan tahdon mukaista Jeesuksen ihmisteoista vapautamaa,Jumalan itsensä siunaamaa ja pyhittämää lepopäivää.

        Ei yksikään Jumalan käsky ole turha.

        Jeesus sanoi:

        Sapatti on IHMISTÄ varten,siis sinuakin?

        "Päiviä muita voimme vapaasti valita,vaan lepopäivän siunatun valitsi Jumala!"

        Siunausta lepopäivääsi.tv.Sirkka Iita.


      • Miina I
        kasi kirjoitti:

        pitäneet sapatin arvossa ja he tosiasiassa saivat sen, mutta oikeastaan tässä on kyse siitä tuleeko Jeesuksen seuraajien liittyä sapatin pitäjiin vai ei.

        Jeesus on pelastetun Kuningas ja Herra ja jos hän viettää sapattia pitäisikö myös hänen alamaisensa tehdä niin.

        Vai pitääkö Jeesus sapatin pyhänä? vai oliko se vain Israelin kansalle kunnes hän tuli heidän keskuuteensa.

        Vai onko sapatti yleensäkään voimassa kristittyjen maailmassa.

        Jos juutalainen tulee kristityksi, pitääkö hänen jättä sapatti pitäminen vai pitää sapatti vain siksi että hän on Juutalainen.

        Kysymyksiä on monta ja niihin ei mielestäni ole aivan helppo vastata.

        kasi :)

        hän voi pitää sapatin niin kuin ennenkin. Pakanakristittyjen ei sen sijaan tarvitse tehdä näin, koska Mooseksen laki ei ole enää voimassa kristittyjen keskuudessa. Sapatti kuuluu vanhaan liittoon, ei uuteen.


      • en minä
        Miina I kirjoitti:

        hän voi pitää sapatin niin kuin ennenkin. Pakanakristittyjen ei sen sijaan tarvitse tehdä näin, koska Mooseksen laki ei ole enää voimassa kristittyjen keskuudessa. Sapatti kuuluu vanhaan liittoon, ei uuteen.

        usko että te sapatin kiertäjät antaisi rauhaa sille teidän uskoon kääntyneelle juutalaiselle pitää sapattia,kyllä sille pian alkais saarna että nyt pois sieltä lain alta nythän ollaan uudessa liitossa eikä Mooseksen lain alla vanhassa, jos se ei kääntyis sapatista tulis sama hyökkäys kun adventisteille, olis vain lain alla eikä armon.


      • Miina I
        en minä kirjoitti:

        usko että te sapatin kiertäjät antaisi rauhaa sille teidän uskoon kääntyneelle juutalaiselle pitää sapattia,kyllä sille pian alkais saarna että nyt pois sieltä lain alta nythän ollaan uudessa liitossa eikä Mooseksen lain alla vanhassa, jos se ei kääntyis sapatista tulis sama hyökkäys kun adventisteille, olis vain lain alla eikä armon.

        Jokainenhan voi toimia tässä asiassa niin kuin itse hyväksi näkee.

        Tosin Suomen juutalaiset valittavat, että sapattia on nykyoloissa vaikea pitää, koska sitä ei oikein ehdi valmistelemaan. Äidit ovat töissä jne. Perjantaina tulisi päästä töistä aikaisemmin. Lauantaihan on kyllä kaikilla vapaapäivä, vain tuo perjantai-ilta tuottaa vaikeuksia monille. Sapatti on juutalaisille yhtä paljon kansallinen kuin uskonnollinen perinne.


      • shy
        kasi kirjoitti:

        pitäneet sapatin arvossa ja he tosiasiassa saivat sen, mutta oikeastaan tässä on kyse siitä tuleeko Jeesuksen seuraajien liittyä sapatin pitäjiin vai ei.

        Jeesus on pelastetun Kuningas ja Herra ja jos hän viettää sapattia pitäisikö myös hänen alamaisensa tehdä niin.

        Vai pitääkö Jeesus sapatin pyhänä? vai oliko se vain Israelin kansalle kunnes hän tuli heidän keskuuteensa.

        Vai onko sapatti yleensäkään voimassa kristittyjen maailmassa.

        Jos juutalainen tulee kristityksi, pitääkö hänen jättä sapatti pitäminen vai pitää sapatti vain siksi että hän on Juutalainen.

        Kysymyksiä on monta ja niihin ei mielestäni ole aivan helppo vastata.

        kasi :)

        Muista mitä Paavali kertoo lain antamisesta!Galatalaiskirje:
        3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Israelille oli luvattu Lunastaja sen synneistä, joiden vuoksi laki "jälkikäteen annettiin". Kolossalaiskirje:
        2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. (ISRAELILTA POISTI) Sapattikäsky oli ainoa käsky itseasiassa, joka kuului säädöksiin. Se oli annettu Israelin tottelemattomuuden vuoksi Siinailla. Silloin tuliovat kaikki Jumalanpalvelussäädökset Israelilaisten rasitteiksi, ja nuo kohdentuivat nimenomaan pääasiassa Sapattina tehtäviksi. Jeesus tuli Istrraelin lunastajaksi "ennen tehdyistä rikkomisista" ja on luonnollista, että kun rikkomus on sovitettu, poistuvat myös ne velvoitteet, jotka tuo rikkominen oli saanut seurauksikseen. Nyt me kunnioitamme tuota sovitusta olemalla muistuttamasta tuosta rikkomuksesta, joka on sovitettu. Jeesuksen sovitustyöhän oli Israelin rikkomuksen SEKÄ Paratiisin alkuperäisen rikkomisen seurausten mitätöintiä. Kun ensimmäinen Aadam toi kuoleman ihmisen osaksi, tuli Jeesus "uudeksi Aadamiksi" sovittaakseen kaikki sen, mitkä olivat Jumalan ja ihmisen välillä rikottua. Nyt me olemme sovitettuina Jeesuksen omia. Meillä on Vapahtajamme sovittajana ja me emme muista rikkomista sapatin vieton muistoilla, jotka olivat synnin aikaansaamia. Pojalla ei ole syytä muistaa entisiä Sapattiasetuksen perussyitä rikkomuksineen.


      • kelpaa?
        Miina I kirjoitti:

        Jokainenhan voi toimia tässä asiassa niin kuin itse hyväksi näkee.

        Tosin Suomen juutalaiset valittavat, että sapattia on nykyoloissa vaikea pitää, koska sitä ei oikein ehdi valmistelemaan. Äidit ovat töissä jne. Perjantaina tulisi päästä töistä aikaisemmin. Lauantaihan on kyllä kaikilla vapaapäivä, vain tuo perjantai-ilta tuottaa vaikeuksia monille. Sapatti on juutalaisille yhtä paljon kansallinen kuin uskonnollinen perinne.

        Se, joka ei usko jokaista Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, vaan yrittää tehdä Kirjoitusten ilmaisut omiin näkemyksiinsä saveltuviksi, ei ole ymmärtänyt Jumalan puhetta. Joka nousee Kirjoitusten todistusta vastaan, on itse vielä epäselvyydessä. Jo Mooseksessa on kirjoitettuna Jumalan säädöksistä. Jakeessa 39 (3.Moos.23) sanotaan: "...ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä." Koska viikossa on vain seitsemän päivää, on ensimmäinen ja kahdeksas päivä aina sapatin jälkeinen päivä. Minkä tähden ihmiset haluavat nousta Kirjoitusten totuutta vastaan?


      • Matalapalkkaduunari Maija
        kelpaa? kirjoitti:

        Se, joka ei usko jokaista Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, vaan yrittää tehdä Kirjoitusten ilmaisut omiin näkemyksiinsä saveltuviksi, ei ole ymmärtänyt Jumalan puhetta. Joka nousee Kirjoitusten todistusta vastaan, on itse vielä epäselvyydessä. Jo Mooseksessa on kirjoitettuna Jumalan säädöksistä. Jakeessa 39 (3.Moos.23) sanotaan: "...ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä." Koska viikossa on vain seitsemän päivää, on ensimmäinen ja kahdeksas päivä aina sapatin jälkeinen päivä. Minkä tähden ihmiset haluavat nousta Kirjoitusten totuutta vastaan?

        Jeesus sanoi:Ihmisen poika on sapatin Herra.Eli Herramme Jeesus on tämän sapatin päivän Herra.Sunnuntaita ihmiset viettävät Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi.Samalla perusteella viikon pyhäpäiväksi voisi ehdottaa perjantaita koska silloin Jeesus ristiinaulittiin syntiemme tähden ja joka on erittäin tärkeä tapahtuma kannaltamme.Pyhäpäiväksi voisi ehdottaa myöskin torstaita koska silloinhan kiirastorstaina Jeesus asetti muistoaterian ja sanoi:tehkää tämä minun muistokseni.Kuitenkin vain sapatista hän kertoi että hän on sen päivän "päivänsankari"Hän on sapatin päivän Herra jota sitä viettävät juhlivat.Tämä on ollut näkemykseni siitä mikä on raamatullinen lepopäivä enkä halua että vakaumukseni loukkaa ketään.Kerroin vain miksi ei sunnununtai.


      • tuollainen
        Matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

        Jeesus sanoi:Ihmisen poika on sapatin Herra.Eli Herramme Jeesus on tämän sapatin päivän Herra.Sunnuntaita ihmiset viettävät Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi.Samalla perusteella viikon pyhäpäiväksi voisi ehdottaa perjantaita koska silloin Jeesus ristiinaulittiin syntiemme tähden ja joka on erittäin tärkeä tapahtuma kannaltamme.Pyhäpäiväksi voisi ehdottaa myöskin torstaita koska silloinhan kiirastorstaina Jeesus asetti muistoaterian ja sanoi:tehkää tämä minun muistokseni.Kuitenkin vain sapatista hän kertoi että hän on sen päivän "päivänsankari"Hän on sapatin päivän Herra jota sitä viettävät juhlivat.Tämä on ollut näkemykseni siitä mikä on raamatullinen lepopäivä enkä halua että vakaumukseni loukkaa ketään.Kerroin vain miksi ei sunnununtai.

        Duunarille on tietysti tarpeen saada säännöllisesti lepoa. Sallittu lepo velvoittaa pääsääntöisesti kuitenkin sitä, jolle työtäsi teet. Häntä varten on lepoasia tarkoitettu muistuttamaan, ettei ihmistä saa työllä liikaa rasittaa. Emme me tule siunatuiksi ruumista lepuuttamalla vaan hengenvoimien käytöstä hyviin asioihin. Ja sitä meidän kristittyinä tulisi harrastaa pitkin viikkoakin. On hyvä, että ihmisillä on yhdessä sovittu lepopäivä, jotta mahdollisimman monilla olisi tilaisuus läsnäoloon halutessaan. Adventistien jääräpäisyys ei palvele ihmisten yhteyden asiaa, eikä se heille näytä olevan päämääräkään. He ovat päättäneet laittaa omaa kapulaansa rattaisiin, jotta muilla olisi vaivaa heidän huomioonottamisessaan. Te olette oikeastaan kiusantekijöitä ettekä ihmisten hyväksi palvelevia. Oikeita JÖRRIKÖITÄ.


      • matalapalkkaduunari Maija
        tuollainen kirjoitti:

        Duunarille on tietysti tarpeen saada säännöllisesti lepoa. Sallittu lepo velvoittaa pääsääntöisesti kuitenkin sitä, jolle työtäsi teet. Häntä varten on lepoasia tarkoitettu muistuttamaan, ettei ihmistä saa työllä liikaa rasittaa. Emme me tule siunatuiksi ruumista lepuuttamalla vaan hengenvoimien käytöstä hyviin asioihin. Ja sitä meidän kristittyinä tulisi harrastaa pitkin viikkoakin. On hyvä, että ihmisillä on yhdessä sovittu lepopäivä, jotta mahdollisimman monilla olisi tilaisuus läsnäoloon halutessaan. Adventistien jääräpäisyys ei palvele ihmisten yhteyden asiaa, eikä se heille näytä olevan päämääräkään. He ovat päättäneet laittaa omaa kapulaansa rattaisiin, jotta muilla olisi vaivaa heidän huomioonottamisessaan. Te olette oikeastaan kiusantekijöitä ettekä ihmisten hyväksi palvelevia. Oikeita JÖRRIKÖITÄ.

        "mikäli teistä riippuu eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa",näin meitä neuvoo raamatun sana.Kerron kuitenkin erään kokemukseni siltä ajalta kun aikoinaan kävin ammattikoulua.Olin antanut elämäni muutama vuosi sitten Jeesukselle.Yksi vuosi minulle siellä oli vaikea.Nuoruus on kokeilujen aikaa,alkoholin,vapaan seksuaalisuuden kyllästämä kulttuurimme odottaa että kaikki käyttäytyvät samalla tavoin.Ajattelin ,ja ajattelen yhä että Jumalan tahto ei ole että päihdymme tai toimimme tahallisesti vastoin Jeesuksen opetusta.Sanoin siis tarjotuille asioille ei.En koskaan sanonut tai "saarnannut" muille että et saa tehdä noin tai noin.Mutta se että kieltäydyin riitti siihen että minua kiusattiin koko sen vuoden ajan."Nynny,tosikko..Ivanauruja.."et halua olla kunnon kamu,haluat itse eripuraa ja riitoja koska kehtaat olla erilainen,oma syysi"Yhteyttä ei syntynyt luokkatoverieni kanssa.Vuosi vaihtui,vaihtuivat luokkatoveritkin ja tilanne olikin aivan erilainen,Periaatteeni olivat samat mutta minua ei kiusattu.Ystävystyin monien kanssa ja ilmapiiri koululuokissa oli muutenkin hyvä.Katson siis että erilaisuus ei ole yhteyden este.Mutta jos erilaisuuden vuoksi aletaan kiusata ei yhteyttä synny.Ja tämä kokemus opetti sen että molempina vuosina koetin elää loukkaamatta ketään uskoni vuoksi,silti toisena vuonna minua kiusattiin tosi rajusti.Yritän siis elää rauhassa vakaumuksessani.Silti pelkkä olemassaoloni voi olla kiusankappale jollekulle.Viestissäsi oli paljon hyvää ja oikein pohdittua.Siunausta sinulle!


    • Kasille

      Lähde: Parse-error.com

      Onko vanhan liiton laki voimassa vieläkin?
      Sapatin ja ruokasääntöjen noudattamisen vaatimukset tarkastelussa

      Tässä artikkelissa termit "Mooseksen laki" ,"Herran laki" , "laki" ja "vanhan liiton laki" tarkoittavat yhtä ja samaa jakamatonta lakikokoelmaa, jonka yhtenä osana on dekalogi (Kymmenen käskyä). Dekalogi kuuluu siihen liiton kirjaan, jonka Herran teki Israelin kansan kanssa Siinailla (2 Moos.19-24 luvut). Ks. varsinkin 2 Moos. 24:7-8 "Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: "Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt." Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla." Ja jae 12: "Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle."

      Laki on kokonaisuus ja yhtäläisesti se säädettiin "ikuiseksi" Israelin kansalle, ja sen tähden käytän laista välillä eri ilmauksia. Jos tätä selitysopillista perustosiasiaa ei ymmärretä, päädytään väärinkäsityksiin jo sapattikysymyksen lähtökohdissa. Ks. myös esim. 2 Aik.31:3 "Kuningas antoi omaisuudestaan Herran laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin, sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin".

      Aina silloin tällöin nousee esiin kysymyksiä vanhan liiton lain sitovuudesta uudessa liitossa. Tavallisimpia Mooseksen lain pitämiseen liittyviä kysymyksiä, joihin voi törmätä, on kysymys sapatin pitämisestä. Sapatti tarkoittaa lauantaita, tarkemmin sanoen aikaa perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Muita kiistakysymyksiä ovat kysymys saako kristitty syödä verta ja muita Mooseksen laissa kiellettyjä eläimiä, kuten sianlihaa ja vaikkapa rapuja elokuisilla rapujuhlilla (3 Moos.11 luku). Adventistit väittävät myös kahvin ja teen juomista synniksi. Toisin sanoen tiettyjen ruokien ja juomien nauttimisesta tehdään moraalinen ja hengellinen kysymys adventismissa - ja myös pelastumiseen vaikuttava asia, jos kerran esim. kahvin juonti on synti. Synnin palkkanahan on kuolema ja kadotus!

      Adventismin kulttiliikkeen hengellinen johtaja Ellen G. White selvästi opetti, että:
      - lihansyöjät eivät pääse taivaaseen (1Testimonials, s. 187; CD, s. 380-381)
      - kahvin ja teen juominen on syntiä (Evangelism, s. 266)
      - rukoukset eivät pääse taivaaseen, jos ruokapöydälläsi on voita, kananmunia tai lihaa (CD, s. 366)

      Sapattikysymystä (ja ruokasääntöjä) pitää esillä Suomessa erityisesti seitsemännen päivän adventistit-niminen liike (joitain muitakin erittäin marginaalisia tahoja on). Tässä tutkielmassa ko. suuntauksesta käytetään jatkossa lyhyesti nimitystä adventismi/adventistit. Muitakin adventistisia suuntauksia on olemassa, kuten sunnuntaita pitäviä adventisteja, mutta näitä liikkeitä ei esiinny Suomessa, joten niihin ei oteta kantaa tässä artikkelissa.
      1. Adventistien sapattiopista
      Adventismissa sapattikäsky on nostettu pelkästä lauantaina lepäämisestä suorastaan eskatologisiin (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän apokalyptisessa lopputaistelussa. Ts. kuuluuko kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" (Ilm. 14:12; adventistit soveltavat itseensä tämä jakeen ja väittävät Raamatun ennustaneen heidän liikkeensä tulemisen).

      Adventistien tärkeimpiä oppeja sapatista ovat:

      1) Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
      2) sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
      3) sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
      4) sunnuntain pitäminen on "antikristillistä ja pakanallista luopumusta" ja "katolisen kirkon ylivallan merkki"
      5) sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva "viimeinen testi" lopun aikana (joka adventistien mukaan alkoi vuonna 1844)
      6) ne, jotka tämän lopunajallisen "kuuliaisuuden kokeen" aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen eli pedon merkin (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua.
      7) Adventismin mukaan USA on "väärä profeetta" (Ilm.13:11s.), joka laittaa täytäntöön
      "antikristuksen" eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla. USA siis tulisi toimimaan katolisen kirkon liittolaisena ja sapatin pitäjät joutuisivat vainotuiksi toisten kristittyjen (= "luopiokristittyjen") ja valtiovallan taholta (Jumalan väliintulo sitten pelastaisi "jäännöskansan" ihmeellisesti ja taivaalla näkyisi "lain taulut" Jumalan tuomiopäivänä).

      Sapatin pitämisen omaksumiseen adventismissa v. 1846 vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.

      1) Joseph Bates (1792-1872; seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.
      2) Liikkeen "profeetan" tai kuten adventistit itse sanovat, "Herran sanansaattajan" Ellen G. Whiten (k. 1915) hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn tauluja, neljännen käskyn (sapattikäskyn) kohdalla valo loisti ja osoitti Whiten mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.

      Sitaatti adventistien uskon esittelystä alkuperäiskielellä koskien heidän sapattioppiaan:

      “…[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

      Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa "tiedon" suoraan Jumalalta näyssä (adventistit pitävät EGW:n kirjoituksia inspiroituina ja arvovaltaisina):

      “I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

      EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että

      “Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” (Early Writings, s. 8. )
      Teos Early Writings on luettavissa vapaasti netissä tällä sivulla.

      Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikea kristityt" ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) "luopiokristityistä" (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa". Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan "lopun ajan koetuksessa" ja "kuuliaisuuden kokeessa") pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).
      2. Sapatin alkuperä Vanhassa Testamentissa ja historiassa
      (Heb. shabbath; Gr. Sabbaton; Lat. Sabbatum; Engl. Sabbath). Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy 2 Moos.16:11-30 kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta Luvattuun Maahan. Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämisen tavalle lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle:

      "Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).

      Tämän tavan varsinainen historiallinen alkuperä on tutkimuksen valossa vieläkin hämärän peitossa. 2 Moos.16 tekstissä 7-päiväisten ajanjaksojen kierto liittyy mannan antamiseen taivaasta. Mutta 2 Moos.16. kertomus on historiallisen tutkimuksen mukaan myöhemmin syntynyt midras. Sapatin pitämistä israelilaiset eivät omaksuneet egyptiläisiltä, sillä sapatti kuten 7-päiväinen viikko oli tuntematon Egyptissä. Päteviä todisteita ei ole siitäkään, että sapatin vietto olis babylonialaista alkuperää, kuten on monesti esitetty. Babylonialaisten shabattu (tai shapattu) päivät olivat luonteeltaan toisenlaisia kuin heprealaisten sapatti, ja sitä paitsi shabattu-päivät olivat kuun vaiheisiin sidottuja. Israelilaisten sapatti saattoi varhaisessa vaiheessa liittyä täydenkuun päivään, mutta yhteys kuun vaiheisiin jäi sittemmin pois.

      Kuitenkin on historialliselta kannalta todennäköistä, että sapatti ei ole kovin vanha instituutio juutalaisuudessa, sillä vaeltelevaa paimentolaiselämää viettävässä yhteisössä olisi ollut mahdotonta noudattaa sapattia, ainakaan lain vaatimalla tiukkuudella. Tätä vahvistaa sekin, että vanhimmissa VT:n historiakirjoissa (Tuomarien ja Samuelin kirjat, Kuningasten kirjat) ei sapatista ole yhtään tai vain joitain harvoja mainintoja (2. Kun. 4:23; 11:5,7,9), mutta nuoremmissa kirjoituksissa ja historiakirjoissa (Aikakirjat, Nehemia) sapatti esiintyy israelilaisten tapana (1. Aik. 9:32, 2 Aik.23:4,8; Neh. 13:19).

      Sapatin historiallinen alkuperä palautuu pikemminkin kaupunkiyhteiskuntaan, jonka paikallaan pysyvämpään elämäntapaan sapatti soveltuu paljon paremmin. Sapatista kehittyikin ympärileikkauksen kanssa juutalaisuuden tunnusomaiset piirteet. VT:n sisällä on nähtävissä sapattilainsäädännön tiukentuminen ja sääntöjen tarkentuminen, etenkin pakkosiirtolaisuuden jälkeiseltä ajalta (mm. Nehemian kirja).

      Mannan antamista ennen ei sapattikäskystä eikä sapatin viettämisestä esiinny ainoatakaan mainintaa Vanhassa Testamentissa. Raamatun teksteissä ei löydy mitään mainintaa siitä, että Aadam, Aabel, Nooa, tai Aabraham (hänkään ei edes ollut israelilainen, vaan eräs Israelin heimojen kantaisistä) olisivat pitäneet sapattia. Aabrahamin liittoon liittyi merkkinä ympärileikkaus (1 Moos.17:1-14), mutta sekään ei ole enää voimassa uudessa liitossa.

      Mooseksen kirjoissa (Pentateukki) ei ole mitään käskyä, jonka mukaan pakanakansojen tulisi noudattaa sapattia, eikä "pakanakansojen" sapatin pitämisestä ole Pentateukissa mitään viitettä.
      3. Luomisen muistomerkkikö ihmiskunnalle?
      Papillisen ja historiallisesti nuoremman ensimmäisen luomiskertomuksen lopussa 1 Moos.2:3 on kirjoitettu, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, koska Jumala lepäsi luomistyöstään sinä päivänä. Papillisen luomiskertomuksen eräs teologinen teema onkin sapattilevon kytkeminen Jumalan luomistyöhön (vanhemmassa jahvistisessa luomiskertomuksessa ei sapatti esiinny ollenkaan, 1 Moos.2-3). Papillisen luomiskertomuksen tekstistä ei kuitenkaan saa tukea sille väitteelle, että seitsemännen päivän pitämisestä olisi säädetty laki ihmiskunnalle, eikä tekstissä sanota, että Jumala olisi käskenyt ihmisiä viettämään seitsemättä päivää viikoittaisena jumalanpalvelus- ja lepopäivänä "luomisen muistomerkkinä".

      Koko väliaikana luomisen loppumisesta Mooseksen ajan "erämaavaellukseen" ei ole merkintää sapatin pitämisestä. Ilmeisenä johtopäätöksenä tämä sapatin pitämisen puuttuminen johtuu siitä, että siitä ei ollut säädetty lakia eikä siitä oltu tehty mitään normatiivista instituutiota.
      4. Miten termiä "laki" käytetään VT:ssa
      Termi "laki" (Kr. nomos) esiintyy yli 400 kertaa kirjoituksissa. Väite, jonkan mukaan "laki"ja "Herran laki"viittaisi VT:ssa aina kymmeneen käskyyn ei pidä paikkaansa. Termiä on käytetty viittaamaan koko Mooseksen lakiin (Toora), juhlapäiviin, uhrimenoihin, puhtaussääntöihin yms. Kymmenen käskyn laki (dekalogi) on vain eräs ja loppujen lopuksi pieni osa koko vanhan liiton hyvin laajaa lakia. Mooseksen laissa ei tehdä erotusta "ikuisesti voimassaolevan kaikille kansoille kuuluvan moraalilain" ja väliaikaisen vain israelilaisille tarkoitetun "seremoniallisen lain" välillä. Adventistit pitävät "kirjaan kirjoitettua lakia" seremoniallisena ja väliaikaisena ja "kivitauluihin kaiverrettuja käskyjä" ikuisina ja universaaleina, koko ihmiskuntaa velvoittavina. Mutta tällaiselle jaottelulle ei löydy selitysopillisia perusteita VT:ssa. Koko laki on yksi kokonaisuus, liitto Jahven ja israelilaisten välillä, ja koko tätä lakia sanotaan Pentateukissa "ikuiseksi" (2 Moos.27:21;´30:21,31 jne.) ja sukupolvesta sukupolveen voimassa olevaksi. 2 Aik.31:3 osoittaa, että Herran laki sisältää myös seremonialliset säädökset kuten pyhäpäivät ja uhrikultin, vaikka adventistit väittävät, että "Herran laki" on ikuinen moraalilaki ja Mooseksen laki on väliaikainen "seremonialaki". Katso samoin esim. 4 Moos.31:21, jonka mukaan termi "Herran laki" ei VT:ssa rajoitu pelkästään kymmeneen käskyyn, joten lakia ei voi todellakaan jaotella moraalilakiin ja seremonialakiin. Kiintoisa maininta on myös Ps.147:19-20, jonka mukaan Jahve on antanut käskynsä ja säädöksensa vain juutalaisille, muille kansoille niitä ei ole ilmoitettu eivätkä ne tunne Jahven lakeja. Näin ollen on selvää, että muut kansat eivät tiedä mitään sapatistakaan, eikä niiden tarvitsekaan, koska sapattia ei annettu muiden kansojen noudatettavaksi. Eri kansoilla on muutenkin ollut erilaisia juhlakalentereita ja eripituisia viikkoja .
      5.1 Kenelle laki (ja sapatti) annettiin noudatettavaksi?
      Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".

      Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.

      Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.

      Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.

      5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.

      Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).

      Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
      5.2 Todiste sapatin yleismaailmallisuutta vastaan
      Hyvä käytännön todiste siitä, että sapattia ei ole tarkoitettu vietettäväksi maailmanlaajuisesti löytyy meidän pohjoisilta leveyksiltämme! Napapiiriltä pohjoiseen elävät kansat Suomessa, Kanadassa ja muissa pohjoisissa maissa eivät voisi noudattaa sapattia, koska juutalaisten sapattilaki vaati viettämään sapattia perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun - mutta arktisilla leveyksillä on (leveyspiiristä riippuen tietyn pituinen kausi) joka kesä yötöntä yötä ja joka talvi kaamos, jolloin aurinko ei nouse eikä laske. Esim. Utsjoella ei aurinko laske pariin kuukauteen. Sapatin viettäminen ei siten ole mahdollista kun ei ole auringonlaskuja kesäisin eikä talvikaamoksen aikaan kun aurinko ei nouse eikä laske.
      6. Jesajan kirjan maininnat sapatista
      Jesajan kirjan toisessa ja kolmannessa osassa (Deuterojesajan ja Tritojesajan kirjoituksissa) luvuissa 56,58 ja 66 on kirjoitettu myös sapatista. Adventismin teologiassa ei oteta huomioon mihin laajempaan historialliseen kontekstiin tekstit liittyvät. Kysymys on juutalaisten pelastamisesta ja kokoamisesta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta takaisin Luvattuun Maahan sekä temppelin jälleenrakentamisesta Jerusalemiin. Jahve nuhtelee pakkosiirtolaisuudessa olevia juutalaisia sapatin ja paastopäivien vääränlaisesta viettämisestä (Jes. 58). Jälleenrakennettu uusi temppeli Jerusalemissa on auki myös "muukalaisille", jotka tahtovat liittyä samaan liittoon Herran kanssa kuin israelilaiset. Uudessa temppelissä sekä juutalaiset että pakanakansoista Herran palvelijoiksi kääntyneet muukalaiset saavat yhdessä uhrata uhreja ja pitää sapattia.

      Deuterojesajan teksteissä juutalaisten pelastus Babylonian eksiilistä (pakkosiirtolaisuudesta) kohoaa universaalisiin ulottuvuuksiin; muukalaisetkin toivotetaan tervetulleiksi samaan liittoon juutalaisten kanssa. Ja tähän liittoonhan kuului sen merkkinä sapatti. Jes.66:22-23 puhutaan sekä sapatin että uudenkuun päivän vietosta Jahven luomassa uudessa maassa ja taivaassa. Mutta yhtälailla Sak.14:16-21 puhutaan eskatologisesta Herran päivästä, jonka jälkeen jäljelle jääneet kansat viettävät lehtimajanjuhlaa ja uhraavat eläinuhreja Jerusalemin temppelissä.

      Kiintoisaa, että adventismin teologiassa ei painoteta uudenkuun eikä lehtimajajuhlan vieton tärkeyttä eikä uhraamistakaan vaikka näiden VT:n profeetallisten tekstien mukaan Mooseksen lain juhlia vietetään universaalisesti ajan lopussa ja Jumalan luomassa uudessa maailmassa. Mutta ei näistäkään teksteistä löydy tukea sille opille, että sapatin pitäminen olisi voimassa uuden liiton aikana. Luonnollisesti VT:n profeetat puhuivat sapatin ja uudenkuun sekä muiden juhlien pitämisestä, koska he elivät vanhan liiton aikaa, jolloin ko. juhlat olivat pakollisia vietettäviksi. Kirkon kannalta on oleellista se, miten UT:ssa on vanhan liiton ennustukset tulkittu.

      UT:n puolella ei kirjoituksissa koskaan viitata noihin sapatinvietto-profetioihin, eikä tehdä sellaista tulkintaa, että seurakunta viettäisi lopun aikana tai Jumalan valtakunnassa sapattia ja uuden kuun juhlaa. Katso Ilm. 21-22 kuvauksia uudesta taivaasta ja maasta. Sapattia, uudenkuun päivää tai lehtimajanjuhlaa ei sieltä löydy. Ei myöskään merta, ei yötä eikä aurinkoa eikä kuuta uuden Jerusalemin valonlähteinä eikä mitään temppeliäkään, vaikka VT:n profetioissa temppeli esiintyikin (Hes. 40-48). Miten ja miksi ihmeessä vietettäisiin Jumalan valtakunnassa Jes. 66 ennustamaa "uutta kuuta", kun kuuta ei ole ja muutenkin on ikuinen päivä, joten ei siis ole mitään kuun vaiheitakaan?. Samalla tavalla olisi mahdotonta viettää sapattia uudessa Jerusalemissa, koska sehän edellyttäisi 7-päiväistä viikkoa ja vuorokauden vaihtelua (sapattiahan vietetään "illasta iltaan"): Jumalan valtakunnassahan ei ole kuin yhtä ainoaa jatkuvaa päivää!
      7.1 Jeesus ja sapatti synoptisissa evankeliumeissa
      Jeesus vietti sapattia opetuslapsineen kuten muutkin hurskaat juutalaiset, hänhän eli ja vaikutti vanhan liiton lain aikana ja sen alaisena. Mutta Jeesus vietti sapattia täysin eri tavalla kuin hänen aikansa farisealainen juutalaisuus ja Jeesus olikin jatkuvasti riidassa fariseusten kanssa sapattikysymyksestä. Jeesus vastusti sapatin korostamista ja ihmisten rasittamista lukuisilla säännöillä ja kielloilla (esim. Matt.12:1-14; fariseukset ryhtyivät suunnittelemaan Jeesuksen surmaamista hänen sapattiin suhtautumisensa takia).

      Kuuluisassa puheessaan tuomiopäivästä Matt.25:31-46 Jeesus asetti tuomion mittapuuksi sen, mitä ihmiset ovat tehneet Jeesuksen vähimmille veljille, joten lähimmäisen rakkaus on ratkaiseva kriteeri tuomiolla Jeesuksen opetuksessa eikä suinkaan pitikö ihminen sapattia - tai sunnuntaita eikä sitäkään tuomiolla kysytä, mitä ihmiset olivat syöneet tai juoneet tai miten pukeutuneet.

      Markuksen evankeliumin teologiassakin Jeesus lakkautti Mooseksen lain säädöksiä, hän kumosi lain puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä julistamalla kaiken ruuan puhtaaksi eli sallituksi syödä opettaen, ettei mikään ulkoinen saastuta ihmistä (Mark.7:19).
      7.2 Sapatti ja suhde juutalaisuuteen Johanneksen evankeliumissa
      Toisin kuin synoptiset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas), Johanneksen evankeliumi menee pitemmälle sapattikysymyksessä. Jeesus kumoaa sapatin (Joh.5:18). Johanneksen mukaan fariseukset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän rikkoi sapatin sekä teki itsensä Jumalan vertaiseksi.

      On tärkeää muutenkin ottaa huomioon Johanneksen evankeliumin lakiteologia ja suhtautuminen juutalaisiin. Pelastus on kyllä juutalaisista ja Messias on juutalainen, mutta "juutalaiset" -termi Johanneksella on usein kuin instituutio ja Jeesusta vastustavan epäuskoisen maailman ilmentymä (Joh.7:1 jne.) Johanneksen Jeesus sanoo laista, että se on "teidän lakinne" - ei siis Jeesuksen itsensä tai kristittyjen laki.

      Lehtimajanjuhla on juutalaisten juhla - ei Jeesuksen eikä kristittyjen (Joh.7:2, 8:17). Vertaa myös Joh. 5:1 ja 19:42 "juutalaisten juhlan /sapatin valmistuspäivä". Juutalaiset, jotka epäilivät Jeesusta ja tavoittelivat häntä tappaaksensa ovat isästä perkeleestä ja tahtovat noudattaa perkeleen himoja (Joh.8:37-44). Natanaelia sen sijaan Jeesus sanoo "oikeaksi israelilaiseksi, jossa ei vilppiä ole" (Joh.1:47s) - ei siis oikeaksi juutalaiseksi. Tässä kontekstissa on ilmeistä, että johanneslaisessa teologiassa ei vaadittu kristittyjä viettämään juutalaista sapattia ja muitakaan lakeja, vaan niitä katsellaan ulkoa päin, kristityille kuulumattomina asioina. Jeesus antoi seuraajilleen uuden lain eikä väittänyt, ettei vanhasta laista katoa piirtoakaan: "rakastakaa toisianne" on uuden lain sisältö (Joh.13:34-35; 15:10-17). Lisäksi juutalaiset olivat kristittyjen ensimmäisiä vainoajia ja kovimpia vastustajia, joten kuinka johanneslaisissa seurakunnissa (tai muissakaan seurakunnissa) olisi pakanakristityt haluttu sitoa heidän vainoajiensa keskeisimpään pyhäpäivään, joka oli aikansa eläneen Siinain liiton merkki.
      7.3 Apostoli Paavali ja sapatti
      Apostolien teoissa Paavali ja apostolit saarnasivat synagogissa sapattisin evankeliumia, koska juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset olivat silloin koolla totutusti ja apostolit jatkoivat tätä traditiota. Sitä paitsi Paavalin periaate oli saarnata evankeliumi joka kaupungissa juutalaisille ensin, ja sapattisin nimenomaan juutalaiset oli helppo tavoittaa synagogassa. Apostolien teoista ilmenee, että Paavali omassa uskonelämässään kunnioitti juutalaista liturgista kalenteria ja perinteitä - hän pyrki helluntaiksi Jerusalemiin (Apt.20:16), rukoili temppelissä, noudatti kultillisia puhtaussääntöjä, toimitti uhreja ja paastosi yms. (Apt.21:21-26;24:17). Juutalaiskristityt pitäytyivät omiin uskonnollisiin ja kansallisiin käytäntöihinsä alkukirkossa, ja siitä seurasikin kitkaa ja opillisia sekä käytännöllisiä konflikteja juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille sekä apostolien keskuudessa (esim. Apt. 11 ja 15 luvut, Gal.1-2 luvut).

      Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).

      Kuten Apt.20:7-11 kuvaus osoittaa, alkukristityt alkoivat kokoontua hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen. Paavali ylipäätään käytti hyväksi mitä tahansa sopivaa paikkaa ja aikaa, kuten Ateenan Areiopagia minä päivänä tahansa evankeliumin julistamiseen.

      Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.

      Päinvastoin apostoli Paavali korostaa kristittyjen vapautta kaikista päivistä sekä ruokasäännöistä osoittaen, että kristityt elävät lähimmäisen rakkauden ohjaamassa vapaudessa. Room.14:1-14 mukaisesti mikään ruoka ei ole enää "epäpuhdasta" eikä kiellettyä, eikä mikään päivä ole pakollinen noudattaa. Huomattakoon myös, että vegetarismi on "heikkouskoisuutta" Paavalille, eikä suinkaan mikään "kristillinen ruokavalio". Alkukristityt eivät olleet "vegaaneja" eikä vegetaristeja - tämä on riidaton tosiasia.
      7.4 Sapattilepo ja ruokasäännöt Heprealaiskirjeessä
      Hebr.4:1-11 on adventistien suosima "sapattiteksti", mutta todellisuudessa kyseisessä tekstissä ei puhuta kristittyjen tavasta tai velvollisuudesta pitää lauantaisapattia tai mitään muutakaan päivää. Päinvastoin kirjeen kirjoittaja asettaa uuden määräpäivän Jumalan lepoon pääsemisessä, ja se on "tämä päivä, jolloin pelastuksen sanoma on kuultavissa. Sapattilepo on tässä ajassa siis hengellinen, uskossa läsnäoleva todellisuus ja edessä päin oleva todellisuus, taivaallinen Levon Maa, eikä tätä hengellistä lepoa ole sidottu Heprealaiskirjeen mukaan mihinkään tiettyyn päivään. Kirjoittaja selittää kuinka Jumalan kansan sapattilepo on vielä edessäpäin olevaa todellisuutta eikä siis lauantaina lepäämiseen liittyvää.

      Hepr.8:10 toteaa ruokasäädöksistä selkeästi, että ruokasäännöt ja peseytymisrituaalit perustuivat vain (vanhan liiton) ulkoisiin säädöksiin, ja olivat tarkoitetut olemaan voimassa vain "pysyvään järjestykseen" eli uuteen liittoon asti. Nekään eivät voineet tarjota täydellisyyttä, vaan olivat väliaikaisia säädöksiä. Kun pappeus muuttuu, myös laki muuttuu ja entinen laki (=VT:n laki) kumotaan hyödyttömänä ja heikkona, eikä laki tehnyt ketään täydelliseksi, vaan se oli vain varjoa tulevasta, (uuden liiton) paremmasta todellisuudesta (Hepr.7:12,18-19; 10:1).

      Lisäksi Hepr.13:9 toteaa, että "sydän" (ihmisen sisin) ei saa ruuista vahvistusta, vaan armosta. Ruuilla ei ole Jumala-suhteessa mitään vaikutusta, merkitystä eikä hyötyä. Täten Heprealaiskirjeen teologia on täysin yhtäpitävä apostoli Paavalin teologian kanssa puhuttaessa ruuista ja päivien viettämisestä sekä siitä, mitä Jumalan valtakunta ja uusi liitto todellisuudessa ovat ja mikä oli vanhan liiton lain asema ja voimassaoloaika.
      7.5 Sapattina pakeneminen Jerusalemista
      Matt.24:20 tekstissä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan rukoilemaan, että heidän pakonsa piiritettävästä Jerusalemista ei tapahtuisi talvella eikä sapattina. Adventistit selittävät, että jos kristittyjä ei oltaisi velvoitettu pitämään sapattia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin, ei sapattia olisi tarvinnut mainita pakoa haittaavana asiana.

      Tutkitaanpa tätä väitettä tarkemmin. Ensinnäkin pakoa haittaavia tekijöitä on kaksi: talvi ja sapatti. Toiseksi, muissa synoptisissa evankeliumeissa (Mark.13, Luuk.21) ei ole tällaista mainintaa ollenkaan, mikä onkin luonnollista, sillä toiset evankeliumit oli suunnattu pakanakristityille seurakunnille, mutta Matteuksen evankeliumi on osoitettu Juudean juutalaiskristityille. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on tehnyt tällaisen varoituksen siitä yksinkertaisesta syystä, että juutalaiset torjuivat Jeesuksen ja myös Hänen opetuksensa sapatista jatkaen omaa lakiuskonnollisuuttaan. Neh.13:19 mukaan kaupunkien portit suljettiin sapattina. Konservatiiviset juutalaiset olisivat olleet juutalaiskristittyjen pakoa estävä tekijä, samoin kuin Jerusalemin suljetut portit, jos pako olisi tapahtunut sapattina. Samaten talvella olisi ollut paljon rankempaa paeta Jerusalemista vuorille. Näin ollen ei tämäkään teksti todista sitä, että sapatin noudattaminen olisi voimassa oleva velvoite kristityille - sapatti ja siihen liittyneet kulkemisen rajoitukset olivat päinvastoin negatiivinen tekijä, este nopealle paolle.
      8. Sapatin pitämisen vaatimuksen kertakaikkinen kumoaminen
      Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.

      Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös. Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.

      Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21). Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen. Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus. Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.

      Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).

      Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.

      Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.
      9. Paavalin lakiteologiasta laajemmin
      Paavalilaisessa teologiassa maailmanaika voidaan jakaa kolmeen kauteen lain näkökulmasta:

      1) Aadamista Moosekseen oli aika ennen lakia.
      2) Mooseksesta Kristukseen oli aika lain alla kun laki toimi "kasvattajana" Kristukseen
      3) Kristuksesta alkoi aika armon alla, jolloin laki on saanut täyttymyksensä Kristuksessa ja kristityille koko laki tiivistyy lähimmäisenrakkauden käskyyn Pyhän Hengen ohjaamassa evankeliumin vapaudessa (kts. esim. Room.4-8;10:4;Gal.2-5).

      Laki ei siis Paavalille ollut ikuinen eikä muuttumaton, vaan "rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty" (Gal.3:19), so. jotta synti saisi rikkomuksen luonteen ja jotta juutalaiset kasvatettaisiin Kristuksen luo kun he oppisivat tuntemaan syntisyytensä - mutta juutalaiset alkoivatkin rakentaa omaa vanhurskauttaan lain mukaisia tekoja tekemällä.

      Vanha kymmenen käskyn laki ei siirtynyt uuteen liittoon, vaan koko vanha laki - myös kymmenen käskyä - sai täyttymyksensä Kristuksessa ja kumottiin Hänen ristillään. Uudessa liitossa vallitsee uusi laki eli Kristuksen laki. Sapattikäskykin kuten kymmenen käskyä kokonaisuudessaan on osa kuoleman ja kadotustuomion virkaa, joten sitä ei voi mitenkään väittää "lunastuksen ja pyhityksen muistomerkiksi". Muistettakoon, että sapattina Jeesus oli kuolleena haudassaan, mutta sunnuntaina Hän nousi ylös kuolleista.
      Katso myös Ef. 2:14-18; 1 Kor.9:20-21; 2 Kor.3:6-18 tekstit; Paavali sanoo selvästi, että hän itsekään ei ole enää lain alainen (eli vanhan liiton lain alla) vaan hänellä on Kristuksen laki. Tähän uuteen "Kristuksen lakiin" sisällytettiin apostolisissa kehotuspuheissa dekalogista (kymmenen käskyä) useimmat käskyt , jotka annettiin kristityille elämänohjeiksi apostolisissa kirjeissä. Mutta sapattikäskyä ei vahvisteta eikä säädetä elämänohjeeksi uudessa Kristuksen laissa.

      Koska UT:n teologiassa sapatti ei ole sinetti, kuten adventistit opettavat, niin mikä sitten on vahvistus eli merkki lunastuksesta ja pyhityksestä - se on Pyhä Henki (Ef. 1:13; 4:30 ..."Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivään varten"). Pyhä Henki on Jumalalle ja Kristukselle kuulumisen merkki ja takaus (2 Kor.1:22; Ilm.9:4). Eikä Pyhää Henkeä saada Mooseksen lain avulla eikä lain vaatimia tekoja tekemällä, vaan uskomalla evankeliumi (Gal.3:3-14). Pyhän Hengen etsiminen lain mukaisista teoista on pyrkimystä omin luonnollisin voimin päästä pelastukseen ja sitäpaitsi lain noudattamiseen luottaminen johtaa kirouksen alle joutumiseen.
      10. Johtopäätös
      Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan siten perustellusti sanoa, että adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.

      Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.

      Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.

      • kasi

        Pyhittääkö Jeesus sapatin? Nyt tänään?
        Hänhän on juutalainen - Mariasta - ja kuten sanoit sapatti käsky on ikuinen säädettiin "ikuiseksi" Israelin kansalle.

        Jos vastaus on: pyhittää - herää kysymys eikö hänen alamaisensakin tule tehdä niin?

        Jos vastaus on ei pyhitä - ok silloin ymmärrän kantasi.


    • sapatista

      Lähde: Parse-error.com

      Sapatti eräänä pelastusopillisena sivukeskuksena ja "Jumalan sinettinä" adventismissa
      Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 seitsemännen päivän baptisti Joseph Batesin (1792-1872) sekä EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen (= säädetään laki, joka vaatii kuolemanrangaistuksen uhalla viettämään sunnuntaita, ja ne jotka jatkavat sunnuntain pitämistä ottavat silloin pedon merkin ja vain sapatin pitäjät pelastuvat):

      …"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

      Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:

      “I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

      “Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.

      ”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.

      "Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234

      Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.

    • lainalaisuudesta

      "Sapattikäskyt koskevat niitä, jotka ovat lain alla. Me olemme vapaat siitä, koska olemme uskossa Jeesukseen, emmekä ole lain alla. "

      Ajattelen, että ne, jotka eivät ole uskossa ovat lainalaisia, koska heillä ei ole Vapahtajaa Jeesusta Kristusta. Siksi laki tuomitsee heidät ja ainoa pelastus ja syntien anteeksiantamus on Jeesuksessa Kristuksessa.
      Mutta ne, jotka ovat uskossa Jeesukseen Kristukseen, voivat kyllä rikkoa lakia ja rikkovatkin, eivätkä sillä perusteella joudu kadotukseen, koska heille luetaan vanhurskaus Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella ja antteksisaavat rikkomuksensa. Kuitenkin, laki ei ole muuttunut eikä yksikään käsky ole siitä hävinnyt ei edes sapatti.
      Vaikka olemmekin vapaita laista, niin emme kuitenkaan sen pitämisestä, sillä lakihan osoittaa synnin JA EMMEHÄN ME SYNNISSÄ VOI ELÄÄ. MIKÄ SELLAINEN JUMALAN LAPSI ON, JOKA TIETEN TAHTOEN SYNTIÄ TEKEE. Kysymys ei ole lain pitämisestä, vaan periaatteesta ja rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Ei pakosta vaan halusta palvella Jumalaa HÄNEN TAHTONSA MUKAAN...vaikka ihmiset sanoisivat mitä! Meille on annettu vapaa tahto...Jumala ei vaadi meitä pitämään lakia, mutta HÄN TAHTOO, ETTÄ KULKISIMME HÄNEN ASKELISSAAN, että yhtenä päivänä näkyvästi tunnustaisimme uskomme HÄNEEN.

      Tämä on minun käsitykseni. Enkä tuo sitä esille riidanhalusta.

      Siunattua lepopäivää kaikille,

      kerran loppuunpalanut

      • sehi viel

        Sapattikäsky oli ainoa käsky, johon liittyivät seremonialait (lukuunottamatta ympärileikkausta). Jeesus jätti kristinuskon tyhjäksi seremonioista poistaessaan esiripun haljettua . Nyt adventismi tuo kiireen vilkkaa seremonioita takaisin lakiin vetoamalla. Eikä kukaan heistä välitä mitään sapattisäädöksistä, jotka olivat virallisia, Näillä adventisteilla sapattirituaalit päätettiin Amarikassa heidän oman kirkkonsa päätöselimien kautta. Olemmeko me pakanat sen päätäntävallan alaisia, mikä Amerikassa on asioiden muodot adventtikirkkoon päättänyt? Ei missään tapauksessa! Eihän meillä ole mitään tekemistä näiden sapattiasioista päättäneiden ihmisten kanssa.


    • tietoa

      Kirjoittanut pastori Sydney Cleveland
      Kääntänyt: Kalervo

      Tärkeä vetoomus kaikille sapatinpitäjille.

      Sapatin pitäminen ja pelastus.

      Vuonna 1998, heinä-elokuun numerossa, sivulla 22, The Sabbath Sentinel niminen lehti julkaisi silloisen Raamatun Sapattiyhdistyksen puheenjohtajan, Richard Nickelsin seuraavanlaiset kommentit: ” minulle sapatin pitäminen on pelastukseni vaatimus;” ” minulle sapatin korottaminen on pelastukseni vaatimus;” ” ellei Jumalan Henki johda sinua pitämään sapattia …sinua ei saateta pitää arvollisena pääsemään Jumalan valtakuntaan.”

      Vakava evankeliumin väärinkäsitys

      Näillä lausunnoillaan herra Nickels toi julki vakavan väärinkäsityksensä evankeliumin ja sapatin välisessä suhteessa. Kokemukseni mukaan herra Nickels ei ole ainoa, joka samaistaa sapatin pitämisen ja pelastuksen, sillä samanlaisia lausuntoja ja käsityksiä saatetaan havaita kauttaaltaan sapatinpitäjien nykyajan julkaisuissa. Kuitenkin nämä julkilausumat eivät ole raamatullisia, ja sen vuoksi kaikkien sapatinpitäjien pitäisi poistaa ne ajatuksistaan ja käytännöstään.

      Puhdasta lakihenkisyyttä

      Raamattu ei todella koskaan mainitse, että pelastus ansaitaan, säilytetään, tai vieläpä varmistetaan sapatin pitämisellä. Väittäminen, että sapatin pitäminen millään tavalla asettaa yhtäläisyysmerkit pelastuksen kanssa, on vastoin Pyhiä Kirjoituksia ja on puhdasta lakihenkisyyttä. Vielä pahempaa, vihjata, että uskovan täytyy pitää sapatti ollakseen arvollinen olemaan osana Jumalan valtakuntaa, ”olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin … Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole.” ٭ ( katso kirje Galatalaisille 1:6-9 )

      Kun sapatinpitäjät korostavat sapattikäskyä enemmän kuin toisia, ei huomata, että vieläpä Jumalan laissa se on neljäs, ei ensimmäinen ! Nuo, jotka kivenkovaan väittävät, että sapatin pitäminen on pelastuksen vaatimus eivät selvästi ymmärrä Jeesuksen ilmoitusta, että Hän tuli palvelemaan Israelin kadonneita lampaita – he kaikki olivat kadonneita sapatinpitäjiä (Matt.15:24). Eivätkä he liioin ymmärrä, että ne olivat Kristuksettomia, armottomia, rakkaudettomia sapatinpitäjiä jotka ehdottomasti halusivat tappaa meidän Pelastajamme.

      Pelastus on armosta, yksin uskon kautta

      Olkoon meille kaikille täysin selvää : me pelastumme Jumalan armosta, yksin uskon kautta, sillä meidän pelastuksemme ” on Jumalan lahja - ette tekojen kautta ” (Efesolaiskirje 2:8-9, VKR).

      Siihen asti, kunnes sapatinpitäjät voivat ymmärtää raamattua erottamalla toisistaan sapatin pitämisen ja pelastumisen, me karkotamme pelastetut, armorikkaat, sunnuntaita – pitävät kristityt pois neljännestä käskystä [sapattikäskystä] ja mistä tahansa merkityksellisestä yhteydestä ja vuoropuhelusta kanssamme. Vielä pahempaa, me itse jäämme aina vaille Jumalan antamaa pelastusvarmuutta, joka tulee evankeliumin kirkkaasta ymmärtämisestä !

      Sapatin voimassaolo

      Salli minun painottaa, että sapatin voimassaolo löydetään raamatun luomiskertomuksesta ja se ei ole minkäänlaisessa suunnitellussa sidonnaisuudessa pelastuksen kanssa. Raamattuun uskovat kristityt, jotka tutkivat raamatun kertomusta koskien päivää, jonka Jumala asetti erilleen lepoa ja Jumalan palvontaa varten, huomaavat nopeasti, että viikon seitsemännen päivän korvaaminen ensimmäisellä on ainoastaan ihmisten asettama perinnäistapa, jolle ei ole Jumalallista lupaa. Rakastaessaan Jumalaa, se yksin on riittävä syy kristitylle alkaa nauttia sapatin levosta. Älköön kukaan meistä menkö Raamatun ulkopuolelle ja pois evankeliumista niin, että yritämme asettaa huonoja ihmis- perusteluja sapatinpitämiselle.

      Sapatissa on kysymys pyhityksestä

      Tänä aikana on pyrkimys kieltää raamatullisen sapatin voimassaolo väitteellä, että se kuuluu ”Vanhaan liittoon”. Mutta, tämän teorian mukaisesti siihen kuuluvat myös kiellot valehdella, varastaa, murhata, huorata, ja jne. Meillä ei ole mitään vaikeutta pystyä erottamaan Jumalan tahto kun se kohdistuu yhdeksään Hänen kymmenestä käskystä, joten älkäämme uskotelko, että meillä on selitys olla tottelematta kymmenettä !

      Sapatinpitäjien on aika palata takaisin perusperiaatteille puolustaessaan raamatullista sapattia. Raamatullisessa sapatissa ei ole kysymys liitoista (vanha tai uusi), siinä ei ole kysymys kymmenestä käskystä (tai mistään laista). Raamatullisessa sapatissa on kysymys pyhityksestä. Neljännen käskyn ensimmäinen lause ilmaisee selvästi sapatin todellisen luonteen: ”Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit." ** Tämä käskyn ydin, joka on osoitettu sapattia noudattavalle, ei ole lakihenkinen, se on pyhityshenkinen. Pyhyys on Jumalan ominaisuus, Hän on sen selvästi rajannut, osoittanut ja vaatinut. Pyhyys ei ole lähtöisin ihmisyydestä, ihmiskäskyistä, tai ihmistöistä. Sen tähden ihmiset eivät voi milloinkaan tehdä mitään pyhäksi, eivätkä voi siirtää pyhyyttä yhdestä esineestä (tai päivästä) toiseen, emmekä me ihmiset voi edes määritellä pyhyyttä mieltymyksiemme mukaan. Jumala teki sapatin päivän pyhäksi luomisesta lähtien: ”ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen,” (1.Moos.2:2-3). Se on Jumalan tahto, että Hänen kansansa on pyhä: ”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1.Piet.1:15-16). Sapatin noudattaminen on ”mainos” siitä, että Jumala pyhittää meitä, tekee meidät pyhiksi: ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät” (2.Moos.31:13, VKR). Sen vuoksi Jumalaa rakastavat ihmiset voivat vain kunnioittaen kumartaa meidän pyhälle Jumalalle, liittää itsensä Hänen luovaan / uudestaan luovaan voimaan ja kiittää Häntä, tehdessään meidät pyhiksi Hänen silmissään, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta.

    • tiellä pitää

      Sapatti ja Herran päivä: lauantai vai sunnuntai?
      Sapatin käskyä ei ole kumottu

      Kristittyjen kesken on ollut epäselvyyttä siitä, onko Herran päivä ja lepopäivä lauantai vai sunnuntai. Epäselvyys johtuu siitä, että sunnuntaita eli viikon ensimmäistä päivää on vietetty yleisenä lepopäivänä ainakin jo 300-luvulta lähtien j.Kr. Viikon seitsemännen päivän eli sapatin pyhittäminen on vähitellen unohtunut ja vain juutalaiset sekä pieni joukko kristittyjä ovat jatkaneet sen tavan harjoittamista.

      Raamatun ja juutalaisen tradition perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että sapatti on lauantai. Herra kutsui muita päiviä numeroiden mukaan, mutta antoi seitsemännelle päivälle nimen sapatti. (hepr. sbt, shabbath) Sapatti mainitaan läpi Raamatun juutalaisten pyhänä lepopäivänä ja Herran päivänä. Profeetta Jesaja muistuttaa sapatin tärkeydestä näin:

      Jesaja:
      58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
      58:14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.

      Uudessa Testamentissa ei kumota sapatin käskyä missään kohden. Se on neljäs käsky kymmenen käskyn joukosta. 2Moos.20:8 Sapatin historia alkaa jo luomiskertomuksesta. Herra teki kuutena päivänä taivaan ja maan, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi ja pyhitti sen, antaen sille nimen sapatti. 1Moos.2:3 Sanan sapatti juuri on hepreankielen verbissä `shabath´, joka tarkoittaa: `lakata´, `levätä´.

      Jeesus ei kumonnut sapattia, vaikka niin on kirjoitettu Johanneksen evankeliumiin. Joh.5:18 Jeesus kumosi sapatin ainoastaan juutalaisten lainoppineiden ja fariseusten väärän tulkinnan mukaan, koska paransi sairaita sapatin päivänä. Juutalaisten sydämen kovuutta kuvaa heidän sanansa: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä." Luuk.13:14 Jeesus osoitti tämän käytännön vääräksi lain tulkinnaksi. Sapatin päivänä on lupa tehdä hyvää, parantaa ihminen ja pelastaa sielu. Joh.7:23; Matt.12:12

      Sapatin päivän kirjaimellinen noudattaminen voi olla ristiriidassa rakkauden suurimman käskyn kanssa, jolloin tulee noudattaa rakkauden käskyä ja tehdä työtä sapattina. Se ei ole sapatin käskyn rikkomista vaan oikean sapatin noudattamista. Jos joku on avun tarpeessa, on häntä lupa auttaa sapattina. Lääkäri saa parantaa sairaan ja poliisi tehdä työtään, tulipalo on lupa sammuttaa ja hissiin juuttunut päästää pois pinteestä.

      Jeesus ei siis kumonnut itse sapatin käskyä vaan sen tavan, miten juutalaiset soveltivat sitä käytäntöön kirjaimen mukaan väärin. Laissa on tärkeintä laupeus, uskollisuus, hyvyys, oikeus ja rakkaus. Sapatin käskyn kirjaimellinen pitäminen rikkoisi lain hengen monessa eri tapauksessa. Siitä syystä oli lupa soveltaa lakia Hengen opettamalla tavalla käytäntöön, sillä kirjain tappaa ihan kirjaimellisesti, jos sapattina ei saa tehdä hyvää: pelastaa ihmisen henkeä.

      Jeesus ei tullut omien sanojensa mukaan kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Matt.5:17-20 Laista ei katoa pieninkään piirto eikä kirjain ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sapatin käsky on Herran itsensä asettama eikä sitä ole kumottu vaan se on edelleen voimassa. Jeesus ja apostolit viettivät sapattia, samoin alkukristillinen seurakunta. Tästä on monta todistetta sekä Uudessa Testamentissa että sen ulkopuolisessa lähdekirjallisuudessa.
      Miksi Uudessa Testamentissa ei uudisteta sapatin käskyä?

      Jotkut Raamatun opettajat ovat puolustaneet sapatin käskyn kumoutumista sillä seikalla, ettei sitä käskyä toisteta Uudessa Testamentissa. Se ei ole kuitenkaan mikään hyväksyttävä perustelu ja puolustus lepopäivän vaihtamiseen sunnuntaiksi. Jos Jumala olisi muuttanut tämän lain, niin siitä pitäisi olla maininta Jumalan sanassa. Sellaista mainintaa ei kuitenkaan ole. Sunnuntain viettäminen Herran ylösnousemisen muistopäivänä ja yleisenä lepopäivänä on perinnäissääntö eikä Herran käsky. Herran silmissä on paha asia, että hänen sanansa tehdään tyhjäksi ja saadaan ihmiset noudattamaan oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Matt.15:6-9

      Mitä jos Uudessa Testamentissa ei olisi uudistettu rakkauden suurinta käskyä? Olisiko se tarkoittanut sitä, että käsky on kumottu? Ei tietenkään. Uskon, että sapatin pitäminen Herran päivänä ja lepopäivänä oli itsestään selvää apostolien aikana, joten sitä ei tarvinnut erikseen mainita.
      Sunnuntain viettämisen alkuperä yleisenä lepopäivänä

      Sunnuntain vietto yleisenä lepopäivänä tuli maallistuneen kirkon tavaksi Roomassa ja siitä antoi käskyn keisari Konstantinus Suuri vuonna 321 j.Kr. Sunnuntain vietolla haluttiin erottautua aidosta kristitystä ja juutalaisesta vähemmistöstä sekä yhdistää pakanallisia aineksia kristinuskoon. Sunnuntai on ollut auringonjumalan palveluksen päivä ja siitä se on saanut myös nimensä: englanniksi Sunday, auringon päivä. (latinaksi Dies Solis) Juliaanisen, (keisari Julius Caesar n. 46 e.Kr.) gregoriaanisen (1582 j.Kr.) ja länsimaisten kalenterien päivien nimet ovat peräisin babylonialaisesta tähtitieteestä ja muinaisista uskonnoista. Maanantai on kuun päivä, (Monday, Dies Lunae) tiistai marsin päivä, (Dies Martis, ranskaksi mardi) keskiviikko merkuriuksen päivä, (Dies Mercuri, ranskaksi mercredi) torstai jupiterin päivä, (Dies Iovis, Thursday, torsdag, `Torin päivä´) perjantai venuksen päivä (Dies Veneris) ja lauantai saturnuksen päivä. (Dies Saturni, englanniksi Saturday)
      Pedon valtakunta

      Jumalaton maailman valtias on muuttanut ajan ja lait niin kuin profeetta Daniel on ennustanut. Dan.7:25 Daniel eli 500-600 e.Kr. Babylonian vallan aikana, kun juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa. Hänen kuvaamansa petovaltakunnat alkavat siitä hetkestä ja ulottuvat maailman aikojen loppuun asti. Neljäs peto on Rooman valtakunta, joka on saanut miekanhaavan päähänsä, mutta toipumassa jälleen Euroopan Unionin myötä vanhalle perustukselleen. Ilm.13; Dan. 7-8

      Danielin mukaan ajat ja laki annetaan petovaltakunnan kuninkaan eli maailman hallitsijan haltuun ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Dan.7:25 Tässä voi olla viittaus Ilmestyskirjan 13. luvussa jakeessa viisi mainittuun 42 kuukauden ahdistuksen aikaan. Peto vainoaa Jumalan pyhiä ja valituita saaden heistä voiton, mikä tarkoittaa sitä, että luopumus pääsee valtaan kaikkialla maailmassa. Matt.24:10-14; 2Tess.2:1-12 Uskovaiset joutuvat vielä kerran maailmanlaajuisen vainon kohteeksi. Pyhien seurakunta ei kuitenkaan katoa, sillä edes tuonelan portit eivät sitä voita. Matt.16:17-19 Pyhät, valitut ja uskolliset voittavat yhdessä Karitsan kanssa sielun vihollisen ja hänen palvelijoidensa "sodan" Jumalaa vastaan. Ilm.17:14-18 Totuuden sana voittaa lopulta valheen ja luopiokirkko poltetaan tulessa tämän maailman valtiaitten toimesta. Herra saa pahan sotimaan toista pahaa vastaan, mutta seurakunta pelastuu Jumalan vihalta, koska noudattaa totuutta rakkaudessa.

      Danielin puhe ajasta ja laeista sekä niiden muuttamisesta soveltuu hyvin Rooman keisareihin ja sen perässä katoliseen kirkkoon. Keisari Julius Caesar otatti käyttöön uuden kalenterin, jonka pohjalla on babylonialainen tähtitiede ja ajanmääritys. (46 e.Kr.) Keisari Konstantinus Suuri sääti ensimmäisen lain sunnuntain viettämisestä yleisenä lepopäivänä vuonna 521 j.Kr. Katolinen kirkko poistatti alkuperäisistä kymmenestä käskystä toisen käskyn eli Jumalan kuvien tekemisen ja niiden palvomisen kiellon sekä muutti neljättä käskyä eli sapatin käskyä. Alkuperäisessä Mooseksen laissa nämä käskyt ovat ennallaan. 2Moos.20 Raamattua ei ole väärennetty vaan se kertoo meille edelleen totuuden Jumalan tahdosta maan päällä ja taivaassa. Käskyjä ei saa mennä muuntelemaan eikä sellaisesta rikoksesta selviä ilman rangaistusta. Jumala on tuomitseva vanhurskaasti ne, jotka ovat muuttaneet lakia ja rikkovat tietoisesti alkuperäisiä Jumalan käskyjä vastaan eläen tahallisesti synnissä.

      Ajanlaskuun liittyy eräs toinen mielenkiintoinen seikka. Raamatussa aikakaudet tarkoittavat tuhatta vuotta, joita myös päiviksi kuvataan. 2Piet.3:8 Aatamista uskon isään eli Aabrahamiin kului kaksi aikakautta eli kaksituhatta vuotta. Aabrahamista Moosekseen meni puoli aikaa eli 500 vuotta ja kuningas Daavidiin 1000 vuotta. Daavidista Jeesukseen meni yksi aikakausi eli tuhat vuotta. Jeesuksesta meidän päiviimme on kulunut kaksi aikaa eli 2000 vuotta. Kaiken kaikkiaan on kulunut liki 6000 vuotta siitä, kun Jumala loi Adamin ja teki Eevan hänen kylkiluustaan. Kun Jumala oli tehnyt maan ja taivaan sekä kaiken, mitä niissä on, lepäsi hän seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän eli erotti muista antaen sille nimen sabbath, sapatti. Tässä on esikuva koko ihmiskunnan historiasta ja tulevaisuudesta.

      Elämme lopun aikoja ja viimeisen päivän yön hetkiä ennen Kristuksen toista tulemusta. Kun ajan laskun ja ihmisen luomisesta on kulunut kuusi päivää eli 6000 vuotta, alkaa seitsemäs päivä eli Jumalan kansan sapatin lepo, mistä Raamattu puhuu monin paikoin. Seuraavat tuhat vuotta ovat oleva rauhan valtakunnan aikaa, jolloin Jeesus saa Isältä maan päällisen vallan ja hallituksen alistaen kaiken vihollisuuden valtansa alle. Pyhät ja valitut ovat nousseet ylös ja hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta, minkä jälkeen saatana päästetään irti vankeudesta vielä hetkeksi, niin että se saa villitä jäljelle jääneet maan kansat viimeiseen taisteluun pyhiä vastaan. Taivaasta lähtee tuli ja kuluttaa vastustajat, minkä jälkeen sielun vihollinen heitetään tulikivijärveen kärsimään ikuista rangaistusta. Kuolleet jumalattomat nousevat ylös toisessa ylösnousemuksessa. Joh.5:28-30; Apt.24:14-16 Heidät tuomitaan kadotukseen Herran kasvoista ja hänen kirkkautensa voimasta. 2Tess.1:7-10; Ilm.20

      Danielin maininta ajan antamisesta pedon valtaan ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi soveltuu myös Babylonialaisen kalenterin valtakaudeksi. Babylonian valtakunta on ollut yhdistettynä kuningaskuntana Hammurabista asti, joka on elänyt joidenkin tietolähteiden mukaan noin vuonna 1600 eikä 1700-luvulla e.Kr. (vv. 1792-1750: The Columbia Encyclopedia, Sixth Edition. n. 1600: http://www.qnet.fi/mpeltonen/egypti.htm) Siten babylonialainen "maailman valta" ja kalenteri olisi ollut käytössä tunnetussa maailmassa noin 3500 vuotta eli kolme ja puoli päivää. Näin Raamatun profetiat täyttyisivät myös tältä osin. Babylonialta ja sen seuraajilta otetaan valta pois, laki palautetaan ennalleen alkuperäiseen muotoonsa ja rauhan ajan valtakunnassa vietetään Herran juhlia juutalaisen kalenterin mukaan. Sak.14:16; Jes.66:23; 2Moos.12:2 Lehtimajanjuhla mainitaan erikseen, koska se on todennäköisesti Jeesuksen syntymisen eli lihaksi tulemisen aika. Seurakuntakokous palautetaan sapatin päiväksi, joka on totisesti aina ollut Herran päivä ja levon päivä eikä sitä ole taivaasta käsin miksikään muutettu.
      Sapatin vietto käytännössä

      Sapatin kirjaimellinen viettäminen on mahdotonta ilman, että rikotaan rakkauden suurinta käskyä vastaan. Lehmät eivät pidä sapattia eikä muukaan luomakunta, joten jonkun on pitänyt siivota navetta ja lypsää lehmät myös sapattina kautta karjanhoidon historian. On hyvä, että työtehtäviä kierrätettäisiin siten, ettei saman ihmisen tarvitsisi tehdä työtä jokaisena sapattina. Sapattia tulisi noudattaa ja Herran päivää suuresti kunnioittaa. Jos joku hylkää tietoisesti Jumalan sanan ja on tottelematon, saattaa Herra hylätä hänet. Kyse ei ole lain alle joutumisesta, jos joku viettää sapattia vaan Herran sanan tottelemisesta. Tottelemattomuutta kuvastaa roomalaisen tavan mukaan sunnuntain viettäminen yleisenä lepopäivänä, ei sapatin pyhittäminen Herralle.

      Yhteiskunta vaatii monia toimintoja myös sapatin päivänä. On ammatteja, joissa ei voida noudattaa seitsenpäiväistä säännöllistä viikkorytmiä. Sellaisilla aloilla työskentelevä kristitty voi soveltaa lepopäivää käytäntöön parhaan kykynsä mukaan. Orjallinen sapatin pitäminen tuo vain lisärasitusta. Kun noudatat sapattia levosta käsin, Luojan antaman mahdollisuuden mukaan, niin menestyt. Muista, että sapattina on lupa tehdä hyvää. Työn tekemättä jättäminen aiheuttaisi usein enemmän vahinkoa ja kärsimystä ihmisille kuin sapatin pitäminen. Se ei ole lain hengen rikkomista, että teet työtä joskus myös sapattina, kun sinulla ei ole siihen muuta vaihtoehtoa. Voit levätä sitten toisena päivänä.

      Pyri pitämään yhteinen sapatti Jumalan kansan kanssa niin usein kuin mahdollista, mutta älä anna sitoa itseäsi orjuuden ikeeseen, niin että kuormitat sydäntäsi syyllisyydellä, mistä olet vapaa. Rakkauden käskyn noudattaminen syrjäyttää monessa kohden sapatin käskyn pitämisen, joten teet oikein kuin sitä noudatat.
      Sapatin merkitys

      Sapatin merkitys ihmiselle on kahtalainen. Se on ensinnäkin Herran luomistöiden muistojuhla. Sapattina on hyvä hiljentyä etsimään Jumalaa rukouksissa, sanan tutkimisen äärellä ja pyhässä seurakuntakokouksessa. Kiireiden keskellä ei ole kovin helppo palvella Herraa seurakunnan keskellä, mutta kun erotamme yhden päivän viikosta Jumalan palvelemista varten, niin saamme sapatista riemullisen ja juhlavan päivän, jolloin meillä on aikaa etsiä Jumalan tahtoa ja lujittaa siteitämme muihin pyhiin ja valittuihin.

      Toinen merkitys sapatille on lepo. Ihminen ei ole väsymätön kone vaan tarvitsee tietyn määrän lepoa ja vapaa-aikaa, jotta jaksaa tehdä töitä muina päivinä kuin sapattina. Ellei ihminen suo itselleen lepoa, hän sairastuu ja voi lopulta kuolla rasituksen uuvuttamana. Levon puute näkyy pian psyykkisinä ja fyysisinä oireina, joten sapatti on tavallaan Jumalan luonnonlaki, mitä ei kukaan voi paeta. Ellei ihminen suostu lepäämään, niin luonto pitää huolen siitä, että hän lopulta uupuu ja joutuu lepoon vaikka sairasvuoteelle. Jos ihminen lyö jatkuvasti laimin lepopäivän, ei hän voi kestää arjen paineita. Ruumista ja mieltä ei ole tarkoitettu jatkuvaan työn tekemiseen. Meillä on lupa hemmotella itseämme ja levätä, jotta saamme voimia ja mielen virkeyttä jatkaa arjen askareita viikottaisen lepopäivän jälkeen.

      Sapatilla on myös esikuvallinen ja vertauskuvallinen merkitys. Jeesus on tullut kutsumaan ihmisiä lepoon syntitaakkojen ja syyllisyyden sekä orjallisen lain noudattamisen alta. Matt.11.28-30 Jos joku on saanut synnit anteeksi, niin hän on päässyt lepoon omista töistään ja turvaa Kristuksen täytettyyn työhön pelastuksensa ehtona. Usko riittää tuomaan sielulle pelastuksen ja Pyhä Henki auttaa uskovaista noudattamaan Jumalan tahtoa ilman pakkoa, vapaaehtoisesti ja sydämen halusta. Jumala vaikuttaa uskovaisessa toisenlaisen mielenlaadun kuin on tämän maailman jumalattomilla ja uskonnollisilla tekopyhillä ihmisillä. Me emme yritä ansaita hyvillä teoilla Jumalan mielisuosiota ja lepyttää Jumalaa vihasta, sillä tiedämme, että Jumalan Pojan - Jeesuksen Kristuksen - uhri on ainoa, mikä voi sovittaa meidät Jumalan kanssa. Me perustaudumme elämässämme uskoon ja Jumalan armoon, emme lain tekoihin, mutta noudatamme Jumalan tahtoa armon vaikutuksesta, Jumalan voimalla, emme omalla voimallamme.
      Sapatti ja Herran päivä

      Jotkut kristityt uskovat isiltä perittynä opetuksena sen, että alkuseurakunnassa olisi siirrytty viettämään sunnuntaita eli Herran ylösnousemuksen päivää yleisenä lepopäivänä ja erottauduttu siten juutalaisista, jotka torjuivat Jeesuksen Messiaanaan. Tapa sunnuntain viettämisestä lepopäivänä on kuitenkin myöhäisempi. Siitä ei mainita mitään Uudessa Testamentissa eikä apostolien jälkeiseltä ajalta ensimmäisellä vuosisadalla ja toisen vuosisadan alussa.

      Kun Johannes sai nähdä Herran ilmestyksen Patmoksen saarella Herran päivänä, oli kyseessä sapatti. Ilm.1:10 Kohta voidaan ymmärtää myös puheena Herran tulevasta päivästä, kun hän saapuu uudestaan maan päälle, mutta ei ole väärin ajatella Johanneksen puhuneen sapatista. Sunnuntaista hän ei ainakaan puhu, sillä sunnuntaita ei mainita Raamatussa kertaakaan Herran päivänä. Herran päivä on ollut aina sapatin päivä eli lauantai.
      Väärin ymmärrettyjä Raamatun kohtia

      Uudessa Testamentissa on pari kohtaa, mitä on tulkittu väärin ja yhdistetty ne sunnuntain viettämiseen Herran päivänä ja yleisenä lepopäivänä. Käsittelen seuraavaksi näitä kohtia.

      Sapatti on Raamatussa erityinen päivä, jolloin seurakunnalla oli tapana kokoontua pyhään kokoukseen. 2Moos.12:16; 3Moos.23:3,21 Tämä on ikuinen säädös Israelille ja Jumalan seurakunnalle. Uusi Testamentti kertoo, että ensimmäiset opetuslapset kokoontuivat pyhäkössä sekä kodeissa myös muina päivinä kuin lauantaina, mutta tämä ei kumoa lauantaita viikkosapattina ja yleisenä lepopäivänä. Apt.2:39-47
      Sabbaton

      Raamattu on käännetty paikoin virheellisesti ja sillä tavalla on johdettu tietämättömiä ihmisiä harhaan. Opetuksesta osattomat kristityt ovat syyttömiä siihen, että papit ovat eksyttäneet heitä perinnäissäännöillä ja väärillä Raamatun tulkinnoilla.

      Blue Letter Biblen mukaan kreikan kielen sana `sabbaton´ voi tarkoittaa sekä

      1. lauantaita eli viikkosapattia
      2. muuta vanhatestamentillista sapatin päivää, lakia sapateista tai
      3. kokonaista viikkoa eli seitsemää päivää.

      Näitä eri vaihtoehtoja ei tulisi käyttää mielivaltaisesti vaan tulisi pysyä siinä, mitä sanalla on alunperin tarkoitettu. Sapatti on tarkoittanut tilanteesta ja asiayhteydestä riippuen joko uuden viikon alkamista eli sunnuntaita - viikon ensimmäistä päivää - tai sitten viikkosapattia eli lauantaita, viikon seitsemättä päivää. Huomaa tässä muuten se seikka, että viikko on siirretty alkamaan maanantaista, vaikka alun perin se alkoi aina sunnuntaista!

      Apostolien teot:
      20:7 Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä (=sapattina; kreikaksi `sabbaton´) olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

      Tässä ei puhuta siitä, että seurakunta olisi kokoontunut erityisesti sunnuntaisin leipää murtamaan. Kokoontuminen alkoi ilmeisesti kreikan kielen sanan "sabbaton" mukaan jo lauantaina, sapatin puolella, ja venyi myöhäiseen yöhön asti, viikon ensimmäiseen päivään, jolloin Paavalin oli tarkoitus matkustaa pois paikkakunnalta.

      Seuraavaa Raamatun kohtaa on erheellisesti pidetty todisteena siitä, että alkuseurakunta olisi kokoontunut erityisesti sunnuntaisin eikä lauantaisin.

      1.Korinttolaiskirje:
      16:2 Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä (`kata mia sabbaton´; sapatin päivän jälkeen) pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.

      Vaikka rahaa pantiin talteen viikon ensimmäisenä päivänä, ei se todista mitään sen puolesta, että seurakunta olisi kokoontunut sunnuntaisin ja vaihtanut sen päivän yleiseksi lepopäiväksi sapatin tilalle.
      Onko sapattikäskyn pitäminen pelastuksen ehto?

      Adventistit ovat tehneet sapatin käskyn pitämisestä lähes tulkoon pelastumisen ehdon. He uskovat, että sapatin käsky on Herran sinetti pyhien otsassa ja sunnuntain viettäminen pelätty pedon merkki Ilmestyskirjassa, jonka ottaneet ihmiset joutuvat kadotukseen, kun kumartavat petoa. Ilm.13:11-18

      On muistettava, ettei yksikään ihminen pelastu sen ansiosta, että pitää yhden tai useamman Herran käskyn. Jos rikomme yhtä käskyä vastaan, olemme syypäät ikuiseen kadotukseen. Lain tie ei voi johtaa meitä taivaaseen, koska jokainen meistä lankeaa ainakin vähässä ja joskus paljossakin. Ellei Jeesus antaisi meille syntejä anteeksi ja vihmoisi meitä verellään jatkuvasti, niin emme olisi puhtaita Isän Jumalan edessä. Saamme nyt kuitenkin uskoa Raamatun sanan, että Jumala on tehnyt meidät iankaikkisesti täydellisiksi Jeesuksen kertakaikkisen veren ja ruumiin uhrin perusteella. Hebr.10:10-17 Me kelpaamme Isälle loppuun saakka Jeesuksen vanhurskauden tähden, emme oman vanhurskautemme ansiosta. Se ei anna meille kuitenkaan oikeutta elää synnissä ja rikkoa tieten tahtoen Jumalaa vastaan. Me emme saa elää synnissä, kun olemme armon alla emmekä lain alla: pois se! Room.6 Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jopa ajattelukykyä, niin että haluamme tehdä kaikessa hyvin ja elää Jumalan tahdon mukaan. Fil.2:12-13; 1Tess.2:13; 2Tess.1:11-12; 2Kor.3:1-6; Hebr.13:20-21

      Sapatin käskyn tahallinen rikkominen voi johtaa ihmisen senkaltaiseen paatumukseen, että hän kuolee hengellisesti ja menettää pelastuksen. Meillä ei ole lupa rikkoa yhtäkään käskyä vastaan sen perusteella, että Jeesus on täyttänyt kaiken lain meidän puolestamme. Armoa ei saa käyttää lupalappuna synnin tekemiselle ja kristityn vapautta verhona pahuudelle. Meidät on kutsuttu pyhitykseen eli erottautumaan tämän maailman tavoista ja syntisaastasta. Jeesus on vapauttanut meidät synnin orjuudesta ja saatanan vallasta rakastamaan Jumalaa ja toinen toistamme. Kun Jeesus tekee jonkun vapaaksi, niin hän on silloin todella vapaa. Emme saa rikkoa sapatin käskyä armon verukkeella.

      Sapatin käsky on edelleen voimassa, sillä Jeesus ei kumonnut lakia vaan täytti sen. Paavali vahvisti lain ja todisti, että se on vanhurskas, käskysana hyvä, vanhurskas ja pyhä. Room.3:31; 7:12 Meillä ei ole lupa rikkoa huorintekokäskyä, varastamisen kieltoa, epäjumalan palvelemisen kieltoa tai mitään muutakaan käskyä sen perusteella, että Jeesus on täyttänyt lain. Jos joku opettaa muuta, niin hän on eksynyt pois totuudesta ja joutunut tuomion alaiseksi. Saakoon Jumala varjella meidät kaikelta pahalta.
      Sapatin ja sunnuntain vertailua

      Sapatin piirteitä

      Sapatti on

      - Neljäs käsky kymmenen käskyn joukossa, jota ei ole kumottu vaan se on edelleen voimassa.
      - Yksi tietty päivä viikosta, yhteinen sapatin päivä Jumalan kansalle, seitsemäs päivä, shabat. Jumala käski pyhittää tämän nimenomaisen päivän, ei mitä tahansa päivää, ei varsinkaan auringonjumalan päivää eli viikon ensimmäistä päivää.
      - Palkkatyötä ei saa tehdä ellei rakkaus sitä vaadi. Rakkauden käskyn vuoksi on lupa "rikkoa sapatti", jolloin se ei ole lain rikkomista ja syntiä vaan lain täyttämistä eli rakkauden käskyn noudattamista. Lääkäri saa parantaa sairaan sapattina ja palomies sammuttaa tulipalon.
      - Yhteiskunta ei noudata sapatin määräyksiä. Yhteiskunta ja työnantaja vaativat tekemään töitä sapattina sekä pitävät sunnuntaita lepopäivänä. Kristityllä on vapaus noudattaa sapattia niin kuin pystyy sitä käytännössä tekemään. Kristitty karttaa työn tekemistä sapatin päivänä mahdollisuuksiensa mukaan. On tärkeää ymmärtää Raamatusta oikein sapatin merkitys ja pyhittää se sydämessään sekä kunnioittaa sitä päivää Herran päivänä, vaikka ei pystyisi sitä käytännössä aina noudattamaan.
      - Eläinten hoitaminen ja ruokkiminen sapattina sekä välttämättömien kotiaskareiden tekeminen kuten ruoan valmistus eivät ole sapatin käskyn rikkomista.
      - Seurakunnan juhlakokouksen päivä.
      - Luomistyön muistelua ja kiitosta.
      - Muisto Egyptistä lähdöstä ja kiitosta: kristitty on lähtenyt pois maailmasta seuraamaan Jeesusta pyhityksen tielle ja kuollut pois synnistä elääkseen Jumalalle lähimmäisiään epäitsekkäästi palvellen.
      - Vertauskuva siitä levosta, joka on tuleva iankaikkisessa rauhan valtakunnassa Jumalan luona taivaassa.
      - Vertauskuva siitä levosta, jonka Jeesus on antanut omilleen, kun näiden ei tarvitse enää pinnistellä ja ponnistella ansaitakseen taivaspaikan omilla teoillaan ja omalla hyvyydellään.
      - Pelastusta ei voida ansaita pitämällä sapatti tai jokin muu kymmenestä käskystä tai ne kaikki, koska olemme tehneet syntiä ja joutuneet syyn alaisiksi. Olemme jo syntymästä asti alistetut katoavaisuuden alle Adamin lankeemuksen vuoksi. Pelastus saadaan uskon kautta Jumalan Pojan vereen, joka on tuonut meille sovituksen synneistä ja iankaikkisen lunastuksen. Pelastuksen tunteminen on syntien anteeksisaamisessa ja Pyhän Hengen osallisuudessa. Pyhä Henki vaikuttaa meissä Jumalan tahdon toteutumista, mihin kuuluu kymmenen käskyn noudattaminen Hengen uudessa tilassa.

      Sunnuntain piirteitä

      Sunnuntai on

      - Keisari Konstantinus Suuren määräyksestä yleinen lepopäivä alkaen vuodesta 321 j.Kr. Ei sisälly Jumalan lakiin vaan on ihmisten käsky ja muutos Jumalan lakiin.
      - Auringonjumalan päivä, "sunday", Die Solis.
      - On siirretty kristittyjen uskovaisten lepopäivä pakanoiden lepopäiväksi, auringon jumalan päiväksi.
      - Kristityt valikoivat sunnuntain lepopäiväksi ja Herran päiväksi väärän opetuksen vuoksi: he valikoivat päiviä Herran tähden, mikä on hyvä Jumalan silmissä. Huonoa on vain se, että he valikoivat väärän päivän, kun eivät tiedä oikeaa opetusta.
      - Kristityt pitävät kokouksiaan sunnuntaisin, kun luulevat sen olevan alkukristillinen tapa.
      - Sunnuntain pyhittävät kristityt eivät yleensä aseta sunnuntain pyhittämistä pelastuksen ehdoksi.
      - Monet sunnuntaita pyhittävät kristityt luulevat sapatin käskyn olevan kumottu.
      - Sunnuntain sanotaan olevan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen muiostopäivä, minkä tähden se valittiin lepopäiväksi ja pyhitettiin. Tätä ei opeteta Raamatussa ja historia osoittaa sen valheeksi. Apostolit eivät pyhittäneet sunnuntaita vaan kokoontuivat pääsääntöisesti lauantaisin eli sapattina ja tarvittaessa vaikka joka päivä yhteiseen sanan kuuloon, rukoukseen ja leivän murtoon.

      Vapauden laki

      Jotkut kristityt eivät pyhitä sunnuntaita eivätkä lauantaita. He uskovat, että sapatin käsky on kumottu ja pitävät sunnuntain pyhittämisen turhana. Heille kaikki päivät ovat yhdenarvoiset. He pyrkivät silti lepäämään silloin, kun se heille mahdollista on. Yleensä se on mahdollista sunnuntaina, mikä on yleinen lepopäivä.

      Sapatin tai sunnuntain pyhittämättä jättämistä perustellaan ns. "vapauden lailla". Jaak.1:25 Se on sama kuin "Kristuksen laki". 1Kor.9:21 Kristuksen lailla ymmärretään puolestaan rakkauden kaksoiskäskyä: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Matt.22:36-40 Näissä kahdessa käskyssä riippuvat kiinni kaikki opetus ja profeetat. (toora: opetus, laki)

      Vapauden laissa ja Kristuksen laissa vaeltaminen on ymmärretty väärin. On luultu, että kristityn vapaus tarkoittaa vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan lakia vastaan. Tai sitten on luultu, ettei laki ole enää voimassa vaan se on kumottu. Apostolit ja Jeesus eivät kuitenkaan kumonneet lakia vaan vahvistivat sen. Jeesus täytti kaiken lain meidän puolestamme. Matt.5:17-20; Room.3:27-31; Joh.19:30 Me pelastumme sen ansiosta, että Jeesus täytti kaiken lain eikä tehnyt syntiä, jos uskomme sovituksen sanan, sanan ristin verestä ja Jeesuksen ylösnousemuksesta.

      Vapauden laki ei anna meille lupaa rikkoa mitä tahansa Jumalan käskyä vastaan. Se ei anna meille lupaa rikkoa yhtäkään Jumalan käskyä vastaan. Jotkut kristityt luulevat, että vapauden laki antaa luvan rikkoa sapatin käskyä vastaan, mutta muita käskyjä täytyy noudattaa. Tai sitten he luulevat, että se on antanut vapauden muuttaa sapatin käskyä ja siirtää Herran päivä sunnuntaiksi. Mihin perustuu sellainen luulo? Jumalan vaikuttamaan uskoon ei kuulu tällainen lain käskyn halveksunta. Sen on vihollinen kylvänyt ihmisen sydämeen ja se pitää siksi repiä sieltä juurineen pois, ettei aiheuttaisi vahinkoa sieluille.

      Jeesus on vapauttanut meidät rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme ja Jumalaa yli kaiken. Tämä on se vapaus, mikä kristityillä on. Kristuksen laissa vaeltaminen on Hengessä vaeltamista ja se taas on synnin vihaamista sekä karttamista ja hyvän tekemistä. Kun kristitty vaeltaa Hengen vapaudessa, noudattaa hän silloin Jumalan tahtoa eli pitää käskyt. Käskyjä ei ole lupa kenenkään rikkoa vapauden perusteella. Me emme saa käyttää kristityn vapautta verhona pahuudelle, yllykkeenä lihalle. Jumala armo ei saa olla kristitylle lupalappu synnin tekemiselle, niin että ajatellaan armon peittävän kaiken alleen ja elämme röyhkeästi synnissä pilkaten siten Jumalan nimeä.

      Tahallinen synnin tekeminen ja synnissä eläminen kadottaa ihmisen sielun. Synti tappaa harjoittajansa ensin hengellisesti tässä maailman ajassa ja lopulta ikuisesti, kun jumalaton ja kadotettu joutuu ikuiseen tietoiseen eroon rakastavasta Jumalasta. Tätä tarkoittaa kadotus: se on katoamista Herran kasvojen edestä ja hänen kirkkautensa voimasta. Se on häviämistä tämän maan päältä ja auringon alta, joutumista tuleen ja tulikivijärveen, mikä on toinen kuolema. Se on ikuinen ero Jumalasta, tietoinen tila, jossa on tuska, vaiva, itku ja hammasten kiristys.

      Jumalan lapsi ei karta syntiä sen vuoksi, että pelkää helvetin tuomiota vaan siksi, että hän elää jatkuvassa mielen muuttumisessa. Jumala on vaikuttanut hänessä mielenmuutoksen, niin ettei uskovainen halua elää synnissä ja rikkoa Jumalaa vastaan. Uskovainen haluaa tehdä hyvää ja karttaa pahaa, koska se on hänen mielenlaatunsa. Hyvän tekeminen ja pahan karttaminen ei ole silloin vastenmielinen ja raskas tehtävä vaan iloinen asia, kevyt kuorma, jonka jokainen jaksaa kantaa. Jumala antaa siihen voiman ja vaikuttaa tahtomisen sekä tekemisen. Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat. 1Joh.5:3

      Rakkauden käskyyn kuuluu ja sisältyy myös sapatin käsky. Sapattia tulee kunnioittaa Herran valitsemana levon päivänä ja pyhäpäivänä, joka tulee erottaa muista päivistä aivan erityisellä tavalla. Jumala siunaa kansaansa, joka noudattaa hänen sanaansa ja kääntyy pois pahuudestaan.

      Sapatti ei ole annettu merkiksi vain juutalaisten ja Herran välisestä liitosta, niin kuin luullaan. Sapatti on annettu kaikille ihmisille lepopäiväksi. Mar.2:27; 1Tim.2:3-7 Jumala tahtoo, että jokainen maailman ihminen noudattaisi hänen lakiaan ja pitäisi käskyt. Ne ovat annetut ihmisen parasta ajatellen, että ihminen varjeltuisi pahalta. Ps.119 Ihminen voi pitää tiensä puhtaana vain siten, että noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja neuvoja, joiden keskeinen osa kymmenen käskyä ovat. Myös pakanoilla on oikeus nauttia Herran säätämästä levon päivästä ja pyhittää se. Näin on ollut kautta aikojen. Jumalan lait ovat paremmat kuin minkään pakanakansan lait ja valitut pakanat ovat ottaneet mielellään noudatettavakseen Jumalan lain. Jes.56
      Mikä laki on muuttunut?

      Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että lakiin on tullut muutos. Hebr.7:12 Muutos koskee leeviläistä pappeutta. Kristuksesta on tullut uuden liiton Jumalan kansan ylimmäinen pappi. Koko kansa toimii pappeina hänen valtakunnassaan. Hebr.2:17-2:6; 4:14-5:10; 7:1-8:6; 9:11-10:31; 1Piet.2:9-10; Ilm.1:6 Uuden liiton Jumalan kansassa pappeus ei periydy isiltä pojille lihallisen syntymän perusteella niin kuin teki vanhan liiton Jumalan kansassa, lihallisessa Israelissa. Jokainen Hengestä syntynyt Jumalan lapsi on uudessa liitossa samalla myös Jumalan pappi. Tätä sanotaan "yleiseksi pappeudeksi".

      Toinen asia, mikä on muuttunut, on vanhatestamentillinen uhrijärjestelmä ja uskonnolliset puhdistusrituaalit. Jeesus uhrasi itsensä kertakaikkiaan uhriksi Isälle Jumalalle eikä sitä uhria tarvitse tai saa uusia. Mooseksen lain mukaiset eläin- ja ruokauhrit ovat käyneet tarpeettomiksi. Niiden uhraaminen on jopa syntiä, sillä ne halventavat Jeesuksen uhrin merkitystä ja riittävyyttä.

      Puhdistusrituaalit tähtäävät lihan puhtauteen eli ihmisen ulkokuoreen. (esim. 3.Moos.15) Jumala tähtää ihmisen sydämeen ja tahtoo puhdistaa sen Poikansa verellä. Hebr.9:14; 1Joh.1:7-6:2; Matt.26:26-28; Apt.15:7-11 Verellä puhdistettu sydän sykkii elämää Jumalalle. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja uskon kautta voidaan toteuttaa Jumalan tahtoa maan päällä. Uskon kautta me saamme ymmärrystä, tietoa, viisautta ja voimaa vaeltaa hänen tahtonsa mukaan. Jumalan tuli polttaa sydämestä pois kaikkea saastaa. Pyhä Henki vaikuttaa meissä pyhittäytymistä eli erottautumista tästä maailmasta, synnistä ja perkeleestä, niin että voimme palvella Jumalaa puhtaalla sydämellä ja omallatunnolla. Tämä on uskovaisten etuoikeus.

      Ruumiin puhtauteen tähtäävät rituaalit ovat käyneet tarpeettomiksi. Jeesuksen Kristuksen veren ja ruumiin kertakaikkinen uhri on tuonut ihmiselle sen puhtauden, mikä riittää Isän edessä. Kristittyjen ei tule noudattaa vanhan liiton aikaisia uhrimenoja ja uskonnollisia rituaaleja. Meille on annettu vietettäväksi Herran muistoateria eli ehtoollinen ja sen lisäksi uskoontulleet tulee kastaa pelastettuina sen merkiksi, mitä sydämessä on jo ennen kastetta tapahtunut: ihminen on siirtynyt kuolemasta elämään ja hän on syntynyt sydämen ympärileikkauksen kautta Hengessä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi kuultuaan Jumalan sanan ja otettuaan sen vastaan, uskottuaan sen. Joh.5:24; 3:1-6; 1Piet.1:23; Room.2:28-29; 10:5-17; Apt.10:34-38; 1Tess.1:2-7; 2:13; Tiit.3:3-7; Jaak.1:18; 1Kor.11:23-26

      Vertauskuvaa ei saa sotkea itse asiain olemukseen. Vesikaste kuvaa sitä, mitä ihmiselle on tapahtunut uudestisyntymisessä ennen vesikastetta. Hän on saanut Pyhän Hengen sydämeensä ja siirtynyt kuolemasta elämään. Kol.1:9-23; Ef.1:13-14; Apt.10:43-48 Hän vaeltaa Hengen pyhityksessä Jumalan voimasta Jumalan tahdon mukaan eli pitää käskyt ja Raamatun ohjeet. 2Tess.2:13-17; 1Tess.4:1-12; Room.6:1-23; 1Piet.1:1-5 Ehtoollinen kuvaa Jeesuksen ruumiin uhria ja verta. Ehtoollisen leipä ei ole Kristuksen ruumis eikä muutu Ihmisen Pojan lihaksi. Ehtoollisen viini ei ole Kristuksen veri eikä muutu mystisesti Ihmisen Pojan vereksi. Ne ainoastaan kuvaavat sitä, mikä on tapahtunut Golgatan ristillä ajanlaskumme alkupuolella, noin vuoden 30 j.Kr. paikkeilla.

      Yksikään ihminen ei saa pelastusta ilman uskoa, nauttimalla ehtoollista tai ottamalla kasteen. Yksikään ihminen ei saa pelastusta uskomalla, että ottamalla kasteen saa synnit anteeksi ja pelastuu. Yksikään ihminen ei saa pelastusta uskomalla, että tulee osalliseksi Kristuksen verestä ja ruumiin uhrista nauttimalla ehtoollista. Syntien sovituksesta tullaan osalliseksi vain ja ainoastaan uskon kautta, ei minkään uskonnollisen rituaalin kautta, vaikka se kuinka oikeaoppisesti suoritettaisiin. Uskon kohde ei ole jokin rituaali vaan Jeesus Kristus: se, mitä Herra on tehnyt meidän edestämme Golgatan ristillä. Pelastavan sanan saarnan sisältö ei ole opetus vesikasteesta tai ehtoollisesta vaan kertomus syntien sovituksesta, minkä perusteella jokainen ihminen tulee kelvolliseksi Jumalalle, kun uskoo sovituksen sanan.

      Kristittyjen joukossa on veljiä, jotka ovat eksyneet pois Jumalan sanan terveestä opista ja suoralta tieltä. He antavat vesikasteelle ja ehtoolliselle sellaisia merkityksiä, mitä niillä ei Jumalan silmissä ole. He liittävät pelastuksen näiden rituaalien suorittamiseen. Heidän käsityksensä mukaan sielu ei ole osallinen Kristuksen tuomasta syntien sovituksesta, ellei hän osallistu näihin rituaaleihin. He luulevat, että rituaalin aikana Jumalan armo välittyy mystisellä tavalla rituaaliin osallistuvaan ihmiseen. He luulevat, että ihminen tulee kastetuksi Pyhässä Hengessä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen vain jos hänet kastetaan vedessä, ei muuten, pelkän uskon kautta ja uudestisyntymisen tuloksena. He sijoittavat uudestisyntymisen vesikasteeseen eivätkä ymmärrä sitä, että ihminen syntyy uudesti ylhäältä silloin, kun ottaa vastaan Jumalan sanan ja uskoo hyvän sanoman pelastuksesta. Tällainen on taikauskoa ja mystiikkaa, mistä kaikkien kristittyjen täytyy sanoutua juurta jaksain irti, jos mielivät säilyttää puhtauden Jumalan kasvojen edessä ja nähdä Isän Jumalan.

      Vain puhdassydämiset näkevät Isän: ei yksikään, joka turvaa lain tekoihin ja uskonnollisiin rituaaleihin Kristuksen veren sijasta. Nämä rituaalit eivät ole ainoastaan Kristuksen veren rinnalla pelastuksen ehtona vaan ne syrjäyttävät pyhän veren kokonaan. Jos joku uskoo sydämestään sen, ettei ihminen voi olla osallinen sovituksesta muuten kuin rituaalien kautta, on hän pannut kaiken turvansa ihmistekoon eikä luota lainkaan Jumalaan. Hän ei perusta taivastoivoaan uskon varaan ja Jumalan armoon Kristuksessa vaan lain tekoon, minkä johdosta hän on kirouksen alla. Toivottavasti Jumala saa sellaisen sielun vapauttaa kirouksesta ja johdattaa Jumalan lasten kirkkauden vapauteen yhdessä kaikkien pyhien kanssa.

      Kolmas asia, mikä ei kuulu enää kristityille, on Mooseksen lain rangaistusmääräykset, joista ankarin on kuolemantuomio. Jumala ei itsekään noudattanut joka kerta tämän tuomion täytäntöönpanoa Raamatun historiassa. Hän jätti tuomitsematta Daavidin tämän aviorikoksesta Baatseban kanssa ja Uurian tapattamisesta. 2Sam.11-12 Jeesus ei hyväksynyt aviorikoksesta kiinni saadun naisen kivitystuomiota, vaikka juutalaisten laki tähän kehottaa. Joh.8:1-11 Jumalan tahto on ensisijaisesti antaa anteeksi ja saada aikaan mielenmuutos lakia rikkoneen sydämessä. Jos syntinen katuu syntiään ja kääntyy Jumalan puoleen, niin hänen sydämensä leikataan ympäri Hengessä, niin että hänestä tulee uusi luomus. Room.2:28-29; 2Kor.5:17 Uusi luomus yhtyy ilolla Jumalan lakiin ja noudattaa sitä sydämen yksinkertaisuudella. Room.7:22-8:16 Tätä sanotaan "Hengen uudeksi tilaksi", "Hengessä vaeltamiseksi" ja "Hengen pyhitykseksi". Room.7:6; Gal.5:13-26; 2Tess.2:13-17 Uusi luomus tunnetaan myös nimellä "Jumalan uusi ihminen". Uudestisyntymätöntä ihmistä tai ihmisessä kiinni riippuvaa synnin olemusta - "lihaa" - sanotaan "vanhaksi Aatamiksi". Se on synnin turmelema ihmisen mielenlaatu, josta Kristus Jeesus tahtoo kaikki ihmiset vapauttaa.

      Jumalan laki voidaan jakaa kolmeen osaan:

      1. Kymmenen käskyä. 2Moos.20:1-17; 5Moos.5:6-21
      2. Seremonialaki: uhrit, puhdistusrituaalit ja jumalanpalvelussäädökset. 2Moos.25...(suuri osa Mooseksen kirjoja 3-5)
      3. Siviililaki: rangaistusmääräykset, Israelin yhteiskunnallinen laki ja sotalait. 2Moos.21-23; 3Moos.20; 5Moos.13; 17; 20. - 27. luvut

      Kymmenen käskyn ulkopuolella on joitakin hyviä säädöksiä, mitkä täydentävät näitä käskyjä. Esimerkiksi seitsemäs käsky kieltää vain aviorikoksen tekemisen, mutta monet muut säädökset tuomitsevat lisäksi haureuden harjoittamisen, mikä on laajempi käsite ja pitää sisällään riettauden, irstauden, siveettömyyden ynnä muun luonnottoman seksin harjoittamisen. Jumala tuomitsee mm. eläimiin sekaantumisen ja homoseksuaalisuuden "syntinä". 3Moos.18:22-23; Room.1:24-32 Kaikkia hyviä säädöksiä tulee edelleen noudattaa, mutta "vanhentuneet" seremonialain säädökset eivät kuulu noudatettavien käskyjen piiriin vapaudessa vaeltaville kristityille.

      Siviililain suhteen tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen. Lain tarkoitus on suojella hyviä pahoja vastaan, joten sen rangaistukset rikoksista voivat olla kovat, mutta eivät kohtuuttomat. Room.13:1-9 Kristitty ei joudu yleensä kahnauksiin esivallan kanssa, kun noudattaa Jumalan tahtoa, sillä kaiken esivallan laki on pyrkimykseltään samankaltainen: sen tarkoitus on rangaista pahantekijöitä ja puolustaa hyviä. Valitettavasti lakeja ollaan muutettu ja niitä muutetaan yhä enemmän rikollisia sekä synnin tekijöitä suosiviksi. Syntisille annetaan nykyään lain suoja harjoittaa syntiä esimerkiksi haureuden ja luonnottoman transvestisuuden alueilla. Jos joku rohkenee sanoa Jumalan tahdon ja tuomion sanan näistä luonnottomuuksien harjoittajista, niin häntä syytetään kunnianloukkauksesta ja ihmisarvoa halventavasta käytöksestä, rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Ihmistä loukkaavaa on häpäistä oma ruumiinsa ja tehdä se vielä julkisesti sekä saada sille siunaus kirkon luopiopapeilta.

      Kymmenen käskyn lakia ei ole kumottu. Sapatin käskyä tulee noudattaa edelleen, sillä se sisältyy suurimpaan rakkauden käskyyn. Jos rakastat Jumalaa, niin sinä pidät myös sapatin Hengen opettamalla tavalla. Kiivailu Jumalan pelon puolesta ei ole väärin, mutta sapatin kohdalla on oltava pitkämielinen, sävyisä ja helläsydäminen kirkollisia kohtaan. He eivät tiedä, mikä on totuus, koska ovat saaneet jo äidinmaidossa väärän opetuksen sunnuntaista, mitä kristityt viettävät lepopäivänä ja Herran ylösnousemuksen muistopäivänä. Venäjän kielessä sunnuntai on jopa merkitykseltään "ylösnousemuksen päivä". (vaskreseenjie = ylösnouseminen, vrt. kerätä uusia voimia, vapaapäivä) Heidänkin kalenterinsa on silti väärennetty. He laskevat päiviä maanantaista alkaen, josta alkaa "uusi viikko" ja tiistai on "toinen päivä". (vtornik; vtoroij = toinen) Raamatussa on sanottu muita päiviä järjestysnumerolla paitsi lauantaita, jolle Jumala on antanut nimen sapatti. (hepr. shabbat, sbt, kreik. sabbaton) Sapatin jälkeen alkaa uusi viikko ensimmäisestä päivästä, mikä on meidän kalenterissamme sunnuntai.

      Kristittyjen tulee kunnioittaa Jumalan valintaa lepopäiväksi ja Herran päiväksi eikä sen muuttamista sunnuntaiksi tule puolustaa millään tavalla. Jumala antaa tietämättömille tämän synnin anteeksi, mutta kun uskovaiset saavat oikeaa tietoa asiasta, pitää heidän tehdä valinta tässä niin kuin kaikissa muissakin asioissa: uskoako valhe vai ojentautuako totuuden mukaan?
      Sapatin käsky Mooseksen laissa

      Herran päivää eli juutalaisten sapattia tulee myös kristittyjen kunnioittaa ja viettää sitä lepopäivänä. Tässä on vielä alkuperäinen sapatin käsky Mooseksen lain mukaan:

      2 Mooseksen kirja
      20:8 Muista pyhittää lepopäivä.
      20:9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
      20:10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
      20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

      Petteri Haipola, 18.1.2006
      Lähteitä ja lukemistoa

      Omat kirjoitukseni:

      * Miten sapattia tulisi viettää?
      * Sapatti ja miten sen ymmärrän?
      * Juutalaiset juhla-ajat ja sapatit

      Muiden kirjoitukset:

      * Petri Paavola, Seitsemäs päivä. http://koti.phnet.fi/petripaavola/Seitsemas paiva
      * Advetistit, Perusopinkohdat - sapatti. http://www.adventtikirkko.great.fi/opetus/sapatti.htm
      * M. Peltonen, Sapatin vietosta. http://www.qnet.fi/mpeltonen/sapatti.htm

    • nykyaikaa

      Miten voi juhlia pelastusta?

      Pelastuksen juhlaa parhaimmillaan

      Juhlimiseen tarve arkisen viikon jälkeen on kuin ohjelmoitu ihmiseen. Me kaipaamme juhlatunnelmaa jaksaaksemme arjessa. Elämän suuret hetket ja saavutukset antavat aiheen juhlaan. Syitä juhlan järjestämiseksi etsitään. Niihin ollaan valmiita uhraamaan voimia, aikaa ja varoja. Juhlan tuoma virkistys ja ilo tuntuvat olevan vaivan arvoisia.

      Juhlatunnelma oli riemullista kun Jumala päätti luomistyönsä. Raamattu kertoo kuinka silloin "aamun tähdet riemuiten karkeloivat". (Job.38: 7). Jumalan mielestä hänen täydellisesti onnistunut luomistyönsä antoi aiheen viikoittaiseen lepopäivään ja juhlaan. "Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään". (1. Moos. 2: 2-3). Jumala lepäsi itse. Mutta Raamattu kertoo, että sapatti on erityisesti asetettu ihmistä varten.( Mark.2: 27) Jumala tiesi kuinka kipeästi me ihmiset tarvitsisimmekaan viikoittaista levähdyskeidasta niin fyysisen, henkisen kuin hengellisenkin hyvinvointimme ylläpitämiseksi. Viikoittaisesta lepopäivästä hyötyvät myös lähimmät ihmissuhteemme.

      Sapatti tuo elämään juhlan

      "Muista pyhittää lepopäivä". Jos Jumala ei olisi tätä käskyä antanut, elämästäni puuttuisi todellisen juhlan tuntu. Suurimman ilon ja juhlan mieheni ja minun elämääni, uskoontulomme myötä, on ehdottomasti tuonut lepopäivä - sapatti. Se on Jumalan antama mahdollisuus, oikeus ja lupa lepoon. Sapatin lepo huipentuu sen syvimmässä merkityksessään: täydellisessä hengellisessä levossa Jeesuksessa Kristuksessa. Saan levätä omista töistäni. "Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa." (Ps. 89: 2). Uskon, että ihminen, joka on henkilökohtaisesti kokenut Jumalan armon pitää kokemustaan juhlan arvoisena. Sapatin vietosta tuli kotiimme ilon juhla siinä samassa kun saimme kokea Jumalan ansaitsemattoman armon elämässämme. Se merkitsi taivaallista vapautusta syyllisyyden tunteista, kadotuksen pelosta ja monista taakoistamme ja haluamme juhlia tätä sapattina - levon päivänä.

      Ainutlaatuista tunnelmaa

      Perjantaisin, sapatin aattona, auringon viimeisten säteiden laskiessa, meillä on tapana sytyttää kynttilä tai useampia juhlan kunniaksi. Haluamme toivottaa maailman valon, jota kynttilämme symboloivat, Vapahtajamme Jeesuksen, sapatin Herran, tervetulleeksi juhlahetkeemme. Se on uskomaton hetki. Se muistuttaa juhlallisuudeltaan jotakin sellaista kuin monille "joulurauhan" julistus. Eikä sekään riitä kuvaamaan sitä juhlan tuntua, jonka sapatti tuo tullessaan. Se on odotettu hetki, se on tervetullut. Tervetulleempi kuin minkään muu juhla. Pöydällämme on usein myös tuoreita kukkia, jotka muistuttavat Jumalasta, kaiken kauniin luojasta.

      "Sapattipöydällämme" on katettuna pieni rakkausateria. Se koostuu esimerkiksi erilaisista tuoreista hedelmistä, helmeilevästä tuoremehusta ja patongista. Yksinkertainen sapatinalkuateria, jonka nautimme yhdessä tai vieraidemme kanssa. Ateria kuvaa Jumalan sanoinkuvaamatonta hyvyyttä ja rakkautta. Pienen ateriamme arvo ei ole rahallisesti suuri, mutta merkitykseltään ja tunnearvoltaan se on korvaamaton. "Rakkausateriamme" tärkeys korostuu siinä, että se saattaa joskus olla viikon ainoa yhteinen ateriamme. Saamme rauhoittua ja hiljentyä hetkeksi. Keskustella vihdoin siitä, mitä meille kuuluu. Kissammekin näyttää aistivan juhlan ja on usein ensimmäisenä omalla paikallaan.

      Tottakai saat anteeksi

      Ennen ateriaa kuuntelemme hengellistä lempimusiikkiamme, joka virittää meidät sapatin riemulliseen mutta niin rauhalliseen tunnelmaan. Musiikkihetkemme jälkeen luemme Raamatusta sapattikäskyn. Teemme niin koska rakastamme sapatin ja sapatin Herran tuomaa siunausta elämäämme. Sen jälkeen pyydämme anteeksi toisiltamme. Sovimme asiat. Tietenkin sovimme asiat jo viikollakin mutta aivan erityisellä tavalla haluamme kuulla toisiltamme sanat "tottakai saat anteeksi" sapatin alkaessa. Haluamme laskeutua sapattiin asiat sovittuina toistemme ja Jumalan kanssa. Uskomme, että erityisesti sapatin aaton juhlahetkemme ovat merkinneet avioliitollemme suurta siunausta.

      Jos joku ajattelee, että sapatin viettäminen on taakka. Tai että viettäisimme sitä pakosta tai ahdistuneina niin voin vakuuttaa ettemme mistään hinnasta luopuisi sapatin siunauksista, levosta ja juhlasta. Sapatinvietto parhaimmillaan on sisäistä rauhaa ja lepoa. Jos sen vietto ei perustu kokemukseen Kristuksessa se voi saada lainomaisia piirteitä. Mutta Jumala suunnitteli sapatin ilonpäiväksi ei taakaksi. Sapatti on hengellisen kasvun aikaa. Se on perhesiteiden lujittamisen aikaa.

      On tilanteita, jolloin emme voi olla vastaanottamassa sapattia kotona, eikä meillä ole mahdollisuutta pieneen juhlaamme. Silloin koemme juhlan sisimmässämme. Missä olemmekin tiedämme tarkkaan miltä tuntuu kun sapatti alkaa. Ajatuksissani näen monet auringonlaskut eri puolilla maailmaa - kynttilöiden syttymisen mitä erilaisimmissa tilanteissa.

      Uudistumisen aikaa

      Sapatin pyhien hetkien parantava ja uudistava vaikutus ei liity vain elämämme onnellisiin hetkiin. Elämämme vaikeina aikoina, surun, menetyksen ja tappioiden päivinä, on sapatin hetkien parantava, rohkaiseva ja lohduttava voima sanoinkuvaamaton. Päivä, jolloin Vapahtajamme saa mahdollisuuden kohdata meitä rauhassa. Kaikki huipentuu sapatin jumalanpalveluksessa. Tunnemme hänen parantavan kätensä koskettavan rauhatonta sydäntämme. Hän täyttää tarpeemme, mikä se kulloinkin on. Mikä suurenmoinen päivä. Saamme jättää kaikki arkiset askareemme ja huolemme pois - yhdeksi päiväksi. Sapatin jälkeen olemme tarmokkaampia tarttumaan mihin tahansa vaikeaankin haasteeseen. Opiskeluaikanamme kiitimme Jumalaa siitä armahduksesta, ettei tarvinnut eikä "saanut ajaa omia asioita" tuona päivänä. Silloin tajusimme selkeästi sen mihin hirveään oravanpyöräkurimukseen ihminen helposti ajautuisi ellei olisi sapattia tätä erinomaista lepokeidasta.

      Sapatti on uskomaton juhla, mutta se ei tule itsestään. Jumala tiesi sen ja sanoi, "muista pyhittää lepopäivä". Hän tiesi kuinka helposti ihminen unohtaa. Herra kutsui sapatin aattopäivää valmistuspäiväksi. Sapattiin valmistautuminen on viehättävää kuin. Sapatin juhla ei ole kenenkään yksinoikeus. Jokainen haluava voi löytää omaan elämäntilanteeseensa sopivan tavan tehdä sapatista juhlan. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Parasta, mitä voimme lähimmäisillemme tarjota on antaa heille aikaamme ja rakkauttamme. Sapatti mahdollistaa juuri tämän. Kun sapatti päättyy, lauantai-iltana, tunnemme haikeutta. Mutta tietoisuus, että vain viikko, ja jälleen sapatti saapuu luoksemme tuoreen raikkaana, kuten aina ja saamme jälleen "nauttia parhaista herkuista". (Jes. 55: 2).

      Sibrina Kalliokoski, M.Div.

      Ilmestynyt artikkelina Nykyaika-lehdessä.

      • kasi

        Mietin juuri kuinka paljon heille on juuri päivästä kiinni?


      • Sirkka Iita.

        oli ihanaa eläytyä myötäsi Jumalan pyhittämän ja siunaaman lepopäivän viettoon.Jumalan käskyt,myöskin lepopäivää koskeva käsky,ovat kaikki tarkoitetut meidän parhaaksemme.Jos joku Jumalansa kunniaksi ilolla juhlii Luojaansa,niin mitäs pahaa siinä on?Onko paha olla kuuliainen vai tottelematon,kummasta omatunto syyttää?Siunausta sinulle Sibrina.Toivoo Sirkka Iita.


      • Sirkka Iita. kirjoitti:

        oli ihanaa eläytyä myötäsi Jumalan pyhittämän ja siunaaman lepopäivän viettoon.Jumalan käskyt,myöskin lepopäivää koskeva käsky,ovat kaikki tarkoitetut meidän parhaaksemme.Jos joku Jumalansa kunniaksi ilolla juhlii Luojaansa,niin mitäs pahaa siinä on?Onko paha olla kuuliainen vai tottelematon,kummasta omatunto syyttää?Siunausta sinulle Sibrina.Toivoo Sirkka Iita.

        Mistä tiesit/luulit, että kirjoittaja on adventistien naispappi-Sibrina?


    • valitset?

      Lähde: Mefag.com

      Kumman valitset: Herran sapatin vai paavillisen sunnuntain? (Jer. 10:2; 1. Kun. 18:21; 1. Sam. 15:22,23.)

      Pyhä Henki sanoo meille: "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen, niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä …" (Hebr. 4:7,10,11.)

      Vain ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, pelastuvat. Heistä Raamattu sanoo: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." (Ilm. 14:12.)

      Kauheat vitsaukset ja tuomiot kohtaavat pian kaikkia ihmisiä, jotka ottavat vastaan pedon merkin, sen nimen tai sen nimen luvun, tai kumartavat petoa ja sen kuvaa (alistuvat Jumalaa vastustavan uskonnollis-poliittisen vallan alle). Se, joka vastoin Jumalan varoituksia ja selvästi ilmaistua tahtoa asettuu vastustamaan Häntä, ottaa vastaan pedon merkin. (Ilm. 13:16-18; 14:9-11; 16:2; 18; 19:19-21.)

      Tämä sanoma tuomion ajasta voi synnyttää pelkoa, mutta todellisuudessa se on rakastavan Jumalan pelastussanoma. "Hän…ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät." (2. Piet. 3:9.) Jokainen rehellinen ihminen saa kokea: "Herran pelko on tiedon perusta." (Snl. 1:7; Luuk. 12:4,5; 2. Moos. 20:20). Pelko aiheutuu synnistä. (1. Moos. 3:10,11.) Kun olemme ottaneet vastaan syntiemme anteeksiannon Jumalan rakkauden kautta Jeesuksessa Kristuksessa, saamme kokea tämän: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. … se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." (1. Joh. 4:17-19.)

      Kadotettuna olemisen tunne muuttuu pelastusvarmuudeksi, Jumalan pelkääminen kunnioitukseksi ja rakkaudeksi. Toivottomuuden tilalle tulee päämäärätietoisuutta, pelon sijaan Jumalan lupausten täyttymyksen iloinen odotus. Jumalan armotarjous, mahdollisuus katumukseen ja kääntymykseen, on voimassa enää vain vähän aikaa. Käytä tämä aika vakavaan oman tilanteesi tutkimiseen ja käänny Jumalan puoleen, sillä armon aika päättyy ennen Jeesuksen takaisintuloa. Ajan merkit kertovat, että olemme hyvin lähellä tämän maailman historian viimeisiä hetkiä!

      "Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. … Pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä." (2. Piet. 3:10,14. Vrt. Jes. 55:6-9; Mal. 3:17-20.)

      "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (Saarn. 12:13,14.)

      • kasi

        Jos ihminen tuntee palvelevansa jotain muuta kuin Raamatun Jumalaa - silloin hän myöskin tekee niin. Hän voi esimerkiksi palvella mammonaa.
        Mutta minun on vaikea ymmärtää että ihmiset palvelisivat jotain mitä heillä ei edes ole mielessään. Kun esimerkiksi luterilaiset Jeesukseen uskovat pitävät lepopäivänsä he nojaavat sen Raamatun Jumalan sanoihin sapatista. Heillä ei ole mitään halua palvella ketään muuta.

        KOLMAS KÄSKY:
        Pyhitä lepopäivä.

        Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.

        Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.

        Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.

        Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.

        Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.

        Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
        (2. Moos. 20:11)
        Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. (Jes. 58:13–14)
        Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28)
        Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)

        Lutherin Vähä katekismus: Pyhitä lepopäivä.

        MITÄ SE MERKITSEE?
        VASTAUS:
        Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.


    • käsky

      Kirjoittanut Administrator
      10.06.2005
      Kolma käsky

         
      Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
      VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
      KRISTINOPPI
      ENSIMMÄINEN LUKU - ENSIMMÄINEN TAULU
      KOLMAS KÄSKY

         

      Muista pyhittää lepopäivä. Mitä se on? Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.

      40.
         

      Mikä viikonpäivä Vanhan testamentin aikana oli lepopäivä?

         

      Vanhan testamentin lepopäivä oli sapatinpäivä eli lauantai. Silloin kokoonnuttiin Jumalan sanan äärelle. Sapatti on suomeksi lepo. Sapatti oli esikuva Jeesuksesta, jossa meille tuli omantunnon lepo ja iankaikkinen autuus syntiemme anteeksisaamisessa lahjana, ilman omia tekoja.

         

      3 Moos. 23:3: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous.

         

      Hebr. 4:3: Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.

         

      Matt. 11:28: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

      41.
         

      Miten Uuden liiton seurakunnan tulee noudattaa kolmatta käskyä?

         

      Jumala ei ole sitonut Uuden liiton kirkkoansa juutalaiseen sapatinpäivään, joka oli lauantai. Hän ei ole määrännyt mitään muutakaan päivää sen tilalle. Mutta hän tahtoo, että me yhä edelleenkin kokoonnumme hänen Sanansa ympärille. Yhteiseksi erityiseksi kokoontumispäiväksi kristityt valitsivat kristillisessä vapaudessa sunnuntain eli Herran päivän. Sillä Kristus nousi ylös kuolleista sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Hän toi meille oikean levon, kun hän voitti synnin ja kuoleman.

         

      Joh. 5:18: Jeesus ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.

         

      Kol. 2:13-17: Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan... Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

         

      Kol. 3:16: Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten sydämissänne kiitollisesti Jumalalle.

      Tehtävä: Lue Hebr. 4:1-13: Jumalan kansan lepo.

      42.
         

      Mitä on pyhittäminen?

         

      Pyhittäminen on jonkin asian erottamista ja siunaamista Jumalan tarkoittamaan käyttöön Jumalan sanalla ja rukouksella. Ilman Jumalan sanaa emme voi pyhittää mitään.

         

      1 Tim. 4:4-5: Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

      43.
         

      Mitä on lepopäivän pyhittäminen?

         

      Me pyhitämme oikealla tavalla lepopäivän, kun

      1. Kokoonnumme uskoen kuulemaan seurakunnassa puhdasta Jumalan sanaa, käyttämään sakramentteja, kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa.

      2. Käytämme yksityisesti Jumalan sanaa ahkerasti ja pyhitämme elämämme uskomalla Jumalan sanan.

      Joutenolo ilman Jumalan sanan käyttöä ei ole lepopäivän pyhittämistä.

         

      Apt. 2:42: He pysyivät apostolien Opetuksessa sekä keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

         

      Hebr. 10:25: Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niin kuin muutamien on tapana.

         

      Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.

      44.
         

      Mihin Jumala velvoittaa meidät kolmannessa käskyssä?

         

      Jumala velvoittaa meidät koko elämämme ajan joka päivä pitämään sanansa jumalallisessa kunniassa, kuulemaan sitä ja elämään siitä.

         

      Joh. 17:17: Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.

      Luther: "Henkilö, päivä ja teko pyhitetään siis aina, milloin vain Jumalan sanaa käsitellään, saarnataan, kuullaan, luetaan tai muistellaan, ei teon ulkonaisen suorittamisen tähden, vaan sanan tähden, joka tekee meidät pyhiksi... Aina, kun sitä pidetään voimassa ja harjoitetaan, on oikea lepopäivän vietto."

      45.
         

      Mitä Jumala kieltää kolmannessa käskyssä?

         

      Jumala kieltää sanansa halveksimisen.

         

      Hebr. 10:25: Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niin kuin muutamien on tapana.

         

      Joh. 8:47: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.

      46.
         

      Mitä on Jumalan sanan halveksiminen?

         

      Jumalan sanan halveksimista on sen jumalallisen arvon väheksyminen.

      Se tapahtuu karkeasti, kun Raamattua ei pidetä Jumalan sanana ja kun Jumalan sanaa ei käytetä, kuulla, lueta eikä tutkita eikä käytetä sakramentteja.

      Se tapahtuu peitetysti, kun niitä tosin käytetään, mutta se tehdään laiskasti, haluttomasti ja huolimattomasti tai ulkokultaisesti.

      Tehtävä: Lue Jer. 36: Joojakim poltti Jeremian kirjoituttaman Herran sanan, ja Luuk. 8:5-15: Jeesuksen kylväjävertaus.

      47.
         

      Milloin syyllistymme Jumalan sanan halveksimiseen?

         

      Syyllistymme Jumalan sanan halveksimiseen, kun

      1. Pidämme tämän maailman asioita tärkeämpinä kuin Jumalan sanan kuulemista.

         

      Luuk. 8:11,14, Jeesuksen kylväjävertauksesta: Siemen on Jumalan sana... Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

      2. Kieltäydymme kuulemasta sanaa.

         

      Luuk. 14:16-24, Jeesuksen vertaus suurista illallisista. Kutsutut kieltäytyivät tulemasta tämän maailman asioiden vuoksi. Lue koko vertaus.

      3. Emme usko sitä tai emme halua tehdä sen mukaan.

         

      Hebr. 4:2: Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin. Mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

         

      Jaak. 1:22: Mutta olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne.

      48.
         

      Miksi Jumalan sanan halveksiminen on raskas synti?

         

      Kun ihminen halveksii Jumalan sanaa, hän halveksii itse Jumalaa. Samalla hän hylkää Jumalan hyvän aikomuksen, Jumala kun haluaa pelastaa hänet sanansa kautta.

         

      Luuk. 10: 16: Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, se hylkää minut. Mutta joka minut hylkää, se hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.

         

      Joh. 8:47: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.

      49.
         

      Miten pidämme Jumalan sanan pyhänä?

         

      Pidämme Jumalan sanan pyhänä, jos aina sydämen tosi kunnioituksella pidämme sitä Jumalan omana sanana ja pyhällä arkuudella varomme kaikkea sen loukkaamista ja väheksymistä.

         

      1 Tess. 2:13: Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana.

         

      Jes. 66:2: Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

      50.
         

      Milloin kuulemme mielellämme Jumalan sanaa?

         

      Kuulemme mielellämme Jumalan sanaa, kun pidämme sen omistamista kaikkein tarpeellisimpana asiana.

      Tämä ilmenee siten, että

      1. Riennämme halukkaasti seurakunnan tilaisuuksiin.

      2. Autamme mahdollisuuksiemme mukaan saarnaviran ylläpitämistä ja Jumalan sanan levittämistä.

      3. Otamme uskollisesti osaa kotihartauteen.

      4. Tutkimme yksinkin ahkerasti Jumalan sanaa.

         

      Ps. 119:72: Sinun suusi opetus on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.

         

      Ps. 26:8: Herra, minä rakastan sinun huoneesi asuntoa ja sinun kunniasi asuinpaikkaa.

         

      Ps. 122:1: Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen."

         

      Apt. 2:42: He pysyivät apostolien Opetuksessa sekä keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

         

      Gal. 6:6: Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajalleen.

         

      Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko niin kuin heille sanottiin.

      Tehtäviä: Lue Luuk. 10:39-42: Maria, Martan sisar. Keskustellaan, miten me voimme auttaa saarnaviran ylläpitämistä ja Jumalan sanan levittämistä.

      51.
         

      Keitä varten Jumala haluaa meidän pitävän sanaansa käytössä?

         

      Jumala haluaa, ettemme pidä käytössä Jumalan sanaa vain itseämme, vaan myös muita varten. Sen tähden meidän tulee todistaa Jeesuksesta sekä tehdä ja tukea lähetystyötä kotimaassa ja ulkomailla.

         

      Mark. 16:15: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

         

      Mait. 28:19-20: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heidät pitämään kaikki, mitä minä olen teidän käskenyt pitää.

      Tehtävä: Keskustellaan, miten me voimme tehdä lähetystyötä.

      52.
         

      Milloin kuulemme mielellämme Jumalan sanaa?

         

      Kuulemme Jumalan sanaa mielellämme, kun otamme sen uskolla vastaan, säilytämme sen sydämissämme, mietimme sitä ja elämme sen mukaan.

         

      Jaak. 1:21: Ottakaa sävyisästi vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

         

      Luuk. 2:19: Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessään.

         

      Luuk. 8:15: Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

      Luther sanoo: "Ne tavat ja teot, jotka tehdään irrallaan Jumalan sanasta, ovat Jumalan silmissä epäpyhiä, loistakoot ja häikäiskööt kuinka paljon tahansa."

      "Katso siis, kuinka kaunis kultainen kiehkura näistä kolmesta käskystä ja niiden töistä muodostuu ja kuinka ensimmäisestä käskystä ja uskosta seuraa toinen ja vielä kolmaskin. Kolmas taas johtaa toisen kautta ensimmäiseen. (2 Moos. 20:8)."

    • kasi

      Voimme alla olevasta pitkähköstä "Administratorin" viestistä todeta että luterilainen kirkkokaan EI pyhitä sapattia vaan lepopäivän, joka on siis Herran päivä. Herran ylösnousemuksen päivä.

      Jäljelle jäi siis vain A-kirkko joka pyhittää sapatin. Ja juutalaiset tietysti.

      Siis sen joka haluaa pyhittää sapatin on pakko liittyä A-kirkkoon tai kääntyä juutalaisuuteen.

      OPPI JA IKÄ KAIKKI .. (minulle siis)

      Juutalaisuuteen en kyllä käänny :), mutta tulen nyt tarkasti tutkimaan sen mitä Raamattu sanoo asiasta. Tuleeko sen joka on pelastettu Jeesuksessa pyhittää sapatti vai lepo päivä?

      Täytyy rehellisesti rukouksen kanssa tutkia - mitä sanoo minun Herrani asiasta.

      Täytyy tunnustaa että tähän asti olen ollut siinä harhaluulossa, että luterilainen kirkko pyhittää lepopäivänsä Raamatun sapatin lailla, vaikkakin Jeesuksen vapaudessa.

      Ack ack - alan tajuta mistä adventistit täällä oikeastaan puhuvat, alan ymmärtää heidän tarkoituksensa, että ihmisen valinta on kahden asian välillä - liittyäkö Jeesuksen Kristuksen kautta "Israeliin" tai ollakko pakana-ristitty.

      Jos jollain teistä on jotain sanottavaa (rehellisellä tarkoituksella) olette tervetulleita antamaan omia ajatuksianne.

      (uskova_1 älköön vaivautuko olen saanut tarpeekseni riitelemisestä hänen kanssaan ja vaikka ei mitään hampaan kolossa sen enempää olekaan - en vain halua niin pinnallista keskustelua juuri nyt).

      -------------------------------------------------------------------------------
      Alla enemmän luterilaisesta lepopäivän vietosta.

      Kiitos Administratorille.

      Kirjoittanut Administrator.
      10.06.2005
      Kolma käsky

      Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
      VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli KRISTINOPPI

      ENSIMMÄINEN LUKU - ENSIMMÄINEN TAULU
      KOLMAS KÄSKY

      Muista pyhittää lepopäivä. Mitä se on? Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.

      40.
      Mikä viikonpäivä Vanhan testamentin aikana oli lepopäivä? Vanhan testamentin lepopäivä oli sapatinpäivä eli lauantai. Silloin kokoonnuttiin Jumalan sanan äärelle. Sapatti on suomeksi lepo. Sapatti oli esikuva Jeesuksesta, jossa meille tuli omantunnon lepo ja iankaikkinen autuus syntiemme anteeksisaamisessa lahjana, ilman omia tekoja.

      3 Moos. 23:3: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous.
      Hebr. 4:3: Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.
      Matt. 11:28: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

      41.
      Miten Uuden liiton seurakunnan tulee noudattaa kolmatta käskyä?
      Jumala ei ole sitonut Uuden liiton kirkkoansa juutalaiseen sapatinpäivään, joka oli lauantai. Hän ei ole määrännyt mitään muutakaan päivää sen tilalle. Mutta hän tahtoo, että me yhä edelleenkin kokoonnumme hänen Sanansa ympärille. Yhteiseksi erityiseksi kokoontumispäiväksi kristityt valitsivat kristillisessä vapaudessa sunnuntain eli Herran päivän. Sillä Kristus nousi ylös kuolleista sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Hän toi meille oikean levon, kun hän voitti synnin ja kuoleman.

      Joh. 5:18: Jeesus ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.

      Kol. 2:13-17: Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan... Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

      Kol. 3:16: Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten sydämissänne kiitollisesti Jumalalle.

      Tehtävä: Lue Hebr. 4:1-13: Jumalan kansan lepo.

      42.
      Mitä on pyhittäminen?
      Pyhittäminen on jonkin asian erottamista ja siunaamista Jumalan tarkoittamaan käyttöön Jumalan sanalla ja rukouksella. Ilman Jumalan sanaa emme voi pyhittää mitään.
      1 Tim. 4:4-5: Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

      43.
      Mitä on lepopäivän pyhittäminen?
      Me pyhitämme oikealla tavalla lepopäivän, kun

      1. Kokoonnumme uskoen kuulemaan seurakunnassa puhdasta Jumalan sanaa, käyttämään sakramentteja, kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa.

      2. Käytämme yksityisesti Jumalan sanaa ahkerasti ja pyhitämme elämämme uskomalla Jumalan sanan.
      Joutenolo ilman Jumalan sanan käyttöä ei ole lepopäivän pyhittämistä.

      Apt. 2:42: He pysyivät apostolien Opetuksessa sekä keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.
      Hebr. 10:25: Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niin kuin muutamien on tapana.
      Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.

      44.
      Mihin Jumala velvoittaa meidät kolmannessa käskyssä?
      Jumala velvoittaa meidät koko elämämme ajan joka päivä pitämään sanansa jumalallisessa kunniassa, kuulemaan sitä ja elämään siitä.

      Joh. 17:17: Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.

      Luther: "Henkilö, päivä ja teko pyhitetään siis aina, milloin vain Jumalan sanaa käsitellään, saarnataan, kuullaan, luetaan tai muistellaan, ei teon ulkonaisen suorittamisen tähden, vaan sanan tähden, joka tekee meidät pyhiksi... Aina, kun sitä pidetään voimassa ja harjoitetaan, on oikea lepopäivän vietto."

      45.
      Mitä Jumala kieltää kolmannessa käskyssä?
      Jumala kieltää sanansa halveksimisen.

      Hebr. 10:25: Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niin kuin muutamien on tapana.
      Joh. 8:47: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.

      46.
      Mitä on Jumalan sanan halveksiminen?
      Jumalan sanan halveksimista on sen jumalallisen arvon väheksyminen.
      Se tapahtuu karkeasti, kun Raamattua ei pidetä Jumalan sanana ja kun Jumalan sanaa ei käytetä, kuulla, lueta eikä tutkita eikä käytetä sakramentteja.
      Se tapahtuu peitetysti, kun niitä tosin käytetään, mutta se tehdään laiskasti, haluttomasti ja huolimattomasti tai ulkokultaisesti.

      Tehtävä: Lue Jer. 36: Joojakim poltti Jeremian kirjoituttaman Herran sanan, ja Luuk. 8:5-15: Jeesuksen kylväjävertaus.

      47.
      Milloin syyllistymme Jumalan sanan halveksimiseen?
      Syyllistymme Jumalan sanan halveksimiseen, kun

      1. Pidämme tämän maailman asioita tärkeämpinä kuin Jumalan sanan kuulemista.

      Luuk. 8:11,14, Jeesuksen kylväjävertauksesta: Siemen on Jumalan sana... Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

      2. Kieltäydymme kuulemasta sanaa.

      Luuk. 14:16-24, Jeesuksen vertaus suurista illallisista. Kutsutut kieltäytyivät tulemasta tämän maailman asioiden vuoksi. Lue koko vertaus.

      3. Emme usko sitä tai emme halua tehdä sen mukaan.

      Hebr. 4:2: Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin. Mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
      Jaak. 1:22: Mutta olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne.

      48.
      Miksi Jumalan sanan halveksiminen on raskas synti?
      Kun ihminen halveksii Jumalan sanaa, hän halveksii itse Jumalaa. Samalla hän hylkää Jumalan hyvän aikomuksen, Jumala kun haluaa pelastaa hänet sanansa kautta.

      Luuk. 10: 16: Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, se hylkää minut. Mutta joka minut hylkää, se hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.
      Joh. 8:47: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.

      49.
      Miten pidämme Jumalan sanan pyhänä?
      Pidämme Jumalan sanan pyhänä, jos aina sydämen tosi kunnioituksella pidämme sitä Jumalan omana sanana ja pyhällä arkuudella varomme kaikkea sen loukkaamista ja väheksymistä.

      1 Tess. 2:13: Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana.
      Jes. 66:2: Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

      50.
      Milloin kuulemme mielellämme Jumalan sanaa?
      Kuulemme mielellämme Jumalan sanaa, kun pidämme sen omistamista kaikkein tarpeellisimpana asiana.

      Tämä ilmenee siten, että

      1. Riennämme halukkaasti seurakunnan tilaisuuksiin.
      2. Autamme mahdollisuuksiemme mukaan saarnaviran ylläpitämistä ja Jumalan sanan levittämistä.
      3. Otamme uskollisesti osaa kotihartauteen.
      4. Tutkimme yksinkin ahkerasti Jumalan sanaa.

      Ps. 119:72: Sinun suusi opetus on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
      Ps. 26:8: Herra, minä rakastan sinun huoneesi asuntoa ja sinun kunniasi asuinpaikkaa.
      Ps. 122:1: Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen."
      Apt. 2:42: He pysyivät apostolien Opetuksessa sekä keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.
      Gal. 6:6: Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajalleen.
      Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko niin kuin heille sanottiin.

      Tehtäviä: Lue Luuk. 10:39-42: Maria, Martan sisar. Keskustellaan, miten me voimme auttaa saarnaviran ylläpitämistä ja Jumalan sanan levittämistä.

      51.
      Keitä varten Jumala haluaa meidän pitävän sanaansa käytössä?
      Jumala haluaa, ettemme pidä käytössä Jumalan sanaa vain itseämme, vaan myös muita varten. Sen tähden meidän tulee todistaa Jeesuksesta sekä tehdä ja tukea lähetystyötä kotimaassa ja ulkomailla.

      Mark. 16:15: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
      Mait. 28:19-20: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heidät pitämään kaikki, mitä minä olen teidän käskenyt pitää.

      Tehtävä: Keskustellaan, miten me voimme tehdä lähetystyötä.

      52.
      Milloin kuulemme mielellämme Jumalan sanaa?
      Kuulemme Jumalan sanaa mielellämme, kun otamme sen uskolla vastaan, säilytämme sen sydämissämme, mietimme sitä ja elämme sen mukaan.

      Jaak. 1:21: Ottakaa sävyisästi vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
      Luuk. 2:19: Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessään.
      Luuk. 8:15: Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

      Luther sanoo: "Ne tavat ja teot, jotka tehdään irrallaan Jumalan sanasta, ovat Jumalan silmissä epäpyhiä, loistakoot ja häikäiskööt kuinka paljon tahansa."

      "Katso siis, kuinka kaunis kultainen kiehkura näistä kolmesta käskystä ja niiden töistä muodostuu ja kuinka ensimmäisestä käskystä ja uskosta seuraa toinen ja vielä kolmaskin. Kolmas taas johtaa toisen kautta ensimmäiseen. (2 Moos. 20:8)."

      • elina

        Sinä olit ehkä sitä mieltä että sinun pitäisi liittyä juutalaisuuteen. Jumala antoi sapatin ihmistä varten,se on annettu kaikille ihmisille joka tässä maailmassa elää, niin Jumala sen oli tarkoittanut jo silloin kun maa tuli valmiiksi, Hän antoi itse esimerkin Hän lepäsi seitsemännen päivän ja ja pyhitti sen, ei Hän sillä levännyt että oli väsynyt, vaan se oli meille esimerkkinä kuinka sapatti tulisi pitää.Hän jopa siunasi ja pyhitti sapatin, tämä on minua puhutellut, että Jumala aivan siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, sillä sielun vihollinen halveksii sapattia.Laitan tähän viellä jos et ole viellä lukenut Jes 56:2-7 tämä aukaisi minun silmäni sapattiin nähden, että sapattihan kuuluu myös muukalaisellekin,jotka ovat liittynyt Herraan ja minä en ole juutalainen olen suomalainen, niin minä kun olen liittynut Herraan ja rakastan ja palvelen Häntä, niin sapatin vietto kuuluu silloin myös minullekin, olen iloinen kun saan palvella Herraani ja pitää Hänen siunaaman lepopäivän.


      • myös huomioon
        elina kirjoitti:

        Sinä olit ehkä sitä mieltä että sinun pitäisi liittyä juutalaisuuteen. Jumala antoi sapatin ihmistä varten,se on annettu kaikille ihmisille joka tässä maailmassa elää, niin Jumala sen oli tarkoittanut jo silloin kun maa tuli valmiiksi, Hän antoi itse esimerkin Hän lepäsi seitsemännen päivän ja ja pyhitti sen, ei Hän sillä levännyt että oli väsynyt, vaan se oli meille esimerkkinä kuinka sapatti tulisi pitää.Hän jopa siunasi ja pyhitti sapatin, tämä on minua puhutellut, että Jumala aivan siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, sillä sielun vihollinen halveksii sapattia.Laitan tähän viellä jos et ole viellä lukenut Jes 56:2-7 tämä aukaisi minun silmäni sapattiin nähden, että sapattihan kuuluu myös muukalaisellekin,jotka ovat liittynyt Herraan ja minä en ole juutalainen olen suomalainen, niin minä kun olen liittynut Herraan ja rakastan ja palvelen Häntä, niin sapatin vietto kuuluu silloin myös minullekin, olen iloinen kun saan palvella Herraani ja pitää Hänen siunaaman lepopäivän.

        Se että lepo-päivää,ei ole muutettu(raamatussa,UT)millekkään toiselle päivälle,vaan sitä,ei ole enää annettu uuden-liiton/srk.Olemme siis vapaita pitämään minkä tahansa lepopäivän.


      • tai olla kunnioittamatta!
        myös huomioon kirjoitti:

        Se että lepo-päivää,ei ole muutettu(raamatussa,UT)millekkään toiselle päivälle,vaan sitä,ei ole enää annettu uuden-liiton/srk.Olemme siis vapaita pitämään minkä tahansa lepopäivän.

        Sapatin vietto on Luojan kunnioittamista!


      • oli...
        tai olla kunnioittamatta! kirjoitti:

        Sapatin vietto on Luojan kunnioittamista!

        niitä adv.ajatuksia.


      • että ne
        oli... kirjoitti:

        niitä adv.ajatuksia.

        ovat Jumalan ajatuksia, aukaise silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan niin Jumala voi puhua sinullekin, mutta Hän ei pakoita ketään, ihmisen on nöyryttävä sen verran että hän sanoisi, Jumalalle opeta minulle myös lakisi ihmeitä, varmasti opit silloin ymmärtämääm myös sapatinkin kelle se kuuluu.


      • kuitenkin
        että ne kirjoitti:

        ovat Jumalan ajatuksia, aukaise silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan niin Jumala voi puhua sinullekin, mutta Hän ei pakoita ketään, ihmisen on nöyryttävä sen verran että hän sanoisi, Jumalalle opeta minulle myös lakisi ihmeitä, varmasti opit silloin ymmärtämääm myös sapatinkin kelle se kuuluu.

        Koska UT:n teologiassa sapatti ei ole sinetti, kuten adventistit opettavat, niin mikä sitten on vahvistus eli merkki lunastuksesta ja pyhityksestä - se on Pyhä Henki (Ef. 1:13; 4:30 ..."Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivään varten"). Pyhä Henki on Jumalalle ja Kristukselle kuulumisen merkki ja takaus (2 Kor.1:22; Ilm.9:4). Eikä Pyhää Henkeä saada Mooseksen lain avulla eikä lain vaatimia tekoja tekemällä, vaan uskomalla evankeliumi (Gal.3:3-14). Pyhän Hengen etsiminen lain mukaisista teoista on pyrkimystä omin luonnollisin voimin päästä pelastukseen ja sitäpaitsi lain noudattamiseen luottaminen johtaa kirouksen alle joutumiseen.


      • kenelle on?
        tai olla kunnioittamatta! kirjoitti:

        Sapatin vietto on Luojan kunnioittamista!

        13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. 16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. 17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."] (2Ms 31:13,16,17)


      • yhdessä muiden 9n
        myös huomioon kirjoitti:

        Se että lepo-päivää,ei ole muutettu(raamatussa,UT)millekkään toiselle päivälle,vaan sitä,ei ole enää annettu uuden-liiton/srk.Olemme siis vapaita pitämään minkä tahansa lepopäivän.

        käskyn kanssa, mikä erottaa sapatti käskyn eroon muista käskyistä?


      • sapatinkin

        Kasi lähestyppä sapati asiaa ,tältä suunnalta vaikkapa, että pystytkö sinä viettämään sapattia niinkuin lain mukaan pitää? Josset pysty olet lain rikkoja .
        Eiköhän usko ole kaikkea muuta ,kuin sapatin viettoa .Lue(Jaak.2:10)(Gal.3:10)(Mat.5:22-28)
        Jeesus vuorisaarnassa ei tuomitse vain ulkonaista käskyjen rikkomista ja tekoa ,vaan väärä ajatuskin on niiden rikkomista .
        6-käskyssä sanotaan": elä tee huorin" Jeesuksen sanat ,jokainen joka katsoo naista himoiten ,on tehnyt huorin hänen kanssaan.
        Eikö silloin 3käsky:" Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se",vaadi yhtä tarkaa noudattamista ,kuin 6-käskykin eli sinä vietät sapattia juuri sekunilleen, kun se alkaa ja loppuu.Myöskään sinä et saa ajatellakkaan sapatina työtä sillä silloin sinä olet rikkonut lakia ja ansaitset tuomion ,tai jos minä ajattelen että täytyy huomenna tehdä tuo homma joka jää tältä sapatti päivältä tekemättä olet rikkoja ja ansaitset tuomion.
        Uskon ,että Jeesus kovensi näin lakia ettei sitä pystyisi kukaan täyttämään muu, kuin Hän Jeesus itse.
        Siunausta sinun elämääsi.


      • Minusta on kaikista
        myös huomioon kirjoitti:

        Se että lepo-päivää,ei ole muutettu(raamatussa,UT)millekkään toiselle päivälle,vaan sitä,ei ole enää annettu uuden-liiton/srk.Olemme siis vapaita pitämään minkä tahansa lepopäivän.

        parhain päivä levätä juuri se päivä jonka Jumala pyhitti siihentarkoitukseen ja siunasi sen päivän levon päiväksi.Miksi en siitä iloitseisi?


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9097
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7784
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5408
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2292
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2069
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1698
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1646
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1381
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      434
      1310
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1186
    Aihe